Tervetullut totuuden sade Botswanassa

”GOROGA ka pula” (”tervetuloa sateen kera”). Tämä perinteinen Botswanassa käytetty tervehdys on sopiva ja usein hyvin tunnepitoinen, sillä tämä on kuuma, pölyinen ja jokseenkin kuiva maa, missä sateella on erittäin suuri merkitys elämälle. Samoin vanhurskasmieliset ihmiset ottavat Botswanassa tervetulleena vastaan Jumalan sanasta Raamatusta saatavan hengellisen totuuden virkistävät sateet.

Botswana, joka aikaisemmin (brittiläisen hallinnon alaisuudessa) tunnettiin Betšuanamaana, sijaitsee eteläisen Afrikan sydämessä Etelä-Afrikan, Zimbabwen ja Namibian eli Lounais-Afrikan välissä.

Useimmissa joissa virtaa vesi vain muutaman päivän ajan rankkasateiden aiheuttamien tulvien jälkeen. Mutta monin paikoin kuukausia sen jälkeen, kun vesi on lakannut virtaamasta, sitä voidaan saada kaivamalla kuoppia kuivassa joenuomassa olevaan hiekkaan. Ei edes Okavangojoki, jota myöten virtaa paljon vettä pohjoisessa olevasta Angolasta, saavuta koskaan merta. Se muodostaa valtavan alueen käsittävän deltan, jota nimitetään Okavangon suoalueeksi, ja siellä on paljon monenlaisia villieläimiä, esimerkiksi elefantteja ja leijonia. Lopulta vedet haihtuvat Makarikarin suolajärvissä.

Ilmasto on epäilemättä pääsyy siihen, miksi Botswanan väkiluku (718 000) on hyvin pieni verrattuna sen pinta-alaan, joka on 561 800 neliökilometriä eli lähes kaksi kertaa Suomea suurempi.

Botswanassa ovat monen vuoden ajan vallinneet suhteellisen vakaat ja rauhalliset olot. Se on viime aikoihin saakka ollut yksi niistä harvoista maailman maista, jolla ei ole ollut armeijaa. Sillä on kaksi virallista kieltä: englanti ja setswana.a On hyvin merkittävää, että maan perusrahayksikkö on nimeltään pula, joka merkitsee ’sade’!

VASTUSTUKSEN VOITTAMINEN

Vuonna 1932 kaksi Jehovan todistajaa kävi Botswanassa ja levitti 1 700 julkaisua, jotka sisälsivät Jumalan valtakunnan sanoman. Tämä oli ensimmäinen pieni hengellisen totuuden sadekuuro tässä maassa. Mutta siihen aikaan ei ollut ketään, joka olisi jatkanut tätä ’istuttamis- ja kastelemistyötä’. (1. Kor. 3:5–9) Lisäksi nousi vaikea ongelma. Sotahysterian takia Jehovan todistajien kirjallisuus kiellettiin vuonna 1941 tässä maassa, joka silloin oli brittiläinen siirtomaa. Sitä paitsi maan entinen päällikkö oli säätänyt, että vain kolmella uskonnolla oli oikeus perustaa kirkkoja: roomalaiskatolisella kirkolla, Lontoon lähetysseuralla ja seitsemännen päivän adventisteilla.

Totuuden vettä tihkui kuitenkin maahan. 1940- ja 1950-luvuilla jotkut botswanalaiset miehet hankkivat työtä Etelä-Afrikasta, oppivat totuuden siellä ollessaan ja toivat kotiin palatessaan Valtakunnan sanoman perheensä jäsenille ja naapureilleen.

Nämä uudet todistajat saivat pian kokea vastustusta. Joitakuita päälliköt pieksivät saarnaamisen takia ja syyttivät uuden uskonnon tuomisesta maahan. Vieraileva valvoja Joshua Thongoana pidätettiin kaksi kertaa ja hänen käskettiin lähteä maasta. Toisella kerralla hänet vietiin afrikkalaisen paikallisen tuomioistuimen eteen. Lontoon lähetysseuran eräs pappi oli läsnä. Hänen kirkollaan oli yksinoikeus uskontoon alueella ja hän oli ilmeisesti päättänyt pitää sen. Mutta asiaa käsiteltäessä Thongoana selitti niin hyvin työtään ja Valtakunnan sanomaa Raamatusta (pappi ei ollut edes vaivautunut tuomaan Raamattua mukanaan), että päällikkö antoi jutun raueta.

Useita todistajia pidätettiin, kunnes kielto poistettiin vuonna 1959. Mutta he pysyivät lujina Jehovan avulla.

VÄÄRISTÄ TAVOISTA VAPAUTUMINEN

Suurimmassa osassa Afrikkaa on monia paikallisia tapoja ja tottumuksia, jotka perustuvat taikauskoon ja noituuteen eivätkä sen tähden miellytä Kaikkivaltiasta Jumalaa. Esimerkiksi kun afrikkalainen sairastuu, hän menee tavallisesti poppamiehen luo, joka ”heittää luita” ja sanoo sitten potilaalleen, mikä hänen mielestään on taudin syy ja parannuskeino. Yleinen uskomus on, että esi-isien ”henget” ovat vaikuttamassa asiaan ja että ne täytyy lepyttää. Majojen katoille asetetaan eläinten sarvia ”suojaksi” ”henkiä” vastaan. Vuonna 1961 ponnisteltiin päättäväisesti paikallisten todistajien auttamiseksi vapautumaan näistä hyvin syvälle juurtuneista perinteistä.

Ajattele erästä nuorta sisarta, joka sai isältään hätäsanoman, jossa häntä pyydettiin menemään kotikyläänsä. Hätätapauksen sijasta hän huomasi perheen olleen valmistautumassa ”siunaamaan” uutta taloa taikuuden avulla. Näitä pakanallisia menoja varten jokaisen perheenjäsenen oli annettava verta. Sisar kieltäytyi. Häntä lyötiin ja hänet lukittiin majaan. Seuraavaksi yöksi hänet pantiin nukkumaan ulos kylmään. Mutta varhain seuraavana aamuna ennen auringonnousua hän meni vaivihkaa päätielle ja sai sieltä kyydin takaisin kaupunkiin. Tämä sisar on hyvin onnellinen sen johdosta, että hän on voittanut väärän palvonnan orjuuden, ja hän on hyvin innokas saarnaamaan Valtakuntaa. Hän avustaa myös raamatullisen kirjallisuuden kääntämisessä setswanan kielelle.

Julkaisu, joka on auttanut monia Botswanassa olevia uusia vapautumaan demonismista, on kirjanen Näkymättömät henget – auttavatko vai vahingoittavatko ne meitä? Eräs nuori pariskunta oli sellaisen kirkon jäsenenä, jossa täytyi käyttää uskonnollisia vaatteita, sitoa nauhoja ja nyöriä ruumiin ympärille ”suojaksi” ja käyttää ”pyhää vettä”. Mutta nämä nuoret huomasivat, että ne aiheuttivat heille pahoja unia ja saattoivat heidät alttiiksi demonien vaikutukselle. Kun heidän kanssaan oli tutkittu vain kaksi kertaa Näkymättömät henget -kirjasta, he tuhosivat kaikki nämä spiritistiset esineet ja alkoivat käydä Jehovan todistajien kristillisissä kokouksissa. He ovat edistyneet nopeasti ja osallistuvat nyt ”hyvän uutisen” saarnaamiseen toisille.

NUORTEN VALMENTAMINEN

Lastenkasvatusongelmat ovat hyvin yleisiä nykyään. Botswanassa jotkut todistajien lapset ovat langenneet moraalittomuuteen tai tämän asiainjärjestelmän aineellisiin houkutuksiin. Mutta on ryhdytty tosi ponnistuksiin sekä vanhempien että nuorten auttamiseksi edistymään kristillisessä elämässä ja toiminnassa.

On tähdennetty valmennusta pienokaisesta asti. Esimerkiksi eräs kristitty isä käyttää nyt 15 minuuttia joka aamu puhuakseen lapsilleen Jehovasta ja Hänen sanastaan. Hän antaa myös lujaa mutta rakkaudellista kuria tarvittaessa. Kuinka onnellinen tämä veli olikaan, kun hän kuuli pienen kaksivuotiaan poikansa puhuvan eräälle ei-kristitylle vieraalle Jehovasta ja tarpeesta rukoilla Häntä! Hän kokee saamakseen palkaksi myös sen, että hänen kahdeksanvuotias tyttärensä pitää säännöllistä Raamatun kotitutkistelua eräälle luokkatoverilleen koulussa.

Eräässä toisessa kaupungissa nuorta todistajaa pyydettiin seisomaan luokan edessä esimerkkinä siististä ulkoasusta ja hyvästä käytöksestä. Kyseiseen opettajaan tyttö teki niin syvän vaikutuksen, että hän etsi käsiinsä tytön vanhemmat, mikä johti jälleen uuden Raamatun kotitutkistelun aloittamiseen.

HYVÄÄ EDISTYSTÄ

Valtakunnan kokoajantyöntekijöiden määrä on lisääntynyt Botswanan todistajien keskuudessa. Esimerkiksi eräs todistaja ja hänen vaimonsa luopuivat hyvistä työpaikoistaan Etelä-Afrikassa palatakseen Botswanaan. Vaikka heillä itsellään on perhettä, he palvelevat nyt erikoistienraivaajina (Valtakunnan kokoajanjulistajina) ja ovat onnistuneet hyvin kannustamaan nuoria liittymään ”tienraivaajien riveihin”. He eivät tunne menettäneensä mitään astuessaan kokoajan saarnaamistyöhön. He sanoivatkin: ”Jehova on siunannut meitä niin monin tavoin sekä hengellisesti että aineellisesti, että meillä on usein enemmän kuin tarvitsemme. Kun meillä hiljattain oli piirikonventti, niin meillä oli riittävästi rahaa päästä itse sinne, mutta kykenimme auttamaan myös toisia veljiä ja sisaria matkustamaan konventtiin ja takaisin sieltä.”

Kun eräs toinen nuori todistaja ryhtyi tienraivaajaksi, hänen perheensä jäsenet, opettajat, luokkatoverit ja jopa jotkut seurakunnan nuoret arvostelivat häntä ankarasti. Häntä kehotettiin olemaan käytännöllinen ja ajattelemaan tulevaisuuttaan. Mutta hän uskoi, että jos hän vilpittömästi panee Valtakunnan edut ensi sijalle, niin kaikki muu suodaan hänelle. (Matt. 6:30–34) Tämä nuori todistaja hankki osa-aikatyön ja tulee nyt todellisuudessa paremmin toimeen aineellisesti kuin jotkut niistä kokopäivätyössä käyvistä, jotka yrittivät lannistaa häntä olemasta tienraivaaja. Paljon suurempi merkitys on hänen hengellisellä edistymisellään. Hän sanoi: ”Uskoni on vahvistunut, kun olen osallistunut enemmän elonkorjuutyöhön, tutkinut Jumalan sanaa ja Seuran julkaisuja joka päivä ja soveltanut elämääni sitä, mitä Raamattu sanoo.”

Kun tarkastelee Botswanassa vallitsevaa tilannetta, niin ahkeran työn tulokset ovat rohkaisevia. Paljon uutta ”orasta” nousee hengellisen totuuden säännöllisen ”sateen” vaikutuksesta monissa kaupungeissa ja kylissä. Maassa on lähes 300 aktiivista todistajaa, ja 964 todistajaa ja kiinnostunutta oli läsnä Kristuksen kuoleman muistonvietossa 31. maaliskuuta 1980. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Jehovan todistajien suhde asukaslukuun on 1:2 578. Uusia kaivoskaupunkeja nousee sinne tänne, ja laajoilla autiomaa-alueilla on paimentolaisina tuhansia bušmanneja, jotka eivät ole vielä kuulleet paljonkaan, tuskin mitään, Jumalan valtakunnasta. Eloa on vielä paljon, mutta työntekijöitä on edelleen liian vähän. – Matt. 9:37, 38.

[Alaviitteet]