”Lisätkää . . . tietoonne itsehillintää”
”Juuri tästä syystä, myötävaikuttamalla vastaukseksi kaikin vakavin ponnistuksin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää.” – 2. Piet. 1:5, 6, Um.
1, 2. a) Miksi Pietarin kehotus lisätä tietoomme itsehillintää on sopiva? b) Miksei itsehillinnän harjoittaminen käy helposti?
JUMALAN sana panee suuren painon sille, että hankimme sen sisältämää tietoa. Tämä tieto on välttämättömän tarpeellinen iankaikkisen elämän saavuttamisellemme, niin kuin Jeesus sanoi: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Mutta kuten olemme juuri nähneet, tieto ilman itsehillintää ei tuota meille elämää, ja siksi apostoli Pietari neuvoo meitä mitä sopivimmin: ”Juuri tästä syystä, myötävaikuttamalla vastaukseksi kaikin vakavin ponnistuksin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää.” – 2. Piet. 1:5, 6, Um.
2 Niin suuri kuin itsehillinnän harjoittamisen arvo ja tarve onkin, sen tekemiseen vaadittavaa ponnisteluakin voidaan sanoa suureksi. Miksi? Miksi kypsien kristittyjenkin täytyy aina olla varuillaan ’vaeltaakseen arvollisesti Jumalan edessä’, vaikka se tunnetusti vaatiikin joiltakuilta suurempaa ponnistelua kuin toisilta? (1. Tess. 2:12) Koska oikeudenmukaisuuden tiellä pysyminen nykyisissä olosuhteissa on täysin sen vähimmän vastuksen tien kulkemisen vastaista, mikä vuorostaan johtuu niistä kolmesta vihollisesta, jotka me kristittyinä olemme saaneet vastaamme: lihasta, maailmasta ja Saatanasta.
3. Mikä meissä oleva vihollinen tekee itsehillinnän vaikeaksi, kuten Raamatun todistuksesta näkyy?
3 Ensinnäkin ovat lihan perityt langenneet taipumukset. Samoin kuin olemme perineet erilaisia ruumiillisia heikkouksia esivanhemmiltamme, olemme perineet myös moraalisia heikkouksia eli vikoja persoonallisuuteemme. Emme pääse siitä mihinkään, että ”isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät”. Jehova itse sanoi ihmissuvusta kohta vedenpaisumuksen jälkeen: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” Ja näyttää siltä, että mitä lahjakkaampi tai voimakkaampi persoonallisuus on, sitä vaikeampi sen omistajan on noudattaa itsehillintää. Tämä on tosiasia, mitä ei ole lukemattomia kertoja osoittanut ainoastaan maallinen historia vaan myös Raamatun esimerkit. Erityisesti on apostoli Paavali lausunut hyvin pulman, mikä kaikilla Jehovan palvelijoilla on harjoittaessaan itsehillintää: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Ei ole epäilystä siitä, että Paavali ymmärsi, että hänen oli käytävä taistelua itsehillinnän noudattamisessa. Mutta sekä hänen sanoistaan että elämästään käy ilmi, ettei hän koskaan lakannut taistelemasta lihan heikkouksia vastaan ja etteivät ne saaneet hänestä yliotetta, sillä muuten hän ei olisi koskaan voinut kirjoittaa: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi.” Hän kuritti ruumistaan pitäen sen valvonnassa. Voidaan sanoa, että kun me jatkamme sotimistamme itsekkyyttä, itsehillinnän puutetta, vastaan pienissä asioissa, niin emme niin todennäköisesti aiheuta kompastumista antautumalla törkeisiin synteihin. – Jer. 31:29; 1. Moos. 8:21; Room. 7:18, 19; 2. Kor. 6:3; 1. Kor. 9:27; Ps. 51:7; Mark. 14:72.
4, 5. a) Mitkä näkyvät viholliset meidän on kohdattava yrittäessämme hillitä itseämme? b) Mitkä näkymättömät viholliset?
4 Toiseksi meitä vastaan itsehillinnän harjoittamisessamme on asettunut tämä jumalattomista, itsekkäistä ihmisistä koostunut paha asiainjärjestelmä. Nämä ihmiset yrittävät häikäilemättömästi käyttää meitä hyväkseen vetoamalla heikkouksiimme omaksi henkilökohtaiseksi hyödykseen. (1. Joh. 2:15, 16) Jos me annamme perään himoillemme, nautimme liikaa ruokaa ja juomaa, antaudumme irstaaseen saastaiseen käyttäytymiseen, luemme aistillista kirjallisuutta, käymme moraalittomissa elokuvissa, tulemme urheiluintoilijoiksi tai kuormitamme tarpeettomasti itsemme veloilla, koska ostamme tavaroita, joihin meillä ei olisi varaa, niin se kaikki koituu heidän hyödykseen. Ja sitten on niiden ympärillämme olevien esimerkki, jotka antavat myöten tällaisille kiusauksille.
5 Kolmanneksi meidän on taisteltava myös niitä vastaan, jotka näkymättöminä ohjaavat tätä nykyistä asiainjärjestelmää, sen jumalaa Saatanaa ja hänen demoneitaan. (2. Kor. 4:4; Ef. 6:12) Hänen onnistui saada Eeva toimimaan ilman itsehillintää, ja hän yritti kaikkensa saadakseen Jeesuksen menettelemään samalla tavalla. (Matt. 4:1–10) Älkäämme unohtako koskaan, ettei meidän ole taisteltava ainoastaan näkyviä vihollisia vastaan vaan ennen kaikkea näkymättömiä vastaan, joiden päämies ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”. – 1. Piet. 5:8.
JUMALAN HENKI JA SANA APUMME
6. a) Minkä mahtavan voiman Jehova on varannut avuksemme itsehillinnän hankkimisessa? b) Miten tätä voimaa voidaan erityisesti saada?
6 Mutta samoin kuin mahtavat voimat ovat työskentelemässä itsehillinnän harjoittamistamme vastaan, meillä on vielä mahtavammat voimat auttamassa harjoittamaan sitä, ja niistä ovat huomattavimmat Jumalan pyhä henki ja hänen Sanansa. Mehän luemme: ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni”, sanoo Jehova. (Sak. 4:6) Kuinka suuri apu Jumalan pyhä henki on itsehillinnässä, sen Paavali tekee selväksi: ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.” Se ON itsehillintää! Enemmän kuin millään muulla tavalla tätä pyhää henkeä voidaan hankkia ravitsemalla itseämme säännöllisesti ja hartaasti Jumalan hengen täyttämällä Sanalla. Se on 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan täynnä suoranaisia ja epäsuoria kehotuksia noudattaa itsehillintää. Kuten olemme nähneet, se antaa meille useita varoittavia esimerkkejä siitä vahingosta, mikä koituu itsehillinnän puutteesta, ja monia hienoja esimerkkejä, jotka osoittavat itsehillinnän noudattamisen viisauden ja siitä koituvan palkan. – Gal. 5:16.
7–9. a) Minkä neuvon Jumalan sana antaa meille ajatustemme valvonnassa? b) Luonteemme eli tunteittemme valvonnassa? c) Mieltymystemme, kaipuittemme ja halujemme valvonnassa?
7 Asioihin, joissa Jumalan sana suoranaisesti neuvoo meitä, kuuluu ajatustemme valvominen. Perittyjen heikkouksien ja kaikkialla ympärillämme olevien epätäydellisten ja pahojen olosuhteitten takia on erittäin helppoa ajatella vääriä ajatuksia, ylpeitä, katkeria, harmistuneita, epäpuhtaita ja itsesääliä tuntevia ajatuksia. Tämän tähden meitä neuvotaan ’muuttumaan mieleltämme’ ja totuttamaan se ’ajattelemaan sitä, mikä on totta, vanhurskasta, puhdasta, rakastettavaa, hyveellistä ja kiitettävää’. Päämäärä, mihin meidän tulee pyrkiä ajattelussamme, on, että me ”vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle”. Miten korkean mittapuun se asettaakaan meille! – Room. 12:2; Fil. 4:8, Um; 2. Kor. 10:5.
8 Lukemalla säännöllisesti Jumalan sanaa me saamme myös suoranaista neuvoa henkemme, luonteemme ja tunteittemme valvonnasta. ”Pitkämielinen on parempi kuin sankari”, joka ei ole pitkämielinen ja joka sen tähden on vailla itsehillintää, ”ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja”, joka ei ole valloittanut mieltään. Niin, ”kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla” ja siis aivan puolustuskyvytön, ”on mies, joka ei mieltänsä hillitse”. – Sananl. 16:32; 25:28.
9 Jälleen Jumalan sana neuvoo suoranaisesti meitä valvomaan mieltymyksiämme, kaipuitamme ja halujamme – asioita, joihin kiinnitämme sydämemme – mikä on kovin tärkeätä, koska siitä koko vaikeus alkaa. Kuka syyllistyisi koskaan syntiin, joka ansaitsee kristillisestä seurakunnasta erottamisen, jos hän aina valvoisi näitä asioita? Jeesushan varoitti niin hyvin: ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset”, mitkä kaikki saastuttavat ihmisen ja kantavat huonoa hedelmää. (Matt. 15:19, 20) Meitä neuvotaan viisaasti: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Niin, ensimmäinen askel väärään suuntaan otetaan, kun annetaan sydämen viipyä asioissa, mitkä ovat miellyttäviä mutta pahoja Jumalan silmissä, niin kuin opetuslapsi Jaakob osoittaa: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee” viipyilemään Jumalan kieltämissä asioissa. ”Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Tutkimalla Jumalan sanaa me saamme todella paljon erinomaista tietoa ajatustemme, henkemme ja halujemme valvomisesta. – Sananl. 4:23; Jaak. 1:14, 15.
10. Mitä Jumalan sana sanoo kielemme hallitsemisesta?
10 Me löydämme Jumalan sanasta paljon neuvoja myös kielemme valvomisen tarpeellisuudesta. Viisas kuningas Salomo neuvoo meitä yhä uudelleen tässä suhteessa, kuten esim. Sananl. 10:19:ssä: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.” Henkeytetyt kristityt kirjoittajat neuvovat meitä samaten: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” (Ef. 5:3, 4) Erityisesti opetuslapsi Jaakobilla on paljon sanottavaa kielen hallitsemisen tarpeellisuudesta, ja hän sanoo myös, että jollemme me valvo kieltämme, niin meidän palvontamuotomme on turha. Kuinka voimakas neuvo meille valvoa kieltämme! – Jaak. 1:26; 3:1–12.
11. Minkä neuvon Raamattu antaa sen suhteen, miten meidän tulee vaeltaa?
11 Ajatukset, sanat – ja teot. Niin, ravitsemalla itseämme Jumalan sanalla meitä autetaan myös harjaantumaan tekojemme hallitsemiseen tämän Sanan antamien erinomaisten neuvojen perusteella. Se antaa niitä mm. neuvomalla meitä, miten meidän tulee vaeltaa, miten käyttäytyä. Apostoli Paavali piti tätä niin tärkeänä, että hänellä oli jotain sanottavaa siitä joka seurakunnalle, jolle hän kirjoitti. Niinpä hän neuvoi Rooman kristittyjä: ”Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä.” Efesossa olevia kristittyjä hän kehotti: ”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” Kolossalaisten puolesta hän rukoili: ”Että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen.” Tessalonikan vasta muodostetulle seurakunnalle hän kirjoitti: ”Me . . . kehoitimme itsekutakin teistä . . . että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä”; ”että vaelluksessanne olisitte säädylliset”. Säädyllisesti vaeltaminen, Jumalan edessä arvollinen vaellus, katsominen tarkoin, kuinka vaeltaa – kaikki tämä vaatii itsehillintää! – Room. 13:13; Ef. 5:15, 16; Kol. 1:9, 10; 1. Tess. 2:11, 12; 4:12; 1. Kor. 3:3; Gal. 5:16, 25; Fil. 3:16.
ITSEHILLINTÄÄN JOHTAVIA MUITA TOIMINTOJA
12. Miten seuramme varjeleminen auttaa meitä itsehillinnässä?
12 Muihin toimintoihin Jumalan sanan tutkimisen lisäksi, toimintoihin, jotka johtavat itsehillintään, kuuluu seurustelu toisten kristittyjen kanssa Heprealaiskirjeessä (10:23–25) olevan neuvon mukaisesti. Kun olemme niiden kristittyjen veljiemme seurassa, jotka myös arvostavat itsehillinnän tarvetta, meitä autetaan harjoittamaan sitä itse. He eivät viettele niinkään todennäköisesti meitä irstaaseen käytökseen. Tämä koskee erityisesti lomia. Lomat, jotka vietetään Valtakunnan palveluskoulussa, suurissa ja pienissä konventeissa tai palvellen siellä, missä on suurempi tarve, kuten eristetyllä alueella, ovat turva meille. Mutta jos me lomalla tai jonain muuna aikana rupeamme seurustelemaan niiden kanssa, joilla ei ole sama korkea mittapuu kuin meillä itsehillinnän suhteen, niin voimme hyvin havaita jäljittelevämme heitä ja siten pilaavamme hyödylliset tapamme. Meitä varoitetaan viisaasti: ”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.” On erehdys vapaaehtoisesti seurustella sellaisten kanssa! – Sananl. 22:24, 25; 1. Kor. 15:33.
13. Miten uskollinen kenttäpalvelus auttaa meitä kehittämään itsehillintää?
13 Edelleen johtaa uskollinen, johdonmukainen, ahkera toiminta kristillisessä evankeliuminpalveluksessa itsehillintään. Vuoteeseen meno aikanaan lauantai-iltana hyvän yölevon saamiseksi, jotta voisi olla hyvässä kunnossa sunnuntain teokraattisia toimintoja varten, vaatii itsehillintää. Itsehillintää kysytään, jotta voisi nousta varhain sunnuntaiaamuna, niin että voisi kokoontua toisten kristittyjen kanssa kenttäpalvelukseen. Vaatii itsehillintää jatkaa palvelusta niin kauan kuin tietää pitävän jatkaa, kun ilma on kolea ja ihmisten ovilla tapaa vain vähän kiinnostusta. Ja kun menee ovelta ovelle, niin kohtaa monia koettelevia tilanteita, jotka saattavat panna itsehillinnän koetukselle. Voidaan solvata, ikään kuin läimäyttää poskelle, mutta hyvän uutisen tähden käännetään toinen poski – se vaatii itsehillintää! Samoin sitä tarvitaan, jotta voisi vastata lempeästi ja syvästi kunnioittaen, kun joku vallassa olija kysyy syytä toivoon, mikä asianomaisella on; samoin sitä vaaditaan, jotta voisi vastata lempeästi, kun tapaa raivoavan ovenavaajan. – Matt. 5:39; 1. Piet. 3:15; Sananl. 15:1.
14. Millaiseksi avuksi rukous on itsehillinnän hankkimisessa?
14 Edelleen eräs menettely, joka johtaa itsehillinnän kehittämiseen, on rukous. Jumalan lähestyminen useasti on todellinen apu. Etsi häneltä apua hädän tai ahdingon tai kiusauksen aikana. Älä koskaan lyö rukoilemista laimin vaan tee siitä tottumus, ei koneellista vaan harras, vilpitön ja sydämestä lähtevä tottumus. Pyydä Jumalalta apua, pyydä sitä jatkuvasti häneltä, ano hänen anteeksiantoaan, kun et ole onnistunut noudattamaan itsehillintää. Sano hänelle joka kerta vilpittömästi pyrkiväsi menettelemään paremmin seuraavalla kerralla. Niin, rukoile jatkuvasti: ’Älä saata minua kiusaukseen’; ”rukoilkaa lakkaamatta”, ”olkaa . . . rukouksessa kestävät” pitäen silmällä itsehillinnän hankkimista. – Matt. 6:13; 1. Tess. 5:17; Room. 12:12.
ITSEHILLINNÄN KEHITTÄMISTÄ AUTTAVAT OMINAISUUDET
15. Mitä voidaan sanoa Jehovan pelosta itsehillinnän apuna?
15 Itsehillinnän kehittämisessä ovat suurena apuna myös sellaiset hyvät kristilliset mielentilat tai ominaisuudet kuin Jehovan pelko, nöyryys, usko ja rakkaus. Ei ole epäilemistä, että Jehovan pelko auttaa meitä kehittämään itsehillintää. Me pelkäämme aiheellisesti Jehovaa hänen asemansa ja ominaisuuksiensa takia. Me olemme tilivelvolliset hänelle kaikkeuden Suvereenina, ”eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”. Aivan oikein me pelkäämme olla miellyttämättä häntä, sillä hän on täydellinen oikeudenmukaisuudessa, jota vastoin me olemme epätäydellisiä, syntisiä, taipuvaisia menemään väärää tietä. Me pelkäämme häntä aiheellisesti myös hänen rajattoman voimansa vuoksi: ”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Tämä Jumalan pelko on ”viisauden alku”, sillä se merkitsee ”pahan vihaamista”. Ei todellakaan riitä, että me rakastamme totuutta ja vanhurskautta, vaan meidän täytyy Jeesuksen Kristuksen tavalla vihata, inhota kaikkea laittomuutta, tuntea voimakasta vastenmielisyyttä sitä kohtaan siitä huolimatta, miten mieluista, haluttavaa tai viehättävää se lieneekin langenneelle lihalle. Se merkitsee sitä, että me ’korvaamme vanhan persoonallisuuden tottumuksineen uudella persoonallisuudella’. – Hepr. 4:13; 10:31; Ps. 111:10; Sananl. 9:10; 8:13; Kol. 3:9, 10, Um.
16. Millä tavoilla nöyryys johtaa itsehillintään?
16 Eräs ominaisuus, joka suuresti auttaa meitä kehittämään itsehillintää, on nöyryys. Eikä ihme, koska yksi suurimmista esteistä itsehillinnälle on ylpeys. Nöyrä ihminen ei ensinnäkään loukkaannu helposti eikä niin ollen viekoitu todennäköisesti niin helposti kiusaukseen toimia hillitsemättä itseään. Nöyrällä on todennäköisemmin kärsivällisyyttä ollessaan tekemisissä toisten kanssa, ja siksi hän on pitkämielinen, mikä edistää itsehillintää. Yrittäessämme kehittää itsehillintää me tarvitsemme Jehovan apua, hänen ansaitsematonta hyvyyttään, eikä se ole ylpeitten vaan nöyrien saatavissa: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Juudaan mainitsemat jumalattomat, ”jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi” ja joilta niin ollen puuttuu itsehillintää, ovat myös ylpeitä, ”halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja [puhuvat herjaavasti loistoisista, Um]”. – Jaak. 4:6; Juud. 4, 8; 1. Piet. 5:5.
17, 18. a) Miten voi hengen hedelmä usko auttaa meitä itsehillinnässä? b) Entä rakkaus?
17 Meitä voi auttaa kehittämään itsehillintää myös usko Jehova Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. Miten usein me tulemmekaan levottomiksi siksi, että puuttuu uskoa Jumalaan, ja se tekee itsehillinnän noudattamisen meille vaikeaksi! Job kykeni kestämään uskonsa takia. Häneltä vaadittiin todella itsehillintää, ettei hän ’kironnut Jumalaa ja kuollut’, ja hän pystyi noudattamaan sitä uskonsa takia, mikä saattoi hänet sanomaan: ”Vaikka hän tappaisi minut, enkö minä odottaisi?” Usko auttaa meitä, ettemme kiihdy pahantekijäin tähden vaan noudatamme itsehillintää odottaen Jehovaa tietoisina siitä, että kosto kuuluu hänelle ja että hän maksaa. Usko auttaa meitä noudattamaan itsehillintää, niin ettemme sorru materialismin kiusauksiin, kun tiedämme, että tämä maailma ja sen halut pian katoavat. Usko auttaa meitä noudattamaan itsehillintää, kun olemme vainotut, tietäen, että pahin, mitä ihminen voi tehdä, on, että hän tappaa ainoastaan ruumiin. – Job 2:9; 13:15, Um; Ps. 37:1; Room. 12:19; 1. Joh. 2:15–17; Matt. 10:28.
18 Ja ennen kaikkea rakkaus auttaa meitä kehittämään itsehillintää. Jos me rakastamme Jehovaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme, niin koetamme varmasti miellyttää häntä noudattamalla itsehillintää. Se tekee meidät varovaisiksi, ettemme tuota häpeää hänen nimelleen huonolla käytöksellä. Ja lähimmäisemme rakastaminen niin kuin itseämme rakastamme vaatii myös meitä harjoittamaan itsehillintää, jottemme aiheuttaisi hänelle mitään tuskaa eikä vahinkoa ja ettemme varsinkaan kompastuta häntä. Seuraavat Paavalin sanat osoittavat rakkauden ja itsehillinnän välisen yhteyden: ”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä [tietää, miten saada haltuunsa oman astiansa pyhityksessä, Um] ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne; ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja.” Rakkaus veljiämme kohtaan pidättää meidät hairahtumasta tällaisiin itsehillinnän puutteessa, samoin kuin se auttaa meitä tottelemaan neuvoa: ”Tehkää polut suoriksi jaloillenne, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.” Paavali antoi meille hienon esimerkin tässä: ”Jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.” – 1. Tess. 4:3–8; Hepr. 12:13; 1. Kor. 8:13.
HYÖTY JA PALKINTO ITSEHILLINNÄSTÄ
19. Mitä hyötyä koituu ruumiille ja mielelle itsehillinnästä?
19 Itsehillinnästä koituva hyöty ja palkinto on totisesti suuri. Tämä on niin kuin tuleekin olla, koska vanhurskas Jumala Jehova on kaikkeuden Suvereeni. Samoin kuin epäonnistuminen itsehillinnän noudattamisessa koituu vahingoksi, mikä ylittää tyystin koetut välittömät edut tai mielihyvät, voidaan sanoa, että itsehillinnän noudattamisesta koituvat edut ylittävät tyystin siihen vaaditut ponnistelut. Ensiksikin itsehillintä edistää ruumiin ja mielen terveyttä. Niinpä eräs Amerikan johtavista ravitsemustieteilijöistä sanoi, että ”terveys on palkka kohtuullisuudesta” eli itsehillinnästä ja että ”laihuus vakaantuneen mielentyyneyden yhteydessä merkitsee pitkää elämää”, ja äskeinen tutkimus on osoittanut, että mielitautipotilaita on paljon enemmän niiden korkeakoulutyttöjen joukossa, jotka ovat sukupuolisuhteissa useitten kanssa, kuin niiden keskuudessa, jotka pitävät kiinni siveydestään.
20. Mitä hengellisiä etuja itsehillinnän harjoittaminen antaa?
20 Vielä tärkeämpää on, että itsehillintä auttaa meitä säilyttämään itsekunnioituksemme. Me kaikki tiedämme, mitä Jumala vaatii meiltä henkilökohtaisesti, ja siinä määrin kuin me koetamme vakavasti ja rehellisesti täyttää sen mitan, me iloitsemme puhtaasta omastatunnosta ja meillä on itsekunnioitusta. (1. Piet. 3:16) Se varjelee meidät myös kulkemasta ”joukon mukana tekemässä pahaa”. (2. Moos. 23:2) Lisäksi itsehillinnän noudattaminen auttaa meitä suuresti kehittämään muita hengen hedelmiä. Meillä ei voi olla iloa, jollemme pidä kurissa mieltämme, sydäntämme ja ruumistamme, sillä kristillinen ilo ei ole pelkästään tunnetta vaan pohjautuu periaatteeseen. Sama koskee rauhaa. Miten meillä voi olla rauha, jos joudumme jatkuvasti vaikeuksiin, koska laiminlyömme itsehillinnän noudattamisen? Ja kuten on jo mainittu, niin pitkämielisyys käy käsi kädessä itsehillinnän kanssa. Samalla tavalla ystävällisenä ja lempeänä oleminen silloin kun se on todella arvokasta, kuten koettelevissa tilanteissa, vaatii suurta itsehillintää, samoin kuin hyvyydessä pysyminenkin vaatii jouduttaessa kiusauksiin antaa perään itsekkyydelle. – Gal. 5:22, 23.
21. Miten se, että me harjoitamme itsehillintää, hyödyttää toisia?
21 Itsehillintä koituu siunaukseksi toisillekin eikä ainoastaan itsellemme. Ensinnäkin se varjelee meidät kompastuttamasta toisia. (Fil. 1:9, 10) Se auttaa meitä tulemaan hyviksi esimerkeiksi heille. Se edistää hyviä suhteita omien perheittemme keskuudessa, joissa niin usein sivuutetaan itsehillinnän noudattamisen tarve, samoin kuin se edistää hyviä suhteita kristillisessä seurakunnassa, työpaikassa ja koulussa. Siinä määrin kuin meillä on vastuuasemia tai me pyrimme niihin, meidän täytyy ponnistella ankarammin harjoittamaan itsehillintää, sillä sellaiset asemat vaativat sitä enemmän. Niinpä avainkysymys, jonka perusteella sinfoniaorkesterin jäsenet arvostelevat johtajia, on: ”Säilyttääkö hän itsehillinnän ankarassa paineessa?” Niin, kristityn valvojan täytyy olla ”kohtuullinen tavoissaan, . . . järjestyksellinen, . . . järkevä”, mikä kaikki merkitsee sitä, että hänen täytyy olla ”itsensähillitseväinen”. – 1. Tim. 3:1–7, Um; Tiit. 1:6–9.
22. Mihin itsehillinnän harjoittamisemme johtaa ennen kaikkea?
22 Mutta ennen kaikkea itsehillintä aikaansaa hyvät suhteet Jehova Jumalan kanssa ja koituu hänen nimensä kunniaan saattamiseksi. Vain noudattamalla itsehillintää voimme osoittautua viisaiksi ja tehdä hänen sydämensä iloiseksi, niin että hän voi antaa pilkkaajalleen vastauksen. Itsehillinnän tarvetta tosiaan tuskin voidaan liiaksi tähdentää! – Sananl. 27:11.