Itsehillinnän arvo ja tarve
”Hengen hedelmä on . . . itsensähillitseminen.” – Gal. 5:22.
1, 2. a) Miten itsehillinnän tärkeys voitaisiin ilmaista? b) Miten se, mitä apostoli Paavali sanoo siitä, vahvistaa tämän?
MITEN tärkeä on kristittyjen tarve harjoittaa itsehillintää? Niin tärkeä, ettei sitä tarvetta juuri voida liiaksi korostaa. Voisimme tosiaan sattuvasti mukailla apostoli Paavalin sanat rakkaudesta ja sanoa: ’Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja kaikki usko, ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, mutta minulla ei olisi itsehillintää, ei se minua mitään hyödyttäisi.’ – 1. Kor. 13:1–3.
2 Näyttääkö tämä liioittelulta? Panehan merkille apostoli Paavalin todistus. Kukaan Jeesuksen Kristuksen seuraaja ei varmasti osoittanut enemmän intoa eikä kärsinyt enemmän hyvän uutisen takia kuin Paavali, niin kuin hän itse todistaa. (2. Kor. 11:22–33) Mitä Paavali sanoo kuitenkin itsensähillitsemisen tarpeestaan koko tästä innon ja kestävyyden huomattavasta luettelosta huolimatta? ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” Olisiko voinut olla suurempaa murhenäytelmää kuin että olisi työskennellyt niin voimakkaasti ja kestänyt niin paljon ja kuitenkin tehnyt sen kaiken hukkaan? Se olisi ”ehkä” kuitenkin voinut olla turhaa, jollei Paavali olisi harjoittanut itsehillintää. – 1. Kor. 9:27.
3, 4. a) Miten itsehillintä on määritelty? b) Miten sitä voitaisiin valaista?
3 Itsehillintä on totisesti hyvin tärkeä. Mitä itsehillintä sitten on? Se on määritelty ’omien mielijohteiden, tunteitten tai halujen pidättämiseksi’; ’voimaksi tai tottumukseksi pitää kykynsä tai energiansa, erityisesti mieltymykset ja tunteet kurissa’. Itse sana sisältää tietysti sen käyttämisen kiusauksen tai ahdingon aikoina, jolloin on suurin vaara menetellä epäviisaalla tai itsekkäällä tavalla.
4 Itsehillinnän arvoa ja tarvetta voidaan valaista autolla. Sen moottori voi olla pieni 35- tai suuri 400-hevosvoimainen. Mutta yhtä tärkeä kuin on, että tämä moottori kehittää voimaa, on myös sen hallitseminen, sillä mitä arvoa autolla olisi, jollei voisi hallita sen nopeutta tai suuntaa, mihin se menee? Se olisi kuoleman väline!
5. Mikä selittää itsehillinnän tarpeen?
5 Itsehillinnän pulma syntyy, koska me pystymme käyttämään sekä väärin että oikein, viisaasti ja rakkaudellisesti niitä eri lahjoja ja kykyjä, joita Jehova Jumala on lahjoittanut meille, koska meitä eivät sido vaistot niin kuin järjettömiä luomuksia, vaan me olemme moraalisesti vapaita ja luodut Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi. Samoin kuin elottoman luomakunnan voimat voivat aiheuttaa paljon vahinkoa, jollei niitä estetä – kuten pyörremyrskyt, hirmumyrskyt, vuorovedet ja salama todistavat – niin on myös niiden hengen, tunteen ja ruumiin voimien laita, jotka Luojamme on lahjoittanut meille; jollei niitä valvota, ne saattavat aiheuttaa paljon vahinkoa. – Sananl. 25:28.
ITSEHILLINNÄN PUUTTEEN AIHEUTTAMA VAHINKO
6. Mitkä ovat eräitä vahingollisia seurauksia itsehillinnän puutteesta?
6 Katsokaamme mihin hyvänsä ympärillemme tai historian sivuja, niin näemme vahingollisia seurauksia miesten, naisten ja varsinkin nuorten itsehillinnän laiminlyönnistä. Sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa ilmoitetut kauhistavasti moninkertaistuneet murhat ovat sellaisten henkilöitten aiheuttamia, jotka eivät ole hallinneet voimakasta mielijohdetta ilmaista vihaa tai närkästystä murhaamalla. Itsehillinnän puute selittää sukupuolitautien leviämisen, monet aviottomat lapset, puhumattakaan lukemattomista onnettomista avioliitoista, mitkä johtavat asumuseroihin, hylkäämisiin ja avioeroihin. On sanottu, että ensimmäisen maailmansodan aikana sukupuolitaudit tekivät enemmän sotilaita taistelukyvyttömiksi kuin vihollisen luodit, ja eräs äskeinen raportti nykyisestä Vietnamin sodasta sanoi, että yli 25 prosenttia sotajoukoista oli saastunut samalla tavalla. Ja mitä juopumus on muuta kuin tulos siitä, ettei onnistu hillitsemään alkoholipitoisten juomien haluaan? Kuinka usein itsehillinnän puute onkaan syynä auto-onnettomuuteen, kun ajaja ärtyy tai antaa huomionsa kääntyä muuanne? Lääketieteellinen tutkimus on kerran toisensa jälkeen vahvistanut, että tapaturmat aiheutuvat ”mielijohteitten hallitsemien henkilöitten” – itsehillintää vailla olevien – harkitsemattomasta käyttäytymisestä.
7, 8. a) Millaisen esimerkin Eeva ja Kain antoivat itsehillinnän puutteesta? b) Mitä muita esimerkkejä itsehillinnän puutteesta on kerrottu Raamatussa?
7 Raamattu antaa monia varoittavia esimerkkejä vahingosta, joka aiheutuu itsehillinnän laiminlyönnistä. Eevan voitaisiin sanoa kuuluvan ensimmäisten joukkoon. Hän ”näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä”; ja niin hän antoi perään kiusaukselle ja söi hedelmää, sen sijaan että olisi noudattanut itsehillintää. (1. Moos. 2:16, 17; 3:2–6) Kainia varoitettiin, ettei hän antaisi vihansa hallita häntä vaan vallitsisi sitä, mutta hän ei noudattanut itsehillintää, ja niin hän murhasi veljensä, menetti iankaikkisen elämän toivon ja tuli ensimmäiseksi ihmismurhaajien pitkässä rivissä, ja se kaikki johtui itsehillinnän puutteesta. – 1. Moos. 4:5–7; 1. Joh. 3:12.
8 Itsehillintää vaati myös tottelevaisuus käskyä kohtaan, joka annettiin Lootille ja hänen perheelleen ja jonka mukaan he eivät saaneet katsoa taakseen paetessaan tuomitusta Sodoman kaupungista. Lootin vaimo ei noudattanut itsehillintää, ja se koitui hänen tuhokseen. Jeesus esitti hänet varoittavana esimerkkinä seuraajilleen. (1. Moos. 19:17, 26; Luuk. 17:32) Jaakob antoi kuolinvuoteellaan terävän nuhteen esikoispojalleen Ruubenille, koska tämä ei noudattanut itsehillintää, sillä Ruuben salli ilmeisesti yhden isänsä sivuvaimon vietellä hänet. ”[Tulva]vesien kaltaisella hillittömällä huolettomuudella” hän saastutti isänsä vuoteen. (1. Moos. 49:3, 4, Um) Kuningas Saul menetti Israelin kuninkuuden kärsimättömän itsehillinnän puutteensa vuoksi, hän kun ei kyennyt odottamaan, kunnes profeetta Samuel olisi tullut suorittamaan uhrin kansan hätätilan aikana. (1. Sam. 13:8–14) Ja Jehovan eräitten uskollisimpien palvelijoiden elämässä on ollut tapahtumia, joissa he eivät ole noudattaneet itsehillintää suureksi ja pysyväksi surukseen! Miten kaikki tällaiset varoittavat esimerkit tähdentävätkään meille itsehillintämme harjoittamisen tarpeellisuutta! – 1. Moos. 9:20, 21; 4. Moos. 20:7–13; 2. Sam. 11:1–12:15.
ESIMERKKEJÄ ITSEHILLINNÄSTÄ
9, 10. Kuka on antanut meille suurimman esimerkin itsehillinnästä, ja millä tavoilla hän on osoittanut sitä?
9 Toisaalta Jumalan sana antaa meille useita hienoja esimerkkejä, joista tärkein on itse Jehova Jumala ja jotka ovat omiaan vahvistamaan meitä noudattamaan itsehillintää. Jehova Jumalako noudattaa itsehillintää? Aivan. Hän itse puhuu meille juuri tästä: ”Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni [noudattanut itsehillintää, Um].” (Jes. 42:14) Uskoton Israel ansaitsi rangaistuksen heti paikalla, mutta Jehova hillitsi itsensä. Monet ihmiset, jotka eivät tunne Jehovan ominaisuuksia ja päätöksiä, valittavat, koska hän sallii pahuutta ja kärsimystä, koska he eivät ymmärrä, että näiden salliminen – viisaista ja rakkaudellisista syistä – merkitsee suurta itsehillintää hänen puoleltaan. Miten niin?
10 Jehova Jumalalla on rajattomat voimat käytettävänään. Hän voi käyttää niitä millä tavalla hyvänsä ja milloin hän näkee hyväksi. Mutta hän käyttää voimaansa ainoastaan oikeudenmukaisilla, viisailla ja rakkaudellisilla tavoilla. Hän on pitkämielinen, hidas vihaan, niin kuin hänen Sanansa kertoo meille, ja mitä hitaus vihaan on muuta kuin itsehillintää hänen vanhurskaan närkästyksensä aikana? (Ps. 103:8; 145:8; Jer. 15:15; Jooel 2:13; Joona 4:2; Naah. 1:3) Hän odotti 120 vuotta ennen kuin tuhosi Nooan ajan jumalattoman sukupolven ja odotti vuosisatoja ennen kuin toimeenpani lopulliset tuomionsa uskottomalle Israelille vuonna 607 eaa. (1. Moos. 6:3; 2. Aikak. 36:15, 16) Saatana ja hänen demoninsa sekä heidän ihmisvälikappaleensa ja narrinsa jatkavat Jehovan oikeudenmukaisuuden törkeää loukkaamista, pilkkaavat hänen auktoriteettiaan, uhmaavat häntä häväistyksin, herjauksin ja kapinoiden. Hänellä on tunteet niin kuin Raamattu osoittaa. Eikö hän tunne voimakkaasti kaikkea tätä? Aivan varmasti hän tuntee! Kuitenkin hän on kestänyt sitä vuosituhannet; hän on noudattanut itsehillintää viisautensa ja rakkautensa takia.
11. Millä tavoilla Jeesus antoi meille erinomaisen esimerkin itsehillinnästä?
11 Ja epäilemättä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, antoi suurimman esimerkin ihmisen noudattamasta itsehillinnästä. Hän ei koko maallisen palveluksensa aikana menettänyt koskaan kykyjensä, voimiensa ja tunteittensa hallintaa, hän ei milloinkaan puhunut eikä toiminut äkkipikaisesti tai harkitsemattomasti. ”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut.” (1. Piet. 2:23) Se vaati itsehillintää! Niinpä luemmekin Matt. 27:13, 14:stä: ”Silloin Pilatus sanoi hänelle: ’Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?’ Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.” Tämä oli mitä tavattominta. Mutta Jehovan profeetta oli ennustanut, että tuotuna kuulusteltavaksi ”ei hän suutansa avannut”, ja niin Jeesus hillitsi itsensä eikä sanonut sanaakaan kaikista häntä vastaan singotuista syytöksistä huolimatta. Jeesus antoi totisesti meille ihmeteltävän, niin, täydellisen esimerkin itsehillinnästä jäljiteltäväksi erityisesti paineessa oltaessa, kuten esimerkiksi hallitusmiesten edessä! – Jes. 53:7.
12–14. Millaisen esimerkin itsehillinnästä antoi Joosef? Gideon? kuningas Saul? Daniel ja hänen kolme toveriaan?
12 Meitä kannustavat yrittämään jäljitellä Jeesusta Kristusta myös ne hienot esimerkit itsehillinnästä, mitkä meidän kaltaisemme Jehovan epätäydelliset, heikot palvelijat ovat antaneet, kuten Jumalan sana yhä uudelleen osoittaa. Miten erinomaisen esimerkin itsehillinnästä Joosef antoikaan Potifarin vaimon ahdistaessa häntä pyynnöillään! (1. Moos. 39:7–20) Hyvän esimerkin itsehillinnästä muinoin antoi myös tuomari Gideon. Saatuaan voiton midianilaisista hän joutui vastatusten Efraimin kateellisten miesten kanssa, jotka yrittivät haastaa riitaa hänen kanssaan esittämällä vääriä syytöksiä häntä vastaan. Gideon olisi saattanut voiton huumassa helposti menettää malttinsa ja sanoa heille suorat sanat, mikä olisi hyvinkin voinut johtaa veriseen otteluun israelilaisten keskuudessa. Mutta ei, hän noudatti itsehillintää ja lausui heille tahdikkaasti kohteliaisuuden, mikä sai heidät eroamaan rauhassa. Hän antoi järjen eikä tunteen määrätä sanansa. – Tuom. 8:1–3.
13 Vaikka kuningas Saul myöhemmin menetti kuninkuutensa itsehillintänsä puutteen takia, kuten olemme jo maininneet, niin hän osoitti ensin tätä hienoa ominaisuutta. Kun hänet oli juuri tehty kuninkaaksi, niin eräät ”kelvottomat miehet” halveksivat häntä virnistellen: ”Mitä apua meillä tästä on?” eivätkä tuoneet hänelle lahjaa tunnustukseksi siitä, että Jehova Jumala itse oli tehnyt hänestä heidän kuninkaansa. Saul olisi voinut pahastua, nuhdella, raivota tai ryhtyä toimenpiteisiinkin heitä vastaan, mutta ei, hän kieltäytyi tekemästä siitä riitaa ja noudatti itsehillintää: ”Hän ei virkkanut mitään.” Kuinka viisasta onkaan pysyä ääneti ärsytettäessä! – 1. Sam. 10:27.
14 Muiden mainittavien joukossa olivat Daniel ja hänen kolme nuorta ystäväänsä. Kun heidät vietiin vankeina Babyloniin, niin heille tarjottiin kaikkein hienointa ruokaa ja juomaa kuninkaan käskystä. Mutta vaikka kaikki muut vangit samoin kuin kaikki babylonialaiset juhlivat sellaisella ruoalla, niin Daniel ja hänen kolme ystäväänsä noudattivat itsehillintää ja kieltäytyivät syömästä niitä ravintoaineita, koska ne olivat saastaisia Mooseksen lain mukaan. Koska he siten noudattivat itsehillintää, niin Jehova siunasi heitä suuresti, ja he osoittautuivat viisaammiksi kuin kaikki muut kuninkaan viisaat miehet. Ja tämä itsehillinnän harjoittaminen auttoi epäilemättä heitä vahvistumaan, niin että kun ankarammat koetukset tulivat, niin he kaikki neljä pystyivät kestämään, kykenivät säilyttämään nuhteettomuutensa. – Dan. 1:8–20; 3:16–30; 6:4–28.
ITSEHILLINNÄN TARVE RUOAN JA JUOMAN SUHTEEN
15–17. a) Mikä kristittyjä koskeva tosiseikka velvoittaa heitä noudattamaan itsehillintää? b) Mitkä seikat, syyt ja raamatunpaikat osoittavat tarvittavan itsehillintää ruoan ja juoman suhteen?
15 Itsehillintää esitetään kristityille monista pakottavista ja voimakkaista syistä, joista yksi on heidän toimenhoitonsa. Koska he ovat antautuneet Jehova Jumalalle, niin he eivät ole ainoastaan etujen ja kykyjen vaan myös aikansa, varojensa ja voimansa hoitajia. Heidän toimenhoitonsa oikea täyttäminen vaatii itsehillintää ruoan ja juomankin suhteen. Juoppo ja ahmatti, joilta puuttuu itsehillintää, eivät ilmeisestikään tuhlaa ainoastaan rahaansa vaan myös aikaansa ja voimiaan. (Sananl. 23:20, 21) Mutta olisi erehdys päätellä, että niin kauan kuin me vältämme äärimmäisyyksiä, me noudatamme riittävää itsehillintää syömisessä ja juomisessa. Me emme ehkä tee niin. Joku ei ehkä ole juovuksissa, mutta hän on saattanut kuitenkin juoda liikaa, jos hän tulee puheliaaksi tai uniseksi. Samoin ei joku ehkä ole syönyt siinä määrin, että olisi ahmatti, mutta on kuitenkin syönyt liian paljon, jos se tekee hänet laiskaksi tai uneliaaksi. Se saattaa riippua tilanteesta.
16 Itsehillintä ruoan ja juoman suhteen sisältyy neuvoon: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Kristitty ei elä syödäkseen, ikään kuin pöydän ilot olisivat parasta elämässä! Ne eivät ole! Kristittyjen tulee olla halukkaita väheksymään ruokapöytää hyvän uutisen vuoksi. Yksinkertainen, tavallinen ruoka on kohtuullisesti nautittuna parasta ruumiille. Ja se on myös taloudellista. Tätä kristittyjen ei tule aliarvioida, sillä kohtuulliset ruokailutavat voivat merkitä, että kokoajanpalveluksesta luopumisen sijasta he voivatkin jatkaa sitä. Viisaasti on annettu neuvo: ”Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka [mitä, Ts] edessäsi on, ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.” – Sananl. 23:1, 2.
17 Kristittyjen tulisi olla halukkaita noudattamaan itsehillintää pöydässä Valtakunnan etujen ja siunausten vuoksi. Miten paljon voimme hyötyä raamatullisesta luennosta, jos olemme uneliaita siksi, että olemme ensin syöneet raskaan aterian? Emme kai halua kuulua niihin, joilla ”vatsa on heidän jumalansa” tai jotka ovat ”oman vatsansa orjia”? Miten osuvat ovatkaan Jeesuksen sanat: ”Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous [ylensyöminen ja paljo juominen, Um] eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula”! Itsehillintä syömisessä ja juomisessa kuuluu jumaliseen antaumukseen, joka hyödyttää kaikessa sekä nykyisessä elämässä – jotkut lääketieteen auktoriteetit panevat liikasyömisen syyksi itse asiassa kaikki nykyiset rappiotaudit – että tulevassa elämässä. – Fil. 3:19; Room. 16:18, Um; Luuk. 21:34, 35; 1. Tim. 4:8.
18. Millä kahdella tavalla itsehillintä ruoan ja juoman suhteen auttaa meitä harjoittamaan tunteittemme hallintaa?
18 Sitä paitsi itsehillintä pöydässä auttaa meitä noudattamaan itsehillintää tunteittemme suhteen kahdella tavalla. Ensiksi siten, että itsehillinnän noudattaminen yhdessä suhteessa auttaa meitä noudattamaan itsehillintää muissakin asioissa. Niinpä eräs johtava kristitty evankeliuminpalvelija, joka piti kovasti maapähkinöistä, sanoi kantaneensa niitä taskussaan muttei syöneensä niitä kehittääkseen itsehillintäänsä. Kun hän valvoi mieltymystään maapähkinöihin, niin se auttoi häntä noudattamaan itsehillintää muissa asioissa. Ja toiseksi, mitä pidättyvämpiä ihmisen syöntitavat ovat, sitä harvemmin häntä todennäköisesti vaivaa voimakas sukupuolinen himo, mikä on myös yksi itsehillinnän harjoittamisala. On sattuvasti huomautettu, että ’mitä rotevampi elinvoimainen mies on, sitä alttiimpi hän on pahaan’.
ITSEHILLINNÄN TARVE SUKUPUOLTEN VÄLISISSÄ SUHTEISSA
19. a) Minkä voitaisiin sanoa asettavan suurimman haasteen itsehillinnälle, ja mistä seikoista se näkyy? b) Miksi on näin, ja miten tämä nähdään kuitenkin Jehovan rakkauden ilmauksena?
19 Itsehillinnän noudattamisen tarve suhteissa vastakkaiseen sukupuoleen on, jos mikä, vielä suurempi ja samalla vaikeampi kuin sen noudattaminen ruokaan ja juomaan nähden sekä paljon vakavampi siihen liittyvine seurauksineen. Sen voidaan sanoa merkitsevän kaikkein suurinta haastetta. Joka vuosi erotetaan kirjaimellisesti tuhansia antautuneita kristittyjä kautta maailman, koska heidän käyttäytymisensä toiseen sukupuoleen kuuluvia kohtaan on ollut sopimatonta kristityille. Ja syy siihen ymmärretään helposti, kun ajattelemme, mitä siihen sisältyy. Jehova Jumala ei ainoastaan käskenyt ensimmäistä ihmisparia olemaan hedelmällinen ja lisääntymään, vaan myös pani samalla kumpaankin sukupuoleen niin voimakkaan viehtymyksen toista kohtaan, jottei koskaan olisi vaaraa, että ihmissuku tekisi itsemurhan jättämällä käyttämättä suvunjatkamisvoimaansa niiden taakkojen vuoksi, jotka seuraavat perhe-elämää. Tämä oli samalla jälleen eräs todistus Jehova Jumalan rakkaudesta, sillä hän teki sukupuolten viehtymyksen toisiaan kohtaan erittäin miellyttäväksi. Siten hän teki mahdolliseksi jokaiselle siihen katsomatta, miten vaatimattomat hänen olosuhteensa lienevätkin, nauttia eräästä elämän suurimmista siunauksista riippumatta kyvyistä tai suuresta rikkaudesta. – 1. Moos. 1:26–28; 2:18–24.
20, 21. a) Miksi Jehova Jumala on antanut lait, jotka hallitsevat sukupuolten välisiä suhteita koskevaa lahjaa? b) Mitä Jumalan sana sanoo niistä, jotka rikkovat hänen lakiaan vastaan tässä suhteessa?
20 Mutta tämän lahjan ohella Luoja antoi viisaasti, oikeudenmukaisesti ja johdonmukaisesti rajoituksia, ei mielivaltaisesti vaan ihmisen omaksi eduksi ja varsinkin naisen, heikomman astian, eduksi ja tästä siunauksesta johtuvien jälkeläisten eduksi, ja näistä syistä hän kielsi haureuden ja aviorikoksen. Samoin kuin ihmisen ruoan ja juoman tarve ei oikeuta häntä varastamaan eikä tekemään itsestään ahmattia eikä juoppoa, ei sukupuolista voimaakaan tule harjoittaa millä tavalla tahansa, mikä miellyttää ihmistä huolimatta Jumalan laeista tai itselle tai toisille koituvista seurauksista. Meitä vaaditaan sen tähden noudattamaan itsehillintää siinä, miten me ilmaisemme tätä vaistoa ajatuksin, sanoin ja teoin. Siksi Jumalan sana neuvoo aviomiehiä: ”Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.” – Sananl. 5:15–23.
21 Yhdyntävietin herääminen ja tyydyttäminen on todella mitä miellyttävin aistimus, ja siksi langenneella ihmissydämellä on voimakas taipumus antautua siihen. Mutta jollei sitä käytetä avioliiton rajoissa, niin se leimataan Raamatussa näin: ”Lihan teot ovat . . . haureus, saastaisuus, irstaus”, mitkä sulkevat ihmisen pois Jumalan valtakunnan siunauksista, niin kuin luemme: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii . . . Sillä . . . [ei] yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” – Gal. 5:19–21; Ef. 5:3, 5.
22. Mikä raamatullinen neuvo annetaan miehille ja naisille huolellisesta käyttäytymisestä sukupuolten välillä, ja mitä siihen sisältyy?
22 Erityisesti kristittyjen miesten tulisi huolellisesti noudattaa itsehillintää puheessaan ja teoissaan, jotta eivät herättäisi saastaisuutta vastakkaisessa sukupuolessa, koska langenneella ihmisellä näyttää olevan taipumus iloita viettelystä. Kristittyjen naisten täytyy toisaalta pitää huoli siitä, että he ”ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi”. Samoin kuin miehekkyys tuottaa mielihyvää naisille, naisellisuus tuottaa mielihyvää miehille, mutta jollei siihen liity säädyllisyys, se on saastaista mielihyvää. Minihameita ei juuri voida sanoa säädyllisiksi. Matt. 5:28:ssa kerrottuihin Jeesuksen sanoihin sisältyy vihjeitä naisille. Miten niin? Siten, että kristittyjen naisten velvollisuus on olla pukeutumatta kiihottavasti, olla houkuttelematta miehiä katsomaan jatkuvasti heitä, etteivät saisi ylpeää mielihyvää huomatessaan, miten he pystyvät leikkimään miesten tunteilla. Ja kun miehet rikkovat tätä raamatunkohtaa vastaan, niin he eivät tule ainoastaan itse syyllisiksi, vaan voivat myös hyvin kiihottaa naista niin, että hänkin tulee syylliseksi. On selvää, että sekä miesten että naisten kristillisessä seurakunnassa täytyy suorittaa oma osansa, jos kerran tulee kohdella ”vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa”. – 1. Tim. 2:9; 5:1, 2.
ITSEHILLINTÄ MUILLA ALOILLA
23, 24. Millä muilla aloilla kristittyjen täytyy olla huolellisia itsehillinnän noudattamisessa ja mistä syistä?
23 Luoja ei antanut eläimille velvoitusta harjoittaa itsehillintää. Ne pysyvät terveinä, elävät niille määrätyn eliniän loppuun ja täyttävät sen tarkoituksen, minkä Jumala on niille ajatellut, seuraamalla vain vaistojaan. Mutta ihmisen laita on toinen. Jehova Jumala lahjoitti ihmiselle järjen ja omantunnon ja tahdonvoiman, joita lankeemus on kuitenkin heikontanut. Sen tähden täytyy epätäydellisen ihmisen jatkuvasti kurittaa itseään, jottei menisi äärimmäisyyksiin missään, mikä voi tuottaa hänelle mielihyvää. Suvun jatkamisessa, urheilussa, mieliharrastuksissa jne. ei siten itsessään ole mitään väärää, JOS ne pidetään kurissa, oikeassa asemassaan; JOS noudatetaan kohtuullisuutta niistä nautittaessa. Mutta jos jonkun on vaikea olla kohtuullinen tällaisten hyvien asioitten nauttimisessa, olkoonpa kysymyksessä mieliharrastus tai television katseleminen, niin on parempi olla kokonaan ilman sitä kuin antaa sen tulla ansaksi itselleen. – Mark. 9:43–48.
24 Sama soveltuu jokapäiväiseen maalliseen työhönkin. Se voi olla hyvin kiinnostavaa tai innoittavaa, tai asianomainen voi havaita sen kovin antoisaksi ansaitun rahan tai muiden etujen vuoksi. Nämä tekijät voivat hyvinkin saada jostakusta pakkomielteisen työntekijän, jolta puuttuu itsehillintä. Sellaisista ihmisistä tulee usein korkean verenpaineen uhreja, jotka saavat sydänkohtauksia. Edelleen monet ovat kykenemättömiä noudattamaan itsehillintää aineellisten tavaroiden hankinnassa. Koska myyjien mairittelevat puheet vaikuttavat heihin helposti, he tekevät epäviisaita ostoja ja joutuvat siten velkojien armoille.
25. Mihin on huomiomme kiinnitetty edellä olevassa itsehillinnän arvoon ja tarpeeseen nähden?
25 Itsehillinnän arvoa ja tarvetta ei tosiaan juuri voida painottaa liiaksi. Jollemme harjoita sitä, niin kaikki kristillinen työmme saattaa osoittautua ”ehkä” turhaksi. Itsehillinnän puute pani alussa ihmissuvun synnin ja kuoleman tielle ja on aiheuttanut monien Jehovan palvelijoiden lankeemuksen sekä tuottanut kurjuutta heille. Mutta sen harjoittaminen on mahdollista, kuten monet Raamatun henkilöt ovat osoittaneet. Varsinkin kun on kysymys huvituksista, sellaisesta, mistä itsessään nautimme, kuten ruoasta ja juomasta, sukupuolisesta viehtymyksestä ja rentoutumisesta, niin me tarvitsemme itsehillintää, jos haluamme tehdä viisaasti, rakkaudellisesti ja oikein.
[Kuva s. 462]
Itsehillintämme tarvetta voidaan valaista autolla: se ei tarvitse ainoastaan moottorivoimaa vaan myös suuntansa ja nopeutensa valvontaa
[Kuva s. 463]
Vedenpaisumus oli todella esimerkki Jumalan itsehillinnästä: Hän odotti 120 vuotta ennen kuin tuhosi silloisen jumalattoman sukupolven
[Kuva s. 464]
Daniel ja hänen kolme ystäväänsä osoittivat itsehillintää kieltäytymällä syömästä kuninkaan herkkuja. Jehova siunasi heitä heidän itsehillintänsä takia