Raamatun näkökanta

Mitä pahaa on flirttailussa?

”Miksi me pidämme flirttailua vilpillisenä, petollisena ja pahana? Se ei ole sellaista! Se on peliä! Ja siinä pelissä molemmat osapuolet voittavat, koska he tekevät tuon toisen onnelliseksi.” (Susan Rabin, flirttailukoulun johtaja, New York)

MONET pitävät flirttailua normaalina, viattomana ja jopa välttämättömänä ihmissuhteiden luomisen ja ylläpitämisen kannalta. Viime aikoina on länsimaissa nopeasti lisääntynyt sellaisten kirjojen, lehtikirjoitusten ja erityisten kurssien määrä, jotka opettavat ”flirttailun taitoon” olennaisesti kuuluvia eleitä, asentoja ja katseita.

Mitä flirttailu on? Siitä on olemassa erilaisia määritelmiä ja tulkintoja. Flirttaileminen on erään sanakirjan mukaan hakkailemista, joka määritellään: ”Pyrkiä puheillaan t. muulla käytöksellään vaikuttamaan eroottisesti – – [johonkuhun].” Eräässä toisessa sanakirjassa flirttailemisen sanotaan olevan sitä, että käyttäytyy romanttisella tavalla ilman vakavia aikomuksia. Yleisesti hyväksytty käsitys tuntuu näin ollen olevan, että flirttailija on ihminen, joka osoittaa romanttista kiinnostusta ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Pitäisikö flirttailua pitää harmittomana? Mikä on Raamatun kanta flirttailusta?a

Vaikka flirttailua ei erityisesti mainita Raamatussa, voimme saada selville Jumalan näkemyksen. Miten? Tarkastelemalla tätä aihetta koskevia Raamatun periaatteita. Siten me kehitämme ’havaintokykyämme niin että se erottaa oikean väärästä’ (Heprealaisille 5:14). Pohtikaamme ensin, onko flirttailu sopivaa käytöstä naimisissa oleville.

Jos olet naimisissa

On aivan luonnollista, että ollessaan kahden kesken avioparit osoittavat romanttisia tunteita toisiaan kohtaan (vrt. 1. Mooseksen kirja 26:8). Mutta tällaiset huomionosoitukset ihmisille, joiden kanssa ei olla avioliitossa, ovat vastoin Jumalan periaatteita. Jehova tarkoitti, että aviopuolisoilla on läheinen ja luottamuksellinen suhde (1. Mooseksen kirja 2:24; Efesolaisille 5:21–33). Hän pitää avioliittoa pyhänä, pysyvänä liittona. Malakian 2:16:ssa sanotaan Jumalasta: ”Hän on vihannut avioeron ottamista.”b

Onko naimisissa olevan harrastama flirttailu sopusoinnussa sen näkemyksen kanssa, joka Jumalalla on avioliitosta? Naimisissa oleva flirttailija osoittaa vähintäänkin, ettei hän kunnioita Jumalan avioliittojärjestelyn pyhyyttä. Lisäksi Efesolaiskirjeen 5:33 käskee kristittyjä aviomiehiä ’rakastamaan vaimoaan niin kuin itseään’ ja vaimoja osoittamaan ”syvää kunnioitusta miestään kohtaan”. Osoittaako mustasukkaisuutta herättävä flirttailu rakkautta ja kunnioitusta aviopuolisoa kohtaan?

Vieläkin vakavoittavampi tosiasia on se, että flirttailu voi johtaa aviorikokseen, syntiin jonka Jehova suoraan tuomitsee ja jota hän sanoo petolliseksi (2. Mooseksen kirja 20:14; 3. Mooseksen kirja 20:10; Malakia 2:14, 15; Markus 10:17–19). Jehova pitää aviorikosta tosiaan niin vakavana, että hän sallii aviollisen uskottomuuden uhrien ottaa avioeron (Matteus 5:32). Voimmeko siis kuvitella, että Jehova hyväksyisi niin vaarallisen harrastuksen kuin flirttailun? Jumala ei hyväksy sitä niin kuin ei rakkaudellinen vanhempi hyväksyisi sitä, että hänen pieni lapsensa leikkisi terävällä keittiöveitsellä.

Raamattu varoittaa aviorikoksesta: ”Voiko mies koota tulta poveensa vaatteittensa silti palamatta? Tai voiko mies kävellä hiilloksella jalkojensa kärventymättä? Samoin käy jokaisen, joka yhtyy lähimmäisensä vaimoon; ei kukaan, joka häneen koskee, jää rankaisematta.” (Sananlaskut 6:27–29.) Mutta vaikka aviorikosta ei koskaan tapahtuisikaan, naimisissa oleva flirttailija antautuu vielä erääseen vaaraan: hän joutuu ”tunnesuhteeseen”, kuten asia on ilmaistu.

Tunnesuhde

Jotkut ovat ylläpitäneet avioliiton ulkopuolisia suhteita, jotka muuttuvat romanttisiksi, vaikka niihin ei liitykään seksuaalista kanssakäymistä. Jeesus kuitenkin varoitti: ”Jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matteus 5:28.) Miksi Jeesus vastusti intohimoa, joka jää vain sydämeen?

Yksi syy on se, että ”sydämestä lähtee – – aviorikoksia” (Matteus 15:19). Vaikka tällainen suhde ei etenisikään lähelle aviorikosta, se on siitä huolimatta vahingollinen. Miksi? Eräs tätä aihetta käsittelevä kirja selittää: ”Mikä tahansa toiminta tai suhde, joka vie liikaa aikaa ja energiaa aviopuolisoiden yhteiselämästä, on eräänlaista uskottomuutta.” Tällainen tunnesuhde tosiaan riistää aviopuolisolle kuuluvaa aikaa, huomiota ja kiintymystä. Kun ajatellaan Jeesuksen käskyä, jonka mukaan meidän tulee kohdella toisia kuten haluamme itseämme kohdeltavan, naimisissa olevan flirttailijan on hyvä kysyä itseltään: ”Miltä minusta tuntuisi, jos puolisoni käyttäytyisi tällä tavoin toisen ihmisen kanssa?” (Sananlaskut 5:15–23; Matteus 7:12.)

Mitä tulisi tehdä, jos on solminut tällaisen sopimattoman tunnesiteen johonkuhun? Naimisissa oleva henkilö, joka on kiintynyt toiseen sopimattomalla tavalla, muistuttaa auton rattiin nukahtavaa autoilijaa. Hänen täytyy herätä huomaamaan tilanteensa ja toimia viipymättä ja päättäväisesti, ennen kuin hänen avioliittonsa ja suhteensa Jumalaan kariutuvat. Jeesus kuvaili voimakkaiden toimien tarvetta sanoessaan, että tulisi repiä pois jotain niin arvokasta kuin silmä tai leikata pois jopa käsi, jos ne tuhoaisivat suosiollisen aseman Jumalan edessä (Matteus 5:29, 30).

Olisi siis viisainta rajoittaa sitä, missä ja kuinka usein tapaat tuota toista ihmistä. Vältä ehdottomasti olemasta kahden kesken hänen kanssaan, ja jos olette samassa työpaikassa, rajoita keskustelun luonnetta. Voi jopa olla välttämätöntä katkaista kaikki yhteydet tuohon henkilöön. Sen jälkeen tulee harjoittaa ankaraa itsekuria silmien, ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen suhteen (1. Mooseksen kirja 39:7–12; Psalmit 19:14; Sananlaskut 4:23; 1. Tessalonikalaisille 4:4–6). Job, naimisissa oleva mies, näytti oivallista esimerkkiä sanoessaan: ”Olen tehnyt liiton silmieni kanssa. Miten siis voisin tarkata neitsyttä?” (Job 31:1.)

Naimisissa olevan on siis selvästikin vaarallista ja epäraamatullista flirttailla. Mutta millainen on Raamatun näkemys naimattomien välisestä flirttailusta? Pitäisikö sitä pitää normaalina, viattomana tai tarpeellisena suhteiden luomiseksi vastakkaista sukupuolta olevien kanssa? Voisiko siitä olla mitään todellista haittaa?

Entä naimattomat?

Kahden naimattoman ihmisen ei ole mitenkään väärin osoittaa romanttista kiinnostusta toisiaan kohtaan, mikäli he harkitsevat avioliittoa ja välttävät epäpuhdasta käytöstä (Galatalaisille 5:19–21). Tällaista kiinnostusta voi ilmetä seurustelun alkuvaiheessa, jolloin avioliitto on vasta vain kaukainen mahdollisuus. Se ei ole välttämättä sopimatonta, jos aikomukset ovat hyvät. Sellainen käytös ei ole todellisuudessa flirttailua.

Entäpä jos naimattomat ihmiset viestivät käytöksellään romanttisia ajatuksia vain huvin vuoksi? Se saattaa tuntua harmittomalta, koska he eivät ole naimisissa. Ajattelehan kuitenkin mahdollisia tunneperäisiä vahinkoja. Jos flirttailijan käytös otetaan tarkoitettua vakavammin, seurauksena voi olla sietämätön tuska ja sydänsuru. Miten totuudenmukaiset ovatkaan Sananlaskujen 13:12:n sanat: ”Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta se, mitä halutaan, on elämän puu, kun se todella tulee”! Vaikka kaksi ihmistä väittäisikin molempien tietävän, etteivät he ole vakavasti kiinnostuneita toisistaan, voivatko he kumpikaan olla varmoja siitä, mitä toinen todellisuudessa ajattelee ja tuntee? Raamattu vastaa: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9; vrt. Filippiläisille 2:4.)

Ajattelehan myös haureuden vaaraa ja sen mahdollisia seurauksia, kuten sairauksia tai avioliiton ulkopuolista raskautta. Haureus on kielletty Raamatussa, ja ne, jotka ehdoin tahdoin harjoittavat sitä, menettävät Jumalan suosion. Apostoli Paavali varoitti kristittyjä viisaasti, että pystyäkseen vastustamaan kiusausta heidän tulee ’kuolettaa ruumiinjäsenensä haureuteen katsoen’ sekä välttää ’ahnetta sukupuolista himoa’, joka johtaa haureuteen (Kolossalaisille 3:5; 1. Tessalonikalaisille 4:3–5). Efesolaiskirjeen 5:3:ssa hän neuvoo, ettemme edes ’mainitsisi haureutta’ eli puhuisi tavalla, joka herättää vääriä haluja. Flirttailu ei ole sopusoinnussa tämän neuvon kanssa. Jumala kieltää jopa keskustelemasta seksistä epäterveellä tavalla.

Raamatun periaatteet osoittavat, että flirttailu voi olla julmaa lähimmäisiä kohtaan ja epäkunnioittavaa Jehovaa, avioliiton Alkuunpanijaa, kohtaan. Raamatun näkemys sopimattomasta flirttailusta on varmasti rakkaudellinen ja kohtuullinen, koska se suojelee ihmisiä vahingoilta. Jumalaa rakastavat ihmiset pidättäytyvät sen vuoksi sopimattomasta flirttailusta ja käyttäytyvät vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan siveästi ja kunnioittavasti (1. Timoteukselle 2:9, 10; 5:1, 2).

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

© The Curtis Publishing Company