Nuoret kysyvät:
Miksi opettajani on niin epäoikeudenmukainen?
NELJÄTOISTAVUOTIAS Vicky puhuu monien nuorten puolesta sanoessaan: ”En voi sietää epäoikeudenmukaisia opettajia.” Vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan, joka koski 160000:ta amerikkalaista nuorta, 76 prosenttia haastatelluista syytti opettajiaan jonkinlaisesta toisten suosimisesta! – The Private Life of the American Teenager.
On tietenkin ymmärrettävää, että nuoria harmittaa, kun he saavat huonoja arvosanoja työstä, joka heidän mielestään ansaitsee hyvän arvosanan. Heitä ärsyttää liian ankara, tarpeeton tai jopa ennakkoluuloihin perustuva kuri. ”Kerran kun haukottelin, minun oli mentävä käytävään vain siksi, että olen mustaihoinen”, väitti 12-vuotias Ivan.
Nuoret ovat vihaisia myös siitä, että opettajat kohtelevat suosikkejaan paremmin kuin muita ja antavat heille enemmän huomiotaan. Kolmetoistavuotias Diane esittää seuraavan syytöksen: ”He suosivat etevimpiä ja sievimpiä oppilaita.” Ei siksi ole ihme, että yllä mainitun tutkimuksen mukaan nuorten mielestä on tärkeämpää, että opettaja on oikeudenmukainen kuin se, että hän tuntee hyvin opettamansa aineen!
Opettajatkin ovat ihmisiä
Opettajat eivät ole erehtymättömiä. Heilläkin on omat vaikeutensa, omituisuutensa ja jopa ennakkoluulonsa. Toisinaan heidän tunteensa vääristävät heidän arvostelukykynsä. Freddy-niminen nuorukainen havaitsi tämän huomatessaan, että hänen opettajansa ”tiuski jokaiselle”. Freddy lähestyi tahdikkaasti opettajaa ja sai selville tämän töykeän käytöksen syyn. ”Minulla oli vain hieman ongelmia autoni kanssa tänä aamuna”, selitti opettaja. ”Se kuumeni liikaa matkalla kouluun, joten myöhästyin työstä.”
Sinäkin saatat samoin havaita joutuvasi ilman mitään näkyvää syytä jonkun opettajan vihan kohteeksi. Raamattu esittää siitä huolimatta seuraavan varoituksen: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan.” (Saarnaaja 7:10) Miten paljon sinun oikeastaan kannattaa huolestua koko asiasta? Onko kysymys pelkästään ohimenevästä vihanpuuskasta, joka pian unohtuu? Voitko todisteiden puuttuessa jättää hänet tuomitsematta ja unohtaa koko asian? Opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” – Jaakob 3:2.
Opettajat ja heidän suosikkinsa
Erityisen ärsyttävää on kuitenkin se hemmottelu, jota opettaja osoittaa suosikkejaan kohtaan. Kolmetoistavuotias Caroline selittää: ”Opettaja pitää suosikkioppilaistaan enemmän kuin muista ja suosii heitä. Tavallisesti opettajan suosikkeja ovat hyvin menestyvät oppilaat, jotka joutuvat harvoin vaikeuksiin.”
Luokanopettajien keskuudessa tehty tutkimus todella osoitti, että opettajilla on taipumus suosia ”passiivisia mukautujia ja oppilaita, jotka ovat keskitasoa lahjakkaampia, varsinkin älykkäitä ja tottelevaisia tyttöjä”. Seventeen-lehdessä lainattiin erästä yliopiston professoria, joka huomautti: ”Oppilas voi kiinnittää opettajan huomion myös siksi, että hän sattuu osaamaan jotakin sellaista, mikä on juuri tuon opettajan mielestä tärkeää.” Jos opettaja suosii erityisesti jotakuta oppilasta tai kiinnittää häneen tavallista enemmän huomiota, niin onpa syy siihen mikä tahansa, hän aiheuttaa usein ärtymystä. Caroline sanoo: ”Minusta se ei ole reilua niitä kohtaan, jotka eivät ole opettajan suosikkeja.”
Miksi jotkut opettajat toimivat tällä tavalla? Pidä mielessäsi, että opettajan eteen tulee ainutlaatuisia vaatimuksia ja paineita. Kirja Being Adolescent kuvailee opettajien olevan ”vakavassa tilanteessa” ja sanoo: ”He joutuvat vastatusten kahdenkymmenen tai useamman teini-ikäisen kanssa, joiden ajatukset vaeltelevat usein jossain aivan muualla. Heidän tehtävänsä on vetää oppilaitten huomio puoleensa tiedolla – –, joka ei suoranaisesti liity oppilaitten omaan elämään ja joka oppilaitten saattaa lisäksi olla vaikeaa oppia. Heidän edessään on ryhmä hyvin oikullisia, hajamielisiä teini-ikäisiä, jotka eivät yleensä ole tottuneet keskittymään mihinkään 15:tä minuuttia pidempään.” Epäilemättä myönnät, että tämä pitää melko lailla paikkansa.
Onko sitten ihme, että opettaja saattaa kiinnittää runsaasti huomiota ’hyvin menestyvään oppilaaseen, joka joutuu harvoin vaikeuksiin’? Onhan toki luonnollista, että tunnemme vetoa jotakuta sellaista kohtaan, joka tekee elämämme miellyttävämmäksi. On kyllä totta, että Raamattu tuomitsee ’puolueellisien erotuksien tekemisen’. (Jaakob 3:17) Ja sinua voi suututtaa se, että mielistelijät saavat enemmän huomiota kuin sinä. Mutta onko se välttämättä paha asia?
Se saattaa tuntua pahalta. Mutta muista, että Raamattu kertoo meille Jaakobin rakastaneen poikaansa Joosefia enemmän kuin muita poikiaan. Miksi? Jotkut Jaakobin pojat olivat tuottaneet hänelle sydänsurua. Joosefin käytös puolestaan oli moitteetonta. Lisäksi Joosef oli Jaakobin suuresti rakastaman vaimon, Raakelin, poika. Merkitsikö tämä sitä, ettei Jaakob välittänyt lainkaan toisista pojistaan? Ei suinkaan. Erään kerran Jaakob jopa lähetti Joosefin katsomaan, ’kuinka hänen muut poikansa voivat’. Ja kun Jaakob siunasi poikansa kuolinvuoteellaan, niin hän oli sekä oikeudenmukainen että puolueeton kaikkia poikiaan kohtaan. – 1. Mooseksen kirja 34:30; 35:22; 37:2, 3, 14; 49:1–33.
Miksi siis olisit harmissasi tai kateellinen, jos joku ahkera oppilas on opettajan suosikki, jos sinun opettamistasi ei kuitenkaan laiminlyödä? Ei sitä paitsi ole lainkaan huono ajatus olla itsekin hieman ahkerampi.
Sota luokassa
Entä mitä on sanottava opettajasta, joka todella on vihamielinen oppilaitaan kohtaan? Muuan oppilas sanoi opettajastaan: ”Hän ajatteli jatkuvasti, että me olimme julistaneet sodan häntä vastaan, ja hän oli päättänyt voittaa meidät. Hän oli vainoharhainen ihminen.” Joidenkin opettajien mielestä heillä on kuitenkin oikeus olla hieman ’vainoharhaisia’.
Muuan nuori kertoi Herätkää-lehden toimittajalle: ”Minun koulussani opettajat pelkäävät oppilaita.” On tosiaan juuri niin kuin Raamattu ennusti: nämä ovat ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Nuoret ovat usein ”vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta”. (2. Timoteukselle 3:1–3) U.S. News & World Report -lehti sanoi: ”Monien taajamien koulujen opettajat elävät väkivallan pelossa.”
Vaikkei opettajien kimppuun aina hyökättäisikään kirjaimellisesti, niin heidän arvovaltansa kimppuun käydään usein. Entinen opettaja Roland W. Betts kirjoitti: ”Lapset pitävät myötäsyntyisenä vastuunaan – – [kuvaannollisesti] tyrkkiä ja töniä heitä [opettajia] ja kokeilla, miten paljon he taipuvat ja joustavat ennen katkeamistaan – –. Kun lapset vaistoavat ajaneensa uuden opettajan hiuskarvan päähän hänen katkeamispisteestään, niin he ahdistelevat häntä vielä vähän.” Oletko sinä tai ovatko luokkatoverisi syyllistyneet ärsyttäviin koulukepposiin tai muuhun sen kaltaiseen? Jos näin on, niin älä ihmettele opettajasi reaktiota.
Raamattu sanoo: ”Vähäinenkin sorto saattaa panna viisaan toimimaan mielettömästi.” (Saarnaaja 7:8, UM) Joissakin kouluissa vallitsevassa pelon ja epäkunnioituksen ilmapiirissä jotkut opettajat reagoivat kokemaansa ymmärrettävästi liian voimakkaasti ja muuttuvat ankariksi kurinpitäjiksi. Monet opettajat alkavat tuntea ammattiaan kohtaan niin suurta vastenmielisyyttä, että he jopa luopuvat siitä. Voisitko sinä näin ollen tuntea hieman empatiaa opettajiasi kohtaan, jotka yrittävät selviytyä vaikeista tilanteista?
Miksi kuria tarvitaan?
On tietenkin vaikea osoittaa ymmärtämystä, kun on kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin sinun arvosanoistasi. Esimerkiksi 11-vuotias Stefan valittaa: ”Ei ole oikein, että opettaja voi kostaa lapselle alentamalla hänen numeroaan. Esimerkiksi eräs minun opettajistani tekee niin. Jos lapsi tavataan heittämästä karamellipapereita pulpettiin, hänen todistukseen tuleva arvosanansa laskee.”
On myönnettävä, ettei oppilaiden uhkaileminen huonoilla numeroilla tunnu oikeudenmukaiselta. Mutta onko se todella epäoikeudenmukaista – vai pelkästäänkö ankaraa? Opettajien vastuulla on ylläpitää järjestystä, ja joskus se merkitsee kurin antamista. Raamatun neuvo kuuluu kuitenkin: ”Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” (Sananlaskut 4:13) Muista, että ilman kuria oppiminen kärsii. Niinpä eräs nuori tunnustikin: ”Sellaisilta opettajilta, joiden tunneilla saa tehdä mitä vaan, ei opi mitään.”
Mutta sinähän olet koulussa oppiaksesi. Ja jos se merkitsee alistumista vähän väärin suunnattuun kuriin tai turhautuneen opettajan suuttumukseen, niin olkoon sitten niin. Kyky tulla kunnioittavasti toimeen niiden kanssa, joilla on valtaa, on taito, joka voi jonain päivänä merkitä eroa joko työpaikan saamisen tai työttömyyden välillä. Et tietenkään ole täysin avuton koulussa tapahtuvan epäoikeudenmukaisuuden suhteen. Mutta yritä tuntea hieman empatiaa opettajiasi kohtaan. Saatat huomata, etteivät jotkut heistä olekaan niin epäoikeudenmukaisia kuin luulet heidän olevan.
[Kuva s. 23]
Opettajien suosikeilleen antama huomio aiheuttaa usein ärtymystä
[Kuva s. 24]
Kouluväkivallan hyökyaalto on tehnyt opettajan työstä vaikean