Jehovan kokoajantaistelijoiden urhoollinen armeija
”[Ole] Kristuksen Jeesuksen hyvä sotilas. Kukaan armeijassa oleva sotilas ei sekaannu siviilielämään, koska hänen täytyy olla sen miehen käytettävissä, joka hänet pestasi.” – 2. Timoteukselle 2:3, 4, The Jerusalem Bible.
1, 2. Miten saarnaajia kutsuttiin sata vuotta sitten, ja mikä siitä oli seurauksena?
”HALUTAAN 1 000 SAARNAAJAA.” Tällainen otsikko oli eräässä julkaisussa noin sata vuotta sitten, mutta tämä epätavallinen ilmoitus ei ollut minkään sanomalehden ”Palvelukseen halutaan” -osastossa. Lisäksi vastakaiku ylitti suuresti julkaisijan odotukset. Kuka julkaisi tämän kutsun, ja ketkä vastasivat siihen? Entä miten se koskee myös sinua nykyään?
2 Lehdessä, joka nyt tunnetaan kautta maailman Vartiotornina, oli sen toisena julkaisuvuonna kannustava kutsu lähteä saarnaajaksi. Mutta siinä ei etsitty pappeja täyttämään kirkon saarnastuoleja. Raamattu ei esitä sellaista kuvaa niistä, jotka palvelisivat Jumalan sanoman saarnaajina. Sen sijaan Vartiotornin julkaisijat vuonna 1881 etsivät henkilöitä, jotka olivat halukkaita ’menemään suuriin tai pieniin kaupunkeihin kykyjensä mukaan kolporteeraajina eli evankelistoina’. Kutsu oli tarkoitettu niille, jotka olivat halukkaita ja kykeneviä omistamaan kaiken aikansa Raamatun totuuden saarnaamiseen. Vastaajia alkoi ilmaantua pikku hiljaa siellä täällä, ja vuonna 1885 heitä oli 300. Mutta heidän joukkonsa on paisunut tuhansiksi, kymmeniksi tuhansiksi ja keskimäärin 151 180:ksi vuoden 1981 aikana.
3. Miten näiden saarnaajien nimi on muuttunut?
3 Jehovan todistajat eivät enää nimitä tällaisia kokoajansaarnaajia ”kolporteeraajiksi”, joka nimitys oli peräisin ranskalaisesta sanasta (colporteur) ja korosti vain heidän työnsä yhtä puolta, Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden levittämistä. Se vain liittyy heidän päätehtäväänsä. Toinen sana kuvastaa täydemmin ”hyvää uutista” vievien evankelistojen hengellisen armeijan työtä. (2. Timoteukselle 2:3, 4; Luukas 8:1; 10:1) Se sana on ”tienraivaaja”.
Tienraivaajasoturit hengellisessä armeijassa
4. Mikä on sanan ”tienraivaaja” tausta ja merkitys?
4 Miksi ”tienraivaaja” on sopiva nimitys niille Jehovan todistajille, jotka voivat olla kokoajansaarnaajia? ”Tienraivaajaa” vastaavalla vierasperäisellä sanalla ”pioneeri” on alun perin ollut myös sotilaallinen merkitys, ja se on tarkoittanut sotilasta, vaikkakaan ei tavallista jalkamiestä. Se tarkoitti pioneerijoukkoihin kuuluvaa, joka kulki pääjoukon edellä ja rakensi siltoja, teitä ja taisteluhautoja. Oli siis kysymys tien valmistamisesta tai raivaamisesta, ja ”pioneeri” eli ”tienraivaaja” otti johdon tunkeuduttaessa eteenpäin vaikeuksia tai vastustusta kohdattaessa, niin kuin esimerkiksi lännen varhaiset uudisraivaajat tekivät Pohjois-Amerikassa. Sana viittaa pelottomaan ihmiseen, joka ponnistelee eteenpäin kunnes on saavuttanut tavoitteensa. Miten sopiva kuvaus se onkaan niistä, jotka ovat koko ajallaan Kristuksen Jeesuksen uhrautuvia ”sotilaita”!a
5. Miksi kristittyjä voidaan nimittää ”sotilaiksi”? (Filemonille 2; Filippiläisille 2:25)
5 Kaikkia tosi kristittyjä voidaan verrata hengelliseen sodankäyntiin osallistuviin sotilaisiin. (1. Timoteukselle 6:12; 2. Timoteukselle 4:7; Juudas 3) Meillä on yhteinen vihollinen, joka on päättänyt tuhota meidät – Saatana. Hän on järjestänyt näkymättömien demonivoimien joukkonsa ja näkyvän pahan asiainjärjestelmänsä pelottavaksi armeijaksi, joka vastustaa Kristuksen tosi opetuslapsia. Kuitenkin kautta maapallon noin 2 300 000 kristittyä noudattaa henkeytettyä käskyä: ”Asennoitukaa häntä [Panettelijaa] vastaan vahvoina uskossa.” (1. Pietari 5:9) Nämä ovat Jehovan todistajia, jotka vaikkakin he itsessään ovat heikkoja ja merkityksettömiä käyvät menestyksellistä hengellistä sotaa pelottavaa vihollistaan vastaan. – Jaakob 4:7, 8, 10.
6. Missä muussa mielessä sana ”sotilas” on sopiva nimitys kristityille?
6 Taistelukentällä olevalla sotilaalla ei ole mielessä muuta kuin käsillä oleva taistelu. Hän ei voi antaa vähemmän tärkeitten asioitten kääntää huomiotaan muualle. Apostoli Paavali sanoi nuorelle kristitylle toverilleen Timoteukselle: ”Kestä osasi vaikeuksista, niin kuin Kristuksen Jeesuksen hyvä sotilas. Kukaan armeijassa oleva sotilas ei sekaannu siviilielämään, koska hänen täytyy olla sen miehen käytettävissä, joka hänet pestasi.” (2. Timoteukselle 2:3, 4, The Jerusalem Bible) Paavali ja Timoteus eivät tietenkään olleet minkään kansakunnan tai maailmallisen valtakunnan sotilaita. W. E. Vinen sanakirja sanoo, että ”sotilas” soveltuu tässä ”metaforisesti sellaiseen, joka kestää vaikeuksia Kristuksen asian tähden”. – An Expository Dictionary of New Testament Words.
7. Mikä osuus tienraivaajilla on ollut hengellisten taistelijoitten kristillisessä armeijassa?
7 Näiden miljoonien menestyksellisten kristittyjen taistelijoitten keskuudessa on etujoukko, kokoajanpalvelijat. Monet heistä ovat todella ’raivanneet tietä’ kulkien pääjoukon edellä avaamassa tietä. Tienraivaajat ovat usein menneet alueille, joilla hyvää uutista Jumalan perustetusta valtakunnasta ei ole koskaan saarnattu. Jotkut lähetystyöntekijöiksi ryhtyneet tienraivaajat ovat lähteneet vieraisiin maihin, joissa heidän on täytynyt oppia outoja tapoja ja vaikeita kieliä ja joissa he ovat joutuneet kohtaamaan epämukavuuksia, sairauksia ja demoniuskontoja. He ovat rakentaneet siltoja kaikkien näitten esteiden yli, tehneet hyökkäyksiä hengellisillä aseilla ja muodostaneet ”sillanpääasemia”, joista on kehittynyt voimakkaita seurakuntia. He ovat avanneet tien alueille, joilla muutamia vuosia myöhemmin kokonainen kristittyjen soturien armeija saarnaa Kristuksen sanomaa hengellisestä vapautuksesta. – Jesaja 60:22.
8. Mikä etu koituu siitä, että tässä hengellisessä armeijassa olevat ovat vapaaehtoisia? (Tuomarien kirja 7:3)
8 Viime vuonna näitä kokoajantaistelijoita oli maailmanlaajuisella kentällä keskimäärin 151 180 joka kuukausi. Kaikki ovat vapaaehtoisia eikä palkkasotureita ole. (Psalmit 110:3) Se on sopivaa, sillä sotilaat, jotka kutsutaan armeijan palvelukseen vastoin tahtoaan tai jotka palvelevat palkkasotilaina, osoittautuvat usein epäröiviksi taistelun tuoksinassa. He menettävät rohkeutensa ja antautuvat tai karkaavat. Mutta jos kerran tienraivaajat ovat vapaaehtoisia eivätkä saa mitään aineellista palkkaa, niin miksi heidän pitäisi omistaa tähän toimintaan koko aikansa, kun on olemassa miljoonia antaumuksellisia kristittyjä, jotka eivät tee siten? Ovatko he tienraivaajina siksi, että he odottavat tulevaisuudessa suurempaa palkkaa kuin ne, joiden olosuhteet sallivat heidän käyttää vain 10, 20 tai noin 30 tuntia kuussa Jumalan palvelukseen? Eivät, tällainen vilpittömien tienraivaajien ponnistelu on ilmaus heidän kokosieluisesta antaumuksestaan Jehova Jumalalle. Niin kuin jokainen aidosti vihkiytynyt kristitty, he haluavat tehdä kaiken voitavansa palvellessaan rakkaudellista Jumalaamme. Ketkä sitten voivat olla tienraivaajia ja keiden pitäisi olla? Ole hyvä ja harkitse omaa tilannettasi ja asennettasi.
Kustannusten laskeminen
9. Miksi jotkut kristityt eivät ehkä voi olla tienraivaajina?
9 Kun joku tutkii, voisiko hän olla tienraivaajapalvelija tai pitäisikö hänen olla, niin tulisi harkita lukuisia eri seikkoja. Hänen henkilökohtaiset elämänolonsa vaikuttaisivat tietenkin asiaan. On olemassa velvoituksia, jotka täytyy asettaa kokoajansaarnaamisen edelle. (5. Mooseksen kirja 24:5) Apostoli Paavali kirjoitti, että kristitty, joka ei hankkisi huonekunnalleen aineellisia välttämättömyyksiä, ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa”. (1. Timoteukselle 5:8) Perhevelvollisuudet voivat siis tehdä joillekuille tienraivauksen mahdottomaksi tällä hetkellä. Toisenluonteiset olosuhteet koskevat terveyttä ja ikää. Ne täytyy ottaa huomioon, vaikkakin monet, joilla on huono terveys tai jotka ovat jo iäkkäitä, palvelevat tienraivaajina.
10. Miten usko liittyy tienraivaajana olemiseen?
10 Tienraivaajasotilaalla täytyy myös olla luja usko, sillä tässä asemassa palveleminen ei ole helppoa. Paavali yhdistää sellaisen uskon suoraan kristityn suorittamaan totuuden julkiseen julistamiseen, kun hän kirjoittaa: ”Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään, johon sinut kutsuttiin ja jota varten annoit hyvän julkisen julistuksen monien todistajien edessä.” (1. Timoteukselle 6:12) Vaikka kaikilta Jumalan armeijassa olevilta vaaditaan uskoa, on eri asia osoittaa uskoa osallistumalla saarnaamistyöhön silloin tällöin kuin tehdä siten monta tuntia joka päivä. Voitaisiin kuitenkin mainita, että totuuden puhuminen usein toisille voi lisätä ihmisen uskoa. – 2. Tessalonikalaisille 1:3.
11. a) Minkälaista uhraamista kaikki kristityt suorittavat? b) Mitä muuta uhraamista saatetaan vaatia tienraivaajina olevilta?
11 Kysymykseen tulee myös uhraaminen. Eräässä mielessä kaikkea puhtaasti ja vilpittömästi Jumalalle suoritettua palvelusta voidaan pitää hänelle uhraamisena. (Heprealaisille 13:15) Siten oikeasta vaikuttimesta – Jumalan ylistämiseksi ja toisten auttamiseksi pääsemään pois Saatanan järjestelmän orjuudesta – suoritettu tienraivaus on varmasti erinomainen uhri. Mutta tienraivaukseen sisältyy uhraamista toiseltakin näkökannalta. Aika, jonka kristitty ennen käytti henkilökohtaisempiin pyrkimyksiin, täytyy nyt, kun hänestä tulee tienraivaaja, käyttää saarnaamiseen ja opettamiseen. Kaikenlaisen aineellisen hankkimiseen ja maksamiseen käytettyä aikaa täytynee nyt vähentää. Niin, tienraivaukseen sisältyy uhrautuvaisuus. Tuhannet tienraivaajat ovat tyytyneet asettamaan rajat taloudellisille ja aineellisille olosuhteilleen – tekemään ansiotyötä päivän, kaksi tai ehkäpä kolme päivää viikossa elatuksensa hankkimiseksi ja varaamaan silti riittävästi aikaa palvelukselleen. – 2. Timoteukselle 2:4.
Tehden enemmän niin kuin nasiirit tekivät
12. Miksi jotkut ryhtyvät tienraivaajiksi, ja miten jotkut muinaiset israelilaiset kykenivät tekemään enemmän palvonnassaan?
12 Monia, jotka ovat ryhtyneet tienraivauspalvelukseen, on kannustanut siihen halu tehdä enemmän. Se ei ole kilpailunhalu tai ylpeyden synnyttämä halu tehdä enemmän kuin kristityt veljensä ja sisarensa, vaan halu tehdä enemmän rakkauden ilmaisemiseksi Jehovaa ja lähimmäisiään kohtaan. (Matteus 22:37–39) Meillä on kiinnostava raamatullinen esimerkki nasiireissa. Muinaiset israelilaiset miehet ja naiset voivat vapaaehtoisesti ryhtyä nasiireiksi, mikä nimitys tulee heprealaisesta sanasta nazír, joka merkitsee vihkiytynyttä, erottautunutta. Nasiiriksi ryhtyminen vaati lupauksen tekemistä, mutta meidän ei pitäisi yrittää rinnastaa tätä kristityn päätökseen ryhtyä tienraivaajaksi, sillä siihen ei liity juhlallista lupausta ja siitä aiheutuvia vakavia velvoituksia. Silti voimme harkita eräitä nasiirien ja tienraivaajien välillä vallitsevia valaisevia samankaltaisuuksia.
13, 14. a) Selitä yksi nasiirien rajoituksista. b) Miten se on rinnastettavissa tienraivaajiin?
13 Israelilainen, joka palveli vapaaehtoisesti nasiirina, hyväksyi eräitä rajoituksia, jotka olivat omiaan korostamaan hänen ”erottautumistaan” Jehovan palvontaan. Yksi rajoitus koski ruokaa ja juomaa, kuten selitetään 4. Mooseksen kirjan 6:3, 4:ssä. Nasiiri ei voinut käyttää alkoholijuomia eikä viiniköynnöksen tuotteita. (Psalmit 104:15) Vaikka häneltä vaadittiinkin jossain määrin kieltäymystä, niin tarpeellinen ravinto ei ollut kiellettyä. Tämä rajoitus ei siten aiheuttanut kärsimystä.
14 Menestykselliset tienraivaajat eivät keskitä elämäänsä aineellisen, esimerkiksi ruoan tai kalliitten omaisuuksien, ympärille vaan Jumalan ylistykseksi suorittamansa palveluksen ympärille. Tämä on välttämätöntä syvällisen ja kestävän ilon saamiseksi, jota monet sellaiset, jotka aineellisesti näyttäisivät viettävän ”parempaa” elämää, kadehtivat. (Vrt. Luukas 12:16–21.) Yksinkertaisemman tai aineellisesti niukemman elämän viettäminen voi myös tuottaa hyötyä, joka jätetään helposti huomioon ottamatta. Terveydenhoidon asiantuntijat puhuvat hyvin energiapitoisen ruoan ja juoman moninaisista vaaroista. Mutta tienraivaajalla, joka yleensä syö melko yksinkertaista, joskin monipuolista ja ravitsevaa ruokaa ja joka lisäksi kävelee paljon saarnatessaan talosta taloon, on todennäköisesti parempi terveys. Ihmiset, joilla on suuret asunnot, viimeistä huutoa olevia teknisiä tai elektronisia laitteita ja paljon muuta omaisuutta, tietävät, että ne tuovat heille yhä uudelleen murheita tai ongelmia. 4. Mooseksen kirjan 6:3, 4:n ja tienraivauksen välisiä rinnakkaisuuksia kannattaa harkita.
15. Mikä malli sisältyy nasiirien hiuksia koskevaan rajoitukseen?
15 Toinen nasiireja koskeva rajoitus oli se, etteivät he saaneet leikata hiuksiaan. (4. Mooseksen kirja 6:5) Heidän pitkä tukkansa oli tunnusmerkki, josta toiset voivat tuntea heidät. Paavali selitti myöhemmin, että kristityn naisen pitkä tukka oli muistutin hänen asemastaan alistuvaisuuden ollessa kysymyksessä. (1. Korinttolaisille 11:3–15) Kun muistamme nasiirien pitkän tukan, niin emmekö voikin yhtyä siihen ajatukseen, että vapaaehtoisesti tienraivaukseen ryhtynyt kristitty veli tai sisar ilmaisee huomattavassa määrin alistuvaisuutta Jehova Jumalalle? Monet henkilökohtaiset edut saavat jäädä syrjään tai ne asetetaan toissijaisiksi, jotta Jumalan palvelus saisi osakseen päähuomion. Tienraivaaja oppii luottamaan Jumalaan ja olemaan alistuvainen Jumalalle.
16. Miten voisimme ymmärtää sen merkityksen, etteivät nasiirit saaneet koskea kuolleisiin ruumiisiin?
16 Vielä yksi nasiireille asetettu vaatimus oli se, että he eivät saaneet koskea kuolleeseen ruumiiseen, eivät edes niin läheisen omaisen kuin oman isänsä tai äitinsä ruumiiseen. (4. Mooseksen kirja 6:6, 7) Nasiirin täytyi näin ollen pysyä pyhänä ja puhtaana, saastumattomana. (Vertaa 3. Mooseksen kirjan 21:10, 11:n esittämään ylimmäistä pappia koskevaan vaatimukseen.) Nykyään ei ketään kristittyä, ei ketään tienraivaajaakaan, kielletä järjestämästä lähiomaisen hautajaisia tai olemasta niissä läsnä, mutta nasiirien tavoin tienraivaajat haluavat välttää kaikkia kyseenalaisia tapoja tai menettelyjä, jotka voisivat tehdä heidät epäpäteviksi. He haluavat olla esimerkillisiä. Ja jos joku omaisiaan rakastava tienraivaaja on heistä etäällä sijaitsevassa määräpaikassa eikä siten voi käydä heidän luonaan niin usein kuin muutoin saattaisi olla mahdollista, hän saa tyydytystä sen tietämisestä, että Jehova antaa arvoa tälle uhraukselle.
17. Miksi nasiirina oleminen ei ollut pelkkä rituaali? Miten on tienraivauksen laita?
17 Raamattu osoittaa, ettei nasiiriksi tullut israelilainen suorittanut vain jotakin uskonnollista rituaalia. Sen sijaan hän omaksui tärkeän, tyydyttävän elämäntavan, sillä Jumala sanoi sellaisen miehen ’elävän nasiirina Jehovalle’. (4. Mooseksen kirja 6:2, UM) Samoin tienraivauspalvelus nykyään on elämäntapa ja onnellinen elämäntapa!
’Voinko minä olla tienraivaaja?’
18. Mikä kysymys meidän kaikkien pitäisi tehdä? Miksi?
18 Kaikki kristityt palvovat yhdessä Jumalaa. Me muodostamme yhden totuuden puolesta taistelevien armeijan. Meidän pitäisi haluta tehdä kaikki voitavamme tässä taistelussa. Me haluamme tehdä kaiken voitavamme. Siksi jokainen meistä voi tehdä ajankohtaisen kysymyksen: ’Voinko minä palvella tienraivaajana?’ Kun harkitset tätä, seuraava kirjoitus auttaa sinua näkemään, kuinka Jehova voi tukea sinua, jos sinulla on mahdollisuus osallistua tienraivauspalvelukseen.
[Alaviitteet]
a Websterin kolmannessa uudessa kansainvälisessä sanakirjassa (Webster’s Third New International Dictionary) yksi sanan ”pioneer” määritelmistä kuuluu: ”Jehovan todistajien kokoajantyöntekijä”.
OLETKO PAINANUT SEURAAVAT SEIKAT MIELEESI?
◻ Miksi kokoajanpalvelijoita on sopivaa kutsua tienraivaajiksi?
◻ Miksi Raamattu vertaa kristittyjä sotilaisiin?
◻ Mitä seikkoja sinun pitäisi harkita, kun on kysymys tienraivaajaksi ryhtymisestä?
◻ Miten nasiirit ovat esimerkkinä tienraivaajille?
[Kuva s. 17]
Miksi kristittyjä verrataan sopivasti urhoollisiin sotilaisiin?
[Kuva s. 19]
Miten tienraivaajana palveleminen voi edistää onnellisuutta ja hyvää terveyttä?