Protestanttisuuden tulevaisuus – ja oma tulevaisuutesi
”OLEN nyt lukenut luterilaista teologiaa seitsemän lukukautta, joten minulla on mahdollisuus valmistua papiksi”, alkoi erään länsisaksalaisen sanomalehden yleisönosastossa viime marraskuussa julkaistu kirje. Siinä jatkettiin: ”Haluaisin kiinnittää huomion siihen, että saamamme koulutuksen pääsisältönä on Raamatun rikki repiminen – siitä on enää kannet jäljellä. – – Samalla kun teologian opiskelijan uskoa ja sen perustusta, Raamattua, nakerretaan hajalle, useimmat hänen opettajistaan opettavat hänelle sosialismin ’uutta evankeliumia’, ja näin kirkon olemus muuttuu aivan toisenlaiseksi. Jumala on kuollut, kauan eläköön sosialismi! Jeesus on mädäntynyt hautaansa, meidän täytyy pelastaa itsemme! Tällaisen sanoman moni pappi vie saarnastuoliinsa sunnuntai sunnuntain jälkeen. Me tarvitsemme kipeästi uusia mahdollisuuksia opetuksen saamiseksi Raamatusta, mutta tällä hetkellä kirkko estää sen.”
Kun Jumalan sanaa kohdellaan näin alentavasti, niin onko toiveita siitä, että luterilainen kirkko ja siihen kuuluvat voivat vielä toipua hengellisestä hämmennyksestään? Eräs 1700-luvun raamatunkääntäjä totesi osuvasti: ”Kirkon terveydentilaan vaikuttaa ratkaisevasti se, miten se suhtautuu Raamattuun.”
Olisiko uudesta uudistajasta apua?
”Dietrich Bonhoefferia arvostetaan ja lainataan nykyään enemmän kuin ketään muuta vuosisatamme teologia”, sanoo teologian professori Georg Huntemann. Bonhoeffer oli ”tunnustuskirkon” johtavia hahmoja, ja hänet vangittiin vuonna 1943 ja teloitettiin vuonna 1945 sen takia, että hänen väitettiin liittyneen Hitlerin tappamista suunnitelleisiin salaliittolaisiin. Huntemannin mukaan Bonhoeffer saattaisi olla juuri sellainen uusi uudistaja, jota luterilainen kirkko tarvitsee. Seuraavassa otteita eräistä hänen saarnoistaan. Lukija voi kysyä itseltään: Mitä hänen sanojensa noudattaminen merkitsisi luterilaiselle kirkolle? Omalle kirkolleni?
”Uskonnossa on vain yksi asia olennaisen tärkeä: sen on oltava totta.” Tämä on sopusoinnussa sen kanssa mitä Jeesus sanoi: ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” – Johannes 4:24; Ks. myös 8:32; 14:6; 16:13.
Oletko varma siitä, että kaikki mitä kirkkosi opettaa, on ehdottomasti totta? Opettaako se, että ihmisellä on kuolematon sielu – vai onko se samaa mieltä Raamatun kanssa, joka sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”? (Hesekiel 18:4, 19) Opettaako kirkkosi, että Jumalalla ei ole nimeä tai että hänen nimensä on Jeesus, vai pitäytyykö se Raamattuun, jossa sanotaan: ”Ja tulkoot tuntemaan, että sinä yksin, jonka nimi on Jehova, olet Korkein kaikessa maassa”? (Psalmi 83:18, saksal. Elberfelder Bibel) Opettaako kirkkosi, että kaikki hyvät ihmiset otetaan taivaaseen, kun maapallo hävitetään tulella, vai pitäytyykö se Raamattuun, jossa sanotaan: ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”? – Psalmi 37:29; ks. myös 104:5.
”Sen [kirkon] täytyy pyrkiä opilliseen puhtauteen.” Jeesus oli samaa mieltä. Hän sanoi, että ”tulee varoa – – hapatusta, – – fariseusten ja saddukeusten opetusta”. – Matteus 16:12; ks. myös 1. Korinttolaisille 5:8.
Hyväksyykö kirkkosi ”yksilöllisten tulkintojen laajan skaalan” vai toimiiko se sopusoinnussa Jumalasta lähtöisin olevan neuvon kanssa, joka kuuluu: ”Minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta, jonka te olette oppineet, ja karttamaan heitä”? – Roomalaisille 16:17; ks. myös 2. Timoteukselle 2:16–18; 2. Johannes 9, 10.
”Tuomiopäivänä Jumala ei varmastikaan kysy meiltä: Oletko viettänyt vaikuttavia uskonpuhdistuksen juhlia? Sen sijaan hän kysyy: Oletko kuunnellut Sanaani ja pitänyt sen?” Jeesus oli samaa mieltä: ”Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.” – Luukas 8:21; ks. myös Matteus 7:21; Johannes 15:14.
Pitääkö kirkkosi tärkeämpinä rituaaleja, seremonioita ja rakennuksia kuin täsmällisen tiedon hankkimista Jumalan sanasta? Katsooko kirkkosi, että riittää, kun käy kirkossa uskonnollisina juhlapäivinä, kun sitä vastoin Raamatussa neuvotaan olemaan ”jättämättä yhteen kokoontumistamme – – sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän [tuomiopäivän] lähestyvän”? – Heprealaisille 10:25.
Kannustaako kirkkosi sinua lukemaan Raamattua säännöllisesti ja tarjoaako se apua suoranaisesti sinulle itsellesi, jotta voisit ymmärtää Raamattu, ja auttako se sinua näkemään, että Raamatun vaatimusten noudattamisessa on mieltä?
”Uskonto on työtä, kenties vaikeinta ja mitä varmimmin pyhintä työtä, mitä ihminen voi tehdä.” Jeesus sanoi aivan samansuuntaisesti: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” – Johannes 4:34.
Sanooko kirkkosi sinulle, että Jumala on antanut nykyajan kristityille tehtäväksi saarnata ”tämän valtakunnan hyvän uutisen – – koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”? (Matteus 24:14; ks. myös Matteus 28:19.) Kannustaako se sinua kertomaan suurenmoista Valtakunnan sanomaa jokaiselle, ”joka vaatii teiltä perustetta teissä olevaan toivoon”? – 1. Pietari 3:15.
Ainakin edellä olevissa esimerkkitapauksissa Bonhoeffer antoi kirkolleen hyviä neuvoja. ”Miksei hänen sanoistaan, hänen kirkolle osoittamistaan uudistuskehotuksista, ole laisinkaan välitetty?” kysyy Huntemann. Seuraava kysymys on kuitenkin vielä paljon tärkeämpi: Mistä johtuu, että Jeesuksen Kristuksen arvovaltaiset sanat ovat jääneet vielä paljon vähäisemmälle huomiolle?
Teologi Ulrich Betz sanoo länsisaksalaisen yhteiskunnan ajattelevan ja käyttäytyvän ”jälkikristillisellä, etten sanoisi uuspakanallisella” tavalla. Luterilaisen kirkon täytyy kantaa sille kuuluva vastuunsa ainakin 25 miljoonasta luterilaisestaan, jotka ovat tämän yhteiskunnan jäseniä. Jos sellaisen puun kelvollisuutta, joka tuottaa huonoja hedelmiä, aletaan epäillä, niin samoin voidaan epäillä myös kirkkoa, joka tuottaa valekristittyjä. Jeesus selitti: ”Hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää.” – Matteus 7:16–18.
Lukija tehköön nyt rehellisen arvion. Millaista hedelmää oma kirkkosi tuottaa? Parantaako se jäsentensä luonteenpiirteitä? Edistääkö se rauhaa ja ykseyttä perheissä, yhdyskuntien sisällä ja kansojen välillä? Tarjoaako se lujan suojan huumeitten käyttöä, siveettömyyttä ja rikollisuutta vastaan? Voisitko epäröimättä sanoa, että maailmassa olisi parempi elää, mikäli kaikki kuuluisivat sinun kirkkoosi?
Viereisellä sivulla kerrotaan muutama kokemus siitä, miksi eräät Saksan luterilaiset ovat lähteneet – tällaisen rehellisen arvioinnin jälkeen – etsimään hengellistä ohjausta muualta.
Jollei kirkkosi ala toimia, niin toimitko sinä?
Jos rehellisen tarkastelun jälkeen olet kaikkea muuta kuin mielissäsi siitä, mitä näet, älä pelkästään jää valittelemaan. Kommentoidessaan Karl Barthin lausuntoa, jonka mukaan kirkko ja sen jäsenet ovat yksi ja sama asia, eräs sanomalehdentoimittaja näki johdonmukaisena seurauksena olevan: ”Seurakuntalaiset – – ovat vastuullisia siitä, mitä heidän kirkkonsa sanoo ja tekee.” Kysy siksi itseltäsi: Haluanko olla osavastuullinen kaikkeen siihen, mitä kirkkoni sanoo ja tekee? Voinko olla tosiaankin ylpeä siitä, että kaikki siihen kuuluvat ovat hengellisiä veljiäni?
Kun pohdit näitä kysymyksiä, älä missään tapauksessa unohda Ilmestyksen 18:4, 8:n painavuutta. Siinä nimittäin puhutaan väärän uskonnon maailmanmahdista, jota Jumala inhoaa: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. – – sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.” – Kirkkoraamattu.
Saatat vilpittömästi uskoa, ettei kirkkosi ole osa väärää uskontoa, jonka Jumala omien sanojensa mukaisesti tulee pian hävittämään. Sinun täytyy kuitenkin olla tästä asiasta täysin varma, sillä oma elämäsi riippuu siitä. Oletko täysin varma?
Väärällä uskonnolla ei ole tulevaisuutta, eikä tulevaisuutta ole myöskään niillä, jotka kannattavat sitä. Tosi uskonto tulee pysymään ikuisesti, samoin sen harjoittajat. Tee siksi valintasi nämä tosiasiat huomioon ottaen.
[Tekstiruutu/Kuva s. 9]
Jehovan todistajat saavat konventeissaan esimerkiksi näytelmien avulla – jollaisesta kuvamme kertoo – käytännön opetusta sen suhteen, miten he voivat soveltaa Raamatun periaatteita jokapäväiseen elämäänsä. Tällainen selvä pasuunan ääni, totuuden ääni, jota poliittiset kiistat ja uskonnolliset oppiriidat eivät pääse vääristelemään, antaa lujan tulevaisuudentoivon ja halun käyttäytyä ja toimia kristillisellä tavalla. Kehotamme sinua olemaan läsnä tällaisessa konventissa.
[Tekstiruutu s. 11]
Entiset luterilaiset selittävät, miksi heistä tuli Jehovan todistajia
”Ensimmäiseksi minuun teki vaikutuksen Jehovan todistajien puhtaus ja rehellisyys, jotka havaitsin eräässä heidän konventissaan. Kannustan toisiakin käymään tällaisessa konventissa ja kokemaan sen aidon rakkauden, joka todistajilla on keskuudessaan.” – W. R., entinen suntio.
”Kävin joka sunnuntai kirkossa. Saarna, joka useimmiten kesti 20 minuuttia, vastasi kuitenkin vain harvoin kysymyksiini elämän tarkoituksesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Jehovan todistajat antoivat minulle vastaukset näihin kysymyksiin suoraan Raamatusta, ja saatoin keskustella heidän kanssaan niin kuin ainakin ihminen ihmiselle. Jumalan palvelemiseen täytyy sisältyä muutakin kuin vain se, että kirkonkellojen alkaessa soida lähdetään joka sunnuntaiaamu veisaamaan virsiä ja kuuntelemaan saarnaa. Yksikään vilpitön totuudenetsijä ei voi tyytyä tällaiseen. Hän haluaa tehdä jotakin. – E. B., entinen pyhäkoulunopettaja.
”En luterilaisen seurakunnan vanhimpana ollut koskaan tekemisissä raamatullisten asioiden kanssa, pelkästään liikeasioitten kanssa. Eniten minua auttoi se, kun opin tuntemaan Jumalan nimen, Jehovan, jota nimeä en ollut koskaan kuullut mainittavan kirkossa. Raamatun sisältämien totuuksien paljous teki minuun suuren vaikutuksen.” – E. M., entinen luterilaisen seurakunnan vanhin.
”Kun Jehovan todistajat ensi kerran keskustelivat kanssani, ero [heidän ja meidän välillä] kävi heti ilmeiseksi. Se, että he halusivat keskustella kanssani Raamatusta, oli jotakin aivan uutta ja outoa. Ensimmäiseksi kysyin heiltä, maksetaanko heille heidän työstään palkkaa. He vastasivat, että heille ei makseta. Sen jälkeen kysyin, olivatko he olleet mukana viime sodassa. He selittivät, että Jehovan todistajia oli ollut paljon keskitysleireillä. Vihdoinkin olin löytänyt ihmisiä, jotka tarpeen vaatiessa olivat halukkaita kuolemaan vakaumuksensa puolesta.” – H. M., entinen suntio.
”Kun pyysin pappiani selittämään, miksi jokaisella papilla oli oma tulkintansa, hän vastasi: ’Jokaisella papilla on oikeus nähdä Jumala sellaisena, että Hänestä on parhaiten hyötyä oman seurakunnan tarpeisiin.’ Myöhemmin kävin vuorotellen kahden eri Jehovan todistajien seurakunnan kokouksissa. Silmääni pisti heti se, että ne olivat täysin sopusoinnussa toistensa kanssa. Lisäksi puheet sisälsivät hyvin arvokasta aineistoa, jonka tukena aina oli raamatunjakeita, jotka saattoi saman tien lukea omasta Raamatustaan. Tämä oli aivan erilaista kuin ne monet saarnat, joita olin kuunnellut.” – U. P., entinen kirkon sosiaalityöntekijä ja seurakuntasisar.
[Kuva s. 10]
Piirikonventit kannustavat Jehovan todistajia julistamaan Jumalan valtakuntaa