Lintujen tarkkailu – kiehtova harrastus kaikille?
”Lintujen tarkkailijan elämä koostuu loputtomasta sarjasta toisiaan seuraavia yllätyksiä.” (W. H. Hudson, The Book of a Naturalist)
KOSI BAYN rannalla lähellä Etelä-Afrikan ja Mosambikin rajaa Keith, Evelyn, Jannie ja heidän oppaansa kävelivät 22 kilometriä nähdäkseen erään linnun. Eikä se ollut mikä tahansa lintu! He etsivät palmukorppikotkaa, suurta mustavalkoista lintua, jonka silmiä ympäröi punainen nahka. Se syö kuolleita kaloja ja öljypalmun hedelmiä.
Keith kertoo: ”Pitkän kävelyn jälkeen tulimme kotiin pettyneinä, koska olimme nähneet vain yhden, senkin kaukana lennossa. Mitä havaitsimmekaan palatessamme leiriin? Kolme palmukorppikotkaa istui yläpuolellemme kaartuvassa palmussa! Nautimme niiden seurasta puolisen tuntia, minkä jälkeen ne lensivät pois ja näyttivät upeat siipensä täysin auki ojennettuina. Samana päivänä näimme ensimmäistä kertaa myös kalapöllön, pöllön joka tosiaankin kalastaa!”
Kiehtovaa kenelle tahansa
Kaikkialla maailmassa linnut ovat kauniita katsella ja miellyttäviä kuunnella. Lintulajeja on yli 9600, joten mahdollisuuksia tarjoutuu kenelle tahansa valppaalle tarkkailijalle. Kukapa ei ihastu nähdessään värikkään kolibrin tai kuningaskalastajan syöksähtelevän sinne tänne? Kukapa ei pysähdy kuuntelemaan, kun hänet lumoaa matkijan, satakielen tai lyyrypyrstön repertoaari, käen helposti erottuva kukunta tai isohuiluvariksen musikaalinen kurlutus?
Lintujen tarkkailu on luonnonvaraisten lintujen havainnointia. Voit harrastaa sitä sillä tasolla kuin itse haluat. Et ehkä halua rämpiä soita etkä kiivetä vuoria nähdäksesi harvinaisia lintuja. Monien mielestä lintujen tarkkailu heidän omalla takapihallaan tai puutarhassaan on palkitsevaa ja virkistävää. Monet panevat pihalle vesiastian ja ruokintalaitteen houkutellakseen paikalle ympäristön lintuja. Innokkaiden harrastajien määrä kasvaa joka vuosi. Yhä useammat ihmiset uskovat sen olevan vaivan arvoista.
Miksi se on niin suosittua?
Steve H. Murdockin kirjan An America Challenged mukaan on odotettavissa, että lintujen tarkkailijoiden määrä kasvaa vuosina 1990–2050 nopeammin kuin Yhdysvaltojen väestö. New Scientist -tiedelehti kertoi, että ”yhä useammat ihmiset Intiassa alkavat harrastaa höyhenellisten kaksijalkaisten tarkkailua”. BirdLife South Africa -järjestön julkaisukomitean puheenjohtaja Gordon Holtshausen uskoo, että ”Etelä-Afrikassa – – vain Raamattuja on enemmän kuin [lintu]kirjoja”.
Kun kerran näet linnun lintuharrastajan silmin, olet koukussa! Lintuharrastus on tarttuvaa. Se voi olla halpaa ajanvietettä, joka vie sinut ulos aukeille paikoille ja asettaa mielellesi haasteita. Siinä on metsästyksen viehätys ilman tappamista. Koska lapset ja aikuiset oppivat sen nopeasti, sitä voidaan harrastaa perheenä tai ystäväjoukon kanssa. Sen parissa viihtyy yksinkin. Lintuharrastus on puhdas, tervehenkinen ja terveellinen ajanviete, ja se on mahdollista ympäri vuoden melkein missä tahansa.
Lintuharrastuksen perustiedot
Oletko linnun nähdessäsi joskus miettinyt, mikä sen nimi on? On tyydytystä tuottavaa oppia tuntemaan mahtavien kotkien, riikinkukkojen ja joutsenten lisäksi myös helposti huomiotta jäävät kehrääjät ja maakapuajat. Tutustua voi myös toisiaan muistuttaviin sirreihin ja syksynvärisessä höyhenpuvussa komeileviin kerttuleihin ja kaikkiin muihin siltä väliltä.
Lintujen tunnistamiseksi tarvitset maastokäyttöön sopivan määritysoppaan oman maasi tai asuinalueesi linnuista. Se on taskukokoinen kirja, jossa on kuvia ja kuvauksia kunkin lajin koiraasta ja naaraasta. Hyvissä oppaissa kuvataan myös keskenkasvuisten yksilöiden sekä lintulajien eri vuodenaikojen mukainen höyhenpuku.
Mitä muuta aloittelija tarvitsee? Hyvä kiikari on lintuharrastajalle sama kuin kalastajalle onki tai verkko. Kun katsot lintuja kiikarilla, hämmästyt, miten paljon yksityiskohtia lähiseudun linnuissa on. Esimerkiksi Afrikassa ei ole vaikeaa havaita valtavaa virtahepoa, mutta ilman kiikaria et ehkä näe pientä loisnokkelia, joka syö loisia samalla kun se on tarrautuneena virtahevon selkään.
Kaikkia kiikareita ei ole suunniteltu lintujen tarkkailuun, joten on parasta verrata, miten tehokas mikin malli on. Lintuharrastajien keskuudessa suosittujen kahden mallin arvot ovat 7x42 ja 8x40. Ensimmäinen numero tarkoittaa suurennuskerrointa ja toinen suuren linssin halkaisijaa millimetreinä. Pohjois-Amerikan lintuja kuvaavassa National Geographicin maastokäsikirjassa selitetään, että ”suurennuskyvyn ja linssikoon välistä suhdetta 1 : 5 pidetään hyvän valovoimansa ansiosta yleensä ihanteellisena” (Field Guide to the Birds of North America). Sen ansiosta näet värit huonossakin valossa hyvin. Suurempi suurennuskyky ei siis välttämättä ole parempi. Ensisijainen toive on selvyys.
Mistä aloittaa tarkkailu? Lähiympäristöstä
Lähiympäristönsä linnut tunteva tarkkailija on paljon paremmin valmistautunut tekemään matkan jonnekin muualle etsimään harvinaisempia ja vaikeammin havaittavia lintuja. Tiedätkö, mitkä lajit asustavat vakituisesti kotisi lähellä? Minkä lajisia ovat ne linnut, jotka vain lentävät yli eivätkä tunnu koskaan laskeutuvan matkallaan ehkä läheiselle järvelle tai suolle? Mitkä muuttolinnut lentävät ohi muuttomatkoillaan? Christopher Leahy kirjoitti lintuharrastusta käsittelevässä kirjassaan: ”Pohjois-Amerikassa noin 80 prosenttia suunnilleen 645 pesivästä lintulajista on [muutto]lintuja.” (The Birdwatcher’s Companion.)
Jotkin näistä muuttolinnuista saattavat hetkeksi laskeutua lähelle kotiasi täydentämään polttoainevarastoaan ja lepäämään. Innokkaat lintujen tarkkailijat ovat joillakin alueilla tunnistaneet yli 210 lintulajia omalla takapihallaan! Tulet huomaamaan, että on sekä kiinnostavaa että opettavaista pitää vuosittain kirjaa päivistä, joina olet nähnyt jonkin lajin ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Eri tapoja tarkkailla lintuja
Kiikari kaulassa ja määritysopas taskussa olet nyt valmis tekemään tutkimusmatkan pihapiirisi ulkopuolelle. Puistoissa ja luonnonsuojelualueilla on usein saatavilla lintuhavaintojen tarkistuslistoja. Niistä käy tavallisesti ilmi, minä vuodenaikoina siellä näkee mitäkin lajeja ja kuinka suuri tapaamistodennäköisyys sinulla on. Tarkistuslista on käytännöllinen väline havaintojesi varmistamisessa. Jos lintu, jonka ajattelet juuri nähneesi, luokitellaan harvinaiseksi, olisi hyvä tutkia sitä yksityiskohtaisesti, varsinkin jos olet aloittelija. (Ks. kehystettyä tekstiä ”Tunnistamisen perusohjeet”.) Toisaalta jos laji on luokiteltu yleiseksi, olet todennäköisesti tunnistanut sen oikein.
Koeta hankkia etukäteen kartta, jossa näkyvät muuttoreitit sekä erilaiset elinympäristöt. Linnusto on yleensä monipuolisempaa kahden tai useamman erityyppisen elinympäristön raja-alueella. Käveletpä ympäriinsä tai pysytteletpä paikallasi, pyri sulautumaan ympäristöön ja odota, että linnut tulevat luoksesi. Ole kärsivällinen.
Joissakin paikoissa on ilmoitettu puhelinnumero, johon harrastajat voivat soittaa kuullakseen, millaisia kiinnostavia lajeja tuolla alueella on viime aikoina havaittu.
Valmistautuminen kannattaa
On palkitsevaa tehdä havaintoja joistakin tietyistä linnuista, mutta on hyödyllistä lukea etukäteen niistä lajeista, joita haluaisit nähdä. Jos olet Karibianmeren alueella, olet ehkä päättänyt tavata todin, olkoonpa se kuuban-, puertoricon- tai jamaikantodi. Se on tanakka pikku ”jalokivi”, jolla on kirkas punavihreä höyhenpuku. Herbert Raffaele kertoo lintukirjassaan, että sitä ”on vaikea nähdä mutta sen voi usein kuulla” (Guide to the Birds of Puerto Rico and the Virgin Islands). Kuubantodeilla tiedetään olevan kyltymätön ruokahalu, ja niiden sanotaan ruokkivan poikasiaan tiuhaan tahtiin. Kuvailtuaan linnun ruokkimistapaa Raffaele antaa seuraavan neuvon: ”Usein kahden kiven hakkaaminen yhteen houkuttelee ne paikalle.”
Saatat haluta ajoittaa maastoretken siten, että voit nähdä tietyn tapahtuman jonkin lintulajin elämässä, esimerkiksi lehtokurpan vaikuttavan lentonäytöksen aikaisin keväällä. Tai ehkä haluat nähdä suuren joukon kattohaikaroita Gibraltarilla tai Bosporilla valmistautumassa lentämään Afrikkaan syksyllä. Tai lintujen muuttomatkan Israelin yllä.
Eittämättä se, että suunnittelee näkevänsä jonkin erikoisen linnun, ei ole samaa kuin menisi katsomaan jotakin aina paikallaan pysyvää historiallista monumenttia. Linnut ovat jatkuvasti liikkeellä. Ne ovat täynnä elämää, niitä on monenlaisia, ja ne ovat yllätyksellisiä. Mutta niiden etsiminen ja odottaminen maksaa vaivan!
Kaiken tämän vuoksi lintujen tarkkailu on jännittävää. Suunnitelmistasi huolimatta linnut eivät ehkä ole paikalla silloin kun sinä olet – eivät ainakaan ne linnut, joita sinä toivoit näkeväsi. Mutta kukaan ei voi etukäteen sanoa, mitkä muut yllättävät löydöt odottavat sinua. Yksi asia on varma: linnut eivät koskaan tuota sinulle pettymystä. Ole vain kärsivällinen. Mukavia lintujentarkkailuhetkiä! Äläkä unohda niiden Suunnittelijaa! (1. Mooseksen kirja 1:20; 2:19; Job 39:13–18, 27–29.)
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
Tunnistamisen perusohjeet
Kun ensi kerran näkee tuntemattoman linnun, voi olla hyödyllistä yrittää vastata joihinkin seuraavista kysymyksistä:
1. Millainen lintu on väritykseltään – yksivärinen, viirullinen, läikikäs vai täplikäs?
2. Millaisessa elinympäristössä lintu havaitaan – vedessä, suolla, rämeellä, niityllä vai metsässä?
3. Minkä kokoinen lintu on? Vertaa sitä tuttuun lintuun, esimerkiksi varpuseen, punarintaan, kyyhkyyn tai haukkaan.
4. Miten lintu käyttäytyy? Syöksyykö se hyönteisten perään, liiteleekö se korkealla, keikuttaako se pyrstöä, pitääkö se pyrstöä ylhäällä vai alhaalla, tai käveleekö se maassa?
5. Minkä muotoinen on sen nokka – lyhyt ja terävä, lyhyt ja paksu, pitkä, käyrä vai koukkupäinen?
Katselemalla näitä tuntomerkkejä ja käyttämällä apuna jotakin peruslintuopasta aloittelijakin voi oppia tunnistamaan yleiset lajit. (Exhibit Guide, Merrill Creek Reservoir, New Jersey, USA.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 23]
Lintupiirrokset sivuilla 23–27: The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck
[Kuvat s. 24, 25]
LUMIHANHI
Pohjois-Amerikka
KOLIBRI
Pohjois- ja Keski-Amerikka
SINITÖYHTÖNÄRHI
Pohjois-Amerikka
ARARAUNA
Keski- ja Etelä-Amerikka
VALKOPÄÄMERIKOTKA
Pohjois-Amerikka
PUNAKARDINAALI
Pohjois- ja Keski-Amerikka
RUSKOPELIKAANI
Amerikka
SAVANNIKOTKA
Afrikka, Aasia
TUKAANI
Etelä-Amerikka
RUBIINI-IIBIS
Etelä-Amerikka
PREERIANAURULOKKI
Amerikka
JALOHAIKARA
Kaikkialla maailmassa
PEIPPO
Eurooppa, Pohjois-Afrikka
MANDARIINISORSA
Kiina
KATTOHAIKARA
Eurooppa, Afrikka, Aasia
FLAMINGO
Tropiikki
KRUUNUKURKI
Afrikka
HARLEKIINIPEIPPO
Australia
ISONAURAJA
Australia
RIIKINKUKKO
Kaikkialla maailmassa
STRUTSI
Afrikka
PUNAROSELLA
Australia
[Lähdemerkinnät]
U.S. Fish and Wildlife Service, Washington, D.C./Glen Smart ▸
Lupa: Green Chimney’s Farm
Lupa: San Diego Wild Animal Park
Kartta: The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck
Lupa: San Diego Wild Animal Park