Aseet – osa jokapäiväistä elämää
PITKÄSSÄ rivissä punaisia vuokrataloja on kihisevä elämä palautunut normaaleihin uomiinsa. Automaatti- ja puoliautomaattiaseiden äänet – joista ei voi erehtyä – eivät enää riko hiljaisuutta. Aseiden suuliekkien valo ei ole enää luomassa kaameita varjoja pimeyteen eikä valaisemassa puolipimeitä katuja. Vanhoissa tiilisissä julkisivuissa on reikiä ja niissä syvällä luoteja muistona vanhoista ja tuoreemmista aseellisista kahakoista.
Poliisi ja kuolinsyyntutkijat tuntevat nämä kadut hyvin. Murhien, itsemurhien, ampumavälikohtausten ja ryöstöjen jälkisatona alueelta on takavarikoitu niin paljon aseita, että niillä varustaisi pienestä poliisiosastosta tulivoimaisen taisteluyksikön. Postinkantajat ja jätehuollon miehet kieltäytyvät menemästä tälle alueelle luotisateen pelosta. Lapset pidetään sisällä kotona, mutta silti joitakuita edelleen kuolee tietoisesti tai huolimattomasti tähdättyjen laukausten uhreina luotien tullessa ikkunoitten ja seinien läpi ja kimpoillessa huoneissa.
Suurkaupunkilaiselle tällaiset näytelmät ovat todennäköisesti tuttuja, jos eivät omina havaintoina, niin ainakin television iltauutisista nähtyinä. Monissa suurkaupungeissa ampumiset ovat niin tavallisia, että paikalliset sanomalehdet eivät useinkaan kerro niistä mitään. Muissa suurkaupungeissa ja muualla maailmassa näet tapahtuu yleensä niin paljon sellaisia verilöylyjä, joilla katsotaan olevan päivittäin enemmän uutisarvoa.
Esimerkiksi kun eräs mies ampui Kaliforniassa rynnäkkökiväärillä sata laukausta peruskoulun pihalla olleeseen lapsijoukkoon, josta 5 lasta kuoli ja 29 haavoittui, ja päälle päätteeksi ampui vielä itsensä käsiaseella, tämä tapaus kyllä jo ylitti uutiskynnyksen monissa osissa maailmaa. Samaten saattoivat eurooppalaiset ja amerikkalaiset lukea uutissivuilta sellaisen pöyristyttävän tiedon, että eräs mielenvikainen mies oli ampunut Englannissa 16 ihmistä AK–47-rynnäkkökiväärillä. Kanadassa meni eräs naistenvihaaja Montrealin yliopistoon ja ampui siellä kuoliaaksi 14 naista. Jollei kuolonuhrien määrä ole vallan pöyristyttävä, niin useimmat ampuma-aseella tehdyt tapot, yhtä lailla tahattomat kuin tahallisetkin, jäävät yleensä pois uutisaineistosta sen suurkaupungin ulkopuolella, jossa ne ovat tapahtuneet.
Aseiden merkillinen viehätysvoima
Oikeus- ja järjestysviranomaiset ovat niin paikallisesti, kansallisesti kuin yli kansallisten rajojenkin ymmällään sen johdosta, että nykyään tehdään yhä enemmän murhia käsiaseilla ja suuremmilla automaatti- ja puoliautomaattiaseilla, joita rikollisilla ja henkisesti häiriintyneillä jo on hallussaan. Kansainvälinen poliisipäällikköjen yhdistys on arvioinut, että 650000–2000000 puoliautomaatti- ja automaattiasetta ”on kenties päätynyt rikollisten käsiin [USA:ssa]. Kyseessä on melkoinen armeija sellaisia roistoja, jotka aseellisissa kahakoissa ovat melkein aina voittajia”, kertoo aikakauslehti U.S.News & World Report.
On arvioitu, että pelkästään Yhdysvalloissa on joka toisessa ruokakunnassa yksi ampuma-ase. Vaikka amerikkalaisten omistamien aseiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetäkään, tuoreitten arvioitten perusteella 70 miljoonalla amerikkalaisella on hallussaan noin 140 miljoonaa kivääriä ja 60 miljoonaa käsiasetta. ”Tämän maan yksityinen asearsenaali on niin suuri, että siitä voisi jakaa tämän maan melkein jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle yhden ampuma-aseen”, kirjoittaa U.S.News & World Report. Eikö tällainen ole kauhistuttavaa?
Euroopassakin on siviiliväestö varustautumassa. Englanti koettaa käydä käsiksi aseongelmaansa sen takia, että yhä suurempi osa vastenmielisistä aineksista on aseistautumassa hampaisiin asti. Länsi-Saksassa on arviolta runsaat 80 prosenttia kaikista siviilien hallussa olevista tuliaseista luvattomia. Kerrotaan, että osa näistä on varastettu ”Saksan poliisin, rajapoliisin ja Saksan armeijan asevarikoilta ja NATO:n varastoista”. Sveitsiläisillä tiedetään olevan hallussaan suhteellisesti enemmän aseita kuin keillään muilla koko maailmassa. ”Kuka tahansa lainkuuliainen sveitsiläinen saa omistaa aseita, ja jokaisen asevelvollisuusikäisen miehen täytyy säilyttää kotonaan rynnäkkökivääriä, joka on järeämpi kuin [Kaliforniassa] Stocktonin joukkomurhassa käytetty rynnäkkökivääri”, kertoi New York Times 4. helmikuuta viime vuonna.
Muutamaa päivää aiemmin oli New York Times kertonut, että San Salvadorissa ”ovat aseet yhtä yleisiä miesten lanteilla kuin kukkarot. Valintamyymälät, joiden käytävillä vartijat kiertelevät haulikkoineen, vaativat asiakkaitaan jättämään aseensa lukittuihin kaappeihin pääovien luo.” Asiaweek-aikakauslehden viime vuoden helmikuun numeron mukaan Filippiinien hallitus ”myöntää, että maassa on vähintään 189000 luvatonta ampuma-asetta. Kun tähän määrään lisätään vielä 439000 luvallista asetta, se merkitsee sitä, että yksityishenkilöillä on hallussaan paljon enemmän aseita kuin vakinaisella armeijalla, johon kuuluu noin 165000 miestä. Laittomia aselähetyksiä takavarikoidaan viikoittain kansainväliseltä lentokentältä ja Manilan satama-alueelta.”
Rauhallisessa Kanadassa, jonka rikoslaissa on tarkat säädökset ampuma-aseitten hallussapidosta ja käytöstä, tehdään yhä useammin sellaisia rikoksia, joihin tavalla tai toisella liittyy aseen käyttö. Vuoden 1986 lopussa Kanadassa oli noin 860000 rekisteröityä ampuma-asetta. Tähän eivät sisältyneet yksityisten keräilijöitten automaattiaseet, jotka oli hankittu ennen vuotta 1978. Eräs kokenut kanadalainen poliisivirkamies sanoi näin: ”Haluaisinpa totisesti tietää, miksi kanadalaiset tuntevat tarvitsevansa käsiaseita, kiväärejä ja haulikoita.”
Kun Yhdysvaltain hallitus jokin aika sitten tilapäisesti kielsi puoliautomaattiaseiden maahantuonnin, seuraukset olivat yllättäviä. Innokkaat asiakkaat jonottivat eri puolilla maata tuntikausia päästäkseen ostamaan niitä aseita, joita asekaupoissa oli vielä jäljellä. ”Tämä on samanlaista kuin silloin, kun uudisasukkaat ryntäsivät valtaamaan itselleen maata Oklahomasta”, sanoi eräs jonottaja, joka odotti vuoroaan päästäkseen ostamaan yhtä viimeisistä varastossa olleista konetuliaseista. Ennen kieltoa sellaisen saattoi ostaa noin 100 dollarilla. Tuona päivänä niiden kappalehinta oli jo 1000 dollaria. ”Näitä aseita tulee ja menee 30 päivässä”, sanoi eräs tyytyväinen asekaupan pitäjä. ”He ostavat ne kaikki, kaiken ja mitä tahansa, minkä he saavat käsiinsä”, hän sanoi. ”Nyt niitä on jo yksi jokaisessa kodissa”, sanoi eräs toinen asekaupan omistaja.
Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa laki on sallinut aseita omistavien kantaa asetta yleisillä paikoilla vyötäisille kiinnitettynä tai vaatteiden alle piilotettuna. Jotkut pelkäävät seurauksena olevan, että kadunkulmissa tullaan vielä ammuskelemaan samaan tapaan kuin aikoinaan Villissä lännessä. Eräs Floridan osavaltion edustaja on sanonut: ”Meidän sanomamme on tämä: ’Emme kykene enää suojelemaan teitä, joten hankkikaa itsellenne ampuma-ase ja koettakaa pärjätä niin hyvin kuin taidatte.’” Asekaupan myyntilukujen perusteella on nähtävissä, että tuhannet tekevät juuri näin.
Mistä moinen äkillinen asevillitys johtuu, kun tiedetään, että jotkin näistä aseista ovat alun perin yksinomaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja – niin voimakkaita, että niiden luodit menevät läpi betoniseinistä, ja sellaisia, että niiden tulinopeus on 900 laukausta minuutissa? Jotkut asiantuntijat väittävät aseisiin liittyvän ”eroottista hohtoa”, joka erikoisesti vetoaa miehiin. ”Kun miehellä on suurin, rumin ja tehokkain ase, mitä mistään saa, sen katsotaan pönkittävän hänen miehistä kunniaansa”, selittää eräs viranomainen. ”Erityisesti miehissä herättävät aseet melkeinpä mystisellä tavalla lapsuusaikaisia muistoja”, kirjoittaa eräs toimittaja. Jotkin pankit ovat keksineet käyttää hyväkseen aseitten salaperäistä viehätysvoimaa siten, että ne tarjoavat asiakkailleen talletustodistuksille maksettavan koron asemesta käsiaseita. Tiedossa on, että tallettajat ovat ottaneet tällaisen markkinointikeinon vastaan erittäin suopeasti.
Asekauppa kukoistaa kaikkialla maailmassa. Mihin siinä tullaan päätymään? Milloin on kaikilla yhteiskunnan miespuolisilla jäsenillä vähintään yksi ampuma-ase? Vai kiinnostavatko aseet vain miehiä? Aiheeseemme liittyy vielä eräitä kiintoisia seikkoja, joista enemmän seuraavassa kirjoituksessa.