Yksinäisyys – aikamme äänetön vitsaus

”MINUT ON HYLÄTTY, olen surullinen ja kulutan vain aikaa. Olen yksin. Syön yksin, kävelen yksin, nukun yksin ja puhun itsekseni. Ei ole ketään kuuntelemassa minua. Ei ketään itseäni lukuun ottamatta.”

”Rakkaus on sitä, ettei ihminen ole enää yksinäinen. Ikävystyminen tekee kipeää.”

Nämä itsemurhailmoitukset olivat viimeisiä vetoomuksia kahdelta sellaiselta ihmiseltä, jotka epideemiset mittasuhteet nykyään saavuttanut ”näkymätön, äänetön tauti” – YKSINÄISYYS – oli musertanut.

Yhä useammat tuntevat kalvavaa tuskaa tajuttuaan selvästi sen, etteivät he kuulu mihinkään eikä kukaan kaipaa heitä – eivät edes heidän omat sukulaisensa.

”En tunne ketään, joka todella ymmärtäisi minua!” valittaa moni. Heidän ympärillään voi olla ihmisiä, mutta he elävät äänettömässä maailmassa ilman ketään, jolle he voisivat kertoa sisimmistä huolenaiheistaan ja joka olisi kiinnostunut, myötätuntoinen ja hyväksyvä.

Se on ensimmäisenä luettelossa

Eräässä vuonna 1978 tehdyssä gallupissa, jossa haastateltiin yli 52000 ihmistä, kysyttiin, mitkä tunteet herättivät heissä suurinta levottomuutta. Mikä oli ensimmäisenä luettelossa? Yli 40 prosenttia sanoi ”tuntevansa itsensä usein yksinäiseksi”. Se on melko hälyttävää, kun otamme huomioon, että hyvin harvat hyväksyvät mielellään yksinäisyyden.

Mutta todellisuudessa lähes jokainen on kokenut yksinäisyyden tunteita. Monilla sellaiset tunteet menevät pian ohi. Mutta miljoonille muille yksinäisyys tulee jatkuvaksi, ja elämä muuttuu viheliäiseksi.

Yksinäisyys ei katso ihmiseen. Teini-ikäiset, nuoret naimattomat, keski-ikäiset ja eläkeläiset ovat kaikki tunteneet sen piston. Varallisuus ja asema eivät suojaa sitä vastaan.

Avioliitto ei automaattisesti suojaa yksinäisyydeltä. Monet tutkijat sanovat: ”Maailman yksinäisimpiä ihmisiä” ovat pariskunnat, jotka ovat ansassa avioliitossa, jossa ei ole todellista ajatustenvaihtoa.

Eräs asiantuntija sanoi yksinäisyydestä: ”Tälle ihmisten olotilalle ei löydy vertaa piinallisuudessa – eikä yleisyydessä.”

Traagiset vaikutukset ihmisen elämään

Pahimmillaan yksinäisyys voi johtaa itsemurhaan. Useat tutkimukset ovat yhdistäneet itsemurhien voimakkaan lisäyksen varsinkin teini-ikäisten keskuudessa yksinäisyyden yleistymiseen. Eräässä tutkimuksessa sanottiin: ”Jos itsemurhakertomuksista etsitään punaista lankaa, sellaisena voidaan pitää eristäytymistä perheestä, ystävistä, kenestä tahansa, joka voisi toimia todellisuuteen kiinnittävänä ankkurina tai vain kuunnella hyvin.” (Kursivointi meidän.)

Yksinäisyyden karkottamiseksi sen uhrit ovat turvautuneet alkoholismiin, pakonomaiseen ylensyöntiin, huumeiden väärinkäyttöön ja vapaisiin sukupuolisuhteisiin. Usein yksinäisyys on antanut sysäyksen naimattomien baareille, tanssikerhoille, terapiaryhmille, tietokoneen etsimien parien tapaamisille ja sanomalehtien puolisonhakupalstoille.

Koko joukko lääketieteellisiä sairauksia on luettu yksinäisyyden syyksi – vatsatauteja, astmakohtauksia, ihottumia ja muita. Kirjassaan The Broken Heart – The Medical Consequences of Loneliness kirjailija James J. Lynch esittää todisteita, jotka osoittavat, että naimattomat tai eronneet, jotka usein asuvat yksin, elävät vähemmän aikaa ja kärsivät enemmän sydänsairauksista. Hän toteaa lopuksi suorasukaisesti, että ”ihmisten seura on aivan kirjaimellisesti yksi tärkeä henkivakuutuksen muoto”.

Tutkimukset ovat jopa osoittaneet yksinäisyyden voivan aiheuttaa väkivaltaa.

Tällä ei tietenkään haluta sanoa, että kaikki, jotka kärsivät tietyistä sairauksista, olisivat yksinäisiä, eivätkä kaikki naimattomat ja eronneet ihmiset ole taipuvaisia alkoholismiin, vapaisiin sukupuolisuhteisiin, väkivaltaan tai vastaavaan. Kuitenkin edellä esitetty osoittaa sen, millainen vahingollinen vaikutus yksinäisyydellä voi olla ihmisen elämään.

Miksi nykyään on niin paljon yksinäisyyttä?

Perhe-elämä on rappeutunut selvästi muutamassa vuosikymmenessä. Avioeroluvut ovat kasvaneet huimasti lähes kaikissa maissa. Yksinhuoltajaperheet ovat lisääntyneet huomattavasti. Yhä useammat ihmiset huomaavat elävänsä yksin. Kun tähän lisätään leskeksi jääneiden ja naimattomien määrä, niin kokonaismäärä on pöyristyttävä.

Nyky-yhteiskunnan asenteet ja siinä tapahtunut kehitys ovat myös luoneet yksinäisyyttä lisäävän ilmapiirin. On korostettu persoonatonta teknologiaa, joka antaa mahdollisimman suuren tuotannon mahdollisimman vähällä vaivalla. Yksilöä pidetään usein pelkkänä tuotantovälineenä. Monet soveltavat samoja periaatteita omaan elämäänsä. Koska he eivät halua tehdä tarvittavia tunneperäisiä sijoituksia tyydytystä tuottavien suhteiden kehittämiseksi toisten kanssa, he tutustuvat toisiin ihmisiin vain pintapuolisesti. Kun tähän lisätään nykyisen avaruusajan liikkuvuus, voidaan nähdä, miksi ihmisten ei ole vaikea tulla yksinäisiksi.

Televisio on myös vähentänyt todellista ajatustenvaihtoa perheen ja ystävien kanssa. Ihmisten kerääntyminen suurina joukkoina maatiloilta kaupunkeihin on viime aikojen kehitysvaiheita. Se, mitä on tapahtunut Japanissa, on luonteenomaista monille maille. Kerrotaan, että ennen toista maailmansotaa perheet olivat läheisessä yhteistoiminnassa. Sukulaisilta ja naapureilta sai aina apua, kun jollakulla oli jokin pulma. Mutta japanilaisen sosiologian professorin Susumu Iivukan mukaan ”nyt, jolloin 60 prosenttia Japanin 112 miljoonasta asukkaasta asuu vain kahdella prosentilla maa-alueesta, yhä useammat perheet huomaavat olevansa eristyksissä betoniviidakoissa, eivätkä ne ole sopeutuneet uuteen elämäntapaan”.

Suurkaupungissa asuva voi ”väsyä ihmisiin”, ja päivän päättyessä hän voi haluta paeta ihmisiä, kenties omaa perhettäänkin. Hän voi jättää huomiota vaille tuntemattoman ihmisen, joka tarvitsisi hänen apuaan. Hän vetäytyy kuoreensa. Hän aloittaa tapahtumasarjan, joka voi johtaa siihen, että hän eristäytyy yhä enemmän. Hänen eristäytymisen satamansa voi vähitellen muuttua yksinäisyyden vankilaksi.

Yksinäisyyden syyt ovat monenlaisia ja mutkikkaita. Mutta tärkeät kysymykset ovat: Miten voin selviytyä siitä? Mitä voin tehdä särkeäkseni sen lumouksen?

[Kuva s. 5]

VIESTEJÄ YKSINÄISYYDEN MUSERTAMILTA IHMISILTÄ, JOTKA TEKIVÄT ITSEMURHAN

Rakkaus on sitä, ettei ihminen ole enää yksinäinen.

Ikävystyminen tekee kipeää.

Minut on hylätty, olen surullinen ja kulutan vain aikaa. Olen yksin. Syön yksin, kävelen yksin, nukun yksin ja puhun itsekseni. Ei ole ketään kuuntelemassa minua. Ei ketään itseäni lukuun ottamatta.