Pyhän palveluksen aarteen arvostaminen

”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” – Matt. 4:10.

1–4. a) Millaisten palvelusten takia monet ovat pitäneet kunniana tehdä henkilökohtaisia uhrauksia, ja miten maailma on suhtautunut heihin? b) Millaiset olosuhteet ovat silti ihmiskunnan edessä?

LÄPI vuosisatojen miehet ja naiset ovat pitäneet suurena kunniana asettua jonkin sellaisen arvokkaan asian palvelukseen, jota he ovat pitäneet jalona.

² Miljoonat pitävät nykyään sen poliittisen valtion palvelemista, jonka alaisuudessa he asuvat, kaikkein tärkeimpänä. Niiden, jotka kuolevat sodassa maansa puolesta, sanotaan antaneen ”suurimman uhrin”.

³ Toiset katsovat kansallisrajojensa ulkopuolelle ja asettuvat koko ihmiskunnan palvelukseen kansallisuudesta tai rodusta riippumatta. He käyttävät kykyjään ja varojaan ja jopa uhraavat terveytensä ja voimansa tehdäkseen jotakin ihmiskunnan hyväksi, kenties löytääkseen parannuksen tauteihin tai tuodakseen huojennusta köyhille ja sorretuille. Ihmiset ovat ylistäneet sellaisia miehiä ja naisia ”humanitaarista eli hyväntekeväisyystyötä suorittaviksi” ja ”filantroopeiksi” eli ”ihmisystäviksi”. Heistä huomattavimpien tekoja ja uhrauksia on muistettu rakentamalla heille muistomerkkejä ja nimeämällä julkisia rakennuksia tai pääkatuja heidän nimensä mukaan.

⁴ Kaikista näistä palveluksista huolimatta maan päällä ei kuitenkaan ole nykyisin yhtään kansaa, jonka edessä ei olisi vakavia ongelmia. Monet kansat ovat rikollisuuden ja turmeluksen vitsaamia, ja niiden useimpien järjestelmät ovat yleisessä kriisitilassa. Ihmiskunta kokonaisuudessaan pysyy sairaana, levottomana ja kuolevana sukuna. – Matt. 9:36; Room. 8:22.

5. Millaisesta palveluksesta Kristuksen Jeesuksen aidot opetuslapset ovat kiinnostuneita, ja mistä he voivat olla täysin vakuuttuneita?

⁵ Tosi kristittyjen pitäisi varmasti olla hyvin kiinnostuneita palveluksesta, sillä palvelus on hyvin keskeistä kristillisyydessä. Mutta koska me olemme Jehovan todistajia, niin se palvelus, josta me olemme kiinnostuneita, ylittää kunniassa ja arvossa minkä tahansa muun palveluksen, johon ihmiset mahdollisesti voisivat osallistua. Se voi maksaa meille paljon – aikaa, ponnisteluja, uhrauksia, niin, se voisi maksaa meille jopa henkemme. Me emme saa siitä maailman ylistystä; muistomerkkejä ei pystytetä eikä katuja nimetä meidän kunniaksemme. Mutta kaikista tällaisista tekijöistä huolimatta me tiedämme varmasti, että se on sen arvoista. Niin, me tiedämme ja olemme lujasti vakuuttuneita siitä, että me voimme osallistua jaloimpaan, parhaimpaan palvelukseen, sellaiseen joka aikaansaa suurinta ja kestävintä hyvää, yleismaailmallista hyvää. Tuo palvelus on suurenmoisen Luojamme Jehova Jumalan palvelusta, todella pyhää palvelusta. Kuten ”Jumalan loistoisa tuntemus Kristuksen kasvojen välityksellä”, se on erinomainen aarre. – 2. Kor. 4:6–10, 16–18.

MIKSI PAREMPAA?

6. Mikä on yksi syy, jonka vuoksi sellainen ”pyhä palvelus” on parempaa kuin mikään muu, mihin voisimme osallistua?

⁶ Miksi meidän tulisi pitää tätä pyhää palvelusta parempana kuin mitään muuta, mihin saattaisimme osallistua? Ensiksikin se auttaa kaikkiin rotuihin ja kansoihin kuuluvia ihmisiä näkemään niiden seikkojen toteutumisen, joita ihmiskunta on kaivannut kautta koko historian eikä ole koskaan saavuttanut: rauhassa olevan maailman ja vapautuksen nälästä, köyhyydestä, sairauksista ja sorrosta. Mutta vielä enemmän: se vaikuttaa sen hyväksi, että he näkevät toteutuvan sellaista, mitä useimmat epäröisivät edes toivoa – vapautuksen itse kuolemasta. – Room. 8:18–21; Hepr. 2:15.

7–9. a) Miten Jumalan Poika osoitti pitävänsä sellaista ”pyhää palvelusta” parempana kuin maailmallisia palveluksia? b) Miten tämä korostaa voimakkainta syytä siihen, miksi tämä palvelus on kaikkea muuta arvokkaampaa?

⁷ Mikään ihmistekoinen hallinto, mikään filantrooppinen tai humanitaarinen ponnistelu ei voi saada aikaan näitä seikkoja. Ne eivät voi koskaan toteutua erillään Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan. Siksi hänen Poikansa Jeesus Kristus ei sallinut, että innostuneet ihmisjoukot, jotka arvostivat hänen voimaansa tehdä suunnattomasti humanitaarista hyvää, olisivat valinneet hänet hänen oman kotimaansa kuninkaaksi. (Joh. 6:15, 25–27) Siksi hän myös torjui tarjouksen saada valvontaansa kaikki maapallon valtakunnat, sillä tämän tarjouksen esittäjä halusi jättää Jumalan täysin huomioon ottamatta. Vastaan ottamisen hinta oli todellisuudessa palvontateko, ei Jumalalle vaan tarjouksen esittäjälle. Jeesuksen vastaus kuului: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.’” – Matt. 4:8–10.

⁸ Siinä on vielä suurempi syy, miksi meidän tulisi pitää tätä ”pyhää palvelusta” niin suuressa arvossa – Hänen vuokseen, jolle me suoritamme sitä. Yksinvaltaisesti hallituissa maissa asuvat ihmiset ovat pitäneet suurena kunniana, jos heidät nimitetään asemaan, jossa he voivat ylpeästi sanoa: ”Olen hänen majesteettinsa palveluksessa.” Kuinka paljon suurenmoisempaa ja kunniakkaampaa onkaan kyetä sanomaan: ”Minä olen taivaan ja maan Luojan, Korkeimman, koko kaikkeuden Suvereenin, palveluksessa”!

⁹ Niin, kaiken sen tyydytyksen lisäksi, jonka me voimme saada sen tietämisestä, kuinka paljon ’pyhä palveluksemme’ hyödyttää ja tulee hyödyttämään ihmiskuntaa, saamme tyydytyksen sen tietämisestä, että se tuottaa kunniaa Korkeimman Jumalan nimelle. Kun otamme huomioon kaikki ne rakkaudelliset teot, jotka hän on suorittanut menneisyydessä ja joita hän tulee vielä suorittamaan tulevaisuudessa, niin hän kaikista persoonista ansaitsee uhrautuvan ja arvostavan palveluksemme. Hänelle me olemme velkaa elämän ja kaiken, mitä meillä on ja mistä me nautimme. – Ps. 104:1, 14, 15, 24.

10. Minkä suurenmoisen palkan pitäisi kannustaa meitä eteenpäin sellaisessa ”pyhässä palveluksessa”?

¹⁰ Arvostukseksi palveluksestamme Jumala ei lupaa meille muistomerkkejä, jotka lopulta rapautuvat, vaan elämän, elämän vanhurskaassa rauhan, terveyden ja onnellisuuden uudessa järjestyksessä. Hän lupaa lukemattomalle suurelle joukolle ihmisiä, jotka ovat kaikista kansoista ja kansakunnista, että hän varjelee heidät nopeasti lähestyvän suuren ahdistuksen läpi ja suo heille sitten pääsyn tekemäänsä uuteen järjestykseen. Apostoli Johanneksella oli etu nähdä profeetallisessa näyssä ne, jotka tulevat säilymään, ja hän kirjoitti heistä Ilmestyksen 7:14, 15:ssä: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen vuoksi he ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään.”

11, 12. a) Ketkä nykyään väittävät suorittavansa ”pyhää palvelusta”? b) Mitkä olosuhteet panevat epäilemään tätä väitettä?

¹¹ Miten voimme olla varmoja siitä, että suoritamme todella ”pyhää palvelusta”, joka saa Jumalan hyväksymyksen? Kristikunnan kirkkoihin kuuluu nykyisin lähes miljardi ihmistä. He palvelevat omasta mielestään Raamatun Jumalaa. Miljoonat luonnolliset ympärileikatut juutalaiset kannattavat synagogiaan ja rabbiinejaan ja ajattelevat olevansa oikealla Jumalan palvonnan tiellä. Miljardit muut palvovat ei-kristillisten uskontojen monia jumalia ympäri maailman.

¹² Tämä on totta, mutta kun katsomme nykyään uskonnollisia olosuhteita ja moraalista tilaa, joka vallitsee maassa toisensa jälkeen, meidän on kysyttävä itseltämme, eivätkö he ole erehtyneet käsityskannoissaan. Missä on todisteet siitä, että he ovat puhdistaneet itsensä uskomalla ”Karitsan vereen” ja ovat omaksuneet opetuslapseuden, joka erottamattomasti liittyy uskoon? Ovatko he pysyneet erossa maailmasta, pitäneet itsensä tahrattomina sukupuoliselta moraalittomuudelta, valehtelemiselta ja varastamiselta, ja auttavatko he henkilökohtaisesti toisia ymmärtämään Jumalan sanaa, ja auttavatko he uusia opetuslapsia suorittamaan ”pyhää palvelusta” Kaikkivaltiaalle Jumalalle Jehovalle? – Joh. 15:27–16:3; Apt. 24:13, 14.

13, 14. Miksi on tärkeätä tietää, mikä muodostaa aidon ”pyhän palveluksen” ja mikä ei?

¹³ Meidän kaikkien tarvitsee tietää oikea vastaus, koska jos nämä uskonnolliset ihmiset ovat erehtyneet, heidän menettelystään voi olla seurauksena ainoastaan järkyttävä pettymys. Todisteet osoittavat, että sellainen lopputulos tulee pian ilmeiseksi.

¹⁴ Tulevana ahdingon aikana Jeesus Kristus ei osoita suosiota eikä suojelusta keillekään, jotka eivät suorita todella ”pyhää palvelusta” Jumalalle siten kuin hän suoritti. Hän sanoi: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matt. 7:22, 23) Erheellinen palvelus ei ole todellisuudessa ”pyhää palvelusta”, eikä se ole keino varjeltua lähestyvässä suuressa ahdistuksessa, joka edeltää Jumalan uutta vanhurskauden järjestystä.

”PYHÄN PALVELUKSEN” MERKITYKSEN MÄÄRITTÄMINEN

15, 16. Miten kreikankielinen sana, joka on käännetty ’pyhän palveluksen suorittamiseksi’ (latréuo), eroaa sanasta, joka on käännetty ’palvelemiseksi’ (diakonéo)?

¹⁵ Raamattu antaa meille keinon sen määrittämiseksi, mikä muodostaa ”pyhän palveluksen”, joka tuo Jumalan hyväksymyksen ja suojeluksen. Kreikankielinen sana, jota käytetään kerrottaessa siitä, kun Jeesus torjui kiusauksen, on verbi latréuo. (Matt. 4:10) Tämä on eri sana kuin kreikankielinen diakonéo, joka on käännetty monissa käännöksissä sanalla ’palvella’. Mitä eroa on niiden välillä?

¹⁶ Vaikka molemmat sanat viittaavat palvelukseen, sanaa diakonéo käytetään säännöllisesti viitattaessa luonteeltaan henkilökohtaiseen palvelukseen, jonka ihminen suorittaa toisille ihmisille. (Luuk. 12:37) Mutta latréuo, siten kuin sitä käytetään Raamatussa, rajoittuu pelkästään Jumalalle suoritettuun palvelukseen tai muutamissa tapauksissa jumalina pidetyille, väärille jumalille, suoritettuun palvelukseen. – Apt. 7:42; Room. 1:25.

17, 18. a) Mitä apostoli Paavali mainitsee ”pyhän palveluksen” suorittamisesta esikristillisinä aikoina? b) Rajoittuuko kristittyjen ”pyhä palvelus” määräpaikkoihin tai johonkin erikoisluokkaan seurakunnassa?

¹⁷ Raamattu paljastaa, että Jumalalle maan päällä suoritettu ”pyhä palvelus” ei alkanut Kristuksesta Jeesuksesta ja kristillisyyden perustamisesta. Apostoli Paavali osoittaa tämän kirjoittaessaan Heprealaisille 8:5:ssä israelilaisista papeista sellaisina, jotka suorittivat ”pyhää palvelusta taivaallisten esikuvassa ja varjossa”, kun he palvelivat tabernaakkelissa ja uhrasivat uhreja Jumalalle. – Hepr. 9:1, 6; 10:2; 13:10.

¹⁸ Onko sitten kristittyjen ”pyhä palvelus” rajoitettu johonkin erikoiseen paikkaan tai erikoisiin paikkoihin tai rajoitettu erikoiseen luokkaan tai ryhmään kuten oli Israelin muinainen papisto? Ei, sillä israelilaistenkaan keskuudessa eivät vain tabernaakkelissa palvelemaan nimitetyt olleet niitä, joiden oletettiin osallistuvan ”pyhään palvelukseen”. Koko Israelin kansan etu ja velvollisuus oli osallistua sellaiseen palvelukseen. – 2. Moos. 3:12; Apt. 7:6, 7; Room. 9:4.

19, 20. Miksi apostoli Paavali voi sanoa, että hänen aikanaan Israelin kaksitoista sukukuntaa suorittivat Jumalalle ”pyhää palvelusta hellittämättömän hartaasti yötä päivää”?

¹⁹ Ollessaan tutkittavana kuningas Agrippan edessä apostoli Paavali sanoi, että juuri siihen aikaan eivät ainoastaan Leevin sukukunta ja sen Aaronin suvun papisto vaan kaikki lihallisen Israelin ”kaksitoista sukukuntaa” odottivat yhä kokevansa Jumalan heidän esi-isilleen antaman lupauksen täyttymyksen. Ja miten he ilmaisivat tämän toivonsa? Paavali sanoi Apostolien tekojen 26:7:ssä, että he ilmaisivat tämän ”suorittamalla [Jumalalle] pyhää palvelusta hellittämättömän hartaasti yötä päivää”. Miten he suorittivat sitä?

²⁰ Naisprofeetta Hanna oli yksi sellainen, joka Luukkaan 2:37:n mukaan ”ei ollut koskaan poissa [mistä?] temppelistä ja suoritti pyhää palvelusta yötä päivää [miten?] paastoin ja rukouksin”. Hän oli uskollinen ja säännöllisesti läsnä kaikissa temppelissä suoritetuissa julkisissa palveluksissa. Kaikki juutalaiset eivät asuneet Jerusalemissa; sen vuoksi he eivät voineet olla niin usein temppelissä. Mutta juutalaiset kaikkialla Israelissa saattoivat palvella, ja kuten Paavali sanoi, monet ’palvelivatkin päivät ja yöt’ osoittamalla intoa lakiliiton ja sen säädösten puolesta, maksamalla kymmenennen osan tuotteistaan temppelipalvelusta varten, uhrien ja aamu- ja iltarukousten välityksellä sekä myös olemalla säännöllisesti läsnä synagogissa, joissa Jumalan sanaa tarkasteltiin.a

21, 22. Miksi ”pyhä palvelus” ei nykyään keskity lakiliiton ja sen uhrien ympärille?

²¹ Keskittyykö ”pyhä palvelus” Jumalalle nykyään sellaisen lakiliiton ja sen uhrien ympärille? Ei, sillä kuten apostoli totesi, kaikki tämä oli vain tulevien suurempien asioiden ”esikuva ja varjo”. (Hepr. 8:5) Heprealaisille 9:9, 10:ssä hän sanoo lisäksi, että tabernaakkelissa esitetyt uhrit olivat ”lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan”. – Vrt. Fil. 3:3.

²² ”Määräaika . . . jolloin asiat oikaistaan” tuli Kristuksen Jeesuksen mukana. Hän täytti Lain ’varjot’. (Hepr. 10:1–4) Jumalan Karitsana hän ”uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle” antaen elämänsä täydellisenä uhrina, jota ei tarvitse toistaa. Lisäksi apostoli esittää Heprealaisille 9:14:ssä, että juuri Kristuksen vuodatettu veri voi meidän uskomme vuoksi ”[puhdistaa] meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle”.

KRISTILLISEN ”PYHÄN PALVELUKSEN” MALLI

23. Miksi monien juutalaisten yötä päivää suorittama ”pyhä palvelus” ei tuottanut heille Jumalan suojelusta, kun Jerusalem kukistui?

²³ Monien juutalaisten yötä päivää suorittama palvelus Paavalin päivinä ei tuottanut heille Jumalan suojelusta ja varjeltumista siinä kiihkeässä ahdistuksessa, joka kohtasi Jerusalemia ensimmäisellä vuosisadalla ja jonka Jumalan Poika oli ennustanut. Miksi ei? Paavali sanoi heistä: ”Heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” (Room. 10:2) He eivät nähneet Kristuksessa Jeesuksessa Raamatun ennustusten täyttymystä eivätkä tajunneet, että hänen välityksellään Jumala oli nyt asettamassa mittapuuta kaikelle ”pyhälle palvelukselle”, jota Hänelle tulevaisuudessa piti suorittaa. He kadottivat näkyvistä sen seikan, että Jumalan miellyttämisessä sydän on avainasemassa, ja he antoivat sydämensä tulla vastaanottamattomaksi Jumalan ohjaukselle ja johdatukselle. (5. Moos. 10:12–14, 16; Matt. 15:8) Jos me tahdomme välttää ne vakavat seuraukset, jotka tämä heille aiheutti, meidän tarvitsee nyt oppia kaikki minkä voimme Jumalan Pojasta, jotta palveluksemme Jumalalle olisi otollista.

24, 25. a) Millä eri tavoilla Kristus Jeesus asetti ”pyhän palveluksen” mittapuun? b) Millä tavoin hän ilmaisi sääliä ihmisiä kohtaan?

²⁴ Jeesus Kristus sanoi maan päälle tulemisestaan: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Joh. 18:37) Hän todisti totuudesta puhumalla rohkeasti sen puolesta, ja hänen elämänsä viimeiset kolme ja puoli vuotta kuluivat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen pitkin ja poikin Israelin maata. Mutta hänelle ei riittänyt pelkästään se, että hän puhui totuudesta. Hänen oli elettävä sen mukaan. Hänen oli osoitettava Jumalan sana todeksi tekemällä kaikki ne seikat, jotka tuo Sana oli ennustanut hänestä, ja viettämällä elämää, joka teki ihmisille mahdolliseksi tulla tuntemaan ja ymmärtämään hänen Isänsä ja hänen Isänsä tiet ja mittapuut. (Joh. 1:14, 18) Hän valvoi kaikkea käyttäytymistään siten, että mitään moitetta ei koitunut Jumalan nimelle, jonka hän aina pyhitti ennen kaikkea muuta. – Matt. 6:9.

²⁵ Isänsä tavoin Jeesus tunsi syvää, sydämestä lähtevää sääliä aikansa ihmisiä kohtaan. Raamattu sanoo, että ”nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”. (Matt. 9:36) Hän lohdutti heitä Valtakunnan hyvällä uutisella. Eikä hän pelkästään puhunut tai pitänyt puheita. Hän suoritti myös ihmisten hyväksi inhimillisen huomaavaisuuden tekoja. Puhuttuaan suurelle ihmisjoukolle, joka oli tullut kuulemaan häntä, hän sanoi: ”Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan, koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää, ja jos lähetän heidät kotiinsa paastoavina, niin he nääntyvät tiellä.” Sitten hän ruokki heidät ihmeen avulla. (Mark. 8:2, 3) Kun eräs lepratautinen sanoi uskoen, että Jeesus voisi parantaa hänet, ’jos hän vain haluaisi’, Jeesus sanoi: ”Minä haluan” ja paransi hänet heti. – Mark. 1:40, 41.

26. Mikä pääasiassa oli näiden Jeesuksen ihmisystävällisten tekojen vaikutin?

²⁶ Miksi Jeesus teki näitä tekoja lievittäessään ihmisten kärsimyksiä? Pelkästäänkö siksi, että hän oli hyväntekijä tai filantrooppi? Ei, hän suoritti näitä ruumiillisia ja aineellisia hyviä tekoja, jotta ihmisillä olisi vankka peruste uskoa, että hyvä uutinen oli todella Jumalasta. Hän ei viitannut ainoastaan sanoihinsa vaan myös tekoihinsa todisteena siitä, että hän oli todella Jumalan edustaja. Miksi ihmiset olisivat hyväksyneet hänet Messiaaksi, jos hän ei olisi osoittanut teoillaan, että hänellä oli sen Jumalan ominaisuuksia, jonka tuntemusta hän yritti välittää ihmisille? – Joh. 10:37, 38.

27. Minkä pitäisi nyt olla päätöksemme, jos arvostamme tätä ”pyhän palveluksen” etua?

²⁷ Meidän täytyy nykyään noudattaa hänen antamaansa mallia, jos haluamme Jumalan hyväksyvän palveluksemme. Kun ymmärrämme, miten paljon hyvää voi seurata siitä, että käytämme elämämme tällä tavalla, niin jatkakaamme uskollisina ja nähkäämme Jumalan antavan tukensa meille, millaista vaikeutta tai vastustusta sitten kohtaammekin. Ja kuulkoon Jumala rukouksemme, kun rukoilemme niin kuin Sakarja, että hän soisi ”meille, sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisten kädestä, edun pelottomasti suorittaa hänelle pyhää palvelusta uskollisesti ja vanhurskaasti hänen edessään kaikki päivämme”. – Luuk. 1:74, 75.

[Alaviitteet]