Aseet – eivät vain miesten yksinoikeus
MAAILMASSA on myyty ja myydään yhä monenlaista tavaraa – tupakkaa, autoja, vaatteita, ampuma-aseita ja niin edelleen – mainostajien luomilla mielikuvilla, joissa esiintyy jylhäpiirteinen tosimies kivääri sylissään. Ainut tuotevalikoimaa rajoittava tekijä on mainostajien mielikuvitus.
Yhdysvalloissa varsinkin on miehet ja heidän aseensa kuvattu aivan kuin erottamattomina ystävyksinä. Toreille on pystytetty patsaita voittoisille sankareille, joilla on ampuma-ase sylissään tai vierellään. Ilman tekstejäkin kuvista näkee nopeasti, milloin ne kertovat Villin lännen ajoista, jos miehellä on niissä kuudesti laukeava riippumassa rennosti lanteillaan. Kymmenien elokuvien nimissä esiintyy sana ”ase”. Monet televisioelokuvat ja elokuvateattereiden mainosmonitoreissa pyörivät filminpätkät ovat täynnä aseiden räiskinää sankareiden ja konnien selvitellessä välejään ampumalla kaikenlaisissa tilanteissa ja paikoissa, mitä vain kuvitella saattaa. Mitättömät miehet tuntevat olevansa jotakin, kun he todentuntuisissa kohtauksissa käsiase tai kivääri kädessään katselevat jalkojensa juuressa lojuvia kuolleita.
Nyt ovat kuitenkin yhä useammat naiset kiinnostumassa aseista. Muutaman viime vuoden aikana on monissa televisiosarjoissa alkanut esiintyä yksityisetsivinä ja salaisina agentteina naisia, jotka paremmalla ampumatarkkuudellaan ja suuremmalla tulivoimallaan tekevät vastenmielisistä aineksista selvää jälkeä.
Heitä kerääntyy sankoin joukoin pistooli- ja kivääriradoille, ja he ampuvat laukauksen toisensa jälkeen luonnollisen kokoista ihmistä esittäviin tauluihin saaden syntymään suoraan silmien väliin luodinreikiä.
Ei siksi pitäisi yllättyä tiedosta, että markkinoilla on jo erityisesti naisille suunniteltuja käsiaseita ja että ne menevät hyvin kaupaksi. Näin kirjoittaa eräs naistoimittaja: ”Naiset, miksi te käyttäisitte miehen revolveria, kun ette halua käyttää hänen deodoranttiaankaan? Te tarvitsette revolverin, joka on kevyt ja johon ette revi kynsiänne, aistikkaan revolverin, joka ei silti ole mikään nallipyssy. Kenties haluatte 9,6 millimetrin LadySmith-mallin – – kiiltävän sinisenä tai himmennetyllä hopealla päällystettynä ja halutunpituisella piipulla.” Tällainen oli erään toisen asiantuntijan käsitys siitä, mitä naiset haluavat aseiltaan: ”Nainen haluaa aseen näyttävän sievältä. Sen täytyy olla hyvännäköinen, ennen kuin hän panee sellaisen käsilaukkuunsa. Hän ei halua sen olevan kovasti erilainen kuin hänen puuterirasiansa ja peilinsä – –. Hyvin monet naiset haluavat esineitten sointuvan väriensä ja laatunsa puolesta yhteen. He eivät halua sen näyttävän pahalta tai kauhistuttavalta – –. Hän ostaa sen voidakseen suojella sillä itseään, mutta hän ei kuitenkaan halua sen näyttävän rumalta.”
Tyylikkäille naisille suunnitelluista käsiaseista voidaan mainita 9,6 millimetrin ase, johon mahtuu viisi patruunaa ja jota saa kahdella eripituisella piipulla – viiden tai kahdeksan senttimetrin piipulla – joten ase mahtuu mukavasti käsilaukkuun. Jotkin mallit saa sileällä, ruusupuisella kahvalla, joka on muotoiltu hyvin käteen istuvaksi, ja toiset mallit pastellinvärisillä kahvoilla. ”Ne ovat hyvin kauniita, ja minusta ne ovat myös kätevän oloisia”, selitti eräs nainen. Käsilaukuistakin on tullut markkinoille sellaisia uusia malleja, joihin on tehty naisen käsiaseelle oma lokeronsa. ”Nainen, jolla on käsiase mutta ei erikoisvalmisteista käsilaukkua, suorastaan etsii itselleen ikävyyksiä”, sanoi eräs nainen. ”Lopulta naisen aseen piipussa on keksinmuruja ja pastilleja tai tupakkaa, jos hän tupakoi, tai jotakin muuta, mitä naisen käsilaukun pohjalle on kerääntynyt.” Joillakuilla on sellainen aavistus, että tulee vielä aika, jolloin ase on naisilla yhtä yleinen varuste kuin sateenvarjo.
Yhä useammilla naisilla aseita
Erään tuoreen tutkimuksen tulokset osoittavat, että niiden amerikkalaisten naisten määrä, jotka omistavat aseita, ”kasvoi” vuosina 1983–1986 ”noin 53 prosenttia eli runsaaseen 12 miljoonaan”. Tutkimuksesta ilmeni myös, että noina vuosina ”oli lisäksi noin kaksi miljoonaa naista harkinnut ampuma-aseen hankkimista”. Joissakin naistenlehdissä kiinnitetään hienovaraisesti huomiota naisen turvallisuuden tarpeeseen. Mainoksissa esiintyvä nainen saattaa kotiin palatessaan nähdä, että hänen asuntonsa ulko-ovesta on rikottu ikkuna. Asuuko hän yksin? Jos hän kohtaa kutsumattoman vieraan, niin onko hänellä asetta, jolla hän voi suojella itseään? Kun soittaa mainoksen alalaidassa mainittuun maksuttomaan puhelinnumeroon, niin langan toisessa päässä onkin asetehtaan edustaja, joka haluaa esitellä naisille tarkoitettua uutta, tyylikästä käsiasemallistoa.
”Tällaiset mainokset ovat kuin suolan ripottelemista haavaan”, sanoi eräs nainen. Syynä on se, että koska hyvin monet naiset asuvat yksin tai ovat yksinhuoltajia, he tuntevat olevansa hyvin suojattomia väkivaltarikollisuutta vastaan, ja usein sen kyllä ymmärtää. Useimmissa suurissa kaupungeissa tapahtuu näet yhä enemmän raiskauksia. Naisilta siepataan käsilaukkuja – usein puukolla uhaten. Naisten kimppuun hyökätään kaduilla, pysäköintialueilla ja toimistorakennuksissa päiväsaikaan. Sellaisiin asuntoihin ja taloihin, joissa naisia asuu yksinään, murtaudutaan asukkaan nukkuessa. Eräs nainen selitti: ”Meidän on parasta oppia huolehtimaan itse itsestämme, ja koska meistä on tulossa yhä liikkuvaisempia entistä väkivaltaisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa, meidän on pakko huolehtia itse itsestämme.”
Näin kertoi eräs amerikkalainen nainen, jota haastateltiin televisiossa: ”Olin kävelemässä kotiin työstäni. Yhtäkkiä joku tarttui minuun takaapäin. Hänellä oli puukko, ja hän töytäisi minut nurin ja kahmaisi käsilaukkuni. Siinä paikassa ajattelin, että minun on nyt tehtävä jotakin.” Millainen oli hänen asenteensa nyt – sen jälkeen kun hän oli hankkinut aseenkantoluvan ja harjoitellut maaliinammuntaa ampumaradalla? ”En tuntenut enää minkään uhkaavan minua. Ajattelin näin: ’Minulla on ase ja ammun tämän, ja se on mahtavaa, sillä en tunne pelkoa. Tämä metallinpala kädessäni voin varmasti suojella itseäni.’”
On ilmeistä, että Yhdysvalloissa on yli 12 miljoonaa tällä tavoin ajattelevaa naista, ja ken tietää, kuinka monilla muilla naisilla on hallussaan luvaton ase? Koko maailmaa ajatellen heidän lukumääränsä voi olla huikea. Perustuuko tällainen ajattelutapa kuitenkaan tosiasioitten huolelliseen tutkimiseen? Ennen kuin hankit ampuma-aseen itsepuolustusta varten, mieti, mitä poliisilla on sanottavana tästä asiasta ja mitä myös tilastot osoittavat.