Opeta lapsellesi lukemisen alkeet

Tämän artikkelin kirjoittaja on amerikkalainen opettaja, ja hänellä on monen vuoden kokemus sekä koulu- että yksityisopetuksen antamisessa.

SILMÄILLESSÄSI näitä sanoja käytät hyväksesi taitoa, joka on opetuksen perusta: lukutaitoa. Käyttämällä tätä perustaitoa, ajatusten poimimista painetuilta sivuilta, voit saada tietoa siitä, mitä on tapahtunut kauan sitten ja mitä tapahtuu parhaillaan, sekä jonkinlaisia suuntaviivoja tulevaisuuden tapahtumista. Kysy itseltäsi: ”Millaista elämä olisi, jollen olisi oppinut lukemaan?”

Tutkimuksissa on kuitenkin paljastunut, että monet oppi- ja korkeakoulujen oppilaat eivät osaa lukea kyllin hyvin suoriutuakseen menestyksellisesti tehtävistään. On siksi ilmeistä, että meidän tulisi oppia hallitsemaan tämä elämässämme niin tähdellinen taito mahdollisimman nuorena. Ja siksi meidän tulisi myös pitää omien pienten lastemme opettamista lukemaan tuiki tärkeänä.

Monet vanhemmat ajattelevat erheellisesti lapsen opintien alkavan lastentarhasta tai peruskoulun ensimmäiseltä luokalta. Todellisuudessa lapsen pienet tietokoneen kaltaiset aivot ovat syntymästä saakka toiminnassa ja odottavat vain, että niihin syötetään tietoa tallennettavaksi myöhempää käyttöä varten. Aloita siksi ”ohjelmointi” syntymähetkellä. Karkota mielestäsi se väärä käsitys, että vain ammatti-ihmiset osaavat opettaa toista lukemaan. Laajalti tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen kyvyn suoriutua erilaisista tehtävistä, esimerkiksi puhumaan ja lukemaan oppimisesta, ”ajatellaan paljolti riippuvan lapsen ja hänen vanhempiensa varhaisen vuorovaikutuksen luonteesta, siitä missä määrin vanhemmat osoittavat vastakaikua pienokaiselle ja miten paljon he kykenevät rohkaisemaan häntä ottamaan itse selvää asioista”. – New York Times, 10.1.1982, ”Kasvatus”-liite, s. 6.

Vanhempien täytyy siksi ymmärtää, että juuri he pystyvät auttamaan pientä lasta oppimaan lukutaidon, joka osaltaan ehkäisee monien turhauttavien ongelmien syntymistä myöhemmin koulussa. Kun opetus aloitetaan yksinkertaisista tehtävistä ja niistä tehdään tavanomainen osa pikkulapsen elämää, hän oppii hallitsemaan taitoja, joiden avulla hän pystyy lukemaan ennen kouluun menemistään.

Olisi sen vuoksi ihanteellista, että opetus aloitetaan mahdollisimman aikaisin. Aloita se syntymähetkestä puhumalla vauvalle alinomaa. Muista, että hän yrittää oppia ”vieraan kielen” ja tarvitsee sinulta kaiken mahdollisen avun. Hellät sanasi ja kaikki kielellinen viestintä saavat hänet vakuuttuneeksi rakkaudestasi ja saattavat hänet alituisesti kosketukseen sen vieraan kielen kanssa, jota hän niin kiihkeästi yrittää opetella.

Aluksi lapsi oppii etupäässä puheäänien välityksellä. Sen jälkeen kun hän alkaa tiedostaa ympäristöään, näköhavaintovälineillä on tärkeä merkitys. Voit auttaa lasta valitsemalla huolellisesti hänen lelunsa, koska jos hänellä on hauskaa, hänen kiinnostuksensa pysyy kauemmin vireillä. Ensi kuukausina kirkkaanväriset esineet vangitsevat hänen huomionsa. Lelun muoto ei merkitse hänelle paljoakaan, onpa se sitten eläimen tai kirjaimen muotoinen. Pääasia on se, että hänellä on hauskaa, joten miksi et antaisi hänen leikkiä sellaisilla leluilla, jotka samalla tutustuttavat hänet pienestä pitäen lukemisessa tarvittaviin välineisiin?

Aloita yhdellä tai kahdella kirkkaanvärisellä, kumista tai puusta tehdyllä kirjaimella, jota lapsi voi vaikkapa pureskella. Käytä niitä muiden lelujen tavoin, mutta ehkä vähän korostetummin käyttäen niistä niiden nimeä. Hanki niitä lisää, kun hän kasvaa.

Kävelyikään ehdittyään hän pystyy jo tunnistamaan monta kirjainta, vaikkei hän ehkä osaakaan puhua. Vuoden ajan hän on tehnyt niistä havaintoja aisteillaan. Hän on nähnyt ne, kuullut sinun käyttävän niistä toistuvasti niiden nimeä, hän on leikkinyt niillä ja pureskellut niitä. Pian hän voi ryhtyä käyttämään näitä välineitä, jotka ovat jo nyt tuttuja leluja.

Kun lapsi tuntee kaikki kirjaimet, siirrytään seuraavaan vaiheeseen: kirjaimet esitetään siinä järjestyksessä, missä ne kirjoitetaan lapsen äidinkielessä. Koska suomea luetaan vasemmalta oikealle, lapsi täytyy totuttaa tähän. Muista tämä lukiessasi hänelle ja osoita usein sormellasi sanoja lausuessasi niitä, niin että hänen silmänsä seuraavat sanoja vasemmalta oikealle. Kun hän osaa puhua, aseta muutamia kirjaimia peräkkäin ja anna hänen luetella ne järjestyksessä vasemmalta oikealle. Näytä hänelle kuvia, joissa kohteet liikkuvat sivun vasemmalta puolelta oikealle. Niiden pitäisi olla yksinkertaisia ja selviä: koira kävelee kohti oikealla olevaa ruokakuppiaan, poika on potkaisemaisillaan jalkapallon oikealle jne.

Kun lapsi tuntee kirjaimet ja ymmärtää, että ne kirjoitetaan vasemmalta oikealle, alkakaa muodostaa tuttuja sanoja. Hänen nimestään on hyvä aloittaa. Voisit käyttää kuvaa, jossa lapsi huutaa ystäväänsä ulos leikkimään. Kuvasta ei voi erehtyä. Ulkona oleva lapsi on pannut kätensä torveksi suunsa eteen ja katsoo ylös taloon päin. Pikkulapsikin ymmärtää, että hän huutaa jotakuta. Voit kertoa lapsellesi, että koska emme kuule mitä hän sanoo, tarvitaan kirjaimia äänen ilmaisemiseksi meille.

”Jos hän huutaisi sinun nimeäsi, käyttäisimme näitä kirjaimia.” Kokoa sitten hänen nimensä kirjaimet ja puhu siitä. Keskittykää vain tuohon sanaan, kunnes hän pystyy tunnistamaan nimeensä kuuluvan kirjainyhdistelmän ja voi tunnistaa nimensä nähdessään sen. Ole kärsivällinen! Anna hänen edistyä omaa tahtiaan. Tee siitä leikki ja muista aina kiittää häntä hänen ponnisteluistaan. Tässä vaiheessa yrität saada hänet ymmärtämään vain sen, että kirjoitetut kirjaimet vastaavat puheäänteitä (kirjaimet = äänteet).

Kun hän pystyy tunnistamaan nimensä nähdessään sen, lisää vähitellen muita sanoja. Esimerkiksi: Tekstaa pahvinpalalle isoin suuraakkosin sana TUOLI. Pane kortti tuolille ja selitä: ”Näistä kirjaimista tulee sana TUOLI.” Puhu sanan sisältämistä kirjaimista ja anna hänen luetella jokainen kirjain järjestyksessä vasemmalta oikealle. Jätä se tuolille useaksi päiväksi. Lisää vähitellen muita kortteja tuttujen esineitten päälle.

Muista, että hän ei tässä vaiheessa lue vaan oppii ainoastaan sen, että kirjoitetut kirjaimet edustavat puheäänteitä. Kun esillä on ollut useita kortteja, tee leikki siitä, kuinka monta korttia hän osaa panna oikeitten esineitten päälle. Kun hän suoriutuu tästä, hän on oppinut

Kolme ensimmäistä askelta:

1. Kunkin kirjaimen tunnistaminen ja nimeäminen.

2. Kirjainten luetteleminen järjestyksessä vasemmalta oikealle.

3. Sen ymmärtäminen, että kirjoitetut kirjaimet edustavat puheäänteitä.

Vaikka on hyvä edelleen käyttää etupäässä suuraakkosia, voit tutustuttaa lapsen myös pieniin kirjaimiin eli pienaakkosiin. Monet aapiskirjat valaisevat tätä täysikasvuisilla eläimillä ja niiden poikasilla, ja se on avuksi. Tässä vaiheessa lasta ei tarvitse opettaa kirjoittamaan kirjaimia. Nyt tavoitteesi on opettaa hänet lukemaan. Älä rasita häntä samanaikaisesti vielä vaikeammalla tehtävällä. Luonnollisesti hän yrittää kirjoittaa, kuten hän näkee sinun kirjoittavan, ja hän voi tarvita aika ajoin vähän opastusta, mutta älä ota kirjoittamista varsinaiseen harjoitusohjelmaanne. Sen vuoro tulee myöhemmin.

”Kirjani Raamatun kertomuksista”

Mainituille askeleille ei voida asettaa mitään ikärajaa, vaan aikaansaannokset riippuvat opetukseen uhratun ajan ja vaivannäön määrästä. Otaksuttavasti lapsella on tähän mennessä ollut käsillä runsaasti opetusaineistoa, hänelle on luettu paljon, hänellä on omia kuvakirjoja ja hän tuntee monia lastenloruja. Monet vanhemmat ovat havainneet myös runsaasti kuvitetun julkaisun Kirjani Raamatun kertomuksistaa olevan arvokas apu. Kaikki tämä on hyödyksi, kun hän nyt alkaa perehtyä painotekstiin.

Hänen ensimmäinen oppituntinsa koskee sanojen loppusointuja. Kertaa hänen tuntemiaan lastenloruja ja anna hänen täydentää loppusoinnut. Esimerkiksi:

Aa aa Heikki, kissa se langoissa ‐‐‐‐‐‐.

Satu meni saunaan, pani laukun ‐‐‐‐‐‐‐‐.

Auta häntä ymmärtämään, että loppusoinnun sisältävien sanojen loppuosa kuulostaa samalta, mutta ne alkavat eri äänteillä. Leiki hänen kanssaan niin, että sanot hänelle jonkin sanan ja annat hänen yrittää keksiä samoin päättyvän sanan, esimerkiksi PUU – KUU. Joudut ehkä mainitsemaan useita esimerkkejä, ennen kuin hän tajuaa riimityksen ajatuksen. Tekstaa korttiin sana MAA ja pyydä lasta luettelemaan sen kirjaimet. Sano hänelle: ”Olemme sanoneet kirjainten nimet, luetaanpa nyt koko sana. Sana on MAA. Lue sinä nyt se minulle – MAA.”

Kun hän ymmärtää, että kirjainyhdistelmästä tulee äännettynä MAA, tekstaa kortille toinen samoin päättyvä sana SAA – ja menettele samoin kuin edellä. Kiinnitä huomio tekstin ja ääntämisen samankaltaisuuteen ensimmäistä kirjainta lukuun ottamatta. Auta häntä erottamaan nämä kaksi sanaa toisistaan. Käytä usein sanaa LUE. ”Lue tämä sana” (näytä sanaa MAA). ”Lue nyt tämä sana” (näytä sanaa SAA). ”Nyt minä luen sanan ja sinä näytät sanan jonka luen.” Näiden oppituntien ei pitäisi olla pitkiä, koska ne vaativat lapselta ankaraa älyllistä ponnistelua. Mutta nyt kun hän on päässyt perille lukemisen alkeista, jatka ohjelmaa päivittäin, mikäli mahdollista.

Kertaa toisella oppitunnilla nuo kaksi sanaa MAA ja SAA ja lisää kaksi muuta samaan ryhmään kuuluvaa (jaa, taa jne.). Älä lisää sanoja ennen kuin hän pystyy lukemaan helposti hänelle jo opetetut sanat. Siihen on käytettävä useita opetusjaksoja, mutta tällainen alkeisopetus on välttämätön hyvän pohjan luomiseksi. Tämä menetelmä on tehokas yksinkertaisuutensa vuoksi. Lapsi tuntee loppusoinnun ja hän joutuu tarkkailemaan vain ensimmäistä konsonanttia äänteen vaihtamiseksi. Keskity vain tähän äänneryhmään, kunnes hän osaa lukea minkä tahansa ”AA”-ryhmään kuuluvan sanan yksin tai tavuviivojen avulla yhdistettyinä sanoina tai lauseena. Älä pitkitä oppituntia niin että lapsi kyllästyy. Jos lukemaan opetteleminen tulee hänelle vastenmieliseksi, hän menettää pian kiinnostuksensa siihen.

Kun hän on oppinut hallitsemaan hyvin AA-loppuiset sanat ja tavut, opeta häntä erottamaan lyhyet äänteet pitkistä (jaa, ja), ja siirry AI-päätteisten kolmikirjaimisten sanojen ryhmään (sai, kai, tai, hai jne.). Noudata samaa menetelmää kuin edellisen ryhmän yhteydessä, mutta kertaa jatkuvasti AA-ryhmää. Esittele uudet äänteet pareittain entisten kanssa:

HAA SAA TAA

HAI SAI TAI

Anna hänen lukea ne vasemmalta oikealle, niin että niissä on samat loppusoinnut, ja anna hänen sitten lukea ne ylhäältä alas, niin että niissä on sama alkukirjain. Muodosta sitten lyhyitä lauseita, joissa on molempien ryhmien sanoja. Pyydä häntä tarkkailemaan molempien ryhmien sanoja tai tavuja.

KAI MAA-LAA LAI-VAA.

Aluksi hän lukee jokaisen sanan tai tavun äänteen ajattelematta sen ilmaisemaa ajatusta. Anna hänen lukea se monta kertaa ja kysy sitten häneltä:

”Mitä lauseessa sanottiin?”

”Minkähän väriseksi Kai maalaa laivan?”

Tämä auttaa häntä ymmärtämään, että kirjoitetut sanat välittävät ajatuksia ja että lukemaan oppiminen voi olla hauskaa. Muista aina kiittää häntä hänen ponnisteluistaan hänen edistymisnopeudestaan riippumatta.

On hyödyllistä käyttää suurta muistivihkoa, johon kukin äänneryhmä kirjoitetaan eri sivulle. Se auttaa myös kertaamisessa.

Täytä useita sivuja käyttäen A-vokaalin sisältäviä, A:han ja johonkin muuhun vokaaliin tai konsonanttiin päättyviä sanoja tai tavuja, ennen kuin siirryt E-vokaaliin (hei, lei, vei jne.). Koska lukuohjelma aloitettiin A-vokaalista, on tarpeellista käyttää paljon enemmän aikaa tähän sanaryhmään, sillä koko lukemisen käsite on lapselle uusi. Mutta edistyessänne E-vokaaliin huomaat, että hänen on helpompi oppia se ja hän oppii sen nopeammin, niin että voit jatkaa ohjelmaasi I:n, O:n ja U:n suhteen. Voit alkaa rakentaa neli- ja viisikirjaimisia sanoja käyttäen hänen jo oppimiaan kolmikirjaimisia sanoja (puu, puun, apuun).

Tässä vaiheessa saat nauttia kuullessasi hänen lukevan sanoja muualtakin. Pienen avun turvin hänen pitäisi nyt pystyä lukemaan sinulle joitakin niistä yksinkertaisista kertomuksista, joita sinä aikanaan luit hänelle.

Vaikka tämän ohjelman yksityiskohtia on tässä tilanpuutteen vuoksi supistettu, tämä menetelmä on osoittautunut hyvin menestykselliseksi monien pikkulasten kohdalla. Monet ovat pystyneet lukemaan hyvin vaikeatakin aineistoa, jopa kohtia Raamatusta, nelivuotiaina.

Pian kaikki ponnistelunne palkitaan. On varmasti sykähdyttävää kuulla oman lapsensa todella lukevan. On ilo nähdä, että hän viihtyy myös kirjojen parissa, eikä aina vain television ääressä. Mutta odotahan, kun joskus olette pitkällä automatkalla ja hän istuu takapenkillä kirjaan syventyneenä. Hän ei sano enää: ”Kauanko vielä kestää, ennen kuin olemme siellä?”, vaan kysyy sen sijaan: ”Nytkö jo olemme täällä?” Silloin tiedät, että olette todella päässeet määränpäähän.

[Alaviitteet]