Kieli jonka voi nähdä!

MITEN opit äidinkielesi? Luultavasti siten, että kuuntelit pienenä perheenjäsentesi ja ystäviesi puhetta. Useimmat ihmiset oppivat kielen kuuntelemalla ja käyttävät sitä puhumalla. Muodostaessaan käsitteitä ja ajatuksia ne, jotka kuulevat, käyvät luonnostaan läpi sanoja ja ilmauksia mielessään ennen niiden lausumista. Mutta kun lapsi syntyy kuurona, voiko mieli muodostaa ajatuksia muulla tavoin? Onko olemassa kieltä, joka voi välittää mielestä toiseen abstrakteja ja konkreettisia käsitteitä ilman minkäänlaista ääntä?

Nähdään mutta ei kuulla

Yksi ihmismielen ihmeistä on kyky ymmärtää ja muokata kieltä. Ilman kuulokykyä kielen oppiminen tapahtuu kuitenkin yleensä silmien, ei korvien, avulla. Onneksi ihmisellä on palava halu viestiä, minkä ansiosta kykenemme voittamaan minkä tahansa näennäisen esteen. Tämän tarpeen vuoksi kuurot ovat kehittäneet eri puolilla maailmaa monia viitottuja kieliä. Kun he ovat joutuneet kosketuksiin toistensa kanssa siten, että he ovat syntyneet kuuroon perheeseen tai heidät on saatettu yhteen erityiskouluissa ja yleensä yhteiskunnassa, on kehittynyt varta vasten silmillä nähtäväksi tarkoitettu monimutkainen kieli: viittomakieli.a

Yhdysvaltalainen Carl sai tämän kielen lahjaksi kuuroilta vanhemmiltaan.b Vaikka hän oli syntynyt kuurona, hän kykeni hyvin nuorena antamaan nimiä esineille, liittämään viittomia yhteen ja ilmaisemaan abstrakteja ajatuksia amerikkalaisella viittomakielellä (ASL). Useimmat viittomakieltä osaaville vanhemmille syntyneet kuurot lapset alkavat käyttää viittomia 10–12 kuukauden ikäisinä. Kirjassa A Journey Into the Deaf-World selitetään, että ”kielitieteilijät ymmärtävät nykyään, että kyky oppia luonnostaan jokin kieli ja välittää se lapsilleen on syvään juurtuneena aivoissa. Sillä, ilmeneekö tämä kyky viittomakielen vai puhutun kielen avulla, ei ole juuri merkitystä.”

Sveta syntyi Venäjällä kuuroon perheeseen kolmannen polven kuurona. Hän ja hänen kuuro veljensä oppivat venäläisen viittomakielen. Kun hänet pantiin kuurojen lasten esikouluun kolmivuotiaana, hänen viittomakielen taitonsa oli hyvin kehittynyt. Sveta myöntää: ”Toiset kuurot lapset eivät osanneet viittomakieltä, ja he oppivat sitä minulta.” Monilla kuuroilla lapsilla on ollut kuulevat vanhemmat, jotka eivät ole osanneet viittoa. Viittomakieli on siirtynyt yleensä eteenpäin koulussa vanhemmilta kuuroilta lapsilta nuoremmille, ja tämän ansiosta näiden on ollut helppo kommunikoida toisten kanssa.

Nykyään yhä useammat kuulevat vanhemmat opettelevat viittomaan lastensa kanssa. Siksi tällaiset kuurot lapset kykenevät kommunikoimaan tehokkaasti muiden kanssa ennen kuin he aloittavat koulunkäyntinsä. Kanadassa tämä piti paikkansa Andrew’sta, jolla on kuulevat vanhemmat. Vanhemmat opettelivat viittomakielen ja käyttivät sitä hänen kanssaan hänen varhaisvuosinaan. Tämä loi hänelle kielipohjan, jolle hän saattoi rakentaa tulevina vuosina. Nyt kaikki perheenjäsenet voivat keskustella mistä tahansa aiheesta viittomakielellä.

Kuurot kykenevät muodostamaan ajatuksia abstraktilla ja konkreettisella tasolla tarvitsematta ajatella puhutulla kielellä. Aivan kuten jokainen meistä muodostaa ajatuksia omalla kielellään, monet kuurot ajattelevat viittomakielellä.

Suuri määrä kieliä

Kuurojen yhteisöt ovat eri puolilla maailmaa joko keksineet oman viittomakielen tai lainanneet aineksia muista viittomakielistä. Jotkin niistä viittomista, joita nykyään käytetään ASL:ssä, saatiin 180 vuotta sitten ranskalaisesta viittomakielestä. Ne yhdistettiin niihin viittomiin, jotka olivat jo käytössä Yhdysvalloissa, ja tästä viittomistosta on kehittynyt nykypäivän ASL. Viittomakielen kehittyminen vie monia vuosia, ja jokainen uusi sukupolvi parantelee sitä.

Tavallisesti viittomakielet eivät seuraa puhuttujen kielien yhteiskunnallisia ja maantieteellisiä kehityskaaria. Esimerkiksi Puerto Ricossa käytetään ASL:ää, vaikka siellä puhutaan espanjaa. Vaikka sekä Englannissa että Yhdysvalloissa puhutaan englantia, Englannissa käytetään ASL:stä huomattavasti poikkeavaa brittiläistä viittomakieltä. Lisäksi meksikolainen viittomakieli poikkeaa Latinalaisen Amerikan monista viittomakielistä.

Kun viittomakieleen perehtyy lähemmin, sen monet hienoudet ja ilmaisukykyisyys tekevät vaikutuksen. Sillä voidaan keskustella lähes aiheesta kuin aiheesta ja ilmaista useimmat ajatukset ja käsitteet. Onneksi kuuroille pyritään nykyään tuottamaan yhä enemmän kirjallisuutta videokasetteina, joissa kerrotaan tarinoita, tulkitaan runoja, annetaan tietoa historiallisista tapahtumista ja opetetaan Raamatun totuuksia viittomakielellä. Monissa maissa on yhä enemmän tietoa saatavissa viittomakielellä.

Luetaan sanoja joita ei ole koskaan kuultu

Lukiessaan kuulevat palauttavat yleensä mieleensä kuulomuistin avulla sanojen äänteet. He ymmärtävät siis suuren osan lukemistaan sanoista siksi, että he ovat kuulleet ne aiemmin. Useimmissa kielissä kirjoitetut sanat eivät kuvaa tai muistuta niitä käsitteitä, joita ne edustavat. Monet kuulevat opettelevat tämän mielivaltaisen kirjoitusjärjestelmän vertaamalla sitä puhutun kielen äänteisiin, jotta he voisivat ymmärtää lukemaansa. Yritä kuitenkin kuvitella, ettet olisi eläessäsi kuullut yhtään ainutta äännettä tai sanaa tai minkäänlaista puhuttua kieltä. Voi olla vaikeaa ja turhauttavaa opetella sellaisen kielen mielivaltaista kirjoitusjärjestelmää, jota ei kuule. Ei ihme, että tällaisen kielen lukeminen on suuri haaste kuuroille, varsinkin niille, jotka ovat kuuroutuneet varhaislapsuudessaan tai jotka eivät ole koskaan kuulleet.

Monet eri puolilla maailmaa sijaitsevat kuurojen lasten oppilaitokset ovat havainneet, mitä etuja viittomakielen käytöstä on lapsen kielenkehityksen varhaisvaiheessa (ks. sivujen 20 ja 22 tekstiruutuja). Niissä on saatu selville, että kun kuurolle luodaan hänen varhaislapsuudessaan kielipohja viestimällä hänen kanssaan viittomakielellä, lasketaan perusta paremmille saavutuksille koulumaailmassa ja yhteiskunnassa sekä myöhemmin tapahtuvassa kirjoitetun kielen opettelussa.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön kuurojen koulutusta käsittelevä toimikunta sanoi: ”Enää ei ole hyväksyttävää sivuuttaa viittomakieltä tai olla ottamatta aktiivisesti osaa sen kehittämiseen kuuroille tarkoitetuissa koulutusohjelmissa.” On kuitenkin sanottava, että tekivätpä vanhemmat lapsensa koulutuksen suhteen millaisia valintoja tahansa, heidän on hyvin tärkeää osallistua täysipainoisesti lapsensa kehittämiseen. (Ks. Herätkää!-lehden 8.11.1996 kirjoitusta ”Opettelin uuden kielen lapseni vuoksi”.)

Kuurojen maailman ymmärtäminen

Kun kuuroista lapsista tulee kuuroja aikuisia, he tunnustavat usein halunneensa vanhemmiltaan eniten sitä, että nämä olisivat kommunikoineet heidän kanssaan. Kun Jackin, kuuron miehen, iäkäs äiti oli kuolemaisillaan, Jack yritti kommunikoida hänen kanssaan. Äiti yritti kertoa hänelle jotain, mutta ei saanut kirjoitetuksi sitä paperille, eikä hän osannut viittomakieltä. Sitten hän meni koomaan, ja myöhemmin hän kuoli. Nuo viimeiset turhauttavat hetket jäivät vaivaamaan Jackia. Tämä kokemus sai hänet antamaan kuurojen lasten vanhemmille neuvon: ”Jos haluat, että sinä ja kuuro lapsesi voitte kommunikoida sujuvasti keskenänne ja ilmaista toisillenne monipuolisesti mielipiteitä, tunteita, ajatuksia ja rakkautta, käytä viittomakieltä. – – Minun osaltani tämä on myöhäistä. Onko se myöhäistä sinun osaltasi?”

Vuosien ajan monilla on ollut väärä käsitys kuurojen kokemuspiiristä. Jotkut ovat ajatelleet, että kuurot eivät tiedä juuri mitään, koska he eivät kuule mitään. Vanhemmat ovat suojelleet liikaa kuuroja lapsiaan tai pelänneet päästää heitä ulkopuoliseen maailmaan. Joissakin kulttuureissa kuuroja on pidetty virheellisesti mykkinä, vaikka heidän puhe-elimissään ei ole vikaa. He eivät vain voi kuulla. Jotkut taas ovat ajatelleet, että viittomakieli on puhuttua kieltä alkeellisempi tai puutteellisempi. Ei ihme, että kuurot ovat tällaisen tietämättömyyden vuoksi tunteneet itsensä sorretuiksi ja väärin ymmärretyiksi.

Varhaislapsuudessaan 1930-luvun Yhdysvalloissa Joseph pantiin kuurojen lasten erityiskouluun, jossa ei saanut käyttää viittomakieltä. Usein häntä ja hänen luokkatovereitaan rangaistiin viittomien käyttämisestä, silloinkin kun he eivät ymmärtäneet opettajiensa puhetta. Kuinka he halusivatkaan ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi! Maissa joissa kuurojen lasten koulunkäyntimahdollisuudet ovat rajalliset, jotkut kuurot aikuiset ovat saaneet hyvin vähän koulutusta. Esimerkiksi Herätkää!-lehden Länsi-Afrikan-kirjeenvaihtaja sanoi: ”Suurimmalle osalle Afrikan kuuroista elämä on kovaa ja viheliäistä. Luultavasti kuurot ovat laiminlyödyimpiä ja vähiten ymmärrettyjä vammaisia.”

Meillä kaikilla on tarve tulla ymmärretyksi. Valitettavasti kun jotkut näkevät kuuron, he näkevät vain ihmisen, jolta puuttuu kykyjä. Havaittava kykenemättömyys voi jättää varjoonsa kuuron todelliset kyvyt. Monet kuurot taas pitävät itseään ihmisinä, joilla on kykyjä. He kykenevät kommunikoimaan vaivattomasti toistensa kanssa, kehittämään itsekunnioitusta, hankkimaan koulutusta, menestymään yhteiskunnassa ja edistymään hengellisesti. Koska monia kuuroja on kohdeltu huonosti, jotkut heistä ovat ikävä kyllä menettäneet luottamuksensa kuuleviin. Kaikki kuitenkin hyötyvät, kun kuulevat haluavat vilpittömästi ymmärtää kuurojen kulttuuria ja viittomakieltä sekä pitää kuuroja ihmisinä, joilla on kykyjä.

Jos haluat oppia viittomakielen, muista, että käyttämämme kieli kuvastaa sitä, miten ajattelemme ja muodostamme mielikuvia. Voidakseen oppia viittomakielen hyvin ihmisen on ajateltava viittomakielellä. Siksi pelkkä viittomien opettelu viittomakielen sanakirjasta ei auta käyttämään tuota kieltä todella tehokkaasti. Mikset oppisi sitä niiltä, jotka käyttävät sitä jokapäiväisessä elämässään: kuuroilta? Toisen kielen oppiminen viittomakieltä äidinkielenään käyttäviltä auttaa ajattelemaan ja muodostamaan käsitteitä erilaisella mutta silti luonnollisella tavalla.

Kaikkialla maailmassa kuurot laajentavat näköpiiriään käyttämällä ilmaisuvoimaista viittomakieltä. Tutustu itse heidän merkkikieleensä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 20]

”New York opettaa kuuroille ensin viittomakieltä, sitten englantia”

Tällainen otsikko oli The New York Times -lehdessä 5.3.1998. Felicia R. Lee kirjoitti: ”Kaupungin ainoassa kuuroille tarkoitetussa julkisessa koulussa tehdään perusteellinen muutos, jota on tervehditty virstanpylväänä kuurojen oppilaiden opetuksessa: kaikkien opettajien on määrä opettaa pääasiassa eleisiin ja ilmeisiin perustuvalla merkkikielellä.” Hän selittää, että monien pedagogien mukaan ”tutkimukset osoittavat, että kuurojen ensisijainen kieli on visuaalinen, ei sanallinen, kieli ja että ne koulut, jotka käyttävät heidän suosimaansa menetelmää, amerikkalaista viittomakieltä, antavat oppilaille parempaa opetusta kuin toiset koulut”.

”He sanovat, että kuuroja oppilaita tulee pitää kaksikielisinä eikä vammaisina.”

Professori Harlan Lane Bostonin Northeastern-yliopistosta sanoi: ”Minusta – – [tämä New Yorkin koulu] on kehityksen kärjessä.” Hän kertoi Herätkää!-lehdelle, että perimmäisenä tarkoituksena on opettaa englantia toisena, lukemiseen käytettävänä kielenä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 21]

Se on kieli!

Jotkut kuulevat ovat päätelleet virheellisesti, että viittomakieli on monimutkaista pantomiimia. Sitä on jopa sanottu kuvakieleksi. Vaikka viittomakielessä käytetäänkin tehokkaasti hyväksi kasvoja, ruumista, käsiä ja ympäröivää tilaa, valtaosa viittomista ei muistuta juuri lainkaan niillä välitettäviä ajatuksia. Esimerkiksi amerikkalaisessa viittomakielessä käsite ”tehdä” viitotaan siten, että molemmat kädet ovat päällekkäin nyrkissä ja niillä tehdään vääntävää liikettä. Vaikka tämä onkin tavanomainen ele, sen merkitys ei ole selvä ihmiselle, joka ei osaa viittomakieltä. Venäläisessä viittomakielessä (RLS) käsite ”tarvita” viitotaan siten, että molempien käsien peukalot koskettavat nimetöntä ja käsiä liikutetaan rinnakkain ympyrän muotoista rataa. (Ks. tällä sivulla olevia kuvia.) Monille abstrakteille käsitteille ei siis voida antaa kuvallista vastinetta. Poikkeuksena tästä ovat konkreettisten tarkoitteiden viittomat, jotka voivat olla kuvailevia, esimerkiksi viittomat ”talo” ja ”vauva” (ks. tällä sivulla olevia kuvia).

Eräs kielen kriteeri on yhteisön hyväksymä lauserakenne. Viittomakielissä on tällainen kieliopillinen rakenne. Esimerkiksi ASL-lauseen aihe mainitaan yleensä ensin ja sitten sitä selittävä ajatus. Asioiden mainitseminen siinä järjestyksessä, jossa ne tapahtuvat, on myös monien viittomakielien peruspiirre.

Monilla kasvonilmeillä on myös kieliopillinen tehtävä: esimerkiksi niiden avulla kysymys voidaan erottaa käskystä, ehdollisesta lausumasta tai pelkästä toteamuksesta. Viittomakielen visuaalisen luonteen vuoksi siihen on voinut kehittyä näitä ja monia muita ainutlaatuisia piirteitä.

[Kuvat]

”Tehdä”, ASL

”Tarvita”, RLS

”Talo”, ASL

”Vauva”, ASL

[Tekstiruutu s. 22]

Todellisia kieliä

”Vastoin yleistä käsitystä viittomakielet eivät ole pantomiimin ja eleiden yhdistelmiä, pedagogien keksintöjä tai ympäröivässä yhteisössä käytettävän puhutun kielen johdannaisia. Niitä käytetään kaikissa kuurojen yhteisöissä, ja ne kaikki ovat erilaisia, täydellisiä kieliä, joissa on samanlainen kieliopillinen järjestelmä kuin puhutuissa kielissä kautta maailman.”

Nicaraguan ”kouluissa keskityttiin harjaannuttamaan [kuuroja] lapsia huuliltalukuun ja puhumiseen, ja – kuten aina, kun tätä on yritetty – tulokset olivat surkeita. Mutta ei se mitään. Leikkikentillä ja koulubusseissa lapset keksivät oman merkkijärjestelmänsä – – Ennen pitkää se vakiintui järjestelmäksi, josta käytetään nimitystä Lenguaje de Signos Nicaragüense.” Kuurojen lasten nuorempi sukupolvi on nyt kehittänyt sujuvamman kielen, josta käytetään nykyään nimitystä Idioma de Signos Nicaragüense. (Steven Pinker, The Language Instinct.)

[Kuvat s. 23]

Tämä on yksi tapa viittoa amerikkalaisella viittomakielellä ”käytyään kaupassa hän menee työhön”.

1 Kauppa

2 hän

3 mennä

4 valmis

5 mennä

6 työ