Miten pitkään voimme elää?
”MONET NYKYÄÄN elävistä ihmisistä tulevat saamaan mahdollisuuden elää paljon pitempään. Kuolemattomuuskin näyttää nyt mahdolliselta.”
”Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät ehkä kuole koskaan.”
Mitä eroa on näillä kahdella lausunnolla? Edellinen on peräisin vuonna 1975 julkaistusta kirjasta Get Ready for Immortality (Valmistautuminen kuolemattomuuteen), jonka on tehnyt professori ja lääketieteen artikkeleiden toimittaja Lawrence E. Lamb. Jälkimmäinen on ollut erään esitelmän ja erään myöhemmin julkaistun kirjan nimenä, jotka molemmat oli laatinut J. F. Rutherford, Vartiotorni-seuran toinen presidentti. Tämä esitelmä pidettiin ensi kerran Los Angelesissa Kaliforniassa vuonna 1918.
Nämä kaksi lausuntoa näyttävät samankaltaisilta, mutta ne kuitenkin perustuvat aivan erilaisiin päätelmiin ja tutkimuksiin. Tri Lambin sanat ovat tyypillisiä monille ns. kuolemattomuuden tutkijoille. He ovat sitä mieltä, että lääketieteen edistysaskeleet – vanhenemisen tutkimuksen antamat tulokset mukaan luettuna – tulevat pian ratkaisemaan vanhenemisen arvoituksen ja lopulta voittamaan kuolemankin. Vaikka nykytiede onkin saavutuksillaan kyennyt pidentämään ihmisten keskimääräistä elinikää ja parantamaan monien elämänlaatua, niin kuolemattomuutta koskevat ennustukset ovat silti yhä vain optimistisia ennusteita.
J. F. Rutherford puolestaan ei laatinut ennustuksia luonnontieteitten eikä lääketieteen pohjalta. Hänen esitelmänsä perustui Raamattuun. Toteutuneitten Raamatun ennustusten avulla hän osoitti, että ihmismaailma oli saapunut ”lopun aikaansa”. (Daniel 12:4) Sen jälkeen hän kiinnitti huomion siihen Raamattuun perustuvaan toivoon, että samoin kuin Nooa ja hänen perhekuntalaisensa säilyivät oman aikansa maailman lopun läpi, tulevat miljoonat säilymään tämän maailman tuhon läpi, ja he saavat elää vanhurskaassa uudessa maailmassa ja nauttia ikuisesta elämästä maallisessa paratiisissa. – Matteus 24:37–39; Ilmestys 21:3, 4.
Rutherfordin puhe varmasti hätkähdytti monia hänen kuulijoistaan. Nykyäänkin monet pitävät tällaista puhetta ikuisesta elämästä maan päällä Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa epärealistisena, ja heidän on vaikea uskoa siihen. (Psalmi 37:10, 11, 29) Onko se mitä Raamattu sanoo siitä, miksi me vanhenemme ja kuolemme, sitten tosiaankin täysin uskomatonta? Mitä se todellisuudessa sanoo tästä asiasta?
Tehty elämään, ei kuolemaan
Raamatun alussa on johdonmukaisesti kertomus aivan ihmiselämän alkuvaiheista. Me luemme 1. Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta, että luotuaan kaksi ensimmäistä ihmistä ”Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.’” – 1. Mooseksen kirja 1:28.
Jotta ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, olisivat voineet toteuttaa tämän toimeksiannon, se olisi ilman muuta edellyttänyt sitä, että niin heidän kuin myös heidän jälkeläistensä olisi täytynyt voida elää erittäin kauan. Kuinka kauan? Lukiessamme eteenpäin Raamatussa olevaa 1. Mooseksen kirjaa emme löydä mistään sellaista mainintaa, että Aadamille ja Eevalle olisi määrätty jokin tietty elinikä. Mikäli he kuitenkin aikoivat jatkaa elämistään, heidän olisi täytettävä eräs ehto. Jumala sanoi Aadamille: ”Hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – 1. Mooseksen kirja 2:17.
Kuolema siis kohtaisi heitä vain siinä tapauksessa, että he eivät tottelisi tätä Jumalan kieltoa. Jos he tottelisivat, heidän olisi mahdollista elää loputtomasti Eeden-nimisessä maallisessa paratiisissa. Ihmiset oli selvästikin tehty elämään, ei kuolemaan.
1. Mooseksen kirjan kertomuksesta kuitenkin ilmenee, että kaksi ensimmäistä ihmistä eivät halunneet totella Jumalan selvästi esittämää kieltoa, ja näin he tekivät syntiä. Tottelemattomuudellaan he aiheuttivat itselleen ja myöhemmin jälkeläisilleen kuolemantuomion. Satoja vuosia myöhemmin apostoli Paavali selitti: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” – Roomalaisille 5:12.
Perinnöllisyyslakien mukaan Aadam ja Eeva saattoivat siirtää jälkeläisiinsä vain sen, mitä heissä itsessään oli. Kun heidät oli luotu, he olivat kykeneviä siirtämään tuleville sukupolville täydellisen, loputtoman elämän. Mutta nyt kun synti ja kuolema olivat turmelleet heidän oman elämänsä, he eivät kyenneet enää antamaan jälkeläisilleen tuota suurenmoista perintöä. Synti, epätäydellisyys ja kuolema ovat aina siitä lähtien olleet kaikkien ihmisten osana – siitäkin huolimatta että ihmisten elinikää on koetettu kaikin keinoin pidentää.
Tätä voidaan jossain mielessä verrata tietokoneohjelmaan, jossa on jokin vika. Jollei vikaa löydetä ja saada korjatuksi, ohjelma ei tule toimimaan halutulla tavalla, ja seuraukset voivat olla tuhoisia. Ihminen ei ole kyennyt löytämään saati korjaamaan sitä meille ihmisille luonteenomaista vikaa, joka aiheuttaa elimistössämme toimintahäiriöitä, mistä vuorostaan ovat seurauksena vanheneminen ja kuolema. Ihmisen Luoja, Jehova Jumala, on kuitenkin tehnyt valmisteluja asiaintilan korjaamiseksi. Millainen on hänen ratkaisunsa?
Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen, ”viimeisen Aadamin”, täydellisen ihmiselämän, ja siten Jeesus korvaa ensimmäisen Aadamin isänämme ja elämänantajanamme. Sen sijaan että tottelevaiset ihmiset olisivat tuomittuja kuolemaan synnintekijä Aadamin lapsina, heidät voidaan nyt katsoa arvollisiksi saamaan ikuinen elämä ”Iankaikkisen isänsä”, Jeesuksen Kristuksen, lapsina. Jeesus itse selitti: ”Tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä.” – 1. Korinttolaisille 15:45; Jesaja 9:5; Johannes 3:16; 6:40.
Rukoillessaan taivaallista Isäänsä maallisen palveluksensa loppuvaiheissa Jeesus Kristus ilmoitti, mikä on tärkein edellytys sille, että voi saavuttaa elämän suurenmoisen palkinnon. Hän sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Johannes 17:3.
”Niinkuin puitten päivät”
Ajattelehan, että voisit istuttaa mammuttipetäjän siemenen, seurata sen varttumista kymmenien metrien korkuiseksi puuksi ja saada iloa sen kasvamisesta läpi koko sen elinajan. Kuvittele myös, että eläisit kauemmin kuin se ja että istuttaisit tuhansien vuosien kuluttua uuden mammuttipetäjän siemenen ja voisit saada iloa senkin kasvamisesta ja kauneudesta.
Onko tällainen ajatus realistinen? Varmasti on, sillä se perustuu ihmisen Luojan, Jehova Jumalan, lupaukseen. Hän on näet sanonut: ”Niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani.” (Jesaja 65:22) Tämän lupauksen avulla saamme vastauksen kysymykseen, miten kauan ihminen voi elää. Vastaus kuuluu: äärettömän kauan eli käytännössä ikuisesti. – Psalmi 133:3.
Parhaillaan esitetään seuraavaa kutsua: ”’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17) Kyseessä on Jehova Jumalan kutsu, ja se on osoitettu kaikille rehellissydämisille ihmisille. Kutsu kehottaa meitä käyttämään hyväksemme sitä Jumalan hengellistä huolenpitoa, joka mahdollistaa ikuisen elämän maallisessa paratiisissa.
Haluatko ottaa tämän kutsun vastaan? Niiden toiveiden toteutuminen, joita sinulla on pitemmästä elämästä, ikuisesta elämästä, riippuu siitä, millaisen valinnan teet nyt!
[Tekstiruutu s. 7]
TODENNÄKÖINEN ELINIKÄ
Ihminen, joka oli syntynyt 1700-luvun loppupuolella Pohjois-Amerikassa tai Länsi-Euroopassa, saattoi odottaa elävänsä 35–40-vuotiaaksi. Nykyään voivat miehet odottaa elävänsä Yhdysvalloissa keskimäärin 71-vuotiaiksi ja naiset 78-vuotiaiksi, Suomessa vastaavasti miehet 71-vuotiaiksi ja naiset 79-vuotiaiksi, ja samankaltaista edistystä on tapahtunut muissakin maissa. Me olemme nyt toteuttamassa niitä mahdollisuuksia, joita meillä on elinikämme pidentämiseen. Onko eliniän pidentämiselle sitten mitään rajoja?
Emme tunne oman aikamme historiasta ketään, joka olisi elänyt tai odottanut elävänsä 500, 300 tai edes 200 vuotta. Lääketieteen edistysaskelista huolimatta ihmisten todennäköinen elinikä on yhä keskimäärin vajaat 80 vuotta. Joidenkuiden väitetään kuitenkin eläneen 140- tai jopa 150-vuotiaiksi. Ja raamatullisina aikoina ihmiset elivät satojen vuosien ikäisiksi. Onko se pelkkää mielikuvituksen tuotetta?
Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica todetaan sellainen kiintoisa asia, että ”ihmisen elämän oikeaa pituutta ei tiedetä”. Jos jonkun oletetaan eläneen 150-vuotiaaksi, niin tämän artikkelin mukaan ”ei ole päteviä syitä hylätä sellaista mahdollisuutta, että joku toinen saattaa elää 150 vuotta ja yhden minuutin. Ja jos 150 vuotta ja yksi minuutti hyväksytään, niin miksei sitten 150:tä vuotta ja kahta minuuttia ja niin edelleen?” Artikkelissa jatketaan: ”Sen perusteella, mitä pitkäikäisyydestä tällä hetkellä tiedetään, ihmisen eliniän pituudelle ei voida esittää oikeaa lukua.”
Mikä johtopäätös tästä on tehtävissä? Yksinkertaisesti tämä: se mitä lääketiede on saanut selville vanhenemisesta ja kuolemasta, perustuu niihin olosuhteisiin, joissa ihminen nykyään elää. Ratkaisevan tärkeää on vastauksen saaminen siihen, ovatko ihmisten olosuhteet aina olleet samanlaiset ja tulevatko ne aina pysymään tällaisina. Jumalan lupaus kuuluu: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi.” Nopeasti lähestyvässä uudessa maailmassa ”hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilmestys 21:4, 5.
[Kuva s. 8, 9]
’Elämän veden virta, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan valtaistuimesta.’ – Ilmestys 22:1