Kristillinen näkemys tupakoinnista
RAAMATUSSA ei luonnollisestikaan puhuta mitään tupakasta eikä tupakoinnista, sillä ne olivat tuntemattomia muinaisessa Lähi-idässä. Syynä on yksinkertaisesti se, että tupakkakasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta, Meksikosta ja Länsi-Intiasta ja että se lähti valloittamaan muuta maailmaa vasta 1500-luvun puolivälissä.
Merkitseekö tämä sitä, ettei Raamattu sano mitään, mikä olisi yhdistettävissä myös tupakointiin? Ei suinkaan. Se esittää selkeitä, yleispäteviä periaatteita, jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Millaisia ovat jotkin näistä perusperiaatteista?
Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan
Tärkein, vaikuttimena oleva voima kristitylle on Jeesuksen sanojen mukaan tämä: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” – Luukas 10:27.
Miten joku voi ilmaista rakkautta Jumalaa kohtaan koko sydämellään, sielullaan, mielellään ja voimallaan, jos hän tieten tahtoen heikentää kykyjään antautumalla sellaisen tavan – paheen – valtaan, josta on seurauksena ennenaikainen sairastuminen johonkin tautiin ja kuolema? Miten hän osoittaa arvostusta Jumalalta saamaansa elämän lahjaa kohtaan, kun hän vetää keuhkoihinsa esimerkiksi sellaista riippuvuutta aiheuttavaa ainetta kuin nikotiinia? Jumala on antanut ”kaikille elämän ja hengityksen”. (Apostolien teot 17:24, 25) Pitäisikö meidän saastuttaa Jumalalta saamamme hengitys? Jumalan näkökulmasta katsottuna kyseessä on varmastikin pahe eli ”pysyvä siveellisesti ala-arvoinen ominaisuus ihmisellä – – tällaisten [pahojen] tekojen suorittaminen”, kuten Nykysuomen sanakirja tämän sanan määrittelee.
Miten tupakointi voisi ilmaista lähimmäisenrakkautta, kun tupakoitsijan pahanhajuinen hengitys ja tupakansavu saastuttavat vaatteet ja ympäröivän ilman? Mitä on sanottava tupakoitsijan lähimmistä lähimmäisistä, hänen puolisostaan ja lapsistaan? Onko rakkaudellista noudattaa sellaista tapaa, joka voi johtaa ennenaikaiseen, hitaaseen ja tuskalliseen kuolemaan heidän joutuessaan pakosta seuraamaan sitä? Onko se kristillisen huomaavaisuuden osoittamista toisia kohtaan, että heistä väkisin tehdään passiivisia tupakoitsijoita, kun he joutuvat hengittämään tupakoitsijan tupruttelemaa myrkyllistä savua? Ei ihme, että Espanjassa sijaitsevassa Blanesin kasvitieteellisessä puutarhassa tupakkakasvi on sijoitettu myrkkykasvien osastolle!
Entä sitten itsensä rakastaminen? On sopivaa rakastaa itseään siinä määrin, että huolehtii omasta ruumiillisesta, henkisestä ja hengellisestä terveydestään. Apostoli Paavali sanoi, että ”ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä”. Onko se itsensä rakastamista, että ihminen antautuu sellaisen tavan valtaan, joka hitaasti turmelee hänen terveytensä? – Efesolaisille 5:28, 29.
Jehova Jumalan lupausten perusteella me odotamme ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva”. (2. Pietari 3:13) Se tulee olemaan puhdas uusi maailma, jossa ei ole minkäänlaisia saasteita. Koska tupakointi ei silloin tule olemaan sallittua eikä edes haluttavaa, niin miksi tupakoida nyt? On johdonmukaista ajatella, että seuraava Paavalin neuvo soveltuu myös tähän yhteyteen: ”Sen tähden, rakkaat, koska meillä on nämä lupaukset, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta täydellistämällä pyhyys Jumalan pelossa.” (2. Korinttolaisille 7:1) Nikotiini saastuttaa lihan aivan kirjaimellisesti. Jos kristitty tupakoisi, hänen olisi mahdotonta antaa ruumistaan Jumalalle ’eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyineen’. (Roomalaisille 12:1) Järki jo sanoo, että tupakointi on vaarallista ja vastoin kristillisiä periaatteita. Tässä on siis tärkein syy ihmiselle tupakoinnin lopettamiseen, jos hän haluaa miellyttää Jumalaa.
Miksi he lopettivat?
Miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat päässeet irti tupakasta. Se voi onnistua. Mutta miten? Mitä siihen tarvitaan? Voimakas syy. Monille se on terveys, itsekunnioitus ja rakkaus muuta perhettä kohtaan. Toisilla taas siihen on uskonnollinen syy: halu miellyttää Jumalaa.
Kerroimme toisen kirjoituksemme alussa Raystä, Billistä, Amystä ja Harleystä. Miksi he ovat lopettaneet tupakoinnin?
Bill oli parrakas, pitkätukkainen taiteilija, kun hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Mitä tapahtui seuraavaksi? ”Päätökseni oli, että halusin miellyttää Jumalaa ja palvella häntä puhtaalla ruumiilla ja mielellä. Lopetin tupakoinnin kerralla. 1. päivä tammikuuta 1975 vedin viimeiset savuni ja sitten heitin savukerasian pois. Sen jälkeen terveyteni on parantunut. Kärsin yhä hieman keuhkolaajentumasta. Värisilmänikin on parantunut lopetettuani tupakoinnin.”
Amy, kirurgin apulainen, selittää miten hän lopetti. ”Avustin avosydänleikkauksissa, ja olen nähnyt kaikenlaisia keuhkoja – vaaleanpunaisia ja terveitä, tummia ja myrkyttyneitä. Vaikka näin kauhistuttavan sairaita keuhkoja, jotka olivat aivan sen näköisiä kuin ne olisivat olleet täynnä mustaa pippuria, en silti lopettanut tupakointia. Petin itseäni sanomalla: ’Olet vielä nuori. Ei sinulle noin voi käydä.’
”Vuonna 1982 sitten tunsin, että minun täytyy saada elämäni järjestykseen, ja aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Silloinkin kun vietin aikaani erään Jehovan todistajan luona, hiivin usein katolle tupakoimaan! Niinpä minun oli tartuttava itseäni niskasta kiinni. Rukoilin hartaasti ja pitkään. Heti kun olin tehnyt päätökseni, se olikin sitten helppoa. Ensimmäiset kaksi päivää olivat todella koettelevia, mutta jatkuva rukoileminen käänsi tilanteen minulle voitoksi.”
Harleyllä, entisellä laivaston lentäjällä, nikotiiniriippuvuudesta vapautuminen oli työn takana. ”Yritin päästä vähitellen eroon tupakoinnista, mutta se ei onnistunut. Kun sitten päätin, että halusin tulla kastetuksi Jehovan todistajaksi, panin kerrasta poikki. Pari kolme seuraavaa päivää olivat tuskallisia. Olin hermostunut, jännittynyt ja kireä. Miten halusinkaan savuketta! Silloin eräs Jehovan todistaja auttoi minua antamalla minulle erinomaisia neuvoja. ’Kun mielesi tekee savuketta, sinun on siinä paikassa rukoiltava Jehovalta apua.’ Se auttoi minua. Toinen ajatus, joka teki minuun suuren vaikutuksen, oli tällainen: ’Voisinko kuvitella Jeesuksen suuhun savukkeen?’ Se ei olisi tullut kysymykseenkään. Nyt kuitenkin tajuan, että tupakoitsija tarvitsee voimakkaan syyn voidakseen lopettaa. Minulla oli tapana sanoa äidilleni: ’Tästä on vahinkoa vain minulle itselleni.’ Todellisuudessa siitä oli vahinkoa myös hänelle, useammalla kuin yhdellä tavalla.”
Ray, entinen laivaston aliperämies, huomasi myös, ettei tupakasta irti pääseminen ollut helppoa. ”Olin yrittänyt jo muutaman kerran ennen kuin tapasin Jehovan todistajia, mutta se ei koskaan onnistunut. Kaikki joiden kanssa vietin aikaani, olivat tupakoitsijoita, ja oli vaikea kieltäytyä tarjotusta savukkeesta. Kun sitten opin tuntemaan Raamatun totuuden, halusin palvella Jehovaa, aivan kuten Kristuskin oli tehnyt. Niinpä lopetin yhdessä päivässä. Olo tuntui kaksi viikkoa surkealta. Ruumiini vaati saada nikotiinia. Mutta miten kaikki onkaan sen jälkeen muuttunut! Yhtäkkiä minulla oli jälleen rajattomasti energiaa. Olin tyytyväinen itseeni. Olin jälleen vireessä.”
Onko se sen arvoista?
Terve järki jo sanoo, että mistä tahansa vahingollisesta tavasta pitäisi päästä eroon. Tupakoinnin yhteydessä emme voi puhua pelkästään sen vahingollisuudesta. Tupakointi on vaarallista, tappavaa. Se on myrkyllistä. Viittaamme tässä siihen, mitä Patrick Reynolds, suuren tupakalla hankitun omaisuuden perijä, sanoi eräälle Yhdysvaltain kongressin alakomitealle antamassaan lausunnossa: ”Olen sitä mieltä, että tupakkamainonta on myrkyllisen tuotteen myynninedistämistä ja että kaiken tupakkamainonnan poistaminen on sopivaa, oikeutettua ja moraalisesti perusteltua.”
Koska kristityt haluavat miellyttää Jumalaa, on varmastikin sopivaa, oikeutettua ja moraalisesti perusteltua, että he tupakkamainonnan lisäksi poistavat elämästään kaikki tupakkatuotteet. Savukkeet, sikarit, piipputupakka ja nuuska on kaikki tehty samasta myrkyllisestä, nikotiinia sisältävästä tupakkakasvista. Etkä sinä tarvitse tupakkaa todistaaksesi ’päässeesi pitkälle’ tai etsiäksesi elämääsi nautintoa ja menestyksen makua. Itsensä myrkyttäminen ei ole mikään hienostuneisuuden ja sivistyksen merkki, yrittivätpä nämä tautien ja kuoleman kauppiaat sanoa sinulle mitä tahansa!
[Tekstiruutu s. 15]
Tupakkateollisuuden ”luopiot”
Vuonna 1875 perusti R. J. Reynolds purutupakkaa valmistavan yhtiön Pohjois-Carolinaan. Vuonna 1913 se valmisti ensimmäiset savukkeensa, jotka olivat kuuluisaksi tullutta Camel-merkkiä. Nykyään tämä yhtiö on Philip Morris -yhtiön jälkeen liikevaihdoltaan toiseksi suurin Yhdysvalloissa toimiva tupakkateollisuusyritys. Yhtiön perustajan pojanpojanpoika Patrick Reynolds on nyt vähän yli 40-vuotias. Hän lopetti tupakoinnin tupakoituaan 15 vuotta. Sen jälkeen hän pudotti keskelle tupakkamaailmaa todellisen pommin.
Hän nimittäin ilmaantui vuonna 1986 erään kongressin alakomitean eteen todistamaan tupakointia vastaan. Siitä lähtien hän on ollut säännöllisesti tukemassa tupakanvastaisia kampanjoita. Mikä sai hänet tuntemaan vastenmielisyyttä tuotetta kohtaan, jolla hänen sukunsa oli hankkinut omaisuutensa? Hän muistaa seuranneensa poikaiässä, miten hänen isänsä – kova tupakkamies – kuoli hitaasti keuhkolaajentumaan. Patrick sanoi: ”En muista isästäni muuta kuin sen, että hän oli aina hengästynyt ja että hän laskeskeli, paljonko hänellä vielä on elinaikaa.”
Patrick päätti käyttää elämäänsä johonkin hyödylliseen. ”Tajusin, että voisin vaikuttaa paljon ja tehdä jotakin elämälläni.” Hänen mukaansa oli ”täysin moraalitonta” jatkaa sellaisten tuotteitten menekinedistämistä, jotka ”todistettavasti ovat hengenvaarallisia”.
”Jos se käsi, joka kerran ruokki minua, on tupakkateollisuus, siinä tapauksessa tämä sama käsi on tappanut miljoonia ihmisiä ja tulee yhä tappamaan miljoonia muita, paitsi siinä tapauksessa, että ihmiset heräävät huomaamaan tupakan vaarallisuuden.” – The New York Times, 25.10.1986.
David Goerlitz on valokuvamalli, ja hän oli Winston-tupakkamainosten kuuluisa Winston-mies. Hän on lopettanut tupakkamainoksissa esiintymisen, ja nykyään hän toimii Yhdysvaltain syöpäyhdistyksen puolestapuhujana. Mikä sai hänet muuttamaan mieltään? Hän selitti televisiohaastattelussa 29. joulukuuta viime vuonna: ’Kävin katsomassa veljeäni Bostonissa erään sairaalan syöpäosastolla. Jouduin kasvotusten työni seurausten kanssa: näin syöpäpotilaita, joiden kärsimykset johtuivat tupakoinnista. Näin, miten tuhoisasti tupakointi oli vaikuttanut uhreihinsa ja uhrien uhreihin, heidän perheenjäseniinsä. Näin 40-vuotiaita, kaljuuntuneita miehiä, joilla oli työnnettynä letku kurkkuun ja mahaan. Tunsin syyllisyyttä ja päätin lopettaa tupakan mainostamisen.’
[Kuva s. 14]
”Avustin avosydänleikkauksissa, ja olen nähnyt kaikenlaisia keuhkoja”