Yksinäisyydestä selviytyminen
JOANNA oli viehättävä 15-vuotias tyttö, josta sekä pojat että tytöt pitivät kovasti. Hän näytti onnelliselta ja hänellä oli paljon seuraa. Hänen elämänsä päättyi äkisti kaksipiippuisen haulikon laukaukseen – hän itse oli painanut liipaisinta. Hänen jättämässään viestissä luki: ”Rakkaus on sitä, ettei ihminen ole enää yksinäinen. Ikävystyminen tekee kipeää.”
Miksi Joannan kaltainen ihminen, jolla oli ympärillään paljon ystäviä, tunsi itsensä yksinäiseksi?
Pelkkä yksinolo ei välttämättä merkitse yksinäisenä olemista
Monet pitävät siitä, että he saavat olla jonkin verran yksin voidakseen ajatella ja miettiä. Kuitenkin kaikilla ihmisillä on perustava tarve kertoa tunteistaan jollekulle, joka osoittaa kiinnostusta. Kun tämä tarve kertoa sydämellään olevista luottamuksellisista huolen aiheista estyy, se johtaa yksinäisyyteen.
Voimme siis helposti nähdä, miten joku voisi olla yksinäinen väkijoukossa tai jopa silloin, kun hänellä on suuri joukko pinnallisia tuttavia. Yksinäisyyttä on silloin, kun toiset eivät osoita vastakaikua, kun meistä tuntuu, että meitä ei haluta, tai kun meidän täytyy kantaa yksin tunnepohjaiset taakkamme.
Yksinäisyyteen on ymmärrettäviä syitä. Puoliso tai läheinen ystävä voi kuolla. Ei ole epäilystäkään siitä, että tulet tuntemaan itsesi yksinäiseksi. Avioero saa myös aikaan yksinäisyyttä. Eräs nainen kuvailee sellaista tuskaa:
”Olen keskellä avioeroa, jota en halunnut ja jonka en koskaan odottanut tapahtuvan. Mieheni on jättänyt minut. Tuskani on tällä hetkellä niin suuri, että toivon joskus että olisin kuollut. Minusta tuntuu, etten toivu tästä koskaan, ja sellainen tunne minulla on varsinkin kello 4 aamulla, jolloin herään ja tajuan taas kerran, että minut on hylätty ja että olen YKSIN.”
Jos muutat uuteen ympäristöön kenties kauas läheisistä ystävistä, se voi hyvinkin johtaa yksinäisyyteen. Ei tarvitse tuntea itseään hämmentyneeksi tai noloksi. Se on normaalia, ja sitä voidaan odottaa. Muuan asiantuntija sanoi:
”Heti kun ihminen hyväksyy yksinäisyyden täysin inhimillisenä tunteena, yksinäisyyden tunteet menevät melkein varmasti ohi. Toisenlainen mieliala tai tunne korvaa ne. On elämän tosiasia, että sellaiset tunteet tulevat ja menevät. Se, että kieltää tämän tosiasian ja odottaa elävänsä alituisessa hyvänolontunteessa, johtaa vain pettymykseen tai katkeruuteen.” – Theodore I. Rubin.
Ei ole kysymys siitä, ettei koskaan tuntisi itseään yksinäiseksi, vaan siitä, ettei anna sen musertaa itseään. On kuitenkin aivan eri asia tietää yksinäisyyden syyt kuin löytää siihen ratkaisu.
”Tee jotakin” ei tarjoa kunnollista ratkaisua
Yksinäiseen ihmiseen suhtaudutaan usein seuraavasti: ”Mikä sinulla on hätänä? Ei sinun tarvitse olla yksin. Käy huvittelemassa. Liity johonkin kerhoon. Järjestä itsellesi ohjelmaa ja tee jotakin!” Yksinäisyyden syyt pannaan kokonaan tämän onnettoman ihmisen harteille.
Mutta toimeliaana pysyminen vain toimeliaana pysymisen vuoksi voi olla kuin huumetta. Sillä ei päästä eroon yksinäisyyden todellisesta aiheuttajasta, vaan se peitetään tai kierretään. Eräs tutkija myönsi:
”Lukemattomat lesket ovat kertoneet minulle kokeilleensa tätä kaavaa [ohjelman järjestämistä itselleen] vain havaitakseen, että he palaavat kotiin tyhjään taloon uupuneina ja vielä enemmän alttiina elämässään olevalle tuskalliselle tyhjyyden tunteelle.”
Siitä huolimatta jotkut ovat huomanneet, että aktiivisena pysyminen toimimalla toisten hyväksi epäitsekkäästä vaikuttimesta todella karkottaa yksinäisyyden. Se voi auttaa luomaan sellaisia suhteita, joita yksinäisiltä ihmisiltä puuttuu. Raamatun esimerkki kristitystä naisesta Dorkaksesta valaisee tätä. ”Hän uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja”, sanoo Raamatun kertomus. – Apt. 9:36.
Kuollessaan hän oli ilmeisesti naimaton. Oliko hän kehittänyt läheisiä suhteita toisiin? Raamattu sanoo, että ”kaikki lesket” itkivät hänen kuolemaansa ja ’näyttelivät monia vaatteita’, jotka Dorkas oli tehnyt heille. (Apt. 9:39) Hän oli pyrkinyt osoittamaan huomaavaisuutta niille, jotka myös olivat yksinäisiä. Näin hän tuli heille rakkaaksi. Se auttoi häntä myös karkottamaan yksinäisyyden. Samanlainen anteliaisuus voi auttaa sinua selviytymään nykyään yksinäisyyden tunteista.
Mutta mistä johtuu, että jotkut naimattomat ihmiset ovat onnellisia olosuhteissaan, kun taas toiset eivät ole?
Usein on kysymys suhtautumistavasta
Voit luonnollisesti kaivata omaa lämmintä perhettä ja suret naimattomana oloasi. Kuitenkin jonkin aikaa sitten eräässä gallupissa kysyttiin useilta ihmisiltä, vaihtaisivatko he osia jonkun toisen kanssa, jos voisivat, ja jos vaihtaisivat, niin kenen kanssa. On hämmästyttävää, että sekä avioituneet että naimattomat katselivat kateellisesti toisiaan. Eräs vaimo, joka halusi vaihtaa osia naimattoman ystävättärensä kanssa, kirjoitti näin:
”Hänen aikansa on hänen omaansa. Hän voi matkustella ja liikkua paljon aina kun hän haluaa. Kun on naimisissa ja on lapsia, elämä ei ole koskaan omaa. Aina on mies ja lapset, joista on huolehdittava . . . Älkää ymmärtäkö minua väärin. Rakastan perhettäni hyvin paljon, ja se on elämäni keskipiste. Mutta jos saisin aloittaa alusta, en menisi naimisiin.” – Psychology Today, elokuu 1976.
Vaikka naimattomuutesi voikin olla pikemminkin pakollista kuin valinnaista, katsele silti sen hyviä puolia. Tällainen näkemys auttaa välttymään lamaannuttavalta itsesääliltä. ”Elämässä on pahempaakin kuin se, ettei koskaan löydä miestä”, varoitti muuan naimaton nainen ja jatkoi: ”Se, ettei koskaan löydä itseänsä.” Mutta tämä ei onnistu siten, että ihminen viettää aikaansa ajatellen vain itseään.
Laajenna piiriäsi toisiin ihmisiin
Raamattu neuvoo, ’ettemme pitäisi silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitamme, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. (Fil. 2:4) Ole kiinnostunut toisista. Ole halukas maksamaan se tunneperäinen hinta, joka tarvitaan piirin laajentamiseksi muihin ihmisiin. Tee työtä solmiaksesi suhteita, jotka eivät ole vain olemattoman ohuita.
”Ei se ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa!” vastaavat miljoonat yksinäiset ihmiset. Se on totta. Vaaditaan sen kehittämistä, mitä Raamattu sanoo ’myötätuntoisuudeksi’. (1. Piet. 3:8) Alkuperäinen kreikkalainen sana merkitsee kirjaimellisesti ’myötäkärsimistä’. Siihen sisältyy osan ottaminen toisten kokemuksiin. Kun siis osallistut keskusteluun, niin kuuntele todella sen sijaan että ajattelisit, mitä sanoa seuraavaksi. Keskity siihen, mitä toinen sanoo. Koeta elää hänen tunteitaan. Katsele asioita hänen näkökulmastaan.
Mikään ei piristä hyvää keskustelua enemmän kuin jotkin merkitykselliset mutta silti huomaavaiset kysymykset, kuten esimerkiksi: ”Mistä olet kotoisin?” ”Mitä pidät tästä paikkakunnasta?” ”Miten rentoudut?” ”Onko sinulla harrastuksia?” Jos hänkin on kristitty, niin seuraava kysymys saa yleensä keskustelun käyntiin: ”Miten kiinnostuit kristityksi tulemisesta?” Vältä tietenkin urkkimasta tai tiukkaamasta jotakin asiaa enemmän kuin toveristasi on mukavaa.
Pian sinulle tehdään samanlaisia kysymyksiä ja saat tilaisuuden puhumiseen. Sen lisäksi että vain puhut, olet ottamassa ensi askelta hyvien suhteiden luomiseksi toisen kanssa. Kun tapaatte seuraavan kerran, teillä on jotakin yhteistä. Hän ei ole enää merkityksetön kasvo väkijoukossa. Etkä sinäkään ole hänelle sellainen. Olette alkaneet vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia yhdessä.
Voit odottaa kiusallisia hetkiä. Raamattukin sanoo: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaak. 3:2) Älä siis odota täydellisyyttä itseltäsi enempää kuin toisiltakaan. Usein esiintyy luonnollista ujoutta. Aidon ystävyyden kehittäminen vaatii aikaa ja molemminpuolista osallistumista. Älä siis kuvittele, että sellainen syntyy muutaman kevyen keskustelun jälkeen. Ydin on tämä: ole kiinnostunut toisista, niin huomaat, että kauan jatkunut yksinäisyys vähitellen häviää. Mutta saatko kaikista tuttavistasi hyviä ystäviä?
Ole varovainen ystäviesi valinnassa
Kertomuksia on loputtomasti siitä, miten ihmiset ovat itsekkäässä hyötymistarkoituksessa ystävystyneet yksinäisten ihmisten ja varsinkin naisten kanssa. ”Yksinäisyydessään tämä nainen menetti kaiken arvostelukykynsä. Hän ajattelee yhä tehneensä oikein”, valitteli eräs kanadalainen asianajaja yksinäisen lesken puolesta, jolta muuan mies, jolle hän oli uskoutunut, oli kiristänyt 400000 markkaa.
Raha ei ole ainoata ja arvokkainta, jonka yksinäiset ihmiset menettävät varmasti, jos he eivät ole varovaisia tovereittensa valinnassa. Henkilökohtaiset moraalimittapuut, itsekunnioitus, kunnioitettavuus ja hyvä omatunto ovat vain joitakin niistä ”arvoesineistä”, joita niin sanotut lohduttavat ystävät ovat riistäneet yksinäisiltä ihmisiltä. Siksi tosi kristityn pitäisi etsiä ystäviä niiden keskuudesta, joita Raamatun periaatteet hallitsevat. Seuraavat Raamatun sananlaskut sisältävät käytännöllistä viisautta:
”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” – Sananl. 13:20.
”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi . . . että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.” – Sananl. 22:24, 25.
”Porttojen [eli moraalittomien naisten ja miesten] seuratoveri hävittää varansa.” – Sananl. 29:3.
Erityisen vaarallista on naimisissa olevien, jotka eivät pysty asianmukaiseen ajatustenvaihtoon puolisonsa kanssa, tähyillä tunneperäistä vastakaikua muualta. Miten paljon parempi onkaan ponnistella päästäkseen lähemmäksi omaa puolisoaan. Oppikaa jakamaan tunteenne älkääkä vain kotia.
Terveen järjen ja kunnioituksen avioliittoa kohtaan pitäisi sanoa meille, ettei meidän tule odottaa jonkun vastakkaista sukupuolta olevan, johon meillä ei ole oikeutta sitoa itseämme tunneperäisesti, tyydyttävän tiettyjä toveruuteen liittyviä tarpeita. Tietenkin jos yksinäinen kristitty on kovin vaikeassa asemassa, on vain luonnollista, että toiset seurakunnassa, varsinkin vanhimmat, olisivat huolissaan hänestä. (1. Tess. 5:14) Eräs kristitty nainen, jonka avioero oli pirstonut tunneperäisesti, sanoi: ”Minua auttoi suuresti tänä aikana se, että eräs vanhin yhdessä vaimonsa kanssa oli todella kiinnostunut minusta. He poikkesivat monta kertaa vain sanoakseen muutaman rohkaisevan sanan.” Mikä esti sopimattomien tunteiden kehittymisen? Hän sanoi: ”Vääriä tunteita ei koskaan tullut mieleeni, sillä hänellä oli aina vaimonsa mukanaan.”
Kuitenkaan pelkkä hyvien ystävien miellyttävä seura ei täysin poista yksinäisyyttä. Ihminen ei voi viettää kaikkea aikaansa ystävällisessä keskustelussa. Jotta ihminen omaisi itseluottamusta, joka on tuiki välttämätöntä yksinäisyyden voittamiseksi, hänen elämässään täytyy olla tarkoitus ja aito aikaansaamisen tunne. Mitä näiden saamiseksi tarvitaan?
Suhde joka edellyttää sitoutumista
”Sitoutuminen oli aina vastenmielinen sana minulle”, sanoi eräs 24-vuotias naimaton nainen. Silti hänen elämänsä oli tarkoituksetonta, kuten hän sanoi: ”Olin päivän toisensa jälkeen masentunut ja yksinäinen. . . . Kulutin paljon vuosia odottamiseen – sen odottamiseen, että maailma ojentaisi minulle kirjekuoren, joka sisältäisi elämäni. Kuvittelin, että sen jälkeen kaikki olisi kunnossa. En tuntisi itseäni yksinäiseksi tai turvattomaksi.” Niin ei käynyt koskaan.
Hänen kokemuksensa on tyypillistä monille, sillä eräs tutkija sanoi monista yksinäisistä teini-ikäisistä: ”He eivät olleet kehittäneet syvyyttä eivätkä olleet koskaan oppineet tuntemaan elossa säilymisen välineitä eivätkä huomanneet elinikäisten tavoitteiden asettamisen merkitystä.” ”Elinikäisten tavoitteiden” ja sitoutumisen merkitystä ei voida korostaa liiaksi, jos ihminen aikoo voittaa yksinäisyyden. Mutta mihin sitten sitoutua? Nykyään on tarjolla monenlaisia pyrkimyksiä. Mikä niistä ihmisen pitäisi valita ’elinikäiseksi tavoitteekseen’?
Monta tuhatta vuotta sitten eräällä viisaalla kuninkaalla oli mahdollisuus pyrkiä tavoitteeseen toisensa jälkeen – varallisuuteen, puutarhanhoitoon ja -suunnitteluun, rakentamiseen, musiikillisiin harrastuksiin, vaimoon ja moneen muuhun. Mietittyään kaikkia erilaisia tavoitteita, joihin oli pyrkinyt, kuningas Salomo sanoi: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” Hän oli ajatellut kaikkea silloin saatavissa ollutta. Hänen elämänkokemuksensa auttoi häntä tulemaan siihen johtopäätökseen, että elämänsä keskittäminen Jumalan ja Hänen palvontansa ympärille oli ainoa tavoite, joka toi pysyvää tyydytystä. Monet ovat havainneet Salomon ”loppusanan” aivan yhtä paikkansapitäväksi nykymaailmassa. – Saarn. 2:3–11; 12:13.
Tämä ei merkitse vain uskonnollisissa kokouksissa käymistä ja sitoutumista pelkästään yhteiskunnalliseen toimintaan tai edes hyväntekeväisyystyöhön.
Jeesus Kristus osoitti, että tarvitaan henkilökohtaista, läheistä suhdetta Jumalaan. Koska hän osasi odottaa opetuslastensa jättävän hänet, hän sanoi: ”En ole yksin, koska Isä on minun kanssani.” (Joh. 16:32) Hän ymmärsi Isänsä olevan hyvin kiinnostunut hänestä. Jumala ei ollut kaukainen tai etäinen. Hän tunsi Isänsä. Tämä läheisyys vahvisti Jeesusta hetkinä, jolloin ketään ihmistä ei ollut lähellä auttamassa.
Vaikka voitkin olla mukana uskonnollisessa toiminnassa, oletko todella kehittänyt henkilökohtaisen suhteen Jumalaan? Tunnetko hänen syvän kiinnostuksensa elämässäsi? Tuntuuko sinusta niin kuin Jeesuksesta, että ’Isä on minun kanssani’? Vai tuntuuko Jumala etäiseltä ja välinpitämättömältä?
Se, että ihminen oppii todella tuntemaan Jumalan, vaatii aluksi sitä, että hänen tulee saada tietoa Jumalasta ja Hänen persoonallisuudestaan. Tällaista tietoa voidaan löytää Raamatusta. Jehovan todistajat auttavat mielellään sinua henkilökohtaisesti ja ilmaiseksi hankkimaan Jumalan täsmällistä tuntemusta. – Joh. 17:3.
Sitä mukaa kuin kasvat tässä tiedossa pääset lähemmäksi taivaallista Isäämme. Tulet näkemään, että hän antaa sinulle voimaa päivittäisten huolien ja pelkojen kohtaamiseen. Kaikki tämä auttaa sinua rakentamaan lujan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, ja se on paras ratkaisu yksinäisyyteen.
[Huomioteksti s. 10]
Kun vanhenet, riittävätkö ihmissuhteet?