Nuoret kysyvät:

’Onko marihuana todella vaarallista?’

”Siitä pidetään vain paljon melua.” Näin tapasi muuan David-niminen nuori mies sanoa kuullessaan vakavia lausuntoja marihuanasta. Olihan hänellä ystäviä, jotka käyttivät tätä huumetta usein, eivätkä he kuitenkaan kuolleet siihen kuin kärpäset. Ainakaan hänen tietääkseen kukaan heistä ei ollut kuollut keuhkosyöpään, saanut aivovauriota tai tullut steriiliksi marihuanan käytön takia. Niinpä David alkoi itsekin käyttää sitä.

DAVIDIN tavoin monet nuoret torjuvat marihuanan vastaiseksi tarkoitetut kampanjat. Muuan mielipidetutkimus paljasti, että eräästäkin käyttäjäjoukosta miltei puolet piti marihuanaa vaarattomana. Entä sitten mitä on sanottava yrityksistä saada nuoret pelottelemalla uskomaan sen vaaroihin? Journal of Drug Education -lehdessä todettiin: ”Pelotteisiin pohjautuvat huumeiden vastaiset kampanjat ovat osoittautuneet suhteellisen tehottomiksi.”

Lisävaikutuksensa on myös sillä, etteivät edes asiantuntijat tunnu olevan yhtä mieltä siitä, onko marihuanasta hyötyä vai haittaa. Science-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa sanottiin: ”Marihuanan käytön mahdollinen vaarallisuus on saanut aikaan merkittävää jakautumista tiedemiesten keskuudessa – –. Tietämättömän yksilön, joka etsii opastusta, on usein varsin vaikea tietää, ketä uskoa.”

Miksi marihuanasta sitten on niin ristiriitaisia käsityksiä? Turvautuvatko marihuanan vaaroista puhuvat vain pelottelutaktiikkaan? Monet nuoret ovat epäluuloisia. Eräs 15-vuotias teini-ikäinen sanoi: ”Minusta tuntuu, että paljon kirjoitetaan vain pelottelumielessä. Mikään lukemani ei ole saanut minua vakuuttuneeksi.” On tietysti totta, ettei ole viisasta uskoa kaikkea lukemaansa. Sananlasku sanookin: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan.” Sitten se jatkaa: ”Mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” Tai kuten eräs toinen Raamatun jae asian ilmaisee: ”Jokainen mielevä toimii taitavasti.” (Sananlaskut 14:15; 13:16) Olet siksi velkaa itsellesi sen, että otat selvää tosiasioista, jotta voisit tehdä järkevän ratkaisun marihuanan käytön suhteen. Aloittakaamme siksi pohtimalla, miksi tästä asiasta ollaan niin usein eri mieltä.

Mistä kiista johtuu?

Perusongelmana on se, että marihuanaa on äärimmäisen vaikeaa tutkia. Sen sisältämien kemiallisten aineiden luettelo on varsin mittava, sillä sen savussa on yli 400 kemiallista yhdistettä. Näistä kemikaaleista yli 50:tä kannabinoliksi kutsuttua ainetta tavataan vain marihuanassa. Todellisuudessa kuitenkin vain yhden näistä aineista, delta-9-THC:n, uskotaan pääasiassa aiheuttavan huumaavan vaikutuksen. Mutta koska marihuanaa kasvatetaan erilaisissa olosuhteissa, erät ovat vahvuudeltaan hyvinkin erilaisia. Tämä voi aiheuttaa koetuloksissa hämminkiä.a Lisäksi asiaa mutkistaa se, että marihuanaa käytetään yleensä hengittämällä sen savua, ei ruiskeina. Koehenkilöille on siksi hyvin vaikea antaa mitään määrättyä annosta, ellei sitten anneta delta-9-THC:tä suoraan suoneen. Silloin tutkijat eivät kuitenkaan voi päätellä, miten tämä kemikaali vaikuttaa ihmiseen silloin, kun sitä hengitetään sisään yhdessä yli 400 muun kemikaalin kanssa.

Vaikka terveellä järjellä voidaan olettaa, että myrkyllisten kaasujen hengittäminen on epäterveellistä, sen todistaminen ei ole helppoa. Syöpää aiheuttavat kemikaalit vaikuttavat petollisen hitaasti. Siksi lääkärit tarvitsivat 60 vuotta tajutakseen, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Näin ollen se, etteivät marihuanan polttajat nyt näytä kuolevan joukoittain, ei merkitse sitä, että huume olisi vaaratonta. Kukaan ei kuitenkaan pysty myöskään sanomaan varmasti, että marihuanan polttajat saavat keuhkosyövän jonakin päivänä. Saattaa viedä vuosikymmeniä, ennen kuin todella tiedetään, miten marihuanan 400 kemiallista ainetta vaikuttavat ihmisen elimistöön.

Vaarallinen kunnes toisin todistetaan

Ei siis ihme, että tästä suositusta huumeesta ollaan niin monta mieltä. Siitä huolimatta ne nuoret, jotka pitävät tätä yllykkeenä marihuanan polttamiselle, tekevät vakavan erehdyksen! Kirjassaan Marihuana Today biologian professori George K. Russell muistuttaa meitä siitä, että ”farmakologien keskuudessa vallitseva yleinen periaate on, että jokaista lääkeainetta on pidettävä vaarallisena, kunnes toisin todistetaan”! – Kursivointi meidän.

Lääkärit ovat oppineet kovien kokemusten kautta, että on vaarallista sanoa jotakin lääkeainetta vaarattomaksi, ellei sitä tehdä vuosia kestäneiden tutkimusten ja kokeiden perusteella. Tiedemiehet kehittivät 1950-luvulla lääkeaineen, joka otettiin innokkaasti vastaan todella turvallisena uni- ja rauhoituslääkkeenä. Sadat raskaana olevat naiset käyttivät sitä. Alkoi syntyä epämuodostuneita lapsia. Talidomidikatastrofi on siksi synkkä muistutin siitä, että on järkevää luokitella mikä tahansa lääkeaine vaaralliseksi, kunnes se on todistettu vaarattomaksi.

Jamaikan tutkimus

Miksi sitten monet maineikkaatkin julkaisut ovat suvainneet, elleivät peräti hyväksyneet, marihuanan käytön? Esimerkiksi Psychology Today -lehdessä sanottiin: ”On olemassa hyvin vähän selviä todisteita siitä, että [marihuana] olisi vaarallista.” Tämä johtopäätös perustui kuitenkin ensisijaisesti paljon julkisuutta saaneeseen Jamaikassa tehtyyn tutkimukseen. Psychology Today -lehti sanoi sitä ”suurenmoiseksi antropologisen tutkimustyön näytteeksi”.

Ensi silmäyksellä mainittu tutkimus vaikuttaa arvovaltaiselta. Olihan se peräti Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin teettämä. Ryhmä antropologeja matkusti Jamaikaan (missä ganja, marihuanan voimakas muoto, on ollut suosittu nautintoaine sukupolvien ajan) ja valitsi joukon koehenkilöitä, joihin kuului 30 ganjan suurpolttajaa ja 30 raitista. Heille tehtiin sarja lääketieteellisiä kokeita. Millaisia olivat tulokset? Kirjassa Marihuana Today selostetaan, ettei suurpolttajien ja niiden välillä, jotka eivät polttaneet, todettu ”mitään merkittäviä eroja”. Marihuanan puolestapuhujat iloitsivat! ’Lopultakin on todistettu, että marihuana on vaaratonta’, he päättelivät.

Mutta miten ”suurenmoinen antropologisen tutkimustyön näyte” Jamaikan tutkimus sitten todellisuudessa oli? Asiantuntijat osoittavat, että tutkimuksessa oli eräs olennainen heikkous: koehenkilöiksi valittiin vain sellaisia marihuanan polttajia, joiden terveydentila oli hyvä ja jotka ”toimivat normaalisti yhteiskunnassa”! Ei siksi ihme, ettei ”mitään merkittäviä eroja” löytynyt polttajien ja polttamattomien välillä. Tutkijat ovat saattaneet karsia pois kokeista ne, joita marihuana on vahingoittanut fyysisesti tai psyykkisesti.b Lisäksi tutkimusta on arvosteltu huolimattomasta laboratoriotyöskentelystä ja riittämättömistä tutkimusmenetelmistä. Tri Carlton Turnerin, alan asiantuntijan, on mainittu sanoneen, että tutkimuksen herättämästä kohusta huolimatta sitä ”ei ole koskaan julkaistu missään tieteellisessä lehdessä. Se ei olisi voinut kestää tieteellistä tarkastelua.”

Luultavasti kaikkein raskauttavimmat todisteet Jamaikan tutkimusta vastaan tulevat kuitenkin lääketieteellisen alan työntekijöiltä, jotka ovat tarkkailleet ganjan polttajia vuosien mittaan. Esimerkiksi vuonna 1972 tri John A. S. Hall, joka oli toiminut Jamaikan Kingstonin sairaalan lääketieteellisen laitoksen puheenjohtajana vuodesta 1965 lähtien, esitti vastalauseensa väitteelle marihuanan vaarattomuudesta. Hän mainitsee, että keuhkosairaudet ja vakavat tunne-elämän häiriöt ovat yleisiä ganjan piintyneillä käyttäjillä.

”Vakava kansallinen huolenaihe”

Kaikesta kiistanalaisuudesta huolimatta tiedemiehet ovat saaneet selville joitakin vakavia tosiasioita marihuanasta. Äskettäin Yhdysvaltain hallitus myönsi arvovaltaiselle Lääketieteen instituutille määrärahan aiheesta tehtävää tutkimusta varten. Instituuttia pidetään ”riippumattomana tieteellisenä elimenä, joka ei ole omaksunut mitään ennakkoasennetta tähän varsin ristiriitaiseen kysymykseen”. Instituutin asiantuntijalautakunta tarkasteli tuhansia tutkimusraportteja ja päätyi synkkään lopputulokseen: ”Tähän mennessä julkaistu tieteellinen todistusaineisto osoittaa, että marihuanalla on monia erilaisia psykologisia ja biologisia vaikutuksia, joista jotkut ovat ainakin tietyissä olosuhteissa vahingollisia ihmisen terveydelle. – – Merkittävin johtopäätöksemme on, että se vähä minkä varmasti tiedämme marihuanan terveydellisistä vaikutuksista – ja kaikki mitä meillä on syytä olettaa – antaa aihetta pitää sitä vakavana kansallisena huolenaiheena.” – Kursivointi meidän.

Miten sitten kristittyjen tulisi suhtautua tähän kysymykseen? Raamattu käskee heitä karttamaan tapoja, jotka ’saastuttavat lihan’. (2. Korinttolaisille 7:1) Lisäksi se kehottaa heitä ’varjelemaan ajattelukykyä’. (Sananlaskut 3:21, UM) Mutta onko sitten todella olemassa vakavasti otettavia todisteita siitä, että marihuana tosiaan saattaa vahingoittaa mieltämme ja elimistöämme? Tulevissa artikkeleissamme tarkastellaan näitä kysymyksiä.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 14]

’Se vähä minkä varmasti tiedämme marihuanan terveydellisistä vaikutuksista, antaa aihetta pitää sitä vakavana kansallisena huolenaiheena.’ – Yhdysvaltain Lääketieteen instituutti.

[Kuva s. 13]

Nuoret epäilevät väitteitä marihuanan vaarallisuudesta nähdessään korkeasti koulutettujen ihmisten käyttävän sitä