Menetämmekö oppimisen taidon?
Osaatko lukea, kirjoittaa ja laskea? Jos osaat, niin osaat sellaista, mitä keskimäärin viidesosa ihmisistä EI OSAA.
KOLMASOSA maailman aikuisväestöstä ei osaa lukea tällä sivulla olevia yksinkertaisia sanoja millään kielellä. Mutta pahinta on ehkä se, että monissa yhteisöissä yhä suurempi osa luku- ja kirjoitustaidottomista koostuu nuorten ryhmistä. Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO:n) apulaisjohtaja Joe Fobes arvioi vuonna 1977, että jos nykyinen suuntaus jatkuu, niin koulua käymättömien 6–12-vuotiaitten lasten määrä nousee kolmannen maailman maissa vuoteen 1985 mennessä noin 134 miljoonaan.
Sellaisissakin maissa, joissa entistä useammat nuoret käyvät koulua, he näyttävät oppivan entistä vähemmän. Yhdysvaltalaisten vanhempien tiedetään nostaneen oikeusjuttuja kouluja vastaan, koska ne ovat antaneet päästötodistuksen sellaisille oppilaille, jotka eivät osaa lukea eivätkä täyttää tavallista työhakemuslomaketta.
Mitä koulutuksen alalla tapahtuu?
Yrittäessään eritellä, mitä opetuksen ja oppimisen alalla tapahtuu, aikakauslehti U.S. News & World Report selosti kaksikymmenvuotista kokeilua, jonka yhteydessä syydettiin miljardeja dollareita maailman suurimpiin kuuluvan Yhdysvaltain koulujärjestelmän parantamiseen. Lukemisen, kirjoituksen ja laskennon opetuksessa käytettyjen vanhanaikaisten menetelmien tilalle omaksuttiin yleisesti ”kuva-sana”-opetusmenetelmiä. ”Uusi matematiikka” syrjäytti kertotaulut.
Yhdysvaltain Connecticutin osavaltiossa sijaitsevassa Westportissa oppilaat lukivat luokkahuoneissa sarjakuvalehteä Mad Magazine, kuuntelivat Beatlesien levyjä ja katselivat televisiota. He laativat omia oppikurssejaan: ”Vastuuttomat vampyyrit”, oppikurssi kauhukertomuksista, joiden tavoitteena oli saada ihmiset pelon valtaan; ”Solakkana bikineihin”, ruokavalio-oppikurssi; ja monia muita äärimmäisyyksiin meneviä aiheita, joita vain omin päin toimivat nuoret voivat keksiä.
Mitä tällainen ”edistyksellinen” koulujärjestelmä on saanut aikaan? 26–35-vuotiaitten sukupolvessa monet ovat niin oppimattomia, että he eivät pysty vertailemaan hintoja ruokatavarakaupassa, tulkitsemaan keittokirjan ruoanvalmistusohjetta eivätkä pysyttelemään šekkitilinsä tilitapahtumien tasalla.
Saatuaan osakseen arvostelua jotkin koulut ja korkeakoulut ovat alkaneet hylätä ”uudistuksia” ja palata perinteisiin tavoitteisiin ja menetelmiin. Kasvattajat ovat joutuneet ”paineitten ja suuntausten kaaosmaiseen pyörteeseen” ”teoreetikkojen armeijoitten yhteenoton melskeisellä kentällä”.
Mutta uuden koulujärjestelmän tuottamien luku- ja kirjoitustaidottomien joukossa on myös opettajia. Arviolta yksi aina viidestä opettajasta ei hallitse lukemisen, kirjoituksen ja laskennon perustaitoja kyllin hyvin voidakseen opettaa. Reader’s Digest -aikakauslehden mukaan eräs Portlandin valtionyliopistossa Oregonissa Yhdysvalloissa erinomaisia ja kiitettäviä arvosanoja saanut opettaja ei osannut lukea eikä kirjoittaa edes niin hyvin, että olisi pystynyt opettamaan lastentarhassa.
Kun sikäläisissä yhteiskunnan omistamissa kouluissa on 42 miljoonaa oppilasta, kun yksi 20:stä opettajasta joutuu niissä oppilaiden hyökkäyksen kohteeksi ja kun oppilaitten elinympäristössä esiintyy roturistiriitoja, vanhempien välinpitämättömyyttä ja avioeroja, niin onko mikään ihme, että monet koululaiset sortuvat juopotteluun, huumeiden käyttöön, väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen?
Jos olet koululainen, ajatteletko ehkä menettäneesi opinsaantimahdollisuutesi? Et ole välttämättä menettänyt niitä. Mietihän seuraavia kysymyksiä: Ajatteletko, että koulunkäynti on työtä eikä huvia? Ymmärrätkö, että hyvää kouluopetusta ei voi saada pelkällä hauskanpidolla? Opitko ennen koulusta lähtöäsi ainakin yhden taidon, jonka avulla voit ansaita elatuksesi? Tajuatko selvästi, että kouluopintojen perusasioihin kuuluvat lukeminen (ääneenlukuharjoitusten avulla), matematiikka (niin ettet ole täysin riippuvainen taskulaskimesta), historia, maantiede, oikeinkirjoitus, kaunokirjoitus, ainekirjoitus, luonteenkasvatus, kansalaistiedot, kohteliaisuus ja hyvät tavat? Ymmärrätkö, että koulussa alkanutta opiskelua tulee jatkaa koko elämän ajan luokkahuoneen ulkopuolella ja päästötodistuksen saamisen jälkeenkin?
Mitä useampaan tällaiseen kysymykseen vastaat myöntävästi, sitä todennäköisempää on, ettei mahdollisuutesi saada arvokasta koulutusta ole kokonaan mennyttä. Tärkeintä on oma asenteesi, päättäväisyytesi ja tavoitteesi.