Miten suojella lapsiamme jengeiltä

”Lapset tarvitsevat ihmisiä, jotka välittävät heistä.” (Not My Kid—Gang Prevention for Parents)

JOLLEI oteta lukuun sitä suhdetta, joka meillä on Jumalaan, niin lapsemme ovat arvokkainta, mitä meillä on. Meidän pitäisi puhella heidän kanssaan, kuunnella heitä, syleillä heitä ja huolehtia siitä, että he varmasti tietävät olevansa meille kallisarvoisia. Meidän täytyy ohjata heitä hyvään suuntaan: olemaan rehellisiä ja avuliaita, viettämään tyytyväistä elämää ja olemaan huomaavaisia toisille.

Erään nuorisovankilan johtaja oivalsi, mikä on yksi nykyajan suurista ongelmista, kun hän sanoi: ”Perheissä ei enää opeteta arvoja.” Tämä on varmasti asia, johon meidän täytyy kiinnittää huomiota. Meidän täytyy elää sillä tavoin kuin haluamme lastemmekin elävän ja antaa heidän nähdä, miten se tuo iloa omaan elämäämme. Miten voimme odottaa heidän noudattavan oikeita arvoja, jollemme opeta niitä heille?

Amerikkalaisten koulunopettajien lehti Today sanoi, että jengit vetävät usein puoleensa nuoria, jotka ”pitävät itseään epäonnistujina” ja jotka ”etsivät turvallisuutta, yhteenkuuluvuudentunnetta ja sosiaalista hyväksyntää”. Jos tosiaankin annamme lapsillemme tämän kaiken kotona – turvallisuudentunteen ja vahvan tunteen siitä, että he ovat hyväksyttyjä perheessä ja että he menestyvät omassa elämässään – niin on paljon epätodennäköisempää, että jokin jengi pystyisi vetämään heitä puoleensa petollisilla lupauksillaan.

Kaliforniassa erään jengejä tutkivan poliisiyksikön päällikkö kertoo, miten vanhempien kasvoille tulee järkyttynyt ilme, kun poliisi tulee heidän ovelleen ja sanoo heidän lapsensa joutuneen vaikeuksiin. He eivät voi uskoa sitä, että lapsi, jonka he luulivat tuntevansa niin hyvin, olisi voinut tehdä jotakin väärää. Heidän lapsensa oli kuitenkin löytänyt uusia ystäviä ja oli muuttunut. Vanhemmat eivät vain olleet havainneet mitään.

Varovaisuus välttämätöntä

Ne, jotka asuvat alueilla, joilla jengit ovat aktiivisia, sanovat, että sekä nuorten että vanhempien pitäisi käyttää hyvää arvostelukykyä ja olla uhittelematta jengejä. Vältä paikkoja tai tilanteita, joissa jenginuoria on paljon koolla, äläkä ota mallia heidän ulkoisesta olemuksestaan tai käyttäytymistavoistaan, esimerkiksi siitä, millaisia ja minkävärisiä vaatteita he käyttävät. Heidän jäljittelemisensä voisi tehdä sinusta kilpailevan jengin maalitaulun.

Jos sitä paitsi joku pukeutuu tai käyttäytyy tavalla, josta voi saada sen kuvan, että hän haluaa kuulua johonkin jengiin, niin sen jäsenet saattavat painostaa häntä liittymään siihen. Eräs kolmen lapsen isä Chicagosta otti esimerkin siitä, kuinka tärkeää on tietää, miten paikalliset jenginuoret suhtautuvat erilaisiin asioihin. Hän totesi: ”Jos lakkini lippa sojottaa oikealle, he luulevat minun halveksivan heitä.” Siinä voi sen jälkeen käydä huonosti!

Ole kiinnostunut lapsistasi

Eräs äiti sanoi: ”Meidän täytyy tuntea lapsemme – mitä he ajattelevat ja mitä he tekevät. Peli on menetetty, jollemme itse ole kiinnostuneita heidän elämästään.” Toinen äiti sanoi, että jengiongelma ei lopu, elleivät vanhemmat tee siitä loppua. Hän jatkoi: ”Antakaamme heille rakkautta. Jos he ovat hukassa, mekin olemme hukassa.”

Tiedämmekö, millaisia ystäviä lapsillamme on, minne lapsemme menevät koulun jälkeen ja missä he ovat illalla pimeän tultua? Kaikki äidit eivät tietenkään voi olla kotona, kun heidän lapsensa tulevat koulusta. Yksinhuoltajaäidit, jotka kamppailevat urheasti maksaakseen vuokransa ja hankkiakseen elatuksen lapsilleen, voivat ehkä järjestää yhdessä toisten äitien tai jonkun muun luotettavan ihmisen kanssa niin, että heidän lapsiaan valvotaan iltapäivisin.

Eräältä mieheltä, jonka asuinympäristöön on pesiytynyt jengejä, kysyttiin, miten hän suojelisi omia lapsiaan jengeiltä. Hän sanoi, että hän tekisi poikansa kanssa kierroksen heidän asuinalueellaan ja näyttäisi tälle, mitä jengit ovat saaneet siellä aikaan. Hän kiinnittäisi huomion seinätöherryksiin ja rapistuneisiin rakennuksiin ja selittäisi pojalleen, että ”tämä alue ei näytä turvalliselta ja että jenginuoret vain vetelehtivät ja tekevät tuskin mitään elämällään”. Hän jatkoi: ”Sen jälkeen selittäisin, että jos hän noudattaisi elämässään Raamatun periaatteita, niin hänelle ei kävisi samalla tavoin.”

Niinkin yksinkertainen asia kuin se, että olemme aidosti kiinnostuneita lastemme koulunkäynnistä, voi olla suojaksi heille. Jos heidän koulunsa järjestää vanhempainiltoja tai avoimien ovien päivän, jolloin vanhemmat voivat vierailla luokkahuoneissa ja keskustella opettajien kanssa, niin älä missään tapauksessa jätä tällaisia tilaisuuksia käyttämättä. Tutustu lapsesi opettajiin ja kerro heille olevasi huolissasi lapsestasi ja kiinnostunut hänen koulunkäynnistään. Jos koulun puolesta ei ole järjestetty mahdollisuutta tällaisiin tutustumiskäynteihin, niin yritä löytää tilaisuuksia voidaksesi keskustella opettajien kanssa lapsesi koulumenestyksestä ja miten voisit ehkä olla avuksi.

Eräässä amerikkalaisessa suurkaupungissa tehty tutkimus osoitti, että niistä oppilaista, joita perhe auttoi läksyjenteossa tai kannusti niiden tekemiseen, 9 prosenttia oli liittynyt jengeihin. Niistä oppilaista, joiden perheessä tällaiseen asiaan ei kiinnitetty huomiota, oli jengeihin liittynyt 18 prosenttia – kaksinkertainen määrä. Jos perheessämme on hyvä henki ja sen jäsenet tuntevat läheistä yhteenkuuluvuutta ja jos teemme yhdessä sellaista, mikä on rakentavaa, niin ei ole kovinkaan todennäköistä, että jengit pystyisivät vetämään lapsiamme puoleensa petollisilla lupauksillaan.

Mitä lapsemme todella tarvitsevat

Lapsemme tarvitsevat samaa kuin mekin: rakkautta, huomaavaisuutta ja hellyyttä. Monet lapset eivät ole koskaan saaneet osakseen hellyyttä ja rakkautta, eikä heille ole kerrottu, miten suuriarvoisia he todella ovat. Älköön meidän lapsillemme käykö koskaan näin! Syleilkäämme heitä, kertokaamme heille rakastavamme heitä ja pyrkikäämme pitämään huolta siitä, että he noudattavat elämässään niitä moraalinormeja, jotka olemme opettaneet heille. He ovat meille niin kallisarvoisia, että me emme voi kohdella heitä millään muulla tavoin.

Gerald, entinen jenginuori, selitti: ”Minulla ei ollut isää, jota olisin voinut kunnioittaa, joten liityin jengeihin voidakseni täyttää tämän elämääni syntyneen tyhjiön.” Hän alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana. Kun hän oli 17-vuotias, hänen äitinsä alkoi tutkia kotona Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Äiti toteutti Raamatun erinomaisia periaatteita elämässään. Gerald sanoo: ”Näin, että hän oli muuttunut, ja ajattelin: ’Tässä täytyy olla jotakin.’” Äidin erinomainen esimerkki sai hänet tekemään elämässään täyskäännöksen.

Meidän pitäisi olla lapsillemme hyvänä esimerkkinä – että he näkevät meidän elävän niin kuin olemme opettaneet heitä elämään. Heidän pitäisi voida tuntea ylpeyttä perheestään, ei sen takia, mitä se omistaa, vaan sen takia, mitä se tekee. Lasten pitäisi myös saada sellaista apua, että he voivat tuntea itsekunnioitusta oman, kunnollisen käyttäytymisensä johdosta. Entinen Los Angelesin piirikunnan piirisyyttäjä Ira Reiner ilmaisi asian näin: ”Meidän täytyy saada ote lapsiimme ennen kuin jengit saavat otteen heihin.”

Sen antaminen mitä he tarvitsevat

Tärkeintä ei ole se, että huolehdimme lastemme aineellisesta hyvinvoinnista. Todellista merkitystä on sillä, että autamme heitä kehittymään rakkaudellisiksi ja huolehtivaisiksi aikuisiksi, jotka noudattavat korkeita moraalinormeja. Raamattu kertoo vanhurskaan Jaakobin sanoneen jälkeläisiään ’lapsiksi, joilla Jumala on minua suosinut’ (1. Mooseksen kirja 33:5). Jos suhtaudumme lapsiimme tällä tavoin – pidämme heitä Jumalan meille antamina lahjoina – olemme halukkaampia kohtelemaan heitä hyvin ja opettamaan heitä viettämään rehtiä jä säädyllistä elämää.

Me haluamme siis tehdä voitavamme viettääksemme itse sellaista elämää, että se kelpaa malliksi lapsillemme. Haluamme auttaa heitä tuntemaan sopivaa, tervettä ylpeyttä perheestään – ei siitä, mitä perhe omistaa aineellisesti, vaan siitä, millaisia ihmisiä siinä on. Tällöin on vähemmän todennäköistä, että he etsivät apua niiltä, jotka ovat kaduilla.

Muistellessaan nuoruuttaan eräs isoisä sanoo: ”En olisi koskaan tehnyt mitään sellaista, mikä olisi tuottanut häpeää perheelleni.” Hän myönsi ajatelleensa tällä tavoin siitä syystä, että hän tiesi vanhempiensa rakastavan häntä. On totta, että joidenkin äitien ja isien, jotka eivät ole saaneet osakseen rakkautta omilta vanhemmiltaan, ei ehkä ole helppo osoittaa rakkautta lapsilleen. Vanhempien täytyy siitä huolimatta ponnistella osoittaakseen rakkautta lapsilleen.

Miksi tämä on niin tärkeää? Utahin osavaltion jengitutkijoiden yhdistyksen julkaisema lehti ”What’s Up” vastaa: ”Kun nuorilla on sellainen tunne, että heitä rakastetaan ja että he ovat turvassa – eivät taloudellisessa vaan henkisessä mielessä turvassa – niin se tarve, joka saa jengit tuntumaan houkuttelevilta, usein häviää.”

Jotkut lukijat ehkä ajattelevat, että tämänkaltaisia kunnon perheitä on tuskin enää missään. Kyllä niitä silti on. Jehovan todistajien seurakunnissa, joita on ympäri maailman, on monia sellaisia perheitä. Nämä perheet eivät toki ole täydellisiä, mutta niillä on puolellaan yksi suuri etu: ne tutkivat sitä, mitä Raamattu sanoo lastenkasvatuksesta, ja ponnistelevat noudattaakseen Raamatun jumalisia periaatteita omassa elämässään. Ne myös opettavat näitä periaatteita lapsilleen.

Jehovan todistajat ovat samaa mieltä sen kanssa, mitä on sanottu Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä: ”Emme voi toivoa – – nuorten kieltäytyvän jostakin, jollemme anna heille jotakin sellaista, minkä he voivat hyväksyä.” (The Journal of the American Medical Association.) Jos me toisin sanoen haluamme lastemme hyväksyvän sen, mikä on hyvää ja tervettä, niin meidän täytyy opastaa heitä tähän suuntaan.

Kukaan meistä ei varmastikaan halua, että joutuisi joskus sanomaan samalla tavoin kuin eräs isä: ”Jengistään poikani löysi toveruutta ja kunnioitusta, joita hän ei ollut sitä ennen saanut.” Emme myöskään halua kuulla omilta lapsiltamme sellaista, mitä eräs nuori sanoi: ”Liityin jengiin, koska tarvitsin perhettä.”

Meidän, vanhempien, täytyy olla tämä perhe. Meidän täytyy myös tehdä voitavamme, jotta kallisarvoiset lapsemme todella tuntisivat, että he ovat turvassa kotonaan ja että me rakastamme heitä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 10]

Muistilista huolehtiville vanhemmille

✔ Viettäkää aikaa kotona lastenne kanssa ja tehkää jotakin yhdessä perheenä

✔ Tutustukaa lastenne ystäviin ja näiden perheisiin ja valvokaa sitä, minne lapsenne menevät ja keiden kanssa

✔ Kertokaa lapsillenne, että he voivat tulla luoksenne milloin tahansa millaisten ongelmien kanssa hyvänsä

✔ Opettakaa lapsenne kunnioittamaan muita ihmisiä, heidän oikeuksiaan ja heidän ajatuksiaan

✔ Tukekaa lapsianne tutustumalla heidän opettajiinsa. Kertokaa opettajille, että arvostatte heitä ja annatte tukenne sille, mitä he tekevät

✔ Älkää ratkoko ongelmia huutamalla tai turvautumalla väkivaltaan

Lapsesi tarvitsevat lämmintä kiintymystäsi

[Kuva s. 9]

Lapsellesi voi koitua suojaksi se, että olet kiinnostunut hänen koulunkäynnistään