”Rauhan hyvä uutinen” tuottaa hedelmää Sveitsissä
HISTORIAN lehdillä Sveitsiä on usein kuvailtu ”rauhan saareksi”. Sen jälkeen kun Napoleon 1800-luvun alussa muutti Euroopan kasvoja, maassa ei ole todellakaan käyty sotia.
Nykyään Sveitsissä on 6 000 000 asukasta, ja maan elintaso on maailman korkeimpia. Tämä vauraus on sitä paitsi hankittu ilman tavanomaisia luonnonvaroja. Koska maan olosuhteet ovat olleet poikkeuksellisen rauhalliset, niin ahkeran työskentelyn ja äärimmäisen tarkkuuden on voitu odottaa tuottavan tuloksia. Mutta kun raaputamme tämän näennäisen idyllin pintaa, niin länsimaailman elämäntyylille ominaiset ongelmat tulevat esiin. Tässäkin maassa on kariutuneita avioliittoja ja teini-ikäisiä narkomaaneja. Vilpittömät ihmiset ovat todella huolissaan, ja Jumalan sanaan Raamattuun perustuva ”rauhan hyvä uutinen” on hyvä uutinen myös Sveitsille, ”rauhan saarelle”. – Efesolaisille 6:15.
”Rauhan hyvä uutinen” saavuttaa Sveitsin
Kun Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti Charles Taze Russell vieraili ensi kerran Sveitsissä vuonna 1891, hän sai sen vaikutelman, että ’elo oli kypsää’. (Matteus 9:37, 38; Johannes 4:35–38) Mutta kuka auttaisi tämän elon korjaamisessa? Adolf Weber osoittautui sellaiseksi, jota voitiin käyttää tässä työssä. Weber oli lähtenyt nuorena kotimaastaan Yhdysvaltoihin. Siellä hän oppi Raamatun totuuden ja työskenteli sen jälkeen C. T. Russellin puutarhurina. Mutta sitten häntä rohkaistiin palaamaan Sveitsiin ”tarhuriksi Herran viinitarhaan”, ja niin hän tekikin.
Pienestä asuinkaupungistaan Les Conversista Weber löysi työtä puutarhurina ja metsänhoitajana. Nyt hän oli jälleen Neuchâtelin kantonissa Juravuoristossa, jonka syrjäisissä metsän reunustamissa laaksoissa voi tuskin muodostua yhtään jokea, koska sadevesi imeytyy nopeasti huokoisen kalkkikiven läpi. Mihin vesi joutuu? Juravuorten eteläpäässä sijaitsevat kauniit järvet, Neuchâtel ja Biel, vastaavat osaltaan tähän kysymykseen.
Mutta Adolf Weber ei käyttänyt aikaansa ihailemalla rauhallisia maisemia. Erityisesti pitkien talvikuukausien aikana hän matkusti pitkin alankoja joko jalkaisin tai polkupyörällään saarnaten kaikkialla ”rauhan hyvää uutista”. Hän ei toiminut ainoastaan Sveitsin ranskankielisessä länsiosassa ja rajan tuntumassa naapurimaan Ranskan alueella. Koska Weber osasi saksaa ja italiaa, hän saattoi levittää Valtakunnan sanomaa esteettä kaikkialla Sveitsissä Sankt Gotthardin vuoristoon asti ja Alppien toisella puolella Milanossa Pohjois-Italiassa. Jehova ei jättänyt häntä eikä muita kokosieluisia elonkorjuun työntekijöitä vaille siunauksia.
Sanoma tuottaa hedelmää
Vuonna 1899 vietti 14 henkeä Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaa Thun-nimisessä maaseutukaupungissa, joka sijaitsee 30 kilometriä kaakkoon maan pääkaupungista Bernistä. Myöhemmin maan sekä saksan- että ranskankielisillä alueilla muodostui muita tutkisteluryhmiä, ja ennen pitkää kumpaakin Valtakunnan saarnaamistyötä suorittavaa kieliryhmää valvoi oma Vartiotorni-seuran haaratoimistonsa. Sitten 1920-luvulla valvonta uskottiin Bernissä toimivalle haaratoimistolle, jota oli laajennettu ja johon oli rakennettu suuri kirjapaino. Viisikymmentä vuotta myöhemmin rakennettiin suuri haaratoimistorakennus Thuniin, ja se on ollut käytössä nyt jo useiden vuosien ajan.
Myös useille sadoille tuhansille siirtotyöläisille saarnaaminen toi siunauksia. Sen johdosta maassa on monia italiaa ja espanjaa puhuvia Jehovan todistajia. ”Rauhan hyvän uutisen” voima on vedonnut monien eri kansallisuuksien edustajiin. Sveitsin yli 11 000:sta Valtakunnan julistajasta puolet puhuu saksaa, kolmannes italiaa tai espanjaa ja hieman alle viidennes ranskaa. Vuonna 1981 yhteensä 19 785 henkeä oli läsnä muistonvietossa maan 231 seurakunnassa.
Huomattava muutos elämäntavassa
”Rauhan hyvä uutinen” on usein tavoittanut sydämiä hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Esimerkiksi eräs nuori espanjalainen mies tuli Geneveen hyvän ystävänsä kanssa. Huumausaineiden väärinkäytöstä oli jo tullut heidän suurin paheensa, ja he olivat huippuluokan myymälävarkaita. Eräänä päivänä nuoren miehen ystävä joutui kiinni ja vankilaan, mutta nuori mies teki siitä huolimatta edelleen myymälävarkauksia. Pian yksinäisyys sai hänet ajattelemaan elämän todellista tarkoitusta. Hän selaili usein Raamattua ja kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, Vartiotorni-seuran julkaisua, jonka hän oli hankkinut Espanjassa ollessaan. Hän alkoi vähitellen arvostaa julkaisijoita suuresti ja ryhtyi etsimään Jehovan todistajia. Niinpä nähdessään kahden hyvin pukeutuneen miehen lähtevän salkkuineen hänen asuintalostaan, hän keräsi rohkeutensa ja lähestyi heitä kysyen: ”Oletteko Jehovan todistajia?” Hän oli hyvin iloinen heidän vastatessaan myöntävästi. Hänelle aloitettiin heti raamatuntutkistelu.
Neljän kuukauden kuluttua tämä nuori mies oli oppinut niin paljon, että hän teki tärkeitä muutoksia elämässään. Hän kertoi myymälävarkaan urastaan todistajille, joiden kanssa hän tutki, ja vei heidät katsomaan varastettuja tavaroita, jotka hänellä oli vielä piilossa kellarissaan: takkeja, pukuja, solmioita ja jopa radioita ja televisioita. Hän halusi tosissaan palauttaa tavarat niiden omistajille. Vaikutti suotavalta ottaa yhteys asianajajaan, ja tämä oli niin ällistynyt, että tarjosi nuorukaiselle maksutonta apua. ”En ole koskaan nähnyt näin rehellistä varasta!” hän huudahti. Palauttaessaan varastettuja tavaroita asianajaja selitti aina, että raamatuntutkistelu oli johtanut tähän odottamattomaan käänteeseen, ja näin annettiin erinomainen todistus. (Heprealaisille 13:18) Pian tämän jälkeen nuori mies kastettiin Jehovan todistajaksi.
”Hyvän uutisen” vieminen yksinäisiin vuoristolaaksoihin
Lännessä olevan Juran ja idässä olevien Alppien väliin jäävä kolmannes Sveitsin maa-alueesta on hieman kumpuilevaa viljelysmaata, joka tunnetaan Mittellandina eli ”keskimaana”, ja siellä on suurin osa maan asukkaista. Lähempänä Alppien juurella olevia kukkuloita ja Alppeja vallitsevat kuitenkin perinteiset elämäntavat, joihin liittyy usein katolinen uskonto. Näiden alueiden asukkaat ovat usein pieneläjiä, ja he asuvat pienissä kyläyhteisöissä. Naapureiden pelko on erityisen kavala ansa näillä seuduilla. (Sananlaskut 29:25) Vaikka näillä alueilla on vain muutamia pieniä Jehovan todistajien seurakuntia, niin vuorten asukkaille yritetään viedä kaikin keinoin ”rauhan hyvää uutista”. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten sadat tasangoilla asuvat todistajat osallistuivat alkukesän erikoisrynnistykseen.
Samaan aikaan innokkaat todistajat olivat myös toimeliaita kaakossa sijaitsevassa kolmekielisessä Graubündenin kantonissa. Erästä elokuvaesitystä varten vuokrattiin sali uudesta hotellista maailmankuulusta Sankt Moritzista. Tämän Alpeilla sijaitsevan lomakeskuksen lähellä yhdistyvät kielialueet, joilla puhutaan saksaa, italiaa ja retoromaania. Italiankielistä esitystä seuraamassa olleeseen yllättävän suureen kuulijajoukkoon kuului myös hotellin johtaja ja hänen perheensä. Esityksen jälkeen hän kiitti veljiä lämpimästi ja kieltäytyi jopa ottamasta vastaan kokoussalin vuokraa.
Sankt Moritzista päästään kahta eri kautta Italiaan. Kulkiessaan Malojasolan kautta matkalainen laskeutuu Bregaglialaaksoon, jonka asukkaista suurin osa on protestantteja. Jos taas valitaan kulkureitiksi Berninasola, josta voidaan nähdä 4 049 metriä korkea Piz Bernina koko loistossaan, saavutaan täysin katoliseen Poschiavinon laaksoon. Molemmissa laaksoissa puhutaan italiaa. Poschiavinon kylän lähellä on pieni järvi, josta ympärillä olevat vuoret kuvastuvat. Sen lähellä asuva perhe, jonka isä oli katolilainen ja äiti yksi seudun harvoista protestanteista, alkoi tutkia Raamattua. Se että he olivat yhteydessä Jehovan todistajiin, ei jäänyt huomiotta, ja aikanaan molempien kirkkojen papit kävivät heidän luonaan. Vaikka tämä perhe joutui melkoisen painostuksen kohteeksi, Raamatun totuus pääsi lopulta voitolle. Vanhemmat ovat nykyään kastettuja todistajia, ja he ja heidän kolme lastaan menevät säännöllisesti rajan yli Italiaan ja kokoontuvat yhteen toisten kristittyjen kanssa.
Mutta katolisen kirkon pappi kielsi saarnastuolistaan seurakuntalaisia asioimasta veljen liikkeessä. Monet kyläyhteisöön kuuluvat sukulaiset lakkasivat seurustelemasta perheen kanssa. (Matteus 10:35) Tämän perheen läheisimmät jäsenet ovat siitä huolimatta kiitollisia suhteestaan Jehovaan. He myös rakastavat lähimmäisiään, ja sikäli kuin se heistä riippuu, he säilyttävät rauhan kaikkien kanssa. – Roomalaisille 12:18.
Narkomanian voittaminen
Eräs Zürichissä asuva nuori mies oli innokas urheilija ja jalkapalloilija. Hän uskoi saavansa elämälleen tarkoituksen tekemällä parhaansa urheilu- ja jalkapallokentillä. Mutta toisten urheilijoiden keskuudessa ilmennyt kilpailuhenki ja jopa viha masensi häntä usein. Hän kärsi myös siitä, että häntä painostettiin jatkuvasti parempiin suorituksiin, samoin kuin siitä, että kenttäennätyksiä ja mestareita ylistettiin mutta huonommin menestyneiden ponnistukset jätettiin yksinkertaisesti huomiotta. Nämä olosuhteet vaikuttivat suuressa määrin siihen, että hän otti huumeet, joita hänen entinen koulutoverinsa eräänä päivänä hänelle tarjosi. Huumeet näyttivät vähentävän väliaikaisesti hänen ongelmiaan, mutta ne eivät tietystikään ratkaisseet niitä.
Kun tämä nuori mies tuli eräänä iltana kotiin töistä, hän huomasi, että hänelle oli jätetty Valtakunnan Uutiset. Se, mitä hän luki tämän asiainjärjestelmän tulevasta lopusta, herätti hänen kiinnostuksensa. Hän tilasi traktaatissa mainitut kirjat ja tutki innokkaasti niiden sisältöä. Ennen pitkää eräs vanhahko veli tuli vaimonsa kanssa käymään hänen luonaan. Sisar oli hieman aikaisemmin alkanut tutkia nuorukaisen äidin kanssa. Poikakin suostui tutkimaan Raamattua ja alkoi pian edistyä. Hän luopui huumeista ja tupakasta. Hänen äitinsäkin edistyi hengellisesti, ja heidät molemmat kastettiin vuoden 1977 piirikonventissa Zürichissä. Tämä nuori mies palveli jonkin aikaa ahkerasti Thunin Beetel-perheen jäsenenä.
Onnellinen Beetel-perhe
”Jumala [ei] ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”, kirjoitti apostoli Paavali. (1. Korinttolaisille 14:33) Koska Vartiotorni-seuran Thunin haaratoimisto kannustaa usein levittämään ”rauhan hyvää uutista”, niin siellä työskentelevien ihmisten on tärkeätä säilyttää Beetel-perheen sisäinen järjestys ja rauha. Haaratoimistorakennuksen ympärillä avautuvat upeat maisemat ovat yksi niistä seikoista, jotka saavat heidät tuntemaan joka päivä syvää arvostusta palvelemaansa ”rauhan Jumalaa” kohtaan. (Filippiläisille 4:9) Lumihuippuiset vuoret ovat todella mahtava näky! Kattoterassilta näkyy pilkahdus Thunjärveä, ja seuraavaksi katseen vangitsee Bernin Alppien keskellä oleva Eigerin, Mönchin ja Jungfraun muodostama vaikuttava kolmikko.
Ei ole ihme, että Beetel-perheessä puhutaan yhtä monta kieltä kuin sillä alueella, jota se palvelee. Perheessä on saksaa, ranskaa, italiaa ja espanjaa puhuvia jäseniä, jotka kuuluvat kahdeksaan eri kansallisuuteen. Nuorin työntekijä on tuskin 20-vuotias, ja vanhin – vuonna 1909 kastettu veli – on yli 92-vuotias.
Seurakunnat on ryhmitelty 13 kierrokseksi, joista kuusi on saksankielistä, neljä italiankielistä, kaksi ranskankielistä ja yksi espanjankielinen. Seurakuntien hengellinen auttaminen kuuluu haaratoimiston tehtäviin. Sen lisäksi se tuottaa kirjallisuutta. Nykyään painetaan ja postitetaan vuosittain 18 000 000 lehteä. Tämä edistää ”rauhan hyvän uutisen” saarnaamista pääasiassa Sveitsissä, Itävallassa, Belgiassa, Portugalissa, Espanjassa ja Afrikan ranskankielisissä valtioissa. Vuonna 1978 Thunin haaratoimistoa laajennettiin, ja näin saatiin lisää tulevaisuudessa tarvittavaa työtilaa.
Rauhaisan hedelmän tuottaminen jatkuvasti
Sveitsissä toimivat Jehovan palvelijat työskentelevät ahkerasti. Ja jatkuvasti löytyy oikeamielisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät Jumalalta tulevan ”rauhan hyvän uutisen” olevan erittäin tärkeää Alppien maan, ”rauhan saaren”, asukkaille, jotta he voisivat nauttia ikuisesta onnellisuudesta.
Perjantai-iltana 26. tammikuuta 1979 Sveitsin italiankielinen televisioasema esitti puoli tuntia kestäneen dokumenttiohjelman, joka kertoi maassa toimivista Jehovan todistajista. Tämä harvinaisen rehellinen ohjelma käsitteli myönteisesti todistajien elämää ja toimintaa. Oli liikuttavaa kuulla 97-vuotiaan sisaren vastaavan haastattelijan kysymykseen, joka koski sitä, miten hänen elämänsä oli muuttunut hänen hyväksyttyään totuuden 80-vuotiaana. Hänen luonteva vastauksensa kuului: ”Olen onnellinen!” Samoin tuntevat kaikki tuhannet Jehovan palvelijat ja heidän ystävänsä. Uusia Raamatun kotitutkisteluja aloitetaan jatkuvasti. Miten nämä ihmiset ja vielä monet muut hyötyvät Jumalan pitkämielisyydestä? Tulevaisuus näyttää sen.
Sillä aikaa Sveitsissä toimivat Jehovan palvelijat julistavat kestävinä Valtakunnan sanomaa. He vievät jatkuvasti ”rauhan hyvää uutista” kaikenlaisille ihmisille, asuvatpa nämä alankojen kaupungeissa ja kylissä tai vuorten kätköissä olevissa syrjäisissä paikoissa ja rauhallisissa laaksoissa.
[Huomioteksti s. 13]
”En ole koskaan nähnyt näin rehellistä varasta!” asianajaja huudahti
[Huomioteksti s. 14]
Eivät huumeet vaan Valtakunnan Uutiset auttoivat nuorta urheilijaa pääsemään lopullisesti masennuksestaan