Jumalan vai eläimen kuvan kaltaisia?
ENSIMMÄISTÄ ihmistä, Aadamia, on sanottu ”Jumalan pojaksi” (Luukas 3:38). Yhdestäkään eläimestä ei ole koskaan sanottu näin. Raamatun mukaan ihmisillä on silti paljon yhteistä eläinten kanssa. Esimerkiksi sekä ihmiset että eläimet ovat sieluja. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä sanotaan, että kun Jumala loi Aadamin, ”ihmisestä tuli elävä sielu”. 1. Korinttilaiskirjeen 15:45 on samaa mieltä: ”Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.” Ihmiset ovat sieluja, joten sielu ei ole jonkinlainen varjomainen olento, joka ruumiin kuoltua jatkaisi elämistään.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1:24 sanoo eläimistä: ”Tuottakoon maa eläviä sieluja lajiensa mukaan, kotieläimiä ja muita liikkuvia eläimiä sekä maan villieläimiä lajiensa mukaan.” Vaikka Raamattu siis antaakin ihmisille arvokkuutta osoittaessaan, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, niin se myös muistuttaa meitä siitä, että meillä on yhdessä eläinten kanssa vaatimaton asema maallisina sieluina. Ihmisillä ja eläimillä on kuitenkin myös muuta yhteistä.
Raamattu selittää: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee – – ihmisellä [ei] ole mitään etusijaa eläimeen nähden – – . Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” Ihmiset ja eläimet ovat siis kuolemassakin samanlaisia. Kummatkin palaavat ”maahan”, ”tomuun”, eli siihen mistä olivat tulleetkin. (Saarnaaja 3:19, 20; 1. Mooseksen kirja 3:19.)
Mistä sitten johtuu, että kuolema murehduttaa ihmisiä niin suuresti? Miksi me tunnemme ikuisen elämän kaipuuta? Miksi elämällämme täytyy olla jokin tarkoitus? Ei ole epäilystäkään siitä, että me olemme aivan erilaisia kuin eläimet.
Millä tavoin olemme erilaisia kuin eläimet
Olisimmeko onnellisia, jos elämällämme ei olisi muuta tarkoitusta kuin syöminen, nukkuminen ja jälkeläisten tuottaminen? Tällainen ajatus on vastenmielinen jopa vannoutuneille kehitysopin kannattajille. Yksi heistä on Theodosius Dobzhansky, ja hän kirjoittaa: ”Moderni ihminen, tämä valistunut skeptikko ja agnostikko, ei sittenkään voi päästä ainakin salaa ihmettelemästä noita vanhoja kysymyksiä: Onko minun elämälläni jotain muutakin merkitystä ja tarkoitusta kuin elossa pysytteleminen ja elämän ketjun jatkaminen? Onko sillä maailmankaikkeudella, jossa minä elän, jotakin merkitystä?”
Luojan olemassaolon kieltäminen ei siis tyydytä ihmistä, niin että hän lopettaisi elämän tarkoituksen etsimisen. Richard Leakey kirjoittaa Arnold Toynbeeta lainaten: ”Tämä hänen [ihmisen] saamansa henkinen lahja tuomitsee hänet käymään elinikäistä kamppailua sovittaakseen itsensä maailmankaikkeuteen, johon hän on syntynyt.”
Perustavaa laatua olevat kysymykset, jotka koskevat ihmisluontoa, alkuperäämme ja henkistä elämäämme, eivät kuitenkaan väisty. Ihmisen ja eläinten välillä on kiistatta leveä kuilu. Miten leveä se on?
Liian leveä kuilu ylitettäväksi?
Evoluutioteorian perusongelmia on se, että ihmiset erottaa eläimistä huikean leveä kuilu. Miten leveä se todellisuudessa on? Tarkastelemme nyt asiaa sen valossa, mitä kehitysopin kannattajat ovat itse sanoneet.
Huomattava kehitysteorian puolustaja Thomas H. Huxley kirjoitti 1800-luvulla: ”Kukaan ei ole minua vakuuttuneempi – – ihmisiä ja järjettömiä luontokappaleita – – toisistaan erottavan kuilun valtavuudesta – – sillä vain hänellä on hallussaan ihmeellinen ymmärrettävän ja järjellisen puheen lahja (ja) – – hän seisoo sen perustalla kuin vuoren huipulla, korkealla vaatimattomien kanssaeläjiensä tason yläpuolella.”
Kehitysopin kannattaja Michael C. Corballis toteaa, että ”ihmisten ja muiden kädellisten välillä on tavattoman leveä aukko – – . ’Aivomme ovat kolme kertaa suuremmat kuin odottaisimme kädelliseltä, jolla on meidän ruumiinrakenteemme.’” Neurologi Richard M. Restak selittää: ”[Ihmisen] aivot ovat ainut elin tunnetussa maailmankaikkeudessa, joka yrittää ymmärtää itseään.”
Leakey myöntää: ”Tietoisuus asettaa tutkijat ristiriidan eteen, jota jotkut pitävät ratkaisemattomana. Jokaisen kokema tunne itsensä tiedostamisesta on niin kirkas, että se valaisee kaiken mitä ajattelemme ja teemme.” Hän sanoo myös: ”Kieli erottaa nykyihmisen selvästi kaikista muista eläimistä.”
Peter Russell kiinnittää huomion erääseen ihmismielen ihmeellisyyteen: ”Muisti on epäilemättä ihmisen tärkeimpiä kykyjä. Ilman sitä emme voisi oppia mitään – – emme kykenisi ajattelemaan, emme voisi kehittyä kielellisesti, eikä meillä olisi muitakaan ominaisuuksia – – jotka yleensä liitetään ihmisenä olemiseen.”
Yksikään eläin ei liioin harjoita uskontoa. Edward O. Wilson toteaakin: ”Taipumus uskonnollisen uskon omaksumiseen on ihmismielessä monivivahteisin ja väkevin voima ja hyvin todennäköisesti ihmisluonnon osa, jota ei voida poistaa.”
”Ihmisen käyttäytyminen on darvinismille monella muullakin tapaa arvoitus”, myöntää kehitysopin kannattaja Robert Wright. ”Mikä on huumorin ja naurun tarkoitus? Miksi kuolinvuoteella tehdään synnintunnustuksia? – – Mikä on suremisen nimenomainen tarkoitus? – – kun joku on kuollut, niin mitä hyötyä suremisesta on geeneille?”
Kehitysopin kannattaja Elaine Morgan myöntää: ”Neljä huomattavinta ihmiseen liittyvää kysymystä vailla vastausta: (1) Miksi ihmiset kävelevät pystyssä, kahdella jalalla? (2) Miksi he ovat menettäneet karvapeitteensä? (3) Miksi heidän aivonsa ovat kehittyneet niin suuriksi? (4) Miksi he oppivat puhumaan?”
Miten kehitysopin kannattajat vastaavat näihin kysymyksiin? Morgan selittää: ”Oikeaoppiset vastaukset: (1) ’Sitä me emme vielä tiedä.’ (2) ’Sitä me emme vielä tiedä.’ (3) ’Sitä me emme vielä tiedä.’ (4) ’Sitä me emme vielä tiedä.’”
Hutera teoria
Kirjan The Lopsided Ape tekijä totesi, että hänen tavoitteenaan ”oli antaa yleiskuvaus ihmisen evoluutiosta kautta aikojen. Monet johtopäätöksistä ovat olleet teoreettisia, sillä ne perustuvat lähinnä muutamaan vanhaan hampaaseen, luuhun ja kiveen.” Ei edes Darwinin oma, alkuperäinen teoria enää kelpaa kaikille. Richard Leakey sanoo: ”Darwinin käsitys kehityksestämme hallitsi antropologiatiedettä aivan viime aikoihin saakka, ja se on osoittautunut vääräksi.”
Elaine Morganin mukaan monet kehitysopin kannattajat ”ovat menettäneet luottamuksensa vastauksiin, jotka luulivat tietävänsä kolmisenkymmentä vuotta sitten”. Ei näin ollen ole ihme, että jotkin kehitysopin kannattajien teoriat ovat romahtaneet.
Murheellisia seurauksia
Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että se, miten monen naaraan kanssa uros pariutuu, on yhteydessä sukupuolten kokoeroon. Jotkut ovat tehneet tästä sen johtopäätöksen, että ihmisten seksuaalikäyttäytymisen pitäisi muistuttaa simpanssien tapoja, sillä urossimpanssit ovat kooltaan vain hieman suurempia kuin naarassimpanssit, mikä pätee myös miesten ja naisten kokoeroon. Niinpä jotkut ajattelevat, että simpanssien tavoin ihmisilläkin pitäisi saada olla useita sukupuolikumppaneita. Ja näin asianlaita onkin monien kohdalla.
Se, mikä näyttää sopivan hyvin simpansseille, on kuitenkin yleensä osoittautunut tuhoisaksi ihmisille. Tosiasiat osoittavat irralliset suhteet kärsimysten tieksi, joka on täynnä hajonneita perheitä, abortteja, tauteja, traumoja, mustasukkaisuutta, perheväkivaltaa ja heitteille jätettyjä lapsia, joista kasvaa tasapainottomia aikuisia ja jotka itse lopulta ajautuvat samaan noidankehään. Miten tällainen tuska on selitettävissä, jos on totta, että ihmiset ovat samanlaisia kuin eläimet?
Kehitysopillinen ajattelu saattaa myös ihmiselämän pyhyyden epäilyksen alaiseksi. Millä perusteella ihmiselämä on pyhää, jos sanomme, ettei ole Jumalaa, ja pidämme itseämme vain korkeampina eläiminä? Senkö takia kenties, että meillä on älyä? Siinä tapauksessa olisi erittäin sopivaa herättää se kysymys, joka tehdään kirjassa The Human Difference: ”Onko oikeudenmukaista pitää ihmisiä arvokkaampina kuin koiria ja kissoja vain siksi, että [evoluution] kaikki onnelliset sattumat ovat osuneet meihin?”
Sitä mukaa kuin tämä uusi kehitysopillisen ajattelun versio leviää, sillä ”tulee väistämättä olemaan syvällinen vaikutus moraalikäsityksiin”, sanoo kirja The Moral Animal. Moraali on kuitenkin julmaa, jos sen lähtökohtana on se, että me olemme ”luonnonvalinnan” eli sellaisen prosessin tuottamia, jossa ”voimakas ja ovela voittaa heikon ja luottavaisen”, H. G. Wellsin sanoja lainataksemme.
Merkille pantavaa on, että monet kehitysopin kannattajien teorioista, jotka vuosien kuluessa ovat jäytäneet moraalia, ovat sortuneet seuraavan ajattelijoiden aallon edessä. Murheellista on kuitenkin se, ettei sitä vahinkoa, joka näillä teorioilla on saatu aikaan, voida tehdä tyhjäksi.
Palvoako luotua vai Luojaa?
Evoluutio kääntää vastauksia etsivän ihmisen katseen alas, kohti luomakuntaa – ei ylös, kohti Luojaa. Toisaalta Raamattu kääntää katseemme ylös, kohti tosi Jumalaa, kun me etsimme moraaliarvoja ja tarkoitusta elämällemme. Se myös selittää, miksi meidän on ponnisteltava, jottemme käyttäytyisi väärin, ja miksi kuolema on niin hämmentävä asia ainoastaan ihmisille. Eikä tässä kaikki. Raamatun selitys sille, miksi me olemme taipuvaisia tekemään sitä, mikä on pahaa, tyydyttää ihmisen mieltä ja sydäntä, sillä se kuulostaa totuudenmukaiselta. Pyydämme sinua tarkastelemaan tätä tyydyttävää selitystä.
[Kuvat s. 7]
Miten leveä ihmisten ja eläinten välinen kuilu on?