Turvallisuus nyt ja ikuisesti
LUOJAMME, joka tietää kaiken arvon, henkeytti eräät miehet esittämään seuraavat neuvot: ”Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu.” ”Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.” ”Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.” (Sananl. 11:28; Ps. 33:16, 17) Jeesus Kristus sanoi totuudenmukaisesti, ettei ”ihminen elä omaisuudestaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa”. – Luuk. 12:15, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Rikollistuvassa elinympäristössä meidän on ehkä tarpeen ryhtyä tiettyihin käytännön toimiin varjellaksemme henkeämme ja omaisuuttamme. Mutta meidän täytyy ymmärtää, että parhaimmillaankin tällaiset toimet ovat vain väliaikaisia eivätkä millään tavoin takaa turvallisuuttamme. Se mitä me todella haluamme, on varmuus siitä, etteivät mitkään ulkoiset olosuhteet voi aiheuttaa meille pysyvää vahinkoa. Onko sellaisen luottamuksen saaminen mahdollista? Onko olemassa mitään voiman ja vallan lähdettä, joka voi tehdä elämämme turvalliseksi nyt ja jopa ikuisesti? Voimmeko me nauttia turvallisuudesta, kun väkivalta, elintarvikepula tai taloudellinen luhistuminen uhkaa meitä?
Mitä on tosi turvallisuus
Tässä on jotakin ajattelemisen aihetta: Miksi perheet muinaisessa Israelissa voivat jättää kotinsa ja kylänsä vartioimatta ja matkustaa Jerusalemiin uskonnollisille juhlilleen, vaikka israelilaiset olivatkin viholliskansojen ympäröimiä? Kuinka oli mahdollista, että kun mahtava assyrialaisarmeija uhkasi piirityksellä Jerusalemia, ei tippaakaan israelilaisten verta vuodatettu, ja silti 185 000 vihollissotilasta kaatui yhtenä yönä? (2. Kun. 19:32–35) Kuinka noin kolme miljoonaa miestä, naista ja lasta käsittävä kansa voi elää 40 vuotta ”suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa”? – 5. Moos. 8:15.
Jehova, heidän Jumalansa, kaiken Luoja, teki heidän elämänsä turvalliseksi. Oli juuri niin kuin henkeytetty psalminkirjoittaja Daavid julisti: ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.” – Ps. 4:9.
Epäiletkö, että Jehova Jumala, meidän taivaallinen Isämme, huolehtisi meistä tällä vuosisadalla samalla tavalla kuin hän huolehti israelilaisista ennen muinoin? Mitäpä jos paikkakuntasi pankinjohtaja sanoisi sinulle: ”En halua teidän olevan mistään huolissanne. Sanokaa vain, mitä tarvitsette, niin minä hoidan sen.” Eikö sellainen lupaus vähentäisi huolestuneisuuttasi turvallisuuden johdosta? On tietenkin epätodennäköistä, että pankinjohtaja voisi antaa sellaista taetta. Mutta Jehova Jumala on vakuuttanut kaikille uskollisille palvelijoineen, että hän täyttää kaikki heidän tarpeensa. (Matt. 6:31–33) Me voimme luottaa siihen täysin määrin, koska Korkein toteuttaa aina sanansa, kuten menneet ja nykyiset esimerkit osoittavat. – Joos. 21:45.
Viisas kuningas Salomo oppi ymmärtämään, että aineellisella omaisuudella on vähän arvoa, ja samanaikaisesti koki läheisen suhteen Jehova Jumalaan, mikä teki hänelle mahdolliseksi elää turvassa. Salomo kirjoitti: ”Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.” (Sananl. 18:11) Kuinka totta – ”hänen kuvitteluissaan”! Rikas kuvittelee, että tällaiset arvotavarat suojelevat häntä, kun onnettomuus kohtaa. Mutta kuinka usein kokemus onkaan osoittanut, että sellainen suojeleva ”muuri” on epätodellinen eikä anna mitään suojaa taloudellisen romahduksen, laukkaavan inflaation, poliittisen mullistuksen tai kohtalokkaan sairauden aikana!
Sananlaskujen 18:10:ssä Salomo esittää seuraavan vastakohdan: ”Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” Ei ole olemassa niin laajaa kriisiä eikä sellaisia olosuhteita, joissa Jumalan palvelija ei voisi saada Jumalalta apua. Sen vuoksi juuri siinä on tosi turvallisuuden lähde – henkilökohtaisessa suhteessamme rakkaudelliseen Isämme. – Ps. 59:17, 18; 62:6–9.
Miten voimme olla varmoja suojeluksesta?
Tällainen luottamus ei kehity hetkessä. Niin kuin puu tulee vahvemmaksi joka vuosi, lujemmaksi jokaisesta kestämästään myrskystä, niin myös meidän uskomme Jehovaan vahvistuu, kun me näemme hänen vanhurskaitten teittensä koituvan parhaaksemme elämässämme. Hänen Sanansa päivittäinen tutkiminen, ”hyvän uutisen” saarnaamisessa viettämämme aika ja hänen etsimisensä säännöllisesti rukouksessa – kaikki nämä lujittavat tätä henkilökohtaista sidettä.
Jesaja kuvaili sellaista turvallisuutta, jota me haluamme, seuraavin sanoin: ”Hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.” (Jes. 33:16) Mutta tällainen turvallisuus on vain sitä ihmistä varten, joka haluaa viettää toisten hyvinvointia edistävää elämää, kuten Jesaja sanoi, sitä, ”joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa”. (Jes. 33:15) Miten nämä Jumalan suojeluksen edellytykset soveltuvat nykyaikana?
’Vanhurskaudessa vaeltaminen’ viittaa Jehovan vanhurskauden eli rehellisyyden mittapuitten jokapäiväiseen’ tavoittelemiseen. Sanat ”halveksia väärää voittoa” muistuttavat meitä siitä, ettei meidän tulisi jäljitellä maailmassa käytettäviä nopean rikastumisen keinoja. Sen lisäksi, ettei ota vastaan lahjuksia eikä salli jonkin suosion tai aineellisen voiton himmentää arvostelukykyään, ihmisen joka haluaa saada Jehovan hyväksymyksen, täytyy olla sellainen, ”joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa”. Profeetan käytettävissä ei ollut tämän vuosisadan elokuvia, kirjoja ja lehtiä, mutta se joka haluaa läheiseen ystävyyteen Jehovan kanssa, välttäisi väkivaltaista ja moraalitonta ajanvietettä nykyään.
Oikeista periaatteista kiinni pitäminen lisää turvallisuuttamme. Viisas kuningas Salomo esitti asian lyhyesti: ”Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa.” – Sananl. 10:9.
Jotkut Jehovan todistajat ovat toisinaan kokeneet sellaista, mitä he ovat pitäneet Jumalan suojeluksena. Yksi esimerkki on veli Z—. Hän luki Vartiotornia autossaan eräänä päivänä, kun joku yhtäkkiä kävi häntä kurkusta kiinni. Hän rukoili kiihkeästi Jehovaa. Hyökkääjä jähmettyi paikalleen ja hänen otteensa heltisi. Veli Z— käynnisti auton ja hyvästeli, ja mies jäi seisomaan kuin patsas keskelle tietä.
Keniassa oli lähetystyöntekijä, jonka vanhemmat vastustivat katkerasti, kun hän alkoi palvella Jehovaa. Isä uhkaili häntä kuolemalla, ellei hän jättäisi noita ”valkoisia apinoita”, kuten hän nimitti todistajia. Hän palkkasi roistoja aiheuttamaan tytölle vahinkoa. Tyttö kertoo: ”Jehova suojeli minua niin, etten koskaan joutunut heidän käsiinsä.”
Kuten nämä kokemukset osoittavat, kristityt joutuvat kriittisiin tilanteisiin. Mutta turvautuessamme täysin Jehovaan voimme olla varmoja siitä, ettei mikään voi aiheuttaa meille pysyvää vahinkoa. Taivaallinen Isämme on luvannut: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” Siksi me voimme luottavaisesti sanoa minkä tahansa turvallisuutemme uhan kohdatessamme: ”Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” – Hepr. 13:5, 6.
Hyvin pian koko ihmiskunta kokee kriisin, joka kaataa maahan varallisuuden, sotilaallisen voiman tai poliittisen mahdin tarjoamat turvallisen näköiset muurit. Vain ne, jotka ovat turvanneet Jehovan näkymättömään mutta mahtavaan käteen, säilyvät elossa ja nauttivat turvallisuudesta iäti Jumalan valtakunnan vanhurskaan hallinnon alaisuudessa. (Ilm. 21:1, 4) Olkoon tämä sinun onnellinen osasi, kun olet kehittänyt läheisen henkilökohtaisen siteen Korkeimpaan.