”Voi, voi, sinä suuri kaupunki”

LUULISI, että kaikista maailman kaupungeista, jotka väittävät olevansa suuria, olisi siihen tavallista suurempi oikeus vain niillä, joita pidetään pyhinä. Sanat ”voi, voi” kuitenkin viittaavat siihen, että siltä uskonnolliselta kaupungilta, jota Ilmestyskirjan 18:10:ssä sanotaan ”suureksi”, selvästikin puuttuu Jumalan hyväksymys, kuten tulemme myöhemmin näkemään.

Ylimeno katoamattomuuteen?

Intiassa on hinduille heidän jokainen pyhä kaupunkinsa tīrtha ’ylimeno- tai kahluupaikka’. Varanasin tavoin monet niistä sijaitsevat jokivarsilla. Niiden ei ymmärretä olevan kirjaimellisia ylimenopaikkoja, vaan päinvastoin hengellisessä mielessä kahluupaikkoja, joiden kautta ihmisten sanotaan pääsevän turvallisesti elämän vetten yli vastarannalle siellä odottavaan parempaan elämään.

Eräs tietosanakirja sanoo: ”Varanasi (eli Benares tai Kali) on maailman vanhimpia jatkuvasti asuttuja kaupunkeja – – ensimmäinen arjalainen asutuspaikka keskisessä Gangesin laaksossa.” Se on ollut uskonnollinen keskus jo 1000-luvulla eaa. Vaikka se onkin hindulainen kaupunki, se esiintyy myös buddhalaisuuden ja islamilaisuuden vanhoissa aikakirjoissa. 500-luvulla eaa., Varanasin ollessa Kasin valtakunnan pääkaupunkina, Buddha piti sen lähistöllä ensimmäisen saarnansa. Islam tuli mukaan kuvaan vuonna 1194, jolloin kaupunki joutui muslimien haltuun.

Intian pohjoisosassa Gangesin varrella sijaitseva Varanasi luetaan hindujen seitsemän pyhimmän kaupungin joukkoon. Sen rajojen sisäpuolella on jokaisella hindujen jumalalla ja jokaisella muulla tärkeällä tīrthalla oma vertauskuvallinen paikkansa. The Encyclopedia of Religion sanookin tätä kaupunkia ”Intian uskonnollisen maantieteen pienoismaailmaksi”. Se jatkaa: ”Sillä, että jumalat, tīrthat ja viisaat on symbolisesti koottu tänne yhteen paikkaan, on ollut niin vahva vaikutus, että Varanasista on tullut Intian suosituin pyhiinvaelluspaikka.”

Hindut pitävät Varanasia erittäin hyväenteisenä kuolinpaikkana. Yleinen sanonta kāśyām maranam muktih tarkoittaa ”kuolema Kasissa on vapautus”. Perimätiedon mukaan jokainen, joka kuolee siellä, tulee saamaan ohjeita itseltään Sivalta, mikä merkitsee sitä, että hänet kuljetetaan ”samsāran virran poikki katoamattomuuden ’kaukorannalle’”.a

Kuten joet kaikkialla muuallakin, Ganges kiemurtelee ohi kukoistavien kaupunkien ja saa niistä mukaansa jätevesiä ja kemikaaleja. Samanaikaisesti hartaat hindut heittävät jokeen ruumiita, kuten uskonnollinen perinne vaatii – arviolta 10000 ruumista joka päivä. Yhtä haavaa myös pyhiinvaeltajat, haluten unohtaa ilmiselvän tautien vaaran, laskeutuvat pitkin joentörmille rakennettuja portaita jokeen suorittamaan uskonnollista kylpytoimitusta. Näinkö katoamattomuus todellisuudessa saavutetaan?

Miten ikuinen ”ikuinen kaupunki” on?

Toinen joki, vanhalta nimeltään mahdollisesti Albula, jolla oli haluttu viitata sen vesien puhtauteen, virtaa Euroopassa läpi erään uskonnollisen kaupungin, seitsemälle kukkulalle rakennetun ”ikuisen kaupungin”. Tämä joki, joka jo ajat sitten on menettänyt puhtautensa, tunnetaan nykyään nimellä Tiber. Kaupunki on myös jo kauan sitten laajentunut seitsemältä kukkulaltaan niiden ympäristöön. Siitä huolimatta ”sille menneisyyden perinnölle, joka on säilynyt Roomassa, – – ei löydy vertaa mistään muusta länsimaisesta kaupungista”, toteaa tietosanakirja New Encyclopædia Britannica.

Todisteena tästä perinnöstä ovat kymmenet monumentit ja historialliset rakennukset. Sitä, että ne ylipäätään ovat säilyneet, voidaan vain ihmetellä, kun ajatellaan, miten monta kertaa kaupunki on vallattu ja ryöstetty: gallialaiset 300-luvun alussa eaa. ja nykyisen ajanlaskun puolella länsigootit vuonna 410, vandaalit vuonna 455, normannit vuonna 1084, Kaarle V:n palkkasoturit vuonna 1527, Napoleonin armeija vuonna 1798 ja saksalaiset ja liittoutuneet toisen maailmansodan aikana.

Vaikka nykyisen Rooman alueesta jää vain noin neljä prosenttia ”vanhan”, muurein ympäröidyn Rooman sisälle, se on kuitenkin se Rooma, johon miljoonat matkailijat käyvät tutustumassa siitä syystä, että useimmat monumenteista sijaitsevat siellä. Toinen turismin vetonaula ainakin vuoden 1993 alkupuolella oli näyttely nimeltä ”Sikstus V ja Rooma”. Paavikaudellaan 1585–1590 Sikstus jätti Rooman ulkonäköön niin kestävät jäljet, että häntä on sanottu ”nykyaikaisen kaupunkisuunnittelun isäksi”. Selittäessään, miksi hän uudisti Roomaa, sanomalehti The European kirjoittaa: ”Ensinnäkin hän halusi vahvistaa Vatikaanin valtaa taistelussa protestantismin uhkaa vastaan antamalla sille tukevan arkkitehtonisen pohjan. – – Toiseksi hän halusi tehdä Roomasta, joka edelleen oli monin tavoin rahvaanomainen pikkukaupunki, Uuden Jerusalemin arvokkaan tyyssijan.”

Omana pienenä saarekkeenaan Rooman sisällä oleva Vatikaanikaupunki selittää olevansa tämä ”Uuden Jerusalemin tyyssija”. Vuonna 1929 Italian fasistihallitus allekirjoitti lateraanisopimuksen, jolla se tunnusti Vatikaanikaupungin itsenäisyyden. Siitä pitäen paavi on käyttänyt tässä kaupungissa ehdotonta hallitsijan, lainsäätäjän ja tuomarin valtaa. Vatikaanilla on oma puhelin- ja postilaitoksensa sekä oma armeijansa, josta univormupukuinen sveitsiläiskaarti – paavin henkivartiosto – muodostaa osan. Eniten matkailijat kuitenkin ovat kiinnostuneita Pietarinkirkosta, joka vuosisatojen ajan oli kristikunnan suurin kirkko. Tämän asemansa se menetti vuonna 1989, kun Norsunluurannikolle oli valmistunut Jamoussoukron basilika.

New Encyclopædia Britannica sanoo, että ”Rooman asukkaana oleminen merkitsi tuhannen vuoden ajan sitä, että ihmisellä oli hallussaan maailman avaimet ja että hän saattoi viettää turvallista, itsetietoista ja suhteellisen mukavaa elämää”. Nykyään tilanne on toinen. Rooman lahjusskandaalit ja Vatikaanikaupungin uskonnollinen pysähtyneisyys ovat todistaneet sen, että loisto ja maine eivät ole ikuisia.

Islamilaisten pyhin paikka

Maailmassa on noin miljardi muslimia, ja heidän mielestään Mekka on ollut ”jumalallisen, enkelillisen ja profeetallisen sekä suotuisan inhimillisen toiminnan paikka luomisen alkuhetkistä saakka”.b Islamilaisuuden mukaan luominen alkoi sieltä, Aabraham rakensi sinne ensimmäisen palvontapaikan ja vei sinne sivuvaimonsa Haagarin ja heidän poikansa Ismaelin.

Profeetta Muhammed syntyi todennäköisesti vuoden 570 paikkeilla Mekassa Saudi-Arabiassa. Aluksi hänen opetuksensa saavuttivat vain heikosti vastakaikua. Mekka oli Intian ja Euroopan välisten kauppareittien varrella sijainnut keidas, ja sen mahtavat kauppiaat pelkäsivät, että hän saisi uskonnollisilla uudistuksillaan kaupankäynnin hiljenemään. Kun profeetan ei onnistunut saada sieltä jalansijaa, hän pakeni noin 300 kilometriä Mekasta koilliseen sijaitsevaan Jathribin kaupunkiin, josta sen jälkeen alettiin käyttää nimeä al-Madina (Medina). Vuonna 630 hän kuitenkin palasi Mekkaan, valtasi sen ja teki siitä islamilaisten hengellisen pääkaupungin.

Tänä päivänä Mekka on vauras, kosmopoliittinen kaupunki, vaikka ainoastaan muslimit saavat asua siellä vakinaisesti. Dhul-Hidžan, pyhän pyhiinvaelluskuukauden, aikana miljoonat täyttävät uskonnollisen velvollisuutensa tekemällä toivioretken Mekkaan (hadž). Ollessaan Mekassa pyhiinvaeltajat vierailevat Suuressa moskeijassa, jossa he seitsemän kertaa kiertävät pienen pyhäkön, joka sijaitsee melkein keskellä moskeijan katotonta esipihaa.

Kyseinen pyhäkkö on Kaaba, kuutionmuotoinen rakennus, jota normaalisti peittää suuri, musta, kirjailtu kangas ja jonka sisällä on pyhä musta kivi. Muslimit uskovat, että tämä kivi annettiin Aadamille siitä hyvästä, että hän oli saanut syntinsä anteeksi Eedenistä karkottamisensa jälkeen, ja kiven sanotaan olleen siihen aikaan valkoinen. Muslimien perimätieto kertoo, että alkuperäinen Kaaba hävisi vedenpaisumuksessa mutta että musta kivi säilyi ja enkeli Gabriel antoi sen myöhemmin Aabrahamille. Sen jälkeen Aabraham rakensi Kaaban uudelleen ja pani mustan kiven sille kuuluvaan paikkaansa. Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä kääntyneinä kohden Kaabaa – islaminuskoisten pyhintä paikkaa maan päällä.

Suureen moskeijaan pääsee 24 portista, mutta pyhiinvaeltajat ovat perinteisesti käyneet sisään pohjoiskulmauksessa sijaitsevasta Rauhanportista. Hadž ei silti ole aina sujunut rauhaisasti. Vuonna 1987 yrittivät islamilaiset toisinajattelijat vallata Suuren moskeijan. Järjestys saatiin pian palautetuksi, mutta siihen mennessä oli yli 400 muslimia kuollut ja noin 650 loukkaantunut. On valitettavaa, että rauha on päässyt näin räikeästi rikkoutumaan tässä kaikista islaminuskoisten pyhäköistä pyhimmässä, mutta muslimeja kuitenkin lohduttaa se islamin opinkappale, jonka mukaan jokainen joka kuolee ollessaan hadž-pyhiinvaelluksella, pääsee heti taivaaseen.

Kaksinkertaisen rauhan tyyssija?

Jerusalem, jota juutalaiset ja kristityiksi tunnustautuvat pitävät pyhänä kaupunkina ja muslimit maailman kolmanneksi pyhimpänä paikkana (Mekan ja Medinan jälkeen), merkitsee ”kaksinkertaisen rauhan tyyssijaa”. Vuonna 1070 eaa. siitä tehtiin muinaisen Israelin pääkaupunki, vaikka se olikin sitä ennen ollut olemassa jo lähes 900 vuotta nimellä Saalem (1. Mooseksen kirja 14:18). Tämä valtion hallintokeskus sijaitsi strategisesti arvokkaalla paikalla kukkulamaastossa, noin 750 metriä merenpinnan yläpuolella, joten se oli siihen aikaan yksi korkeimmalla sijainneista pääkaupungeista.

300-luvulla eaa. Jerusalem joutui kreikkalaisten haltuun. 100-luvulla eaa. se vähitellen joutui laajentuvan Rooman valtakunnan vaikutuspiiriin. Herodes Suuren hallintokausi oli Jerusalemille kukoistusaikaa. Osa hänen rakentamansa temppelin esipihan muurista on ilmeisesti yhä pystyssä, ja nykyään se tunnetaan Itkumuurina. Koska juutalaiset yrittivät karistaa Rooman ikeen niskoiltaan, roomalaiset sotajoukot kävivät Jerusalemin kimppuun vuonna 70. Vajaan viiden kuukauden kuluttua kaupunki ja sen temppeli olivat raunioina.

Erään laskelman mukaan Jerusalem on vallattu 37 kertaa. Monissa tapauksissa siitä oli seurauksena sen osittainen tai täydellinen tuhoutuminen. Vanhan Jerusalemin päälle on kuitenkin aina noussut uusi Jerusalem. Niinpä noin vuonna 130 määräsi keisari Hadrianus rakennettavaksi uuden kaupungin, jolle pantiin nimeksi Aelia Capitolina. Sinne ei päästetty juutalaisia lähes 200 vuoteen. 600-luvun alkupuoliskolla muslimit saivat kaupungin haltuunsa, ja myöhemmin he rakensivat entisen temppelin paikalle tai sen läheisyyteen Kalliomoskeijan.

Nykyinen Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, ja vuonna 1949 Jerusalem jaettiin kahtia Israelin ja Jordanian kesken. Vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan aikana israelilaiset valtasivat Jerusalemin itäpuoliskon. Siitä lähtien he ovat uudistaneet kaupunkia, haluten samalla säilyttää sen historialliset paikat ennallaan. Vuonna 1993 siellä asui yli puoli miljoonaa ihmistä.

Koska Jerusalem on kolmelle suurelle maailmanuskonnolle pyhä kaupunki, uskonnollinen jännitys on joskus voimakasta. ”Kaikista juutalaisten ja arabien konflikteista on Jerusalemia koskeva mutkikkain ja hankalin”, toteaa viikkolehti Time. Toistaiseksi on olemassa vain vähän todisteita kaksinkertaisesta rauhasta, mistä Jerusalemin nimi antaa toiveita.

”Teidän kaupunkinne muuttuvat rauniokasoiksi”

Ilmestyskirjan 18:10:ssä mainittu kaupunki kuvaa kaikkia Jumalalle vastenmielisiä uskontoja: ”Voi, voi, sinä suuri kaupunki, Babylon, sinä vahva kaupunki, kun sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!” Tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että Jehova Jumalaa vastustava uskonto on tuhoon vihitty. Temppeleistään, muotomenoistaan ja seremoniaalisista varusteistaan huolimatta uskontojen nykyiset ”suuret” kaupungit eivät anna pysyvää suojaa Jumalan tuomiopäivänä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Mekan Suuri moskeija ja Kaaba

[Lähdemerkintä]

Camerapix

[Kuva s. 25]

Juutalaisten Itkumuuri ja muslimien Kalliomoskeija Jerusalemissa (vasemmalla)

[Lähdemerkintä]

Garo Nalbandian