Nuoret kysyvät:

Miten voin estää ystävääni vaatimasta kaikkea huomiotani?

”Ystäväni käyttäytyi ikään kuin hän olisi omistanut minut. Hän ei antanut minulle tilaa hengittää.” (Hollie)

”ON YSTÄVÄ, joka pysyy läheisempänä kuin veli”, sanoo viisas sananlasku (Sananlaskut 18:24). Ja jos sinulla on ystävä, jolla on samanlainen vakaumus, huumorintaju tai samanlaiset kiinnostuksen kohteet, haluatte luonnollisestikin olla yhdessä. Caroline-niminen nuori sanoo: ”Läheinen ystävyys joidenkin kristilliseen seurakuntaan kuuluvien kanssa syntyy siitä, kun osallistumme yhdessä toimintaan.” Caroline, joka on Jehovan todistaja, valitsi kuukauden, jona hän suunnitteli käyttävänsä 60 tuntia evankelioimistyöhön. Hänen ystävänsä järjestivät aikataulunsa siten, että he pystyivät tukemaan häntä tässä työssä!

Mutta vaikka yhdessäolosta on omat hyötynsä, joskus voi tuntua siltä, ettei makeaa mahan täydeltä. Holliesta, jota alussa lainattiin, tuntuu siltä, että yksi hänen ystävistään suorastaan ahdistaa häntä. Eikä hän ole ainoa, jolla on tällaisia tunteita. Hollie toteaa: ”Sellaista näyttää tapahtuvan myös muille nuorille. He ovat erottamattomat, kunnes tapahtuu valtava räjähdys. Sitten he eivät keskustele viikkokausiin.”

Ongelma on siinä, ettei ole helppoa sanoa ystävälleen, että tuntee tukehtuvansa ja että tarvitsee enemmän liikkumatilaa. Voit pelätä loukkaavasi hänen tunteitaan. Saatat pelätä myös, että vaarannat ystävyytenne. Terveellinen määrä liikkumavapautta ystävyydessä on kuitenkin todennäköisemmin hyödyksi kuin haitaksi.

Valaistaanpa asiaa: Eräässä yleisessä puutarhassa Sydneyssä Australiassa on suuri puu, joka täytyi ympäröidä kettinkiaidalla. Miksi? Koska valtavat vierasjoukot vähitellen tallasivat maan tiiviiksi ja tukehduttivat juuret. Suojelemattomana puu olisi kuollut. Sama voi tapahtua ystävyydelle. Liiallinen yhdessäolo voi tukahduttaa suhteen. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi taloon, ettei hän kyllästyisi sinuun ja suorastaan vihaisi sinua.” (Sananlaskut 25:17.)

Ihminen tarvitsee yksityisyyttä ja aikaa itselleen

Miksi Salomo sanoi näin? Ensiksikin me kaikki tarvitsemme jonkin verran yksityisyyttä ja aikaa itsellemme. Jopa Jeesuksella Kristuksella oli tällainen tarve. Vaikka hänen opetuslapsensa olivat hänelle läheisiä, hän meni aika ajoin ”yksinään rukoilemaan” (Matteus 14:23; Markus 1:35). Samoin Jumalaa pelkäävä Iisak etsi aikaa yksin olemiseen (1. Mooseksen kirja 24:63). Sinäkin tarvitset jonkin verran omaa aikaa esimerkiksi läksyjenlukuun, kotitöihin ja henkilökohtaiseen Raamatun tutkimiseesi. Ja jos ystäväsi osoittavat välinpitämättömyyttä sivuuttamalla tällaiset tarpeesi, saatat helposti närkästyä.

Älä siksi arkaile kertoa ystävällesi, kun tarvitset aikaa itsellesi. Koska kristillinen rakkaus ”ei etsi omia etujaan”, tosi ystävä yrittää tavallisesti olla ymmärtäväinen (1. Korinttilaisille 13:4, 5; Sananlaskut 17:17). ”Kun valmistauduin loppukokeisiin”, kirjoittaa eräs nuori, ”ystäväni tukivat minua kovasti ja olivat ymmärtäväisiä. Minun oli helppo pyytää heitä lähtemään, kun tarvitsin aikaa opiskeluun. Rehellisyys ystävien kesken ei ole vaikeaa, sillä he tietävät, että meillä kaikilla on omat velvollisuutemme.”

Kultainen sääntö vaatii tietenkin sinua osoittamaan samanlaista huomaavaisuutta ystävillesi (Matteus 7:12). Nuori nimeltä Tamara kirjoittaa: ”Se että minulla on paljon vastuuta, on epäilemättä saanut minut ymmärtämään paremmin, että ystävänikin tarvitsee aikaa itselleen.” Ja kun Tamaralla on kotitöitä, hänen ystävänsä eivät kehota häntä hutaisemaan niitä nopeasti tai siirtämään niitä tuonnemmaksi. Sen sijaan Tamara kertoo, että ”tavallisesti he auttavat minua selviytymään töistäni, jotta voimme sen jälkeen puuhailla jotakin yhdessä”. Millainen aarre tällaiset epäitsekkäät ystävät ovatkaan – ja miten arvokasta yhteistä ajankäyttöä!

”Avartukaa”

On viisasta jättää ystävyyssuhteeseen liikkumatilaa vielä eräästä muustakin syystä. Kun kulutamme kaiken aikamme ja kaikki tunteemme vain yhteen ystävyyssuhteeseen, saatamme helposti laiminlyödä muita tärkeitä ihmissuhteita – esimerkiksi suhteen omiin vanhempiimme ja sisaruksiimme ja muihin kristittyihin. Rajoitamme huomattavasti myös omaa henkistä ja hengellistä kasvuamme. Raamatussa sanotaan: ”Raudalla rautakin teroitetaan. Niin teroittaa toinen mies toisen kasvoja.” (Sananlaskut 27:17.) On selvää, että voit saada ainoastaan rajallisesti ’teroitusta’, kun seurustelet vain yhden ihmisen kanssa – varsinkin jos tämä on ikätoverisi.

Siksi meitä kannustetaan Raamatussa välttämään kuppikuntaisuutta, kapea-alaisuutta ja yksipuolisuutta ystävien valinnassa. Meitä kehotetaan ’avartumaan’ (2. Korinttilaisille 6:13). ”Vaikka sinulla olisikin erityissuhde johonkuhun”, neuvotaan kirjassa Moods and Feelings, ”on tärkeää varata aikaa myös muiden ystävien tapaamiseen.”

Tällaista neuvoa ei ole aina helppo soveltaa. Kristitty nuori nimeltä Michael kertoo: ”Troy ja minä teimme ennen kaikki yhdessä, sekä seurakunnassa että vapaa-aikana. Olimme erottamattomat. Sitten seurakuntaan muutti eräs toinen nuori veli. Hän ja minä halusimme palvella yhdessä kokoaikaisina evankelistoina, joten aloimme viettää aikaa yhdessä.” Mitä tapahtui? ”Troy lakkasi puhumasta minulle”, kertoo Michael, ”ja kun olin turhaan yrittänyt selvittää asiaa, minä lakkasin puhumasta hänelle. Tätä jatkui vuoden.” Hän kuvailee heidän ystävyytensä olleen ”mustasukkaista omistushalua”.

Terveessä suhteessa ystävät eivät kuitenkaan kohtele toisiaan ikään kuin he omistaisivat toisensa. Niinpä jos ystäväsi ei näytä hyväksyvän pyrkimystäsi avartua, sinun täytyy keskustella hänen kanssaan luottamuksellisesti. Ehkä ystäväsi haluaa yksinkertaisesti kuulla, että arvostat edelleen hänen ystävyyttään. Selvitä hänelle, että aiot jatkossakin tehdä kaikenlaista yhdessä hänen kanssaan.

On totta, että ystävältäsi voi kulua jonkin aikaa ennen kuin hän tottuu ajatukseen. Esimerkiksi 16-vuotias Zaneta oli mustankipeä, kun hänen läheinen ystävänsä alkoi viettää aikaa muiden kanssa. Mutta Zaneta sanoo, että hän voitti nuo tunteet ”rukouksen ja henkilökohtaisen Raamatun tutkimisen avulla”. Näin hän pystyi säilyttämään läheisen suhteen ystäväänsä. Myös Michaelin ystävä Troy voitti aluksi tuntemansa mustasukkaisuuden, ja heistä tuli taas hyviä ystäviä. Ehkä sinun ystäväsi tapauksessa käy samalla tavalla. Todellisuudessa avartuminen hyödyttää lopulta kaikkia osapuolia. 17-vuotias Debbie on huomannut, että kun hänen ystävänsä saa uusia ystäviä, ”heistä tulee usein minunkin ystäviäni”.

Mutta entä jos ystäväsi yksinkertaisesti kieltäytyy hyväksymästä näitä muutoksia suhteessanne? Saattaa olla, ettei teillä ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä eri suuntiin. Ennen kuin kuitenkaan päädytte siihen, että peli on menetetty, mikset kysyisi vanhempiesi näkemystä asiasta? Loppujen lopuksihan Jumalaa pelkäävät vanhempasi ovat todellisuudessa läheisimpiä ystäviäsi. Heillä saattaa lisäksi olla joitakin käytännön ehdotuksia, jotka voivat auttaa sinua pelastamaan ystävyyssuhteen tinkimättä liikkumavapauden tarpeestasi.

Vietä aikaa oikeanlaisten ystävien seurassa

Varoituksen sana: avartuminen ei merkitse sitä, ettei ystävien valinnassa tarvittaisi arvostelukykyä. Eräässä ystävyyttä käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Luonnollisestikin sinusta tulee samanlainen kuin ne, joiden seurassa vietät paljon aikaa. Joskus se voi tapahtua aivan huomaamattasi. Saatat alkaa ajatella ja käyttäytyä samalla tavalla kuin toverisi riippumatta siitä, millaiset tunteesi ehkä ovat. Tällä tavalla toveripiirisi voi hallita sinua.” Sama ajatus esitettiin tuhansia vuosia sitten Raamatussa: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.)

Ollessasi koulussa tai työssä joudut ehkä viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita Jehovan palvelemisesta. Mutta kun valitset läheisiä ystäviä, muista Raamatun neuvo: ”Huonot toverit turmelevat hyvän luonteen.” (1. Korinttilaisille 15:33, Today’s English Version.)

Muista myös, että tärkeämpi kuin mikään kahden ihmisen välinen ystävyys on ystävyys Luojan, Jehova Jumalan, kanssa. Debbiellä, jota lainasimme aiemmin, on monia hyviä ystäviä. Silti hän neuvoo: ”Muista pitää Jehova aina ensimmäisenä.” Entisajan uskollinen Abraham toimi näin, ja Jehova sanoi häntä erityisesti ’ystäväkseen’ (Jesaja 41:8). Ja ajattelehan tätä: Jehova ei kadehdi sitä, että omistat aikaa ystävillesi, jotka myös rakastavat häntä, vaan todellisuudessa hän kannustaa siihen. Hän on tosi Ystävä!

[Kuva s. 18]

Tosi ystävät tajuavat toistensa tarvitsevan aikaa itselleen