Etruskit – edelleen arvoitus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN RANSKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”Etruria oli niin mahtava, että maa ja merikin – – oli sen mainetta tulvillaan.” (Livius, ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija)

ETRUSKEISTA puhuttaessa sinusta voi tuntua siltä, ettet tiedä tästä aiheesta edes aakkosia. Jos kuitenkin puhut kieltä, jossa käytetään latinalaisia aakkosia, olet tietämättäsi kiitollisuudenvelassa siitä etruskeille. Ilman etruskeja latinalaiset aakkoset olisivat alkaneet kirjaimilla a, b ja g (kuten kreikkalaiset aakkoset alkavat kirjaimilla alfa, beeta ja gamma ja heprean aakkoset kirjaimilla alef, bet ja gimel). Mutta siitä huolimatta, että kielitieteilijät tietävät etruskien aakkosten alkaneen kirjaimilla a, b ja c, heidän kieltään on vaikea ymmärtää. Tämä on kuitenkin vasta yksi etruskien arvoitukseen liittyvä piirre.

Vuosisatojen ajan historioitsijat ovat rakennelleet teorioita tämän merkittävän sivilisaation alkuperästä. Ollessaan valtansa huipulla 400-luvulla eaa. etruskit muodostivat kahdentoista kaupungin liiton, joka kävi kauppaa laajalla alueella Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Kasvava Rooman valta kuitenkin nielaisi heidät vain neljäsataa vuotta myöhemmin. Mutta mitä etruskeista tiedetään, ja miksi he ovat edelleenkin arvoitus?

Salaperäinen alkuperä

Historioitsijat, arkeologit ja kielitieteilijät ovat kauan pohtineet etruskien alkuperää. Muuttivatko he maahan Lyydiasta, Vähässä-Aasiassa sijaitsevasta maakunnasta, kuten Herodotos arveli, vai olivatko he Italian alkuperäisiä asukkaita, kuten Dionysios Halikarnassolainen väitti ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua? Olisivatko he voineet olla useaa eri syntyperää? Olipa vastaus mikä tahansa, heidän ja heitä ympäröivien kansojen välillä vallinneet etniset ja kulttuurilliset erot olivat niin suuria, että emme nykyään voi olla varmoja heidän alkuperästään.

Se kuitenkin tiedetään, että 700-luvun tienoilta eaa. lähtien etruskit kukoistivat kaikkialla Keski-Italiassa. Roomalaiset kutsuivat heitä tuskeiksi tai etruskeiksi, ja heidän asuttamansa alue, joka rajoittui pohjoisessa Arnojokeen ja etelässä Tiberjokeen, tuli tunnetuksi nimellä Toscana. Yhteen aikaan etruskien hallinnassa oli noin viisikymmentä itaalista kansaa.

Vaikka etruskin kielessä käytetään pohjimmiltaan kreikkalaisten aakkosten varhaista muotoa, niin että sitä on näennäisesti helppo tulkita, se on todellisuudessa hyvin kaukana kaikista muista tunnetuista kielistä. Suurinta osaa etruskien käyttämistä sanoista ei kyetä kääntämään. Heillä oli kuitenkin runsaasti kirjallisuutta, sillä kirjoilla oli tärkeä osa heidän kulttuurissaan, varsinkin uskontoon liittyvissä asioissa. Vaikka nykyään on olemassa tuhansia näytteitä etruskien piirtokirjoituksista – hautakivissä, maljakoissa ja alabasterisarkofageissa – niissä on verrattain vähän tekstiä, eikä niistä siksi ole paljonkaan apua etruskinkielisten sanojen alkuperän tai merkityksen selvittämisessä.

Miten he elivät ja vaurastuivat

Etruskit olivat järjestäytyneet itsenäisiksi kaupunkivaltioiksi, joita hallitsivat ensin kuninkaat ja sitten virkamiehet. Näistä kaupungeista muodostui etruskien liitto, löyhä uskonnollinen, taloudellinen ja poliittinen liittouma. Joissakin etruskilaisissa taloissa oli juokseva vesi, ja ne sijaitsivat kivettyjen, viemäröityjen katujen varsilla. Maata ojitettiin laajalti. Itse Roomakin muutettiin etruskikuninkaiden toimesta kyläryhmästä hienostuneeksi, muurilla varustetuksi kaupungiksi, jossa risteili viemäriverkosto, mukaan luettuna yhä olemassa oleva viemäri Cloaca maxima.

Etruskit rikastuivat hallinnassaan olevien alueiden runsaista malmiesiintymistä, esimerkiksi läheisen Elban saaren rautakaivoksista. Täyttääkseen metallintarpeensa etruskit jalostivat rautaa, hopeaa ja kuparia – he toivat tinaa jopa Brittein saarilta. Näiden rikkauksien lisäksi heidän asuttamallaan alueella oli hedelmällisiä viljely- ja laidunmaita, jotka tuottivat viljaa, oliiveja ja viinirypäleitä sekä puuta. Nämä luonnonvarat sekä laaja koti- ja ulkomaankauppa saivat etruskien talouselämän kukoistamaan.

Etruskit olivat mahtavia merenkävijöitä. Vuonna 540 eaa. etruskien ja karthagolaisten liittoutunut laivasto voitti kreikkalaiset, mikä turvasi etruskien ulkomaankaupan. Keksittyään sotalaivaan keulapuskurin he olivat valmiita taisteluun. Kuuluisaa buccheroa (mustia keramiikka-astioita) ja muita tuotteita vietiin meritse kaukaiseen Espanjaan ja Egyptiin. Maitse kulkevia kauppareittejä myöten etruskit veivät viiniä Galliaan (Ranskaan) ja Germaniaan (Saksaan) ja levittivät siten mainettaan.

Etruskit nauttivat elämästä

Kestävimpiä ja paljastavimpia tietolähteitä etruskien elämästä ovat heidän taideteoksensa. Ylellisyyttä rakastavana kansana etruskit valmistivat upeita kultakoruja, esimerkiksi korvarenkaita, rintaneuloja, riipuksia, rannerenkaita ja kaulakoruja. Se miten he valmistivat ylellisiä aarteita, jotka koristettiin filigraanein ja pienistä kultajyväsistä muodostetuin granuloinnein, on vielä nykyäänkin arvoitus. Sen lisäksi, että etruskit valmistivat hopeasta ja muista arvometalleista pikareita, vateja, maljoja ja ruoka-astiastoja, he myös veistivät ja kaiversivat esineitä muista arvokkaista materiaaleista, kuten norsunluusta.

Ne lukuisat veistokset, taideteokset ja seinämaalaukset, jotka on löydetty, paljastavat, että etruskit olivat elämäniloista kansaa. He katselivat mielellään kilpa-ajoja, nyrkkeily- ja painiotteluita sekä yleisurheilukilpailuita. Kuningas katseli näitä ehkä istuen norsunluisessa tuolissa ympärillään valloitusretkiltä tuotuja orjia. Roomalaiset omaksuivat myöhemmin hänen tapansa käyttää purppuranpunaista tunikaa, joka oli hänen asemansa vertauskuva. Kotona hän oli aterioilla pitkällään vaimonsa vierellä, kuunteli huilun tai kaksoisskalmeijan soittoa ja katseli tanssia orjiensa palvellessa häntä.

Täysin päinvastoin kuin kreikkalaisten tai roomalaisten keskuudessa, etruskiyhteiskunnassa naiset olivat tasa-arvoisia miesten kanssa. He saattoivat omistaa maata ja ottivat osaa seuraelämään. Etruskinaisilla oli sekä etu- että sukunimi, mikä todistaa, että heillä oli laillisia oikeuksia.

Outoja uskonnollisia käsityksiä

Muuan ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija sanoi etruskeja ”kansaksi, joka omistautui uskonnollisille tavoille hartaammin kuin mikään muu kansa”. Etruskit palvoivat ylettömän monia jumalia, erityisesti kolminaisuuksia, joiden kunniaksi he rakensivat kolmiosaisia eli -⁠kammioisia temppeleitä. Jokaisessa kammiossa oli jumalankuva. Etruskien kulttuuri pyöri mystisten babylonialaisten käsitysten ympärillä. Huomattavin niistä oli käsitys tuonpuoleisesta ja maanalaisesta manalasta. Ruumiit joko haudattiin tai poltettiin. Jos ne poltettiin, tuhkat pantiin uurniin, joita oli erimuotoisia. Rituaalien, uhrien ja juomauhrien saattelemana uurna laitettiin hautakammioon ja sen mukana kaikenlaista, mitä kuolleen arveltiin manalassa tarvitsevan. Rikkaiden ihmisten hautojen seinät koristeltiin värikkäillä freskoilla, jotka kuvasivat erilaisia aiheita, joskus demoneita tai hirvittävien olentojen joukkoa. Eräs tietolähde toteaakin, että ”etruskeille olivat hirviöt aina mieleen”.

Etruskien tapa ennustaa maksasta voidaan jäljittää aina Babyloniin asti (vrt. Hesekiel 21:​21). Kaikki heidän elämänsä puolet ja päätösten teko keskittyi jumaliin. Ihmiset tähyilivät enteitä maasta ja taivaalta. Ennustelu oli niin yleistä, että tällaiset tavat tulivat tunnetuiksi nimellä disciplina Etrusca eli etruskien opetus.

Sulautuminen ja häviäminen

Vuonna 509 eaa. lakkasi sata vuotta vallassa ollut etruskilainen hallitsijasuku hallitsemasta Roomaa. Tämä enteili tulevaa. Pohjoisessa etruskeja uhkasivat keltit, joiden hyökkäykset heikensivät etruskien otetta tuolla alueella. Etelämpänä alituiset rajakiistat itaalisten kansojen kanssa jäytivät heidän valtansa perustuksia ruokkimalla sisäisiä jännitteitä yhteiskunnassa.

Tultaessa 200-luvulle eaa. etruskien alue oli joutunut roomalaisten haltuun. Näin alkoi Rooman kulttuurin laajentumisen eli roomalaistumisen aika. Lopulta vuonna 90 eaa., kun Rooman kansalaisuus annettiin kaikille itaalisille kansoille, viimeisetkin jäljet etruskeista hävisivät. Etruskeja vaadittiin puhumaan latinaa, ja he sulautuivat roomalaiseen maailmaan. Ilmeisesti vain harvat roomalaiset oppineet yrittivät kääntää tai edes säilyttää etruskien kirjallisia teoksia. Niinpä etruskikulttuuri katosi ja jätti jälkeensä arvoituksen. Mutta se jätti myös perinnön.

Kestävä perintö

Etruskien jättämä perintö on nähtävissä Roomassa vielä tänäkin päivänä. Roomalaiset saivat kiittää etruskeja Capitolium-kukkulan temppelistään, joka on omistettu Juppiterin, Junon ja Minervan kolminaisuudelle, kolmiosaisista temppeleistään, ensimmäisistä kaupungin muureistaan sekä Forum Romanumin alla kulkevasta viemäristä. Jopa Capitoliumin naarassusi (Lupa Capitolina), Rooman symboli, on peräisin etruskeilta. Lisäksi roomalaiset omaksuivat monia etruskien tapoja, esimerkiksi kuolemaan johtavat taistelut ja kamppailut eläinten kanssa (vrt. 1. Korinttilaisille 15:​32). Sellainen voittokulkue, joka Paavalilla epäilemättä oli mielessään eräässä kuvauksessaan, oli sekin peräisin etruskeilta (2. Korinttilaisille 2:​14).

Etruskien symbolejakin on käytetty laajalti. Etruskilaisen papinsauvan, joka muistuttaa paimenen sauvaa, on tunnistettu olevan kristikunnan piispojen käyttämän käyrän sauvan esikuva. Etruskien fasces-symbolia (kirveen ympärille sidottua vitsakimppua) käytettiin Roomassa vallan merkkinä, Ranskan vallankumouksen aikaan amulettina ja 1900-luvulla Italian fasistipuolueen symbolina.

Siitä huolimatta, että arkeologit ovat yhteistuumin yrittäneet kaivaa esiin menneisyyttä, etruskien alkuperä ja monet heidän elämänsä piirteet pysyvät salassa.

[Kartta s. 24]

ETRURIA

ITALIA

[Kuvat s. 24, 25]

1. Capitoliumin naarassusi, Rooman kaupungin symboli, 400-luvulta eaa. peräisin olevan etruskilaisen pronssipatsaan jäljennös

2. Näihin kultaisiin tauluihin on kirjoitettu omistussanat Unille (Astartelle) sekä etruskiksi (oikealla) että foinikiaksi (vasemmalla)

3. Etruskilainen pariskunnan sarkofagi

4. Etruskilainen holvikaari 300-luvulta eaa. Roomalaiset oppivat holvikaaren rakentamisen etruskeilta

5. Viinin sekoittamiseen käytetty etruskilainen ruukku ja sen jalusta 600-luvulta eaa.

[Lähdemerkintä]

Kultaiset taulut: Museo Nazionale di Villa Giulia, Roma; sarkofagi ja ruukku: Musée du Louvre, Paris