Kehitysoppi syytettyjen penkillä

Vannoutuneet kehitysopin kannattajat vaativat nyt äänekkäästi, että elämän alkuperä on tutkittava uudelleen pohjia myöten

KUVITTELE olevasi tuomarina rikosoikeudenkäynnissä. Syytetty vakuuttaa syyttömyyttään, ja esiin astuu todistajia, jotka antavat häntä puoltavia lausuntoja. Kuunnellessasi heitä panet kuitenkin merkille, että kaikki todistajanlausunnot ovat ristiriidassa keskenään. Kun sitten puolustuksen todistajat kutsutaan uudestaan todistajanaitioon, heidän kertomuksensa muuttuvat. Panisitko tuomarina painoa heidän lausunnoilleen? Olisitko taipuvainen vapauttamaan syytetyn syytteestä? Todennäköisesti et olisi, sillä vähäinenkin epäjohdonmukaisuus puolustuksen esittämissä lausunnoissa vähentää syytetyn uskottavuutta.

Kehitys- eli evoluutioteoria on juuri tällaisessa tilanteessa. Suuri joukko todistajia on astunut esiin ja antanut erilaisia sitä puoltavia selityksiä elämän alkuperästä. Mutta kestäisivätkö heidän lausuntonsa oikeudessa? Puhuvatko tämän teorian kannattajat yhtäpitävästi?

Ristiriitaisia lausuntoja

Miten elämä syntyi? Kenties mikään muu kysymys ei ole herättänyt enemmän spekulointia ja kiistaa. Vastakkain eivät kuitenkaan ole pelkästään evoluution ja luomisen kannattajat; suuri osa kiistelystä käydään itse kehitysopin kannattajien kesken. Oikeastaan kaikista evoluution yksityiskohdista – miten se alkoi, missä se alkoi, kuka tai mikä pani sen alulle ja miten pitkään se kesti – ollaan kiihkeästi eri mieltä.

Kehitysopin kannattajat väittivät pitkään, että elämä alkoi lämpimässä, orgaanisessa ”alkuliemessä”. Nyt jotkut uskovat, että valtameressä oleva vaahto olisi voinut synnyttää elämää. Elämän on ehdotettu alkaneen myös merenalaisissa kuumissa lähteissä. Jotkut olettavat, että maahan törmänneet meteoriitit ovat tuoneet mukanaan eläviä eliöitä. Tai ehkäpä maahan iskeytyi asteroideja eli pikkuplaneettoja, mikä muutti maan ilmaston, ja tämä vei eteenpäin elämän kehitystä, sanovat toiset. ”Jos suuri rauta-asteroidi osuisi maahan”, sanoo eräs tutkija, ”tapahtuisi varmasti kiinnostavia asioita.”

Elämän syntyyn liittyviä olosuhteita on myös harkittu uudestaan. ”Elämä ei saanut alkuaan rauhallisissa, suotuisissa olosuhteissa, kuten aikoinaan oletettiin, vaan sellaisen planeetan helvetillisten taivaiden alla, jota tulivuorenpurkaukset runtelivat ja joka oli alttiina komeettojen ja asteroidien pommitukselle”, teorioidaan Time-lehdessä. Jotta elämä olisi voinut syntyä sellaisessa kaaoksessa, koko tapahtumasarjaan on täytynyt kulua lyhyempi aika kuin aiemmin ajateltiin, sanovat nyt jotkut tiedemiehet.

Tiedemiehillä on eriäviä mielipiteitä myös siitä, miten Jumala – ”jos hän on olemassa” – liittyy kuvaan. Jotkut sanovat, että elämä syntyi ilman Luojaa, kun taas toiset pitävät mahdollisena, että Jumala pani tämän tapahtumasarjan alulle ja antoi sitten evoluution huolehtia lopusta.

Miten kehitys eteni elämän synnyn jälkeen? Tätäkin koskevat selitykset ovat ristiriitaisia. Vuonna 1958, kun kirjan Lajien synty julkaisemisesta oli kulunut sata vuotta, Sir Julian Huxley sanoi: ”Darwinin suuri keksintö, luonnonvalinnan yleispätevä periaate, on vakuuttavasti ja lopullisesti todistettu suurten kehitysopillisten muutosten ainoaksi välineeksi.” Kehitysopin kannattaja Michael Ruse kirjoitti kuitenkin 24 vuotta myöhemmin: ”Kasvava joukko biologeja – – väittää, että kaikki darvinistisille periaatteille pohjautuvat kehitysopilliset teoriat – varsinkin ne teoriat, joiden johtoajatuksena on luonnonvalinta – ovat harhaanjohtavan puutteellisia.”

Time-lehdessä kyllä sanotaan, että kehitysteorian tukena on ”monia vahvoja todisteita”, mutta siinä myös myönnetään, että kehitysoppi on monimutkainen selitysrakennelma, jossa on ”monia aukkoja, eikä niiden täyttämiseksi tarjotuista kilpailevista teorioista ole puutetta”. Jotkut vannoutuneimmista kehitysopin kannattajista eivät suinkaan ole sitä mieltä, että juttu on loppuun käsitelty, vaan he vaativat nyt äänekkäästi, että elämän alkuperä on tutkittava uudelleen pohjia myöten.

Kehitysopin – varsinkaan sen mukaisen elämän synnyn – puolesta esitetyt lausunnot eivät siis ole yhtenäisiä. Tiedemies T. H. Janabi huomauttaa, että evoluution puolustajat ”ovat vuosien kuluessa kehittäneet ja hylänneet monia virheellisiä teorioita, eikä tähän mennessä ole tuotu esiin yhtään ainutta teoriaa, josta tiedemiehet olisivat päässeet yksimielisyyteen”.

On kiinnostavaa, että Charles Darwin osasi odottaa tällaisia erimielisyyksiä. Kirjan Lajien synty johdannossa hän kirjoitti: ”Tiedän varsin hyvin, että tässä teoksessa tuskin on käsitelty ainoatakaan kohtaa, jonka rinnalle ei voisi panna tosiseikkoja, jotka usein näyttävät vievän suorastaan vastakkaisiin johtopäätöksiin.”

Kehitysteorian uskottavuus horjuu tällaisten keskenään ristiriitaisten lausuntojen vuoksi.

Valitsevatko älykkäät ihmiset kehitysopin?

Alusta lähtien kehitysteoria ”miellytti monia – – siitä syystä, että se tuntui tieteellisemmältä kuin teoria erityisistä luomisteoista”, sanotaan teoksessa Maailmanhistorian käännekohtia.

Lisäksi joidenkin kehitysopin kannattajien itsevarmat lausunnot voivat säikäyttää ihmisen. Esimerkiksi tiedemies H. S. Shelton väittää, että käsitys erityisestä luomisesta on ”niin typerä, ettei sitä kannata tarkastella vakavasti”. Biologi Richard Dawkins sanoo suoraan: ”Jos löytyy joku sellainen, joka väittää, että hän ei usko evoluutioon, niin tällainen ihminen on tietämätön, tyhmä tai mielenvikainen.” Professori René Dubos sanoo samansuuntaisesti: ”Valistuneimmat ihmiset pitävät nykyään sitä tosiasiana, että kaikki maailmankaikkeudessa – taivaankappaleista ihmiseen – on kehittynyt ja edelleen kehittyy kehitysopillisen tapahtumasarjan kautta.”

Näistä lausunnoista saa sellaisen kuvan, että jos ihmisellä on vähänkin älyä, hän hyväksyy ilman muuta kehitysopin. Niin tekeminenhän merkitsisi sitä, että ihminen on ”valistunut”, ei ”tyhmä”. On kuitenkin olemassa korkeasti oppineita miehiä ja naisia, jotka eivät kannata kehitysteoriaa. ”Tapasin monia tiedemiehiä, joilla oli henkilökohtaisia epäilyksiä”, kirjoittaa Francis Hitching kirjassaan The Neck of the Giraffe, ”ja muutamat jopa sanoivat, ettei Darwinin kehitysteoria ole osoittautunut ensinkään tieteelliseksi teoriaksi.”

Erittäin arvostettu englantilainen tiedemies Chandra Wickramasinghe on samaa mieltä. ”Yhdellekään Darwinin kehitysteorian opinkappaleelle ei ole todisteita”, hän sanoo. ”Vuonna 1860 maailma joutui eräänlaisen yhteiskunnallisen voiman otteeseen, ja minun mielestäni sillä on ollut sen jälkeen tuhoisa vaikutus tieteeseen.”

T. H. Janabi perehtyi kehitysopin kannattajien esittämiin todisteisiin. ”Havaitsin, että tilanne on täysin erilainen kuin meille uskotellaan”, hän sanoo. ”Todisteita on liian vähän ja ne ovat liian hajanaisia, jotta ne tukisivat niinkin monimutkaista selitysrakennelmaa kuin elämän syntyä koskevaa teoriaa.”

Kehitysteorian vastustajia ei siis pitäisi vain sivuuttaa ”tietämättöminä, tyhminä tai mielenvikaisina”. Kehitysopin vankkumattoman kannattajan George Gaylord Simpsoninkin täytyi myöntää mielipiteistä, jotka kyseenalaistavat evoluution: ”Olisi varmasti erehdys hylätä nämä näkemykset hymyillen tai pilkata niitä. Niiden esittäjät ovat olleet (ja ovat edelleen) alaansa perehtyneitä ja älykkäitä tutkijoita.”

Uskon asia

Jotkut ajattelevat, että evoluutiota koskevat käsitykset perustuvat tosiasioihin, kun taas luomista koskevat käsitykset perustuvat uskoon. Kukaan ihminen ei ole tosiaankaan nähnyt Jumalaa (Johannes 1:18; vrt. 2. Korinttolaisille 5:7). Mutta kehitysteoria ei ole yhtään paremmassa asemassa, sillä se perustuu tapahtumiin, joita kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt tai kyennyt toistamaan.

Tiedemiehet eivät ole esimerkiksi koskaan havainneet uusia elämänmuotoja tuottavia hyödyllisiä mutaatioita. Silti he ovat varmoja siitä, että juuri tällä tavalla uudet lajit syntyivät. He eivät ole nähneet alkusyntyä. Silti he väittävät, että siten elämä sai alkunsa.

Tällaisen todisteiden puutteen vuoksi T. H. Janabi kutsuu kehitysteoriaa ”pelkäksi ’uskonkappaleeksi’”. Tähtitieteilijä Fred Hoyle sanoo sitä ”Darwinin evankeliumiksi”. Tri Evan Shute menee vielä pidemmälle. ”Luulenpa, että luomisopin kannattajalla on vähemmän arvoituksia ratkottavana kuin antaumuksellisella kehitysopin kannattajalla”, hän sanoo.

On muitakin samanmielisiä asiantuntijoita. ”Kun ajattelen ihmisen olemusta”, myöntää tähtitieteilijä Robert Jastrow, ”tämän epätavallisen olennon syntyminen lämpimään veteen liuenneista kemiallisista yhdisteistä tuntuu yhtä suurelta ihmeeltä kuin se, miten Raamattu kertoo ihmisen saaneen alkunsa.”

Miksi sitten monien on edelleenkin vaikea hyväksyä sitä käsitystä, että elämä on luotu?

[Kuva s. 3]

Joidenkuiden itsevarmat lausunnot voivat säikäyttää ihmisen