Matka ”maahan tehdyssä reiässä”

NEW YORKIN asukkaat ovat havainneet, että tässä kaupungissa pääsee usein nopeimmin paikasta toiseen ”maahan tehdyn reiän” kautta – käyttämällä kaupungin metrojärjestelmää.

Yli 50 suurkaupungilla eri puolilla maailmaa on oma metronsa eli maanalainen rautatiensä, ja niitä on rakenteilla vielä moniin muihinkin kaupunkeihin. Jotkin metrojärjestelmät ovat siistimpiä ja tehokkaampia kuin New Yorkin metro, mutta kuten Stan Fischler väittää kirjassaan, ”mikään niistä – – ei voita New Yorkin maanalaista kiehtovuudessa, monimutkaisuudessa, vaihtelevuudessa ja värikkyydessä”. – Uptown, Downtown.

Ensimmäiset metrot

Pikainen silmäys metroihin osaltaan selittää, miksi New Yorkin metrojärjestelmä herättää voimakkaita tunteita – puolesta ja vastaan. Metroja perustamalla haluttiin poistaa suurkaupungeista liikenneruuhkat. Lontoossa otettiin vuonna 1863 käyttöön ensimmäinen tunnelirata, ja siinä käytettiin höyryvetureita. Lienee sanomattakin selvää, että höyry, noki ja savu muuttivat ilman vähemmän miellyttäväksi tunneleissa. Se oli kuitenkin se hinta, joka edistyksestä oli maksettava. Pian saivat myös Glasgow, Budapest, Boston, Pariisi ja Berliini kukin oman metronsa.

New York kiinnostui metron rakentamisesta vasta melko myöhään, mutta kun kaupungin väkiluku kasvoi huimasti, kävi metron tarpeellisuus ilmeiseksi. Lahjottavissa olleet poliitikot onnistuivat kuitenkin tyrmäämään metron kehittämistä koskevat ehdotukset, sillä heillä oli valvottavanaan taloudellisia etuja maan pinnalla toimivassa kuljetusliikenteessä. Kun liikenneongelmien ratkominen kävi aina vain hankalammaksi, kaupungin oli pakko turvautua tilapäisratkaisuun: ilmaratojen rakentamiseen. Nämä katujen yläpuolella maasiltoja pitkin kulkeneet raiteet otettiin käyttöön 1870-luvulla. Ne olivat rumia ja äänekkäitä, ja koska ne toimivat höyryvetureilla, alhaalla olleitten ihmisten niskaan sateli usein nokea ja tuhkaa.

Neljä vuotta melua ja kiusaa

New Yorkin ensimmäistä tunnelirataa ruvettiin rakentamaan vuonna 1900. Sen sijaan että tunnelit olisi kaivettu syvään maan alle kuten oli tapahtunut Lontoossa, New York lähti rohkeasti käyttämään uutta menetelmää. Maahan kaivettiin suuri, pitkä kuilu, ja sen pohjalle rakennettiin kiskotie. Pohja, seinät ja katto vahvistettiin teräspalkeilla. Lopuksi tämän rakennelman päälle rakennettiin katu vanhalle paikalleen. Mitä etuja tällaisesta oli? Ensinnäkin se tuli halvemmaksi ja oli nopeampaa kuin tunnelin tekeminen. Lisäksi matkustajien ei tarvinnut käyttää hissiä, vaan he saattoivat päästä junalle suoraan lyhyen portaikon kautta.

Rakentaminen ei silti sujunut vaikeuksitta. Rakennusaika aiheutti vakavia häiriöitä liike-elämälle. Rakentajilla oli jatkuvasti ongelmia vesi- ja viemäriputkien, kaasu-, höyry- ja sähköjohtojen ja puhelinlinjojen kanssa. Suuret maankaivutyöt uhkasivat myös heikentää joidenkin mahtavien rakennusten perustuksia. Manhattanin vaihtelevan maaston vuoksi joutuivat rakentajat paikka paikoin syvällä maanpinnan alla louhimaan tunneleita kiintokallion läpi.

Kaikesta huolimatta New Yorkin asukkaat jaksoivat kestää neljä pitkää vuotta metrotöiden aiheuttamia ääniä, harmeja ja häiriöitä. Kun junat sitten alkoivat liikennöidä vuoden 1904 syksyllä, kaikki annettiin anteeksi. Metro sai heti hyvän vastaanoton. Ensimmäisenä toimintavuotenaan se kuljetti kaupungin alapuolitse jo keskimäärin yli 300000 matkustajaa päivässä.

Tärkeä New Yorkille

New Yorkin metroa ei voi samalla tavalla seistä katsomassa kuin esimerkiksi Empire State Building -pilvenpiirtäjää tai Brooklynin siltaa. Nämä helpommin havaittavat erikoisuudet ovat kuitenkin metrojärjestelmän rinnalla hyvin vähäpätöisiä. Erääseen 80 kilometrin pituiseen osuuteen on mennyt kolme kertaa enemmän terästä kuin Empire State Buildingiin. Pituutta koko metrojärjestelmällä on 370 kilometriä ja sen raiteilla yhteensä 1300 kilometriä, joten se on maailman laajimpia metroja.

Metrolla on ollut myös selvä vaikutuksensa kaupungin kehitykseen. Useimmat niistä kymmenistätuhansista ihmisistä, jotka käyvät työssä New Yorkin liikekortteleissa, asuvat joko muissa osissa kaupunkia tai sen ulkopuolella. Työssäkävijät voivat helposti välttyä Manhattanin kuuluisilta liikenneruuhkilta ja pysäköintiongelmilta käyttämällä metroa. Metro onkin monille New Yorkin liikeyrityksille korvaamattoman arvokas liikenneväline.

Monia vuosia metro oli turvallinen, siisti ja tehokas kaupungin sisäinen liikenneväline. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja ”laittomuuden lisääntymisestä”, jonka Raamattu ennusti vitsaavan maailmaa nykyään, on myös New Yorkin metrojärjestelmä saanut osansa. (Matteus 24:12) Törkeitä ryöstöjä ja kukkaronsieppauksia sattuu nykyään metrossa aivan liian usein.

Huimasti kohonneitten käyttökustannusten vuoksi maksavat matkaliput nykyään yli 20-kertaisesti sen, mitä ne maksoivat silloin, kun metroliikenne alkoi. Metro ei silti ole enää yhtä kannattava liikelaitos kuin joskus aiemmin. Junaliikenne toimii näet suurten yhteiskunnan tukiaisten varassa. Siitä huolimatta metrovaunut ja -asemat ovat joskus epäsiistejä ja niiden huolto toimii huonosti. Uudet laitteet ja varusteet joutuvat nopeasti ilkivallan kohteiksi. Raiteiden ja muiden laitteiden tarvitsemat korjaukset ovat usein huonosti tehtyjä. Jos viivästykset ja junavuorojen peruutukset olivat aiemmin harvinaisia, niin nykyään ne ovat aivan tavallisia. Metro on joka tapauksessa tärkeä ja tarpeellinen osa suurkaupungin elämää, ja newyorkilaiset suhtautuvat tällaisiin hankaluuksiin yleensä rauhallisen alistuvasti.

Matka maanalaisessa

Haluaisitko matkustaa ”maahan tehdyssä reiässä”? New Yorkissa kulkee kaksi metrolinjaa niiden kortteleiden läpi, joissa sijaitsee Vartiotorni-seuran maailmankeskus – paikka jossa tämänkin lehden toimitustyö on tehty. Niinpä otamme suunnan kohti metroa.

Haluamme päästä Manhattanin länsiosassa sijaitsevaan luonnonhistorialliseen museoon (American Museum of Natural History). Kävelemme Brooklynissa sijaitsevasta Vartiotorni-seuran maailmankeskuksesta muutaman korttelin päähän ”A-junan” aseman sisäänkäynnille.a Menemme alas lipunmyyntipaikkaan. Sieltä ostamme poletteja, eräänlaisia kolikkoja, joita käyttämällä pääsemme pyöröportin kautta asemalle. Vielä toinen portaikko alas, ja olemme asemalaiturilla. Tunnelissa on molemmilla sivuilla raide, ja kylteistä näkee, kumpaa raidetta ajavat junat menevät Manhattanille päin ja kumpaa ne menevät kauemmas Brooklyniin. Valitsemme Manhattanille päin menevän junan.

Alkaa kuulua heikkoa jyrinää. Se ja pieni äkillinen tuulenpuuska kertovat junan olevan tulossa. Yhtäkkiä se syöksähtää asemalle kieputtaen ilmaa kaikkialla ympärillään ja täyttäen aseman korvia huumaavalla pauhulla. Kuljettaja jarruttaa, ja juna seisahtuu nopeasti. Ovet avautuvat, ja ihmisiä tungeksii sisään ja ulos. Olemme mielissämme siitä, että pääsemme istumaan. Ruuhka-aikana olisimme todennäköisesti saaneet seistä ja olla täpötäydessä junassa kuin sillit tynnyrissä.

Ovet sulkeutuvat, ja juna lähtee huojahtaen liikkeelle. Äänilaitteista kuuluu melun yli ratiseva ääni. ”Mitä hän sanoi?” saatat kysyä. Hän sanoi vain, että tämä on ”yläkaupunkiin” menevä A-juna ja että päätepysäkkinä on 207. katu. Seuraava pysähdyspaikka on Broadway-Nassau. Konduktöörin puheeseen alkaa jo hetken päästä tottua.

Matka metrojunassa tarjoaa tilaisuuden katsella todella ainutlaatuista kokoelmaa erilaisia ihmisiä: liikemiehiä liituraitapuvuissaan, työläisiä, kerjäläisiä, kodittomia, parrakkaita hasidilais-juutalaisia työmatkallaan, isiä ja äitejä ja lapsia. Maanalaisen junassa voi tosiaankin nähdä koko New Yorkin asujaimiston kirjon laidasta laitaan.

Katseleminen jää kuitenkin lyhyeksi, sillä muutaman minuutin kuluttua olemme jo perillä. Astumme nopeasti junasta, nousemme portaat ylös ja poistumme asemalta. Mitä mieltä olet? Jotkut pitävät metroa mielenkiintoisena ja jännittävänä. Toiset ovat mielissään, kun pääsevät sieltä ulos. Pidettiinpä siitä tai vihattiinpa sitä, niin vain harvat voivat matkustaa tässä metrossa sen tekemättä heihin vaikutusta tavalla tai toisella.

Kenties sinäkin pääset jonain päivänä matkustamaan siinä. Ellei näet New Yorkissa kävijä tee myös matkaa ”maahan tehdyssä reiässä” – New Yorkin maanalaisessa – jää hänen vierailunsa tähän kaupunkiin jollain tapaa vajavaiseksi.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

A

QB

7

M

5

2

[Lähdemerkintä]

Map/Courtesy of NYCTA

[Kuvan lähdemerkintä s. 10]

Jim Kalett/Photo Researchers