Raamatun kanta

Kristityt ja veronmaksu

”ON VERONMAKSUAIKA – mutta he kieltäytyvät maksamasta.” ”Ilmoittamatta jätetty työ voi maksaa Yhdysvalloille miljardeja veroina.” ”Tuloveropetokset ovat lisääntymässä Isossa-Britanniassa.” ”Veronkierto on elämäntapana Israelissa.” ”Ruotsille veronkierrosta miljardien menetykset.” Suomessa ”verovilpit vievät yhteiskunnalta miljardin vuodessa”.

Tällaiset uutisotsikot kertovat haluttomuuden verojen maksussa olevan maailmanlaajuista. Miten kristittyjen tulisi suhtautua veronmaksuun?

Raamatussa puhutaan usein veroista. Jumala käski Mooseksen välityksellä israelilaisia maksamaan eräitä veroja keskeisen palvontapyhäkön ylläpidoksi. (2. Aikak. 24:6, 9; 2. Moos. 30:12–16; 4. Moos. 18:26–29; 31:26–47; Neh. 10:32) Kun Israeliin perustettiin kuninkaan virka, veroja määrättiin kuninkaan, hänen huonekuntansa ja eri hallitusviranomaisten ja palvelijoitten ylläpidoksi. (1. Sam. 8:11–17; 1. Kun. 4:6–19) Sitten kun israelilaiset joutuivat vieraan vallan alaisuuteen, heidän piti alistua vielä muunkinlaisiin verotuksen muotoihin. Esimerkiksi Persian vallan alaisuudessa jokaisen israelilaisen täytyi maksaa ilmeisesti hyvin korkeita ”veroja”, koska monien juutalaisten täytyi lainata rahaa suoriutuakseen velvoituksistaan. – Neh. 5:4.

Mutta Jumala ei koskaan opettanut palvojiaan välttelemään veronmaksua. Kun kristillinen seurakunta oli perustettu, apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille . . . Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli.” – Room. 13:1, 7.

Tämä ei merkitse sitä, että kristittyjen pitäisi maksaa enemmän veroja kuin laki vaatii. Jos lainsäädännössä suodaan veronhuojennuksia joihinkin ryhmiin kuuluville yksilöille tai järjestöille, niihin oikeutettujen ei ole Raamatun mukaan väärin ottaa vastaan sellaisia etuja.

Viime vuosina on kuitenkin käynyt yhä yleisemmäksi, että ihmiset pyrkivät petollisin keinoin vähentämään verojaan tai pääsemään niistä kokonaan. Yhdysvalloista kerrotaan: ”Vilpillisiä veroilmoituksia laativien joukossa on lisätuloja hankkivia eläkeläisiä, pimeää työtä tekeviä työttömiä ja ’kuutamourakoita’ harrastavia taitavia ammattimiehiä. Jopa korkeapalkkaiset akateemisen ammatin harjoittajat keinottelevat maksamasta kokonaisuudessaan verojaan jättämällä ilmoittamatta itsenäisistä töistään saamiaan tuloja.” (U.S. News & World Report, 27.3.1978) Eräs toinen lehti kirjoitti:

”’[Verotukseen] mukautumattomien suurimpiin aloihin lukeutuu tarjoilijoita, palvelijoita, lääkäreitä, pienliikkeenharjoittajia ja liikemiehiä, työmiehiä ja itsenäisiä ammattimiehiä, esimerkiksi putkimiehiä’, sanoo entinen IRS:n [Yhdysvaltain veroviraston] toimistopäällikkö Sheldon Cohen. ’Kaikilla näillä aloilla käsitellään suuret määrät pieniä käteismaksuja, ja vaikka niistä annetaankin kuitti, niistä ei monestikaan pidetä kirjaa.’

”Veronkantajia huolestuttavat erityisesti ’itsenäiset urakoitsijat’ henkivakuutusmiehistä ja puhelinmyyjistä perheenemäntiin, . . . Kaikki tekevät vakinaista työtä, mutta heille palkkaa maksavat yhtiöt eivät tee keillekään heistä ennakonpidätyksiä. Ja jos he päättävät jättää kaikki ansionsa tai osan niistä ilmoittamatta, veroviranomaisten on äärimmäisen vaikeata saada heitä kiinni.” – Newsweek, 10.4.1978.

Verolait ovat tietysti erilaisia eri maissa ja joskus jopa saman maan eri alueilla. Mutta koska kristityt haluavat tunnollisesti suorittaa veronmaksuvelvollisuutensa, he ottavat selvää asuinpaikkakunnallaan voimassa olevista verolaeista ja mukautuvat niihin.

Miksi he pettävät?

Monet uskovat, että verovilppi on ainoa keino, jolla he voivat saada rahat riittämään. New York Times -lehti esitti erään lesken lausuntoja, joka elättää kolmea lasta Los Angelesin vähävaraisella alueella: ”Olen koko perheen yksinhuoltaja. En saa sosiaalihuollosta enkä muualtakaan apua. Jos ansaitsisin paljon rahaa, ilmoittaisin joka pennin, mutta 150 dollarilla [600 markalla] viikossa ei pitkälle pötkitä. Jos joutuisin maksamaan veroa, minulle ei jäisi mitään.”

Sama sanomalehti kertoi myös seuraavaa: ”Mainostoimistossa 18500 dollaria [74000 markkaa] vuodessa ansaitseva chicagolainen nainen sanoo ansaitsevansa lisäksi 3500 dollaria [14000 markkaa] vuodessa itsenäisen taiteen harjoittamisen avulla, mutta hän ilmoittaa siitä vain 1500 dollaria [6000 markkaa]. ’Raha on minulle suurempaan tarpeeseen kuin valtiolle’, hän sanoo. ’[Verovirasto] vie minulta paljon, ja minä pidän kahta ylimääräistä työpaikkaa vain saadakseni nuo 3500 dollaria. Jos ilmoitan ne kaikki, joudun toiseen veroluokkaan, ja minä haluan ruokkia lapsiani, en valtiota.’”

Jeesuksen Kristuksen näkemys

Miten niiden, jotka haluavat elää Raamatun periaatteiden mukaan, tulee suhtautua veronkiertoyrityksiin? Harkitkaamme Jeesuksen Kristuksen tunnettuja sanoja:

”Fariseukset menivät tiehensä ja pitivät yhteisneuvottelun saadakseen hänet [Jeesuksen] puheestaan ansaan. Niin he lähettivät hänen luokseen opetuslapsensa yhdessä Herodeksen puoluelaisten kanssa sanomaan: ’Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso ihmisten ulkonäköön. Sano siis meille, mitä arvelet: onko luvallista maksaa keisarille henkilöveroa vai ei?’ Mutta Jeesus, joka tiesi heidän pahuutensa, sanoi: Ulkokullatut, miksi panette minut koetukselle? Näyttäkää minulle henkilöveroraha.’ He toivat hänelle denaarin. Ja hän sanoi heille: ’Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?’ He sanoivat: ’Keisarin.’ Silloin hän sanoi heille: ’Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.’” – Matt. 22:15–21.

Koska denaarissa oli keisarin kuva, raha oli peräisin keisarilta; ja hänellä oli oikeus pyytää osa siitä takaisin veroina. Sama pitää nykyään paikkansa maallisista hallituksista. Antaessaan ohjeita verojen maksamisesta apostoli Paavali kehotti: ”Antakaa kaikille heille kuuluva.” Raamatun mukaan verot ’kuuluvat’ valtiolle. Huolimatta siitä, miten viranomaiset käyttävät verorahan, kristityn velvollisuus on maksaa se.

Matteuksen evankeliumissa on kiinnostava kertomus siitä, miten Jeesus maksoi erään veron. Me luemme:

”Heidän saavuttuaan Kapernaumiin miehet, jotka perivät kahden drakhman veroa, lähestyivät Pietaria ja sanoivat: ’Eikö teidän opettajanne maksa kahta drakhmaa veroa?’ Hän sanoi: ’Maksaa.’ Mutta kun hän meni taloon, Jeesus ehti ennen häntä sanoa: ’Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat saavat tulleja tai henkilöveroa? Pojiltaanko vai vierailta?’ Kun hän sanoi: ’Vierailta’, niin Jeesus sanoi hänelle: ’Niinpä siis pojat ovat verosta vapaat. Mutta jottemme kompastuttaisi heitä, niin mene meren rantaan, heitä ongenkoukku ja ota ensimmäinen kala, joka tulee ylös, ja kun avaat sen suun, löydät stateerin kolikon. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”’ – Matt. 17:24–27.

Vaikka Jumalan Poika ei ollut velvollinen maksamaan tuota kahden drakhman temppeliveroa, hän maksoi sen, jottei olisi ollut kompastuskivenä toisille. Jos Jeesus välitti lähimmäisestään niin paljon, että maksoi veron, jota hänen ei olisi tarvinnut maksaa, niin varmasti ihmiset, jotka haluavat jäljitellä Kristusta, maksavat auliisti lain vaatimat verot.

Saamme erinomaista kannustusta tähän seuraavasta Jeesuksen neuvosta: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16) Kun kristityt käyttäytyvät rehellisesti, se saa muut suhtautumaan suopeasti heidän Jumalaansa ja palvontatapaansa.

Vartiotorni-seuran Brasilian haaratoimistosta tullut raportti esittää esimerkin: ”João Pessoassa Paraíban osavaltiossa toimivan Jaguariben seurakunnan eräs vanhin mainitsi paikallisen verotarkastajan sanovan: ’Hän on Jehovan todistaja, rehellinen, maksaa veronsa ja hänellä on korkea moraali.’ Eräällä toisella vanhimmalla Paranaíbassa Mato Grosson osavaltiossa on oma liikeyritys, mutta häntä pidetään parhaana veroviraston maksajana. Jopa verotarkastajat kunnioittavat hänen rehellisyyttään.”

”Älkää . . . koskaan olko huolissanne”

Mutta entä jos näyttää siltä, ettei voi tulla taloudellisesti toimeen muutoin kuin pettämällä veronmaksussa? On hyödyllistä harkita tärkeätä läksyä, jonka Jeesus opetti vuorisaarnassaan:

”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. Eikö sielu merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vannurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille. Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” – Matt. 6:25, 31–34.

Ne, jotka etsivät ensin ’Jumalan vanhurskautta’, pyrkivät muovaamaan persoonallisuutensa Pyhässä Raamatussa esitettyjen vanhurskaitten vaatimusten mukaiseksi. Heillä on Jumalan Pojan vakuutus siitä, että ”kaikki tämä muu”, ts. päivittäiset tarpeet ravinnon, vaatteiden ja suojan suhteen, ”lisätään”. Niiden, jotka haluavat jäljitellä Kristusta, ei tarvitse antaa elämän välttämättömyyksien saamisesta johtuvan huolen johtaa heitä epärehellisiin tapoihin.

Pane merkille apostoli Paavalin antama samanlainen neuvo ja sen noudattamisesta koituva erikoissiunaus: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Fil. 4:6, 7) Se, että saa nauttia ”Jumalan rauhasta”, joka tulee luottamuksesta häneen, Raamatun periaatteiden uskollisesta noudattamisesta ja puhtaasta omastatunnosta, on todella jotakin erikoista. Eräs Vartiotorni-seuralle tullut raportti mainitsee: Eräs mies ”joutui aina veroviranomaisten ahdisteltavaksi, koska hänen liikeyrityksensä asiat eivät olleet koskaan järjestyksessä. Mutta kun hän oppi Raamatun totuuden, hän pani kaikki asiansa järjestykseen ja nykyään hän elää kaikessa rauhassa viranomaisten vaivaamatta enää häntä. . . . Veljet, jotka ovat ponnistelleet näissä asioissa, sanovat saaneensa lakien noudattamisesta rauhallisen omantunnon ja mielenrauhan.”

Taloudellinen paine ja yleisen mielipiteen tulva on nykyään saanut monet sortumaan epärehellisyyteen verojen maksun suhteen. Mutta Raamattu kannustaa kristittyjä olemaan tunnollisia veronmaksajia. Tässä niin kuin kaikissa muissakin elämän piirteissä Jumalaa pelkäävät ihmiset haluavat noudattaa Heprealaiskirjeen 13:18:ssa kerrottua erinomaista esimerkkiä: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.”a

[Alaviitteet]

”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’” – Hepr. 13:5.