Syvempää näkemystä uutisiin

Joukkotuhon perintö

● Joka vuosi kokoontuu kristittyjen ja juutalaisten konferenssi keskustelemaan ns. ”joukkotuhosta” – juutalaisten tuhoamisesta natsihallituksen aikana Euroopassa. Viime istunnossa, joka pidettiin maaliskuussa, sanoi tri Franklin H. Littell, joka toimii uskonnon professorina Temple-yliopistossa, että ”kastettujen kristittyjen suorittama lähes kuuden miljoonan juutalaisen murha [kristikunnan] sydämessä saattoi epäilyksenalaiseksi kristinuskon tavalla, mitä ei ole nähty yli 1 900 vuoteen”. Hän sanoi kysymyksen aiheuttaneen ankaraa ”hengellistä painiskelua” kirkoissa ja lisäsi: ”En ole varma siitä, säilyykö kristillisyys.”

Juutalaisten joukkomurhasta ei kuitenkaan voida syyttää kristillisyyttä, vaan kristikuntaa ja sen kirkkoja. Joukkotuhon syy on selvä: kristikunnan papit ja heidän laumansa hylkäsivät Raamatun ja Kristuksen Jeesuksen opetukset kannattaakseen poliittista valtiota. Vuosisatojen historia osoittaa, ettei tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta, jolloin he ovat tehneet näin. Sitä vastoin tuhannet Euroopan juutalaiset voivat todistaa, että eräs uskonnollinen ryhmä Saksassa kärsi samanlaista vainoa kuin kohdistettiin juutalaisiin: Jehovan todistajat. Heitä kuoli satoja keskitysleireissä. He kärsivät siksi, että pitivät hellittämättä kiinni tosi kristillisyydestä ja harjoittivat sitä eivätkä palvoneet valtiota.

Kirkon vaikeneminen armomurhasta

● Vielä toinenkin natsihistorian luku palaa vaivaamaan kristikunnan kirkkoja, nimittäin se, joka koskee natsien eutanasiaa (ns. ”armomurhaa”) koskevaa ohjelmaa. Hitlerin suunnitelmaan kuului germaanisen valtiasrodun aikaansaaminen ’kitkemällä pois’ ne, joiden katsottiin olevan heikentäviä aineksia. Kun tätä suunnitelmaa toteutettiin vuosina 1939–1941, se johti arviolta 60 000–100 000:n sellaisen saksalaisen ja itävaltalaisen tahalliseen tappamiseen, jotka olivat henkisesti vajavaisia, kaatumatautisia tai ruumiillisesti epämuodostuneita.

Nyt ilmaantuu todisteita, jotka osoittavat kirkon johtohenkilöiden Saksassa ja muualla tietäneen tästä, mutta he pitivät yleensä parhaana olla vaiti, kunnes suuri osa tappamisesta oli tapahtunut. Eräs jesuiittahistorioitsija, joka kirjoittaa julkaisussa ”Civiltà Cattolica”, esittää todistuksia siitä, että natsiviranomaiset halusivat ensin tietää, vastustaisivatko kirkon johtohenkilöt voimakkaasti tätä ohjelmaa vai eivät. He antoivat erään Paderbornissa Saksassa olevan katolisen teologisen seminaarin professorin tehtäväksi toimittaa heille tiedon asiasta. Erään asiaan sekaantuneen natsivirkailijan mainitaan sanoneen, että tuo katolinen teologi ’ei odottanut mitään olennaista vastustusta kirkon taholta’ ja että Hitler pani alulle sen jälkeen eutanasiaohjelman.

Lontoon ”Sunday Times” osoittaa otsikon ”Kauhistava vaikeneminen” alla, että vasta vuosi sen jälkeen, kun tämä natsien ohjelma oli aloitettu, eräässä Vatikaanin radiolähetyksessä ensi kerran arvosteltiin eutanasiaa, mutta viittaamatta Saksaan. Eutanasiaohjelma lakkautettiin vuoden 1941 lopulla. Lähes kaksi vuotta kului vielä, ennen kuin paavi (Pius XII) esitti 29.6.1943 virallisen lausunnon tuomiten eutanasian. Hänen lausunnostaan ei ollut mitään hyötyä niille tuhansille aikuisille ja lapsille, jotka olivat jo kuolleita.

On merkille pantavaa, että tutkijat molemmissa tapauksissa (julkaisuissa ”Civiltà Cattolica” ja Lontoon ”Sunday Times”) sanovat eutanasiaohjelmaa sen juutalaisten joukkotuhoamisen alkusoitoksi, joka seurasi.

Babylonko uudelleen rakennettu?

● Jehova Jumala ennusti profeetta Jesajan kautta: ”Ja Baabelin . . . käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti. Ei sitä ikinä enää asuta.” (Jes. 13:19, 20) Valtakuntana Babylonia kukistui noin sata vuotta myöhemmin vuonna 539 eaa. Nyt ilmoittaa eräs äskeinen AFP:n uutinen yrityksistä ”uudelleen rakentaa muinainen Babylon ja Baabelin torni”. Tuleeko Babylon todella uudelleen asuttavaksi?

Ei, ilmoitus koskee todellisuudessa Irakin hallituksen yrityksiä kaivaa esiin ja entistää lisää sen muinaisen kaupungin jäljellä olevia raunioita, joka on ollut autiona vuosisadat. Erään italialaisen arkeologin, jolle tämä tehtävä on uskottu, mainitaan sanoneen, että Babylon ”ei ole ainoastaan maan vaan myös maanpinnan alla olevan veden peittämä, joka on kuivatettava”. Se on yhä se autio erämaa ja asumaton paikka, jollainen Raamatun ennustus edeltä sanoi sen olevan.