Kristittyjen vaino koettelee malawilaisten sydämiä

HETI kuultuaan vuoden 1972 lokakuun alussa vaikeuksista, jotka olivat kohdanneet Jehovan todistajien kristittyjä veljiä Malawissa, todistajat ympäri maailman tulivat heidän avukseen. Useita avustuksia lähetettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimistoon Brooklyniin New Yorkiin sekä haaratoimistoihin eri puolille maailmaa. Brooklynin toimisto vuorostaan lähetti riittävästi varoja Malawin naapurimaissa oleville haaratoimistoille kaiken tarvittavan ostamiseksi. Näin varattiin avustusta mahdollisimman nopeasti Sinda Misalen pakolaisleirillä Zambiassa oleville 19 000 todistajalle.

Tilanteen kiireellisyyden takia olivat Chipatassa Sinda Misalen läheisyydessä sijaitsevat seurakunnat ryhtyneet aiemmin toimenpiteisiin varaston kokoamiseksi, johon kuului 4 500 kiloa maissijauhoa, 1 100 kiloa sokeria, 75 vuodepeittoa ja 65 huopaa sekä tarvikkeita ja työkaluja vietäviksi leiriin.

Kohta sen jälkeen alkoi virrata suuria määriä tarvikkeita läheisistä haaratoimistoista. Pieni kuorma-autojono tarjoutui vapaaehtoisesti kuljettamaan 9 000 kiloa maissijauhoa, 2 900 kiloa kuivakalaa, 950 suojapeitettä, 150 laatikollista vaatteita, useita satoja uusia huopia, suuren määrän muovikelmua, 100 lapiota, 25 käsisahaa, 28 kirvestä ja erilaisia kuokkia, vasaroita ja muita työkaluja metsikön raivaamiseksi, telttojen pystyttämiseksi, kaivojen kaivamiseksi jne. Suuri osa tavaroista kuljetettiin 2 400 kilometriä tähän paikkaan Zambiaan.

Marraskuussa ja leirin joulukuussa tapahtuneeseen tyhjentämiseen mennessä, jolloin kaikki pakolaiset palautettiin Malawiin, voitiin toimittaa seuraavat tarvikkeet:

36 000 kg maissijauhoa

1 000 kg maitojauhetta

230 kg kuivattuja papuja

157 säkkiä suolaa

27 tonnia vaatteita

5 400 saippuatankoa

puoli tonnia lääketarpeita leirisairaaloita varten

10 000 huopaa

Myös rahaa annettiin leirissä oleville seurakunnan esivalvojille muiden välttämättömien tarvikkeiden ostamiseksi.

Valvojat kehittivät jakelujärjestelmän, niin että kaikki saivat varmasti perheittensä tarvitsemat tavarat. Lapsille annettiin erikoista lääkintähoitoa, ja maito varattiin heidän käyttöönsä. Hengellisiä tarpeita ei unohdettu. Eräs ajoneuvo toi 21 laatikollista Raamattuja ja Raamatun tutkimisen apuneuvoja, sillä vainoojat olivat riistäneet pakolaisilta kaiken sellaisen omaisuuden.

Maa raivattiin, telttoja pystytettiin ja kaivoja kaivettiin. Sairaita hoidettiin, ja olosuhteet olivat paranemassa. Sitten pakolaiset yllättäen palautettiin Malawiin. Heidän oli jälleen pakko paeta, ja useimmat heistä etsivät turvaa Mosambikista, missä heidät otettiin ystävällisesti vastaan. Mutta Malawin kongressipuolueen Nuorisoliigan kierteleviä jäseniä meni sinnekin yli rajan ahdistamaan heitä, mutta Mosambikin poliisi pidätti nämä ja rankaisi näitä.

EROTTELUTYÖ VAIKUTTAA KAIKKIIN MALAWILAISIIN

Jotkut ovat kysyneet: ’Miksi Jumala sallii tunnollisten kristittyjen kärsiä tällä tavalla? Hyödyttääkö se mitään?’ Jeesus osoitti, että sellaista oli tapahtuva näinä ”viimeisinä päivinä”, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.” – Matt. 25:31, 32.

Jeesus jatkoi sanoen, että ”lampaat” ilmaisevat itsensä olemalla ystävällisiä hänen ”veljiään” kohtaan. Hän sanoi, että nämä hänen hengestä siinneet, voidellut veljensä joutuisivat kokemaan vankeutta, sairautta, janoa, nälkää ja vaatteiden puutetta, aivan niin kuin Jehovan todistajat ovat Malawissa kärsineet. Hän sanoi, että ”lampaat” antaisivat apua. Sen, mitä he tekevät tällä tavalla, Kristus katsoo tehdyksi henkilökohtaisesti itselleen.

Muutamina viime vuosina ovat monet osoittaneet ’lampaan kaltaista’ asennetta ja tunnustaneet Valtakunnan julistajat Kristuksen edustajiksi. He ovat antaneet apua aikansa, varojensa ja kykyjensä muodossa. He seisovat nyt Kristuksen ”veljien” rinnalla julistamassa Raamatun totuutta toisille, ja näillä ’lampaan kaltaisilla’ ihmisillä on toivo saada elää paratiisimaassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa. – Matt. 25:34–36.

Huomattava todistus siitä, että erottelutyö on todella käynnissä vainon johdosta, on niiden ihmisten lukumäärä, jotka ovat asennoituneet Malawin todistajien puolelle ja paenneet heidän kanssaan. Mosambikissa he ovat voineet uusissa leireissä jatkaa Raamatun tutkimista, ja leireillä on nyt kastettu yli 200 henkeä.

Monet Mosambikin kansalaisetkin ovat antaneet avustusta ja suojaa pakeneville pakolaisille. Mosambikiin järjestetyissä leireissä todistajat iloitsevat suuresti vapaudestaan kokoontua suurissa ryhmissä raamatuntutkistelukokouksiin ja laulaa Valtakunnan lauluja, mitä he eivät ole voineet tehdä sitten vuoden 1967. He tekevät kovasti työtä raivatessaan ja viljellessään maata. Vartiotorni-seura tekee kaiken mahdollisen huolehtiakseen siitä, että näillä pakolaisilla on kaikkea, mitä he tarvitsevat. Ja leireissä olevat lausuvat sydämellisen arvostuksensa sen rakkauden johdosta, mitä heidän kristityt veljensä kautta maailman osoittavat antamisellaan. Se on heille todistus siitä, että Jumala panee merkille kansansa nuhteettomuuden ja että hän pitää siitä huolen. – 1. Piet. 5:7.

Toisaalta ne, jotka liittyvät vainoamaan kristittyjä, asettuvat hyvin vaaralliseen asemaan Jumalan edessä. Todistajat eivät pidä heitä kuitenkaan Jeesuksen vertauksen ”vuohina”. Se on Jumalan päätettävissä. Jotkut heistä voivat olla vilpittömiä. Jos niin on, he voivat tulla järkiinsä, niin kuin Saulus, kristittyjen väkivaltainen mutta vilpitön vainooja, josta tuli myöhemmin apostoli Paavali. (1. Tim. 1:12–16) Mutta sellaisten henkilöitten ei pidä ajatella, että koska Jumala ei toimi heti paikalla heitä vastaan, niin he voivat jatkaa rangaistuksetta. Jos he ajattelevat siten, he jättävät huomioon ottamatta sen tarkoituksen, mitä varten hän on kärsivällinen antaessaan heille tilaisuuden muuttua. – 2. Piet. 3:9.

Niiden, jotka huomioivat sitä, mitä tapahtuu, eivätkä auta niitä, joita vainotaan heidän Kristukselle osoittamansa tottelevaisuuden tähden, täytyy myös vastata tähän kysymykseen: ’Aionko minä vainota viattomia kristittyjä ihmisiä tai aionko seisoa vieressä katselemassa, kun kristittyjä lyödään, heidän käsivarsiaan katkotaan ja kotejaan poltetaan, ja kuitenkin pysyä hiljaa? Aionko antaa pelon tai itsekkyyden pidättää itseäni tarjoamasta apuani näille ihmisille? Mikä on silloin asemani Jumalan edessä?’ Näin ollen tapahtuu Malawissa sekä Mosambikissa ja Zambiassa todellista sydänten tutkimista.

Malawin Jehovan todistajat eivät vainottuinakaan kanna kaunaa vainoojiaan kohtaan. He näkevät sen Jumalan sallimaksi, jotta erottelutyö tulisi suoritetuksi. He rukoilevat, että vastustajat voisivat tulla näkemään todellisen asemansa Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja muuttaisivat menettelynsä ja siten tulisivat erotelluiksi Kristuksen ”oikealle puolelle” ”lampaina”, jotka odottavat palkakseen iankaikkista elämää paratiisimaassa. – Matt. 5:44.