Opettajat hyökkäyksen kohteena
Jotkut ansaitsevat heikkoja arvosanoja, toiset kärsivät syntipukkeina. Kaikki ovat työssä alttiina vakaville vaaroille.
”DICK ja Jane eivät osaa lukea, kirjoittaa tai laskea, koska heidän opettajansa eivät osaa.” The Wall Street Journal -lehti esitti viime vuonna tämän yleisen syytöksen. Sen tueksi lehti mainitsi esimerkkejä. ”New Orleansissa lakkoilevat opettajat kantoivat kilpiä, joihin oli yksi sana kirjoitettu väärin. Virginiassa kolmasluokkalaisia varten painetussa oppikirjassa oli yksi väärin kirjoitettu sana. Alabamassa eräs opettaja kirjoitti vanhemmille heidän poikaansa koskevan muistutuksen, jossa oli useita väärin kirjoitettuja sanoja ja kieliopillisia virheitä. Oikeinkirjoitustunnilla muuan tyttö kirjoitti sanan oikein, mutta opettaja merkitsi sen vääräksi ja ’korjasi’ sen kirjoittamalla sen väärin.”
Vaikka kaikki opettajat eivät olekaan epäpäteviä, niin se on maanlaajuista. Sen vuoksi monissa osavaltioissa on painetta siihen suuntaan, että uudet opettajat pakotettaisiin alistumaan erilaisiin kelpoisuustesteihin. Opettajien liiton edustajat esittävät vastalauseita sen vuoksi, että opettajia syytetään maanlaajuisesta koepistemäärien rapistumisesta. Vastalause on osittain aiheellinen. On useita syitä siihen, miksi monet valtion kouluista epäonnistuvat, ja on monia opettajia, jotka ovat päteviä ammatissaan. Kuitenkin on monia, jotka eivät ole päteviä, ja testit ovat aiheellisia heidän pitämisekseen poissa kouluista.
Mutta nämä testit eivät vaadi paljon edes perustiedoissa. ”Pelkkää lasten leikkiä”, arvioi New York Post -lehti niitä. ”Erään tutkimuksen mukaan tuleville kaupunkikoulujen opettajille tarkoitettu kirjallinen äidinkielen koe on niin helppo, että oppikoululaiset selviytyivät siitä lähes yhtä hyvin kuin työpaikkoja hakevat aikuiset.”
Opettajien työ vaarallista
Monet teollisuustyöntekijät ovat alttiina syöpää synnyttäville kemikaaleille, jotka aiheuttavat kuoleman 20–30 vuotta myöhemmin. Monet opettajat ovat alttiina vaaroille, jotka aiheuttavat välittömiä vammoja ja joskus kuoleman. Kansallisen kasvatusinstituutin tekemien arvioiden mukaan joka kuukausi hyökätään 5200 oppikoulunopettajan kimppuun ja 6000 ryöstetään väkipakolla. Joka kuukausi noin 282000 heidän oppilastaan joutuu hyökkäyksen kohteeksi, ja 112000 ryöstetään joka kuukausi. Suuri osa väkivallasta on koulun ulkopuolelta tulevien tungettelijoiden työtä.
U.S. News & World Report -lehti valotti 21. toukokuuta 1979 tätä väkivaltaa seuraavasti:
”Kaliforniassa toisluokkalaisten katsellessa muuan tungettelija pakotti aseella uhaten heidän opettajansa riisuutumaan ja sen jälkeen raiskasi hänet. Kun ahdistelija poistui, hän vei naisen vaatteet ja käsilaukun. Lapset peittivät opettajan villapaidoillaan ja takeillaan.
”New Orleansissa eräs opettaja katseli, kun kaksi poikaa heitti nuoremman lapsen alas toisen kerroksen parvekkeelta. Hän ei uskaltanut puuttua asiaan, koska hän pelkäsi, että pojat voisivat sen jälkeen hyökätä hänen kimppuunsa.
”Los Angelesissa alhaisista arvosanoistaan vihastuneet oppikoulutytöt kiusasivat opettajaansa palavilla tulitikuilla ja sytyttivät hänen hiuksensa tuleen. Jälkeenpäin opettaja koki hermoromahduksen.
”Alexandriassa Virginiassa kouluvandaalit viilsivät poliisiautosta renkaat oppikoulun pysäköintialueella, maalasivat huumekirjoituksia kirjaston seiniin, raastoivat irti koulun edessä olevat portit, särkivät ikkunoita, turmelivat maton liimalla, räjäyttivät pommin tupakointialueella, leikkasivat ammottavia reikiä koulun panssariverkkoaitaan, kaatoivat moottoriöljyä käytävälle ja katkaisivat koulun lipputangon putkileikkurilla ja työnsivät tangon ikkunasta läpi rehtorin toimistoon. Myöhemmin koulu suljettiin tuhoisan tulipalon jälkeen, jonka uskottiin olleen tuhopoltto.
”Austinissa Texasissa Valkoisen talon entisen lehdistösihteerin George Christianin 13-vuotias poika ampui 30 luokkatoverinsa katsellessa äidinkielenopettajansa kuoliaaksi puoliautomaattikiväärillä. Opettaja oli antanut pojalle heikon arvosanan.”
Vuosia opettajia on kielletty kertomasta väkivallasta. Se saa koulun huonoon valoon, mikä vuorostaan saa kouluviranomaiset huonoon valoon. New Jerseyssä eräs tällaisten rikosten vähentämistä tutkivan valiokunnan jäsen sanoi: ”Koulujen hallintomiehet pelottelevat henkilökuntaansa, jotta se unohtaisi väkivaltaiset välikohtaukset.” Kun oppilaat tietävät, että väkivalta tuo poliisin paikalle, väkivalta vähenee voimakkaasti.
Pois taisteluvyöhykkeeltä
Monet opettajat kärsivät samanlaisesta taisteluväsymyksestä, peloista ja neurooseista kuin sotatoimialueilla olevat sotilaat. Jotkut ovat ruvenneet pitämään kyynelkaasupulloja, poliisipillejä ja jopa tuliaseita työpöytänsä laatikossa. Mutta useimmat opettajat ovat helposti passiivisia, ihanteellisia ihmisiä, jotka eivät pidä sopivana eivätkä halua osallistua sellaiseen taisteluun. Niinpä he mieluummin lähtevät kokonaan pois taistelukentältä. Eroamiset ja varhaiset eläkkeellesiirtymiset ovat viime vuosina vähentäneet jyrkästi kokeneiden ja ammattinsa omakseen tuntevien opettajien määrää. Se koituu lasten tappioksi, vanhempien tappioksi, koulujen tappioksi ja yhteiskunnan tappioksi. Näistä löytyy myös tappion syy. Kaikki ne osaltaan jouduttavat sitä.