Pahonoraa i ta outou mau uiraa

◼ E nafea ia faatura i te taime i faataahia i te mau putuputuraa a te amuiraa?

E mairi oioi te taime ia faatia tatou i te mau mea anaanatae i te mau hoa. E nehenehe te reira e faataa no te aha vetahi e fifi ai ia horoa i ta ratou tuhaa i roto i te porotarama o te mau putuputuraa ia au i te taime i faataahia. E nafea ia faatitiaifaro atu?

A haamata i te hora tia. Ia putuputu te taatoaraa o te amuiraa, e nehenehe e faufaahia ia titau i te mau taata ia parahi hoê aore e piti minuti hou a haamata ˈi te porotarama. E nehenehe ïa te putuputuraa e haamata i te hora tia e ma te naho. (Koh. 3:1) Eiaha e faanuu i te hora o te mau putuputuraa ei pǔpǔ nainai aˈe, ei hiˈoraa no te pororaa, no te tiai i te mau taata aitâ i tae mai.

A faaineine maite ia outou. No te manuïa i te faatura i te taime i faataahia e titauhia ia faaineine maite. A tapea maitai i roto i te feruriraa i te fa o ta outou vauvauraa. A faataa i te mau manaˈo faufaa e a haamataratara i te reira. Eiaha e vaiiho i te mau tuhaa rii haihai ia taui i ta outou fa. A faaohie noa. Mai te peu e te vai ra te mau faahiˈoraa aore ra te mau uiuiraa manaˈo, a faahiti faahou i te reira na mua ˈˈe. Mai te peu e e nehenehe, a faito i te taime o ta outou vauvauraa ia faahiti outou ma te reo puai.

A tatuhaa i te tino parau. Ei oreroraa parau aore ra ei aparauraa e te feia e faaroo ra, e manaˈo paha outou e mea faufaa ia vahi maitai i te mau tuhaa rau. A faataa i te maoro taa maitai o te tuhaa taitahi e a papai i te hiti o te api o ta outou mau tapaopaoraa. I muri iho, a haapao i te reira i te roaraa o ta outou vauvauraa. I roto i te aparauraa e te feia e faaroo ra, a ape i te fifi e rave i te mau tatararaa rau i te omuaraa a horoa ru atu ai i to muri iho mau manaˈo faufaa aˈe. E mea titauhia ia faaherehere te mau taeae faatere i te Haapiiraa o Te Pare Tiairaa i te taime au no te hiˈopoa i te tumu parau tarenihia o te haamanaˈoraa i te hopea o te haapiiraa. E mea tia ia ara atoa ratou eiaha e rave i te taime i faataahia no te himene e te pure faaotiraa.

A faaoti i te hora tia. Mai te peu e e rave rahi tuhaa to te putuputuraa, mai te Putuputuraa no te taviniraa, e mea tia ia ite te mau taeae orero afea ta ratou vauvauraa e haamata ˈi e e faaoti ai. E nafea ia mairi te taime i faataahia o te putuputuraa? E tia paha i te hoê aore ra tau taeae ia haavitiviti ma te haamahitihiti i te mau manaˈo faufaa o ta ratou vauvauraa e ma te vaiiho i te hiti i te tahi mau tuhaa rii. O te hoê o te mau ravea aravihi a te hoê orometua haapii ite te neheneheraa e haapoto i te hoê vauvauraa.

E nehenehe tatou e tauturu i te taeae o te faatere ra i te hoê aparauraa ma te haapoto i ta tatou mau pahonoraa e ma te faahiti i te mea faufaa. No reira, e nehenehe tatou e turu i te tereraa o ta tatou mau putuputuraa “ma te tia e ma te nehenehe.”—Kor. 1, 14:40.