Pyhän palveluksen suorittaminen yötä päivää

”Jumala, jolle suoritan pyhää palvelusta hengelläni hänen Poikaansa koskevan hyvän uutisen yhteydessä.” – Room. 1:9.

1, 2. Miten Raamattu osoittaa, että Jumalalle suorittamaamme ”pyhään palvelukseen” sisältyy uhreja?

JUMALAN palvelijoita ei vaadita nykyään uhraamaan uhreja sen lakiliiton mukaan, jonka Kristus Jeesus täytti ja jonka Jumala siksi poisti tieltä. Mutta on olemassa uhreja, jotka ovat elintärkeä osa ’pyhää palvelustamme’. Mitä ne ovat?

² Kristuksen Jeesuksen apostoli Paavali osoittaa sen meille Heprealaisille 13:15, 16:ssa. Puhuttuaan Israelin papin tabernaakkelissa suorittamasta ”pyhästä palveluksesta” ja siitä, kuinka se täyttyi Jeesuksessa, Paavali sanoo: ”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.”

3. Mitä Heprealaisille 13:15:ssä olevat Paavalin henkeytetyt sanat edellyttävät meiltä?

³ Mitä se merkitsee meille? Se merkitsee, että meidän tulisi haluta puhua kuuluvasti totuutta Jehova Jumalasta ja hänen Valtakuntansa hyvästä uutisesta. Eikä meidän tulisi tehdä tätä ainoastaan joskus, silloin tällöin, viikonloppuisin tai pelkästään kokousiltoina, vaan kuten apostoli sanoo ”aina” – joka päivä, yötä päivää, ollen valppaina tilaisuuksille tämän suorittamiseksi.

4. Voimmeko suorittaa ’pyhän palveluksemme’ vain huulillamme? (1. Joh. 3:18)

⁴ Merkitseekö tämä sitä, että ’pyhä palveluksemme’ on pelkästään puhumisen asia? Ei, sillä puhuttuaan ”ylistysuhrista” apostoli kuvailee edelleen muita uhreja, joita Jumala haluaa meiltä. Hän sanoo jakeessa 16: ”Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” Niin, ’pyhän palveluksemme’ tarvitsee olla tasapainoista, sellaista joka tasapainottaa Jumalalle esitetyt ylistyssanat teoilla, ”hyvän tekemisellä ja toisten kanssa jakamisella”.

5. a) Miten koko elämämme voi olla todistamista hyvästä uutisesta? b) Mikä vaikutus sillä on toisiin yhdyskunnassamme oleviin?

⁵ Näin ollen me haluamme Jeesuksen tavoin, että koko elämämme on todistusta totuudesta. Me emme tietenkään voi ihmisiä auttaaksemme suorittaa ihmeitä kuten Jeesus, mutta hyvä käytöksemme, rehellisyytemme, vilpittömyytemme ja avuliaisuutemme ihmisiä kohtaan mahdollisuuksiemme ja varojemme mukaan ovat aivan yhtä otolliset. Voimme tehdä niin kuin Galatalaisille 6:10 kehottaa: ”Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” Tällä menettelyllä me laskemme perustan sille, että ihmiset avaisivat korvansa totuudelle. Me emme saa sitten vetäytyä pois julistamasta hyvää uutista kaikille vapaasti, rohkeasti, ’sydämemme kyllyydestä’. Miten ihmisiä, jotka tarkkailevat hyviä tekojamme ja erinomaista elämäntapaamme, muutoin todellisuudessa autettaisiin? Meidän täytyy antaa ihmisten tietää, että juuri Jumalan hyvä uutinen on pannut meidät tekemään hyviä tekoja. (Matt. 5:16; 12:34, 35) Silloin he näkevät, että on olemassa mahdollisuus tulla samanlaisiksi kuin me olemme, jos hekin oppivat hyvän uutisen. Mikäli meillä ei ole hyviä, avuliaita ja huomaavaisia tekoja hyvän käytöksen ohella sekä ”ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”, me emme suorita Jumalalle ”pyhää palvelusta” täysin. – Hepr. 13:15.

6. Mitä siis vaaditaan, jotta ’pyhä palveluksemme’ olisi täydellistä?

⁶ Jeesuksen ja apostolien esimerkistä käy siis ilmi, että ’pyhä palveluksemme’ ei ole yksinomaan sitä, että muutamme persoonallisuutemme ja teemme hyviä tekoja. Tämä on palveluksemme osa, sen perusta, johon me lisäämme ylistysuhrit. (Ps. 106:12) ’Pyhä palveluksemme’ ei voi olla täydellistä, jollemme sekä elä hyvän uutisen mukaan että julista sitä.

7. Kuka ratkaisee, kuinka paljon me käytämme aikaa erilaisiin uhreihin, jotka muodostavat ’pyhän palveluksemme’?

⁷ Me kaikki voimme nykyään osoittautua sellaisiksi, jotka suorittavat ”pyhää palvelusta” Jumalalle päivät ja yöt. Jehova Jumala ei ole asettanut meille mitään lakikokoelmaa siitä, kuinka paljon aikaa meidän tulee käyttää ylistysuhrin antamiseen (paitsi, että hän sanoo ”aina”) tai kuinka paljon muihin uhreihin, joihin Jumala on hyvin mielistynyt. Meidän täytyy tasapainottaa tämä itse. Mutta kaikkien näiden uhrien – huultemme hedelmän julistaessamme julkisesti hänen nimeään ja tehdessämme hyvää ja jakaessamme toisten kanssa mitä meillä on – näiden kaikkien täytyy olla mukana ja saada sijansa elämässämme päiväsaikaan ja ilta-aikaan. – Vrt. Apt. 26:7.

8. Minkä esimerkin ”yötä päivää” palvelemisesta Jeesus varasi meille? (Mark. 1:35; Luuk. 6:12)

⁸ Jeesuksella oli hyvä uutinen sydämessään, hän mietti sitä ja harkitsi, kuinka hän saattoi esittää sanoman ihmisille. Hän oli aina valmis, ”yötä päivää” puhumaan hyvää uutista, silloinkin kun hän oli hyvin väsynyt. Hän oli aina innokas julistamaan totuutta. (Joh. 2:17) Palauta mieleesi, kuinka hän puhui eräälle samarialaiselle naiselle, jonka juutalaiset ajattelivat olevan sen tason alapuolella, että hän kykenisi arvostamaan pyhiä asioita. (Joh. 4:7–26) Mutta Jeesus ei tuominnut naista, vaikka hänkin tiesi, että tämä eli moraalittomasti. Jeesuksen naiselle antama todistus sai aikaan sen, että Jumalan nimeä ja tarkoituksia julistettiin ihmeteltävän laajalti. – Joh. 4:39–42.

KOKO ELÄMÄNVAELLUKSEMME ”PYHÄÄ PALVELUSTA”

9. Mitä ”pyhä palvelus” olennaisesti käsittää, ja miten Paavalin henkeytetyt kirjoitukset esittävät tämän? (Kol. 3:17)

⁹ ”Pyhä palvelus” ei siis ole sellaista, mikä vie vain osan elämästämme. Se ei rajoitu vain yhteen toimintaan tai tiettyyn määrään toimintoja, vaan se käsittää jokapäiväisen elämämme kaikki puolet. Se voidaan esittää lyhyesti seuraavin sanoin: ’Tehkää jatkuvasti kaikki kuin Jehovalle, syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa.’ (1. Kor. 10:31) Osoittaakseen, kuinka kaiken käsittävää tämän palveluksen tulisi olla, apostoli sanoo Roomalaisille 12:1, 2:ssa: ”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan.”a

10. a) Mikä ratkaisee, muodostaako jokin tietty toiminta osan ’pyhästä palveluksestamme’? b) Mitä ”yötä päivää” palvelemista Jumalan sana vaatii vanhempia suorittamaan, ja miten heidän pitäisi suhtautua siihen?

¹⁰ Monet seikat ovat kysymyksessä, mutta tavoitteesi, päämääräsi ja sydämesi vaikutin ovat avaintekijöitä sen ratkaisemisessa, onko se mitä teet todella ”pyhää palvelusta” vai ei. Joukossamme on esimerkiksi monia vanhempia. Osa, todellisuudessa suuri osa ’pyhästä palveluksestasi’ Jumalalle liittyy lapsiisi. Psalmi 127:3 sanoo, että he ovat ”Herran lahja”. Huolehditko tästä lahjasta niin kuin hänelle ja hänen kunniakseen? Tämäkin on yksi piirre palvellessasi ”yötä päivää”, sillä Jumalan sana osoittaa, että vanhempien tulisi juurruttaa Jumalan hyviä periaatteita lapsiinsa siitä ajasta alkaen, jolloin he nousevat ylös, siihen saakka kun he menevät maata. (5. Moos. 6:4–9) Tämän toteuttamiseksi on perustavan tärkeää tutkia Raamattua heidän kanssaan. Mutta isän tai äidin ei tulisi sanoa itsekseen: ’Pidän lapsilleni kerran viikossa raamatuntutkistelua samoin kuin muillekin ihmisille. Siksi se riittää heille, jotta he oppisivat tietämään, mikä on oikein, ja noudattaisivat Raamatun periaatteita.’ Tämä ei suoraan sanoen pidä paikkaansa. Muista, että Raamattu sanoo Jumalan pitävän uskovan isän tai äidin lapsia ”pyhinä”. (1. Kor. 7:14) Miten sinä käsittelisit sellaista, mikä on jätetty huostaasi ja minkä tietäisit olevan pyhää Jumalalle? Etkö varjelisi sitä mitä huolellisimmin joka päivä, päivät ja yöt?

11. Miksi vanhemmat eivät voi laiminlyödä tätä puolta ”pyhästä palveluksesta”?

¹¹ ”Se, mitä teet nyt opettaaksesi ja kurittaaksesi lapsiasi, saattaa hyvinkin pelastaa heidät. Toisaalta jos olet nyt veltto, saatat menettää heidät. Toisin sanoen, saattaa tulla äkillisesti aika – ennen kuin huomaatkaan – jolloin sanasi heille kaikuvat kuuroille korville. Maailmalla on oleva enemmän vaikutusvaltaa heihin kuin sinulla tulee olemaan. Miten Jumala tulee silloin suhtautumaan tapaan, jolla sinä olet käsitellyt hänelle pyhää omaisuutta?

12, 13. a) Miten vanhemmat voivat viisaasti ja tehokkaasti toteuttaa kehotusta, jonka 5. Mooseksen kirjan 6:4–9 esittää? b) Miksi kristityt vanhemmat haluavat enemmän kuin vain ”hyvän lapsen” maailmalliselta näkökannalta? (Sananl. 3:1–4)

¹² Jumalan sanan juurruttaminen lapsiin pitkin päivää ei merkitse sitä, että heille saarnataan alituisesti. Se vaatii sitä, että annat päivittäisessä elämässäsi ja keskusteluissasi esimerkin siitä, mistä Jumalan totuudessa on kysymys. Joka tilanteessa rakkaudellisen läheisen suhteesi perusteella, joka sinulla on heihin, ja ystävällisen läheisen seurustelusi ja vapaan kanssakäymisen välityksellä voit auttaa heitä arvostamaan Jehova Jumalaa, hänen viisauttaan, hänen rakkauttaan ja hänen teittensä oikeutta. Kuuntelee heitä, pohdi heidän kanssaan. Kun annat heille määräyksiä tai töitä tehtäväksi tai kuritat heitä, osoita siihen syyt ja selitä ne hyvät tulokset, jotka koituvat siitä, että he tottelevat sinua isänä tai äitinä ja näin ollen tottelevat Jumalaa kaiken Päänä.

¹³ Et voi pelkästään yrittää saada aikaan ”hyvää lasta” siinä merkityksessä kuin maailma käyttää tuota sanaa. Tietenkin haluat lapsesi olevan hyväkäytöksinen, kunnioittava, rehellinen ja huomaavainen toisia kohtaan. Mutta sinä haluat hänen olevan sellainen siksi, että lapsesi on ennen kaikkea tullut tuntemaan Jehova Jumalan ja rakastaa häntä. Jotta lapsenkasvatuksesi eroaisi maailman nuorten kasvattamisesta ja olisi todella ”pyhää palvelusta”, lapsen mieli ja sydän täytyy ohjata kohti Jehovaa, niin että hänestä tulee Jehovan ylistäjä. – Ps. 148:12, 13.

14. Miten aviomiehet ja vaimot voivat suorittaa ”pyhää palvelusta” avioliittojärjestelyn välityksellä?

¹⁴ Aviomiehet ja vaimot voivat suorittaa ”pyhää palvelusta” tekemällä avioliittonsa menestykselliseksi ja kunniaksi Jumalan asettamalle avioliittojärjestelylle. Mies tai vaimo saattaa olla hyvin huomaavainen ja miellyttävä toisille ja sietää kärsivällisesti erehdyksiä tai jopa kärsiä loukkauksia ja vääryyksiä heidän taholtaan haluamatta kostaa. Mutta kun on kysymys aviopuolisosta, aviomies tai vaimo saattaa olla nopea vihastumaan, ’lukea sen rivien välistä’, mitä puoliso sanoo, omata riitaisan asenteen ja etsiä tilaisuutta vikojen löytämiseksi. Tai puolisot saattavat lakata puhumasta toisilleen. Mitä muuta nainut henkilö saattaakin tehdä, hän ei suorita täysin hyväksyttävää ”pyhää palvelusta” Jumalalle, jos hän laiminlyö pyhän avioliiton. – Ef. 5:22–25, 29.

15. Millä vaikuttavalla tavalla perheenemäntä voi edistää hyvän uutisen leviämistä paikkakunnallaan?

¹⁵ Perheenemännillä on erinomainen tilaisuus suorittaa Jumalalle otollista ”pyhää palvelusta”. Heidän hyviin tekoihinsa, jotka toiset voivat nähdä, sisältyy varmasti kodin pitäminen siistinä ja puhtaana, huolehtiminen ruoanvalmistuksesta ja perheen vaatetuksesta. Sillä mikä onkaan enemmän näytteillä toisille kuin koti? Vaimon vieraanvaraisuus, hänen auliutensa auttaa naapureitaan, etenkin hänen halukkuutensa uhrautua auttamaan toisia sisaria seurakunnassa missä tahansa heidän tarpeessaan – nämä ovat kaikki uhreja, joihin Jumala on hyvin mielistynyt. Kun ihmiset tietävät nämä seikat hänestä, silloin hänen hyvän uutisen julkisella julistuksellaan seurakunnan alueella on voimakkaampi vaikutus. – Apt. 9:36–41; Tiit. 2:4, 5.

16. Miten lapset ja nuoret voivat suorittaa ”pyhää palvelusta” Jumalalle joka päivä hyvin seurauksin?

¹⁶ Jos perheen lapset ovat kiinnostuneita ”pyhän palveluksen” suorittamisesta Jehovalle, he voivat osoittaa kunnioitusta isäänsä kohtaan ja olla avuksi äidilleen kunnian tuottamisessa Jumalalle auttamalla heitä pitämään kodin hyvässä kunnossa ja puhtaana. Mikäli vanhemmat eivät ole totuudessa, lapset voivat tällä tavoin hyvinkin saada vanhemmat kunnioittamaan Jumalaa. Heidän käytöksensä koulutovereiden parissa, opettajien kunnioittaminen, hyvän uutisen kertominen toisille silloin, kun tilaisuus tarjoutuu, työskenteleminen läheisesti seurakunnan kanssa valtakunnansalilla ja osallistuminen kenttäpalvelukseen ovat varmasti seikkoja, jotka Jumala laskee hänelle suoritetuksi ”pyhäksi palvelukseksi”. (Sananl. 20:11; Tiit. 2:6–8) Hyvä koe sen selvittämiseksi, onko palveluksesi todella ”pyhää palvelusta” vai ei, on kysymys, jonka voisit tehdä itsellesi: ’Käynkö kenttäpalveluksessa, kenties viemässä raamatullista kirjallisuutta toisille?’ Jos vastauksesi on myönteinen, niin se on kiitettävää. Mutta kysy itseltäsi myös: ’Millaista on käytökseni koulussa ja muualla? Menettelenkö maailmallisten nuorten tavoin? Vai muistanko, että minun tulee suorittaa ”pyhää palvelusta” Jehovalle yötä päivää?’ Sinä, kuten muutkin, voit jokapäiväisellä käytökselläsi ja oikealla asenteellasi vaikuttaa paljon sen hyväksi, että ihmiset kiinnostuvat hyvästä uutisesta.

17. Mitä nimenomaista palvelusta vanhimpia kehotetaan suorittamaan?

¹⁷ Kristittyjä vanhimpia kehotetaan myös palvelemaan yötä päivää. Osa ’pyhästä palveluksestanne’ tapahtuu veljienne hyväksi, heidän hengellisistä tarpeistaan huolehtimiseksi. Apostoli Paavali saattoi sanoa Efesoksen seurakunnan vanhimmille: ”Pysykää siksi valveilla ja pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin.” (Apt. 20:31) Veljesi tarvitsevat nykyisin apuasi yhtä kipeästi kuin Efesoksen veljet tarvitsivat apua ensimmäisellä vuosisadalla.

18–21. a) Mistä Paavalin päivät ja yöt suorittama ”pyhä palvelus” koostui? b) Miksi hänen maallinen työnsä oli osa hänen ’pyhästä palveluksestaan’ Jumalalle, ja mikä läksy siinä on meille?

¹⁸ Voitko tehdä niin kuin Paavali teki, palvella päivät ja yöt? Paavalin sanat eivät välttämättä merkitse sitä, että hän käytti jokaisen minuutin puhumiseen tai saarnaamiseen. Ei, sillä Apostolien tekojen 20:34:ssä hän mainitsee edelleen, kuinka hän työskenteli omilla käsillään tehden maallista työtä, jotta olisi huolehtinut omistaan ja kanssaan työskentelevien aineellisista tarpeista. Hänhän sanoi kirjoittaessaan tessalonikalaisille: ”Muistatte varmaan, veljet, meidän vaivannäkömme ja uurastuksemme. Yötä päivää työskennellen, jottemme olisi sälyttäneet kallista taakkaa kenellekään teistä, me saarnasimme teille Jumalan hyvää uutista.” – 1. Tess. 2:9.

¹⁹ Niin, Paavali oli toisinaan maallisessa työssä ei ainoastaan päivällä vaan myös illalla esimerkiksi tekemällä telttoja. Mutta meidän on tärkeätä kysyä: Miksi hän teki niin? Tapahtuiko se materialistisista syistä tai ylellisyyksien halusta? Ei, vaan kuten hän itse sanoo, se oli, ’jottei hän olisi sälyttänyt kallista taakkaa’ veljilleen. Hän antoi tässä esimerkin, niin että kukaan ei voinut syyttää häntä helpon elämän viettämisestä niiden antaman taloudellisen tuen turvin, joille hän tarjosi hyvää uutista. Koska hänen vaikuttimensa ja tavoitteensa oli edistää totuutta ja poistaa kaikki kompastuskivet niiden mielestä, joita hän palveli, hänen voitiin sanoa osallistuvan Jumalan palvelukseen myös noina tunteina, jolloin hän teki maallista työtä. Mutta entäpä jos hänen vaikuttimensa olisi ollut itsekäs, jos hän ei olisi tehnyt kaikkia toimiaan kuin Jehovalle ja Valtakunnan etujen edistämiseksi? Silloin hänen työnsä ei olisi ollut mitenkään toisenlaista kuin mikä tahansa maallinen työ. Se ei olisi ollut ”pyhää palvelusta”.

²⁰ Mutta koska Paavalilla oli puhdas omatunto ja oikea vaikutin maallisessa työssään, niin hän saattoi saada tämän osan Jumalalle suorittamastaan ”pyhästä palveluksesta” sopusointuun Jumalalta saamansa tehtävän kanssa julistamalla hyvää uutista hyvin rohkeasti ja innokkaasti. Ja sellaisen ”pyhän palveluksen” Jumala suuresti siunasi. Paavalihan sanoi tämän kirjoituksen motoksi valitussa raamatunkohdassa: ”Jumala, jolle suoritan pyhää palvelusta hengelläni [minkä yhteydessä?] hänen Poikaansa koskevan hyvän uutisen yhteydessä.” (Room. 1:9) Varmaankin meidän kaikkien täytyy ihmetellä niitä kauaskantoisia vaikutuksia, joita oli siitä, että Paavali uskollisesti ponnisteli suorittaakseen ”pyhää palvelusta” Jumalalle.

²¹ Siksi jokaisen meistä tulee kysyä itseltään: miten minä suhtaudun työhöni, ja mitä minä pidän tavoitteenani? Ainoa järkevä vastaus on löydettävissä siitä neuvosta, jonka apostoli antoi nuorelle miehelle Timoteukselle: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi. Sillä . . . jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” – 1. Tim. 4:7, 8; Joh. 6:27.

22. Mitkä kaksi tarkoitusta jumalinen antaumuksemme täyttää?

²² Niin, jumalisen antaumuksemme päätarkoitus on suorittaa ”pyhää palvelusta” Jehovalle ja tuottaa kunniaa hänen nimelleen ja auttaa siten toisia arvostamaan sitä, millainen Jumala hän on, ja tulemaan läheiseen suhteeseen hänen kanssaan. Mutta siten tekemällä me elämme onnellisempaa elämää jo nyt, tänä aikana. Eikä se merkitse ”tulevaa elämää” ainoastaan meille, vaan myös perheellemme ja kaikille niille, joihin käytöksemme ja hyvän uutisen julistamisemme tekee vaikutuksen.

23, 24. Mikä kannustaa meitä jatkuvasti koettelemaan ’pyhän palveluksemme’ aitoutta?

²³ Pitäen silmällä ”tulevaa elämää” ja vielä enempää, tilaisuutta elää katkeamattomasti nykyhetkestä ikuisuuteen, apostoli Johanneksen näky elossa säilyvästä suuresta joukosta rohkaisee suuresti ’koettelemaan jatkuvasti, olemmeko uskossa’, tutkimaan, suoritammeko me todella ”pyhää palvelusta” täysin määrin. (2. Kor. 13:5) Niin, Jumala tarjoaa meille kruunaavan toivon olla osa tuosta suuresta ja lukemattomasta joukosta, jonka hän tulee varjelemaan läpi tulevan suuren ahdistuksen ja tuomaan vanhurskaaseen uuteen järjestykseensä.

²⁴ Mikä suurenmoinen tulevaisuudentoive meidän eteemme asetetaankaan siksi, että teemme sen mikä on oikein, järkevää ja mitä ihastuttavinta! Onhan niin, että jokainen maan päällä oleva tulee pian suorittamaan ”pyhää palvelusta” Jumalalle, ja mikä todellinen paratiisi maapallo tuleekaan silloin olemaan! – Ilm. 22:1–3.

25. Mitä meidän pitäisi nyt jatkuvasti tehdä säilyäksemme elossa lähestyvässä suuressa ahdistuksessa?

²⁵ Jos aiomme olla niiden joukossa, jotka välttyvät tuholta suuren ahdistuksen aikana, meidän täytyy juuri nyt tehdä sitä, mitä Johannes näki suuren joukon tekevän sen jälkeen kun ahdistus oli mennyt ohi. He huusivat ”jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ’Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.’ ” (Ilm. 7:10) Ei epäröiden, ei epävarmasti vaan ikään kuin ”suurella äänellä”, vaikuttimena luottamus ja kokosydäminen rakkaus ja kokosieluinen antaumus – sillä tavoin me haluamme esittää julkista julistusta Jehova Jumalan nimestä ja kaikista niistä suurenmoisista asioista, joita se edustaa, ja kaikista niistä loistoisista lupauksista, joiden takeena tuo nimi on. Me haluamme ylistää Jehovaa ja hänen Poikaansa ’aina’, toinen toisellemme kodissamme ja kokouksissamme ja kaikille, jotka kuuntelevat yhdyskunnassamme tai missä tahansa me olemme. Jos me toimimme näin, niin kaikki taivaalliset joukot, jotka ’aina näkevät Kristuksen taivaissa olevan Isän kasvot’, tukevat meitä täysin määrin sanomalla ”Aamen” esittämäämme hyvän uutisen julistukseen, joka on erikoisesti mainittu osa aidosta ’pyhästä palveluksestamme’ Jumalalle. – Matt. 18:10; Ilm. 7:12.

26. Mikä antaa tuhansille ihmisille kautta maailman vaikuttimen etsiä Jehovaa nyt, ja minkä ilon aiheen se antaa meille?

²⁶ Jehovan kansan suorittama ”pyhä palvelus” vetää tuhansia nykyisin hänen luokseen. He näkevät Jehovan todistajien rakkaudellisen ja avuliaan asenteen, puhtauden, aidon nuhteettomuuden ja rauhaisuuden. Sitten he kuulevat ja heidän on pakko kuunnella sitä hyvää uutista, jota Jumalan palvelijat julistavat innokkaasti. Näin Jehova Jumalaa kirkastetaan nyt ja tullaan kirkastamaan vielä suuremmalla loistolla kaikkialla kautta maapallon, kun häntä arvostavat ahdistuksessa varjeltuneet tulevat voimallisesti ylistämään häntä – mikä kaikki on erinomainen, onnellinen tulos siitä, että me todella suoritamme ”pyhää palvelusta” Jumalalle päivät ja yöt.

[Alaviitteet]