Mikä on masoreettinen teksti?

LUETPA Raamattua millä kielellä tahansa, osa tuosta kirjasta on todennäköisesti käännetty suoraan tai epäsuorasti masoreettisesta tekstistä, joka käsittää Raamatun heprealaiset kirjoitukset eli ”Vanhan testamentin”. Todellisuudessa on ollut olemassa useita masoreettisia tekstejä. Mikä niistä siis valittiin ja miksi? Mikä masoreettinen teksti oikeastaan on, ja millä perusteella voimme luottaa siihen?

Jehovan sana

Raamatun kirjoittaminen alkoi Siinainvuorella vuonna 1513 eaa. Toisen Mooseksen kirjan 24:3, 4:ssä sanotaan: ”Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran [”Jehovan”, UM] sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra [”Jehova”, UM] on puhunut, me teemme’. Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran [”Jehovan”, UM] sanat.”

Heprealaisten kirjoitusten muistiin merkitseminen jatkui yli tuhannen vuoden ajan, vuodesta 1513 eaa. aina vuoteen 443 eaa. saakka. Koska tätä työtä tehneet kirjurit olivat Jumalan henkeyttämiä, on järkevää ajatella, että hän ohjaisi asioita siten, että hänen sanomansa säilytettäisiin uskollisesti (2. Samuelin kirja 23:2; Jesaja 40:8). Merkitseekö tämä sitä, että Jehova estäisi inhimillisiä virheitä syntymästä niin, ettei ainoakaan kirjain pääsisi vaihtumaan jäljennöksiä tehtäessä?

Mahdollisuus pieniin epätarkkuuksiin ilmaantuu

Vaikka ne miehet, jotka jäljensivät Jumalan sanaa sukupolvesta toiseen, kunnioittivat sitä syvästi, joitakin inhimillisiä virheitä pääsi siitä huolimatta pujahtamaan käsikirjoituksiin. Raamatun kirjoittajat olivat henkeytettyjä, mutta sen jäljentäjät eivät työskennelleet Jumalan henkeyttäminä.

Palattuaan Babylonin vankeudesta vuonna 537 eaa. juutalaiset omaksuivat uuden kirjoitustyylin, jossa käytettiin Babylonissa opittuja neliön muotoisia kirjaimia. Tämä merkittävä muutos toi mukanaan sellaisen ongelman, että jotkin toisiaan muistuttavat kirjaimet voitiin sekoittaa toisiinsa. Koska heprea perustuu konsonantteihin – lukija lisää vokaalit tekstiyhteyden perusteella – yhden konsonantin vaihtuminen voi helposti muuttaa sanan merkityksen. Useimmissa tapauksissa tällaiset virheet on kuitenkin havaittu ja korjattu.

Suuri enemmistö juutalaisista ei palannut Israeliin Babylonin kukistumisen jälkeen. Tämän vuoksi synagogista tuli juutalaisten yhdyskuntien hengellisiä keskuksia kaikkialla Lähi-idässä ja Euroopassa.a Jokaiseen synagogaan tarvittiin jäljennökset Raamatun kirjakääröistä. Kun jäljennösten määrä kasvoi, kasvoivat myös mahdollisuudet jäljennösvirheiden syntymiseen.

Epätarkkuudet yritetään poistaa

Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan alkupuolella kirjanoppineet yrittivät saada aikaan mallitekstin, jonka mukaan kaikki muut Heprealaisten kirjoitusten kirjakääröt voitaisiin korjata. Ei ollut kuitenkaan olemassa mitään aukotonta menetelmää, jolla alkuperäinen teksti voitaisiin erottaa niistä käsikirjoituksista, jotka sisälsivät jäljennösvirheitä. 100-luvulta eteenpäin Heprealaisten kirjoitusten konsonanttiteksti näyttää olleen melko yhtenäinen, vaikka sitä ei vielä ollutkaan virallisesti vakiinnutettu. Talmudissa (laadittiin 100–500-luvuilla) olevat Heprealaisten kirjoitusten lainaukset ilmaisevat melko usein, että lähteenä ei ole käytetty sitä tekstiä, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi masoreettisena tekstinä.

Hepreassa sanan ”perinne” vastine on ma·sō·rahʹ tai ma·soʹret. 500-luvulla ne, jotka vaalivat Heprealaisten kirjoitusten tarkan jäljentämisen perinnettä, tulivat tunnetuiksi masoreetteina. Heidän tekemiään jäljennöksiä kutsutaan masoreettiseksi tekstiksi. Mitä poikkeuksellista oli heidän työssään ja heidän valmistamissaan teksteissä?

Heprea oli lakannut olemasta elävä kansankieli, eivätkä monetkaan juutalaiset enää käyttäneet sitä. Raamatun konsonanttitekstin oikea ymmärtäminen oli siksi uhattuna. Suojellakseen sitä masoreetit kehittivät järjestelmän, jossa vokaaleja edustivat pisteet ja viivat. Nämä sijoitettiin konsonanttien ylä- ja alapuolelle. Masoreetit kehittivät lisäksi monimutkaisen järjestelmän, jonka merkit palvelivat eräänlaisina välimerkkeinä ja opastivat sanojen oikeaan lausumiseen.

Kun masoreeteista tuntui siltä, että tekstiä oli muutettu tai että aiempien sukupolvien kirjurit olivat tehneet jäljennösvirheen, he eivät muuttaneet tekstiä vaan kirjoittivat huomautuksen sivureunaan. He tekivät merkintöjä sanojen epätavallisista muodoista ja yhdistelmistä sekä niiden esiintymistiheydestä yksittäisessä kirjassa tai koko Heprealaisten kirjoitusten tekstissä. Lisäksi tehtiin sellaisia huomautuksia, jotka auttoivat jäljentäjää tekemään erilaisia tarkistuksia. Kehitettiin lyhenteiksi muokattujen ”koodien” järjestelmä, jotta nämä tiedot voitaisiin merkitä muistiin äärimmäisen suppeassa muodossa. Ylä- ja alareunassa olevaan eräänlaiseen pienoishakemistoon luetteloitiin osia niistä jakeista, joista oli tehty merkintöjä sivureunaan.

Tunnetuimman järjestelmän viimeistelivät lopulliseen muotoonsa Galileanmeren lähellä sijaitsevan Tiberiaan masoreetit. 800–900-luvuilla eläneistä Ben Ašerin ja Ben Naftalin suvuista, jotka olivat mahdollisesti karaiitteja, tuli erityisen huomattavia.b Vaikka näiden kahden koulukunnan lausumistapaa koskevissa järjestelmissä ja reunahuomautuksissa onkin eroja, koko Heprealaisten kirjoitusten tekstissä ei ole kymmentäkään kohtaa, jossa heidän tekstiensä konsonantit poikkeavat toisistaan.

Molemmat masoreettikoulukunnat, Ben Ašer ja Ben Naftali, edistivät merkittävällä tavalla tekstitutkimusta omana aikanaan. Sen jälkeen kun Maimonides (vaikutusvaltainen Talmudin tutkija 1100-luvulla) antoi kiitosta Ben Ašerin tekstille, muut asettivat sen varauksettomasti etusijalle. Tässä mentiin jopa niin pitkälle, ettei yhtään Ben Naftalin käsikirjoitusta ole nykyään käytettävissä. Jäljellä on ainoastaan luettelo näiden kahden koulukunnan välisistä eroista. Ironista on se, että Maimonideen toteamus koski tyyliseikkoja, esimerkiksi kappaleiden välistä tyhjää tilaa, eikä tärkeämpää näkökohtaa tekstin täsmällisestä siirtymisestä.

Onko nykyään käytettävissä ”puhdas” masoreettinen teksti?

Tutkijoiden keskuudessa kiistellään paljon siitä, mikä nykyään käytettävissä oleva koodeksi on ”puhdas” Ben Ašerin teksti, ikään kuin tämän tietäminen ratkaisisi sen, mikä on ”aito” masoreettinen teksti. Todellisuudessa koskaan ei ollut olemassa yhtä ainoaa, ”puhdasta” ja virallista masoreettista tekstiä. Sen sijaan on ollut useita masoreettisia tekstejä, joista jokainen on eronnut hieman muista. Kaikki jäljellä olevat koodeksit ovat sekatekstejä, joissa on sekä Ben Ašerin että Ben Naftalin lukutapoja.

Jokaisella Heprealaisten kirjoitusten kääntäjällä on tehtävänään suunnaton työ. Ei riitä, että hän perehtyy heprealaiseen tekstiin, vaan hänen on siinä määrin kuin se on järkevää otettava myös selvää siitä, missä kohdin teksti on voinut muuttua jäljentäjän virheen tai muiden syiden vuoksi. Vaikka useat masoreettiset tekstit luovat perustan, hänen on tarkasteltava muita sellaisia varteenotettavia lähteitä, jotka saattaisivat perustellusti edustaa konsonanttisen tekstin varhaisempia ja mahdollisesti täsmällisempiä versioita.

Kirjansa Der Text des Alten Testaments (Vanhan testamentin teksti) johdannossa Ernst Würthwein selittää: ”Kun törmäämme vaikeaan kohtaan, emme voi vain yksinkertaisesti koota yhteen eri lukutapoja ja valita niistä sitä, joka näyttäisi tarjoavan yksinkertaisimman ratkaisun, ja välistä suosia heprealaista tekstiä, välistä Septuagintaa ja välistä taas targumia. Tekstit eivät ole aina yhtä luotettavia. Jokaisella tekstillä on omat tunnuspiirteensä ja sille ominainen historia. Näistä seikoista on oltava perillä, mikäli toivoo voivansa välttää puutteellisia tai vääriä ratkaisuja.”

Meillä on vahvat syyt luottaa täysin siihen, että Jehova on huolehtinut Sanansa säilymisestä. Sen ansiosta, mitä monet vilpittömät miehet ovat yhteisvoimin tehneet vuosisatojen kuluessa, Raamatun sanoman ydin, sisältö ja jopa yksityiskohdat ovat meidän saatavillamme. Mitkään pienet muutokset kirjaimissa tai sanoissa eivät ole heikentäneet mahdollisuuksiamme ymmärtää Raamattua. Tärkeä kysymys onkin seuraavaksi se, elämmekö Jumalan sanan, Raamatun, mukaan?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Aleppon koodeksissa on masoreettinen teksti

[Lähdemerkintä]

Bibelmuseum, Münster