Raamatun totuus näyttää tien turvallisuuteen
– Raportti Dominikaanisesta tasavallasta
NOIN 1 000 kilometriä itään Floridasta, Kuuban ja Puerto Ricon saarten välissä sijaitsee Karibianmeren saari Haiti. Kaksi kolmasosaa saaren itäosasta kuuluu Dominikaaniseen tasavaltaan. Sen maaperä saa sopivasti kosteutta, mikä tekee siitä hyvää maanviljelysmaata. Siellä tuotetaan sokeriruokoa, kahvia ja kaakaota sekä monenlaisia hedelmiä, esimerkiksi papaijaa, banaania, mangoa ja ananasta.
Dominikaanisen tasavallan asukkaat ovat ystävällisiä ja nauttivat vilkkaista keskusteluista. He elehtivät käsillään, kasvoillaan ja vieläpä koko ruumiillaan. Monet Dominikaanisen tasavallan asukkaista ovat protestantteja, mutta useimmat ovat roomalaiskatolilaisia, kuten ne Euroopasta tulleet uudisasukkaat, jotka tulivat Haitin saarelle Espanjasta 1400-luvulla.
Miten tämän Karibianmeren maan kohteliaat ja nöyrät ihmiset suhtautuisivat Raamatun totuuteen? Huhtikuun 1. päivänä 1945 Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin valmentamat lähetystyöntekijät alkoivat ottaa siitä selvää. He majoittuivat hotelliin Santo Domingon sydämeen, ja heti samana päivänä he ryhtyivät etsimään lääkäriä, joka oli ilmaissut kiinnostusta Raamatun tutkimista kohtaan ja jonka osoitteen he olivat saaneet New Yorkissa asuessaan. Lääkäri löytyi, ja hän alkoi tutkia Raamattua. Eräs naapuri liittyi mukaan keskusteluihin. Seuraus oli, että Juan Pedro Green ja Moisés Rollins olivat ensimmäiset Dominikaanisen tasavallan asukkaat, joista tuli Jehovan todistajia.
Raamatun totuuden levittämistyö Dominikaanisen tasavallan asukkaitten keskuudessa ei rajoittunut Santo Domingoon vaan laajeni pian maan sisäosiin. Lähetystyöntekijät työskentelivät tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Santiagosta pohjoiseen. Sitten he siirtyivät yhä kauemmaksi pohjoiseen rannikolla olevaan Puerto Plataan asti. Näissä paikoissa monet kuuntelivat mielellään Raamatun totuuksia, joita he eivät olleet koskaan kuulleet kirkossa.
Pian sen jälkeen kun Dominikaanisen tasavallan Jehovan todistajien saarnaamistoiminta pääsi alkuun, he saivat nauttia N. H. Knorrin ja F. W. Franzin vierailusta, jotka silloin toimivat Vartiotorni-seuran presidenttinä ja varapresidenttinä. Tämän vierailun johdosta maahan lähetettiin lisää lähetystyöntekijöitä. Lopulta lähetyskoteja oli Santiagossa, Puerto Platassa, San Francisco de Macorísissa, La Romanassa ja San Pedro de Macorísissa.
Vuoden 1946 päättyessä tasavallassa oli 28 todistajaa. Koska suurin osa ihmisistä ei tuntenut edes Raamatun perusopetuksia, tämän pienen joukon julistama sanoma kuulosti oudolta. Todistajien määrä kasvoi aluksi hitaasti. Tosiasiassa heidän työnsä kohtasi ankaraa vastustusta kohta vauhtiin päästyään. Mutta ’Herra on sorretun linna ahdingon aikoina’, kuten psalmista Daavid sanoi. – Ps. 9:10.
Jeesuksen Kristuksen seuraajat omaksuvat puolueettoman asenteen ihmisten poliittisiin asioihin ja ristiriitoihin nähden. Sen vuoksi he odottavat kohtaavansa vainoa joissakin paikoissa. (Joh. 15:18–20) Jehovan todistajien vastustus Dominikaanisessa tasavallassa alkoi vuonna 1948. Maata hallitsi siihen aikaan diktaattori Rafael Trujillo. Vuonna 1948 eräs huomattava Trujillon Partido Dominicanon (dominikaanisen puolueen) jäsen hyväksyi Jehovan todistajien julistaman raamatullisen sanoman ja teki tärkeitä muutoksia elämässään. Hän alkoi kertoa rohkeasti Raamatun sanomaa toisille kotikaupungissaan San Cristóbalissa. Sikäläiset hallitusviranomaiset eivät pitäneet siitä, että ihmiset suhtautuivat suopeasti sanomaan. Eräs katolinen pappi ja paikalliset lehtimiehet korottivat äänensä Jehovan todistajien toimintoja vastaan. Kesäkuussa 1950 todistajat kiellettiin virallisesti. Kielto poistettiin vuonna 1956, mutta saatettiin uudelleen voimaan vuotta myöhemmin. Se poistettiin vasta vuonna 1960.
Palveleminen kiellon alaisuudessa
Onnistuiko kielto tukahduttamaan Jehovan todistajien suorittaman Raamatun totuuden julistamistyön? Päinvastoin, tämä työ menestyi hyvin. Kuten aikaisemmin mainittiin, vuonna 1946 Dominikaanisessa tasavallassa oli 28 todistajaa. Kun kielto poistettiin vuonna 1960, heidän määränsä oli kasvanut 460:ksi.
Vuodet 1961 ja 1962 olivat uudelleenjärjestelyn aikaa. Vartiotorni-seura järjesti matkaedustajat vierailemaan seurakunnissa ja vahvistamaan niitä. Vuonna 1961 lähetettiin seitsemäntoista kokoajanevankelistaa sellaisille tasavallan alueille, joita ei ollut aikaisemmin käyty. Nämä ponnistelut osoittautuivat hedelmällisiksi, ja vuonna 1963 yli tuhat Dominikaanisen tasavallan asukasta osoitti aktiivisesti arvostavansa psalmistan sanoja: ”Sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.” – Ps. 4:9.
Maaseutualueitten tavoittaminen
Raamatullinen opetustoiminta oli käynnissä kaikissa tämän maan kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa vuonna 1973. Saman vuoden joulukuussa Seura teki järjestelyjä huolehtiakseen syrjäisellä maaseutualueella asuvien ihmisten hengellisistä tarpeista. Seurakunnat saivat kirjeitä, joissa niiden jäseniä kehotettiin lähtemään kahdeksi kuukaudeksi saarnaamaan sellaisille maaseutualueille. Yhdeksäntoista ”vakituista tienraivaajaa” (kokoajansaarnaajaa) ilmoittautui vapaaehtoisesti tähän erikoispalvelukseen. Vuoden 1973 joulukuun ja vuoden 1977 tammikuun välisenä aikana järjestettiin ja lähetettiin kuusi ryhmää paikkoihin, joissa aikaisemmin oli ollut vain vähän Jehovan todistajien toimintaa tai ei lainkaan. Miten näiden vapaaehtoisten työ menestyi? Yksi heistä kertoo:
”Ensin menimme sen alueen keskustaan, jolla meidän oli määrä saarnata. Vuokrasimme vanhan ’keittiön’ (talojen ulkopuolelle rakennetun pienen olkikattoisen majan). Siinä meillä oli pieni vuode, pieni kamiina, painekeitin ynnä muuta. Nousimme joka aamu aikaisin, söimme tukevan aamiaisen ja otimme mukaamme runsaasti Raamatun perusopetuksia selittävää kirjallisuutta. Päivän alkaessa meillä oli painava lasti kirjallisuutta, mutta sitä ei kestänyt kauan. Ihmiset kuulivat mielellään Jumalan sanasta. Sitä mukaa kuin jatkoimme saarnaamista, kirjalaatikot tulivat kevyemmiksi.
”Kun yhtenä päivänä esittelimme Raamatun sanomaa ja jätimme kirjallisuutta, niin toisena päivänä teimme uusintakäyntejä niiden luo, jotka osoittivat kiinnostusta. Koska maaseutuväestöllä oli niukalti rahaa, vaihdoimme raamatullisia julkaisuja kananpoikiin, kananmuniin ja hedelmiin. Kiitos Jehovalle siitä, ettemme koskaan kärsineet nälkää.”
Näiden syrjäseutujen asukkaat ilmaisivat hämmästyttävää vastakaikua. Monet kuulivat ensimmäisen kerran elämässään heille luettavan Raamattua. Jotkut uskonnolliset johtajat olivat sanoneet ihmisille, että Jehova on Paholainen. Kuinka hämmästyneitä he olivatkaan lukiessaan Raamatusta seuraavan kaltaisia kohtia: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” ”Jah Jehova on minun voimani ja väkevyyteni, ja hänestä tuli minun pelastukseni”! (Ps. 83:19; Jes. 12:2; UM) Joillakin paikkakunnilla kiinnostus oli niin suurta, että järjestettiin yleisökokouksia. Yhdessä tällaisessa kokouksessa oli läsnä 68 henkeä. He olivat niin halukkaita saamaan tietoa Jumalan sanasta, että he tarjoutuivat vuokraamaan talon ”kirkon perustamiseksi”. He tosiaan halusivat hengellistä turvallisuutta. ”Jotkut itkivät lähtiessämme”, kertoo yksi tienraivaajista. Näille alueille suunnitellaan saarnaamisrynnistyksiä.
Jeesus sanoi kerran kuulijoilleen: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” (Matt. 11:28) Monet ihmiset Dominikaanisessa tasavallassa saavat tällaisen virvoituksen hengellisen turvallisuuden lisäksi, kun Jehovan todistajat jatkavat edelleen ”hyvän uutisen” saarnaamista tässä maassa. – Matt. 24:14.