Raamatun näkökanta

Muovaako kohtalo tulevaisuutesi?

HYVIN varovaisesti käsi pyyhkäisee lian pois lapsen kasvoilta, kuten niin monien hellien vanhempien nähdään usein tekevän. Tilanne on nyt vain kauhistuttavan erilainen. Lapsi, jota ollaan juuri hautaamassa, on yksi niistä yli 2000 uhrista, jotka saivat surmansa koko Intiaa järkyttäneessä katastrofissa muun maailman haukkoessa kauhistuneena henkeään. Bhopalin kaupungin ylle levisi valkoista, vuotamaan päässyttä myrkyllistä kaasua sisältävä pilvi, joka jätti jälkeensä vaurioita ja kuolemaa ja jonka jälkimaininkeja tämäkin näky oli.

Tämän murhenäytelmän nähneistä intialaisista jotkut valittavat: ”Kohtalo!” Toiset taas alistuvat esimerkiksi sellaiseen ajatukseen, että ’se oli säädetty’ tai että ’se oli kirjoitettu’. Kaikki intialaiset eivät kuitenkaan vieritä Bhopalin onnettomuuden syytä sokean kohtalon niskoille.

Mitä sinä ajattelet? Onko kohtalo vastuussa siitä? Muovaako kohtalo tulevaisuutemme?

Piteleekö kohtalo elämäsi ohjaksia?

Kohtaloon liittyvä oppi, fatalismi eli kohtalousko, opettaa, että ”tapahtumat on määrätty ennalta kaikiksi ajoiksi siten, että ihmiset ovat voimattomia muuttamaan niitä”. Kuka ne sitten on määrännyt? ”Persoonaton yliluonnollinen voima”, vastaavat jotkut fatalistit. Toiset taas uskovat jonkin jumalan määränneen ennalta ihmisen koko elämänkulun, mukaan luettuna myös kuolinhetken ja -tavan, eikä niitä voida millään keinolla muuttaa.

Raamattu esittää kuitenkin erilaisen näkemyksen asiasta. Se sanoo, että jotkin tapahtumat samoin kuin pahojen ja hyvien ihmisten lopullinen kohtalo on ennalta määrätty mutta että kenenkään yksilön kohtaloa ei ole ennalta päätetty. Dictionary of the Bible -niminen Raamatun sanakirja selostaa ’kohtalo’-sanan käyttöä eräässä käännöksessä ja sanoo siitä: ”Tekstiyhteyden tarkasteleminen osoittaa, ettei missään esitetä sokeaa kohtalouskoa. Toisinaan viitataan ihmisten yleiseen kohtaloon ja toisinaan taas tuomioon, jonka ihmiset tuottavat itselleen tai yhteisölle.” – Ks. yhtenä esimerkkinä 4. Mooseksen kirjan 16:29:ää.

On merkille pantavaa, että Raamattu tukee järkevää syyn ja seurauksen lakia sanoessaan: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7) Tämän jakeen ajatus on selviö. Se ei tarvitse todisteluja eikä selittelyjä. Ja koskapa me niitämme, mitä olemme kylväneet, niin eikö ole ilmeistä, että olemme itse vastuussa paljosta siitä, mitä meille tapahtuu? Sokea kohtalo ei päätä sitä.

Valinnanvapaus

Meillä on valinnanvapaus. Se, että meillä on vapaus valita, ilmenee seuraavasta lausunnosta: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20) Miksi Jehova Jumala kannustaisi meitä valitsemaan elämän jollei olisi valinnanvaraa?

Jos me olisimme vain lihaa ja verta olevia robotteja, joiden toimet jokin taivaallinen ohjelmoija olisi etukäteen määrännyt, niin mitä arvoa olisi Jeesuksen neuvolla ’ponnistella tarmokkaasti päästäksemme sisään kapeasta ovesta’, joka johtaa ikuiseen elämään? Tai mitä merkitystä olisi hänen lausunnollaan: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu”? Ei mitään! Hengellisesti saamattomalla ihmisellä ei olisi mitään syytä ponnistella palvellakseen Jumalaa tai pysyä kestävänä Raamatun periaatteiden noudattamisessa. – Luukas 13:24; Matteus 24:13.

Jos Jeesuksen seuraaja Paavali uskoi, että hänen lopullinen kohtalonsa oli jo vakaasti määrätty, hänen seuraavat sanansa ovat merkityksettömät: ”Ei niin, että olisin jo tullut täydelliseksi: en ole vielä voittanut, mutta minä juoksen yhä tavoittaakseni palkinnon, jota varten Jeesus Kristus tavoitti minut. Voin vakuuttaa teille, veljet, että ajattelen kaikkea muuta kuin jo voittaneeni. Voin sanoa vain, että unohdan menneen ja kurottaudun eteenpäin kohti sitä, mikä on vielä tuleva; kilpailen saapuakseni maaliin, saadakseni palkinnon, johon Jumala kutsuu meidät ylös.” – Filippiläisille 3:12–14, The Jerusalem Bible.

Olisiko kristityn järkevää ’kurottautua eteenpäin’ ja ’kilpailla saapuakseen maaliin’, jos kohtalo olisi jo ennen kilpailun alkamista määrännyt, kuka voittaa? Miksi silloin osallistua lainkaan koko kilpailuun? ”Tulee mitä tuleman pitää” -ajattelu ei todellakaan ole Raamatun näkökannan mukaista.

Me emme siksi ole vain sätkynukkeja jonkin meitä ylempänä olevan ja kaikkia toimiamme ohjaavan voiman käsissä. Kohtaloamme ei ole sinetöity jo ennen syntymäämme.

Miksi hyvät joutuvat kärsimään pahaa?

Jollei kohtalo määrää elämäämme, miksi sitten näyttää siltä, että hyvätkin ihmiset joutuvat kärsimään pahaa? Raamattu esittää yhtenä vastauksena sen, että ”aika ja aavistamattomat tapahtumat” vaikuttavat meihin kaikkiin. (Saarnaaja 9:11, UM) Ihmisistä voi tulla viattomia uhreja aivan sattumalta. He saattavat vain olla väärässä paikassa väärään aikaan.

Toinen Raamatun antama vastaus on, että ihmiskunta on perinyt synnin ja sen myötä epätäydellisyyden. ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12) Siksi ihmisten toimien lisäksi myös se, mitä he rakentavat ja valmistavat, on altis virheille ja puutteille. Turvallisuusmääräyksien kiertäminen, kaiutettujen varoitusten noudattamatta jättäminen, hyvän tarkoituksen jääminen ahneuden varjoon ja muut vastaavat tilanteet voidaan panna ihmiskunnan epätäydellisyyden syyksi.

Kohtalo ei siis muovaa tulevaisuutamme; meillä on vapaus valita kohtalomme. Brittirunoilija William Ernest Henley ilmaisi samanlaisen vakaumuksen sanoessaan: ”Olen kohtaloni herra, olen sieluni kapteeni.” Kuitenkin jo yli 3000 vuotta aikaisemmin eräs raamatunkirjoittaja esitti saman ajatuksen paljon täsmällisemmin. Hän tiesi, että hyvä tai huono tulevaisuus oli hänen omissa käsissään. Se riippui siitä, valitsiko hän Jumalan tottelemisen vai ei. Hän kirjoitti: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella – –. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” – Joosua 24:15.

[Huomioteksti s. 15]

Aiheuttiko kohtalo Bhopalin onnettomuuden?

[Huomioteksti s. 16]

Monet uskovat, että koko heidän elämänsä on määrätty ja etteivät he voi tehdä mitään muuttaakseen sitä

[Huomioteksti s. 16]

Raamattu sanoo, että jotkin tapahtumat on määrätty ennalta mutta että kenenkään yksilön kohtaloa ei ole ennalta päätetty