”Jos olette velvollisia maksamaan veroa, maksakaa veroa”

”TÄSSÄ maailmassa ei mitään voi sanoa varmaksi, paitsi kuolemaa ja veroja.” Näin sanoi 1700-luvulla elänyt valtiomies ja keksijä Benjamin Franklin. Nämä hänen usein lainatut sanansa kertovat paitsi siitä, ettei veroja voi välttää, myös siitä, että ne herättävät pelkoa. Monien mielestä verojen maksaminen ei ole yhtään sen mukavampaa kuin kuoleminenkaan.

Olipa verojen maksaminen kuinka epämiellyttävää tahansa, se on velvollisuus, johon tosi kristityt suhtautuvat erittäin vakavasti. Apostoli Paavali kirjoitti Rooman kristilliselle seurakunnalle: ”Antakaa jokaiselle, mitä olette velvollisia hänelle antamaan: jos olette velvollisia maksamaan veroa, maksakaa veroa; jos maksamaan tullia, maksakaa tullia; jos ilmaisemaan arvostusta, ilmaiskaa arvostusta; jos osoittamaan kunniaa, osoittakaa kunniaa.” (Roomalaisille 13:7, New International Version.) Jeesus Kristuskin puhui nimenomaan veroista, kun hän sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:14, 17.)

Jehova on sallinut hallitsevien ”esivaltojen” olla olemassa ja käskee palvelijoitaan osoittamaan niille suhteellista alamaisuutta. Miksi Jumala sitten vaatii, että hänen palvojansa maksavat veroja? Paavali mainitsee kolme pääsyytä: 1) ”esivaltojen” ”vihan”, kun ne rankaisevat lainrikkojia; 2) kristityn omantunnon, joka ei pysy puhtaana, jos hän pettää verotuksessa; 3) ja tarpeen maksaa näille ”julkisille palvelijoille” siitä, että ne järjestävät palveluja ja pitävät yllä jonkinlaista järjestystä (Roomalaisille 13:1–7). Monet eivät ehkä haluaisi maksaa veroja. Epäilemättä he eivät kuitenkaan haluaisi senkään vertaa elää maassa, missä ei olisi poliisia eikä palosuojelua, ei teiden kunnossapitoa, ei yleisiä kouluja eikä postilaitosta. Amerikkalainen juristi Oliver Wendell Holmes esitti asian erään kerran seuraavasti: ”Verot ovat korvauksemme sivistyneestä yhteiskunnasta.”

Verojen maksamisessa ei ole mitään uutta Jumalan palvelijoille. Muinaisen Israelin asukkaat maksoivat eräänlaista veroa elättääkseen kuninkaitaan, ja jotkut noista hallitsijoista rasittivat kansaa kohtuuttomilla veroilla. Juutalaiset maksoivat myös pakkoveroa heitä hallitseville vieraille valloille, kuten Egyptille, Persialle ja Roomalle. Paavalin aikana eläneet kristityt tiesivät sen vuoksi hyvin, mistä Paavali puhui, kun hän mainitsi verojen maksamisen. He tiesivät, että olivatpa verot kohtuullisia tai eivät ja käyttipä valtio nämä rahat mihin tahansa, heidän täytyi maksaa se vero, jonka he olivat velvollisia maksamaan. Sama soveltuu kristittyihin nykyään. Mutta mitkä periaatteet voisivat opastaa meitä maksaessamme veroja näinä sekavina aikoina?

Viisi ohjaavaa periaatetta

Ole järjestelmällinen. Me palvelemme ja jäljittelemme Jehovaa, joka ei ole ”epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala” (1. Korinttolaisille 14:33; Efesolaisille 5:1). Järjestelmällisyys on erittäin tärkeää verojen maksamisessa. Ovatko asiapaperisi tallella, täsmällisiä ja järjestyksessä? Tavallisesti ei tarvita kallista arkistointijärjestelmää. Sinulla voi olla yksi kansio kutakin asiapaperityyppiä (esimerkiksi menoistasi kertovia kuitteja) varten. Paperit voidaan ryhmitellä suurempiin kansioihin kenties vain kerran vuodessa. Monissa maissa tällaisia asiapapereita on säilytettävä useita vuosia siltä varalta, että valtio päättää tarkistaa aikaisemmat tiedot. Älä siksi heitä pois mitään, ennen kuin olet varma, ettei sitä enää tarvita.

Ole rehellinen. Paavali kirjoitti: ”Rukoilkaa jatkuvasti meidän puolestamme, sillä luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Hartaan halumme olla rehellisiä tulisi ohjata jokaista ratkaisuamme, jonka teemme maksaessamme verojamme. Tarkastellaanpa ensiksi veroa, joka maksetaan veronalaisesta tulosta. Monissa maissa lisätuloista – juomarahoista, tilapäistöistä, myyntivoitoista – tulee veronalaista heti, kun ne ylittävät jonkin nimenomaisen rahasumman. Kristitty, jolla on ”vilpitön omatunto”, ottaa selville, mikä hänen asuinpaikallaan on verotettavaa tuloa, ja maksaa siitä määrätyn veron.

Toiseksi tulevat vähennykset. Valtio antaa tavallisesti veronmaksajien vähentää tiettyjä kuluja verotettavasta tulostaan. Tässä epärehellisessä maailmassa monien mielestä ei ole mitään pahaa siinä, että on ”luova” ja ”kekseliäs” tällaisia vähennyksiä tehdessään. Erään yhdysvaltalaisen miehen kerrotaan ostaneen vaimolleen kalliin turkin ja ripustaneen sen sitten roikkumaan päiväksi työpaikalleen, niin että hän voisi vähentää sen veroilmoituksessa eräänlaisena työpaikkansa ”koristuksena”! Muuan toinen mies väitti tyttärensä hääkulujen olevan liikeyritykseen liittyviä vähennyksiä. Vielä muuan yritti vähentää kulut, joita koitui siitä, että hänen vaimonsa matkusti hänen kanssaan kuukausikaupalla Kaukoidässä, vaikka tämä oli siellä pääasiassa seuraelämän ja virkistäytymisen vuoksi. Tällaisilla tapauksilla ei näytä olevan loppua. Jonkin väittäminen liikeyrityksen vähennykseksi, kun se todellisuudessa ei ole sellainen, on yksinkertaisesti vain eräänlaista valehtelemista – jotakin, mitä Jumalamme, Jehova, totisesti vihaa (Sananlaskut 6:16–19).

Ole varovainen. Jeesus kehotti seuraajiaan tulemaan ”varovaisiksi kuin käärmeet ja silti viattomiksi kuin kyyhkyset” (Matteus 10:16). Tätä neuvoa voisi hyvin soveltaa verojen maksamiseen. Varsinkin teollisuusmaissa yhä useammat ihmiset maksavat nykyään jollekin tilitoimistolle tai ammattilaiselle siitä, että nämä tekevät heidän veroilmoituksensa. Sitten he vain allekirjoittavat lomakkeet ja maksavat laskun. Tällöin olisi hyvä kiinnittää huomiota Sananlaskujen 14:15:ssä olevaan neuvoon: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.”

Monet veronmaksajat ovat joutuneet vaikeuksiin valtion kanssa, koska he ovat uskoneet jonkun häikäilemättömän tilintarkastajan tai kokemattoman veroilmoitusten täyttäjän ”joka sanan”. Miten paljon parempi onkaan olla terävänäköinen! Ole varovainen ja lue huolellisesti jokainen asiakirja ennen sen allekirjoittamista. Jos jokin vienti, poisjättö tai vähennys vaikuttaa sinusta oudolta, pyydä siihen selitystä – tarvittaessa toistuvasti – kunnes olet varma siitä, että asia on rehellinen ja laillinen. Monissa maissa verolaeista on tosin tullut entistä monimutkaisempia, mutta sikäli kuin on mahdollista, on viisasta ottaa selvää kaikesta, minkä allekirjoittaa. Joissakin tapauksissa voit saada apua joltakulta toiselta kristityltä, joka tuntee verolait. Eräs kristitty vanhin, joka lakimiehenä hoitaa veroasioita, sanoi ytimekkäästi: ”Jos tilintarkastaja ehdottaa jotakin, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, asianlaita luultavasti onkin niin!”

Ole vastuuntuntoinen. ”Kukin on kantava oman kuormansa”, kirjoitti apostoli Paavali (Galatalaisille 6:5). Jokaisen kristityn täytyy veroja maksettaessa huolehtia siitä, että hän on rehellinen ja noudattaa lakia. Seurakunnan vanhimmat eivät valvo huolenpidossaan olevaa laumaa tässä suhteessa (vrt. 2. Korinttolaisille 1:24). He eivät sekaannu veroasioihin muutoin kuin silloin, kun he saavat tietää vakavasta väärinteosta, kenties jostakin sellaisesta, mikä on aiheuttanut hälyä yhdyskunnassa. Tavallisesti yksityinen kristitty on näissä asioissa itse vastuussa siitä, että hän käyttää valmennettua omaatuntoaan soveltaessaan Raamatun periaatteita (Heprealaisille 5:14). Tähän sisältyy se, että allekirjoittaessaan veroilmoitusta – olipa sen laatinut kuka tahansa – hän tietää sen todellakin olevan laillinen lausunto siitä, että hän on lukenut tuon asiakirjan ja uskoo sen pitävän paikkansa.a

Ole nuhteeton. Kristittyjen valvojien täytyy olla ”nuhteettomia” voidakseen toimia tehtävässään. Koko seurakunnan täytyy samoin olla nuhteeton Jumalan silmissä. (1. Timoteukselle 3:2; vrt. Efesolaisille 5:27.) Sen vuoksi siihen kuuluvat pyrkivät säilyttämään hyvän maineen yhdyskunnassa, jopa veroja maksettaessa. Jeesus Kristus antoi itse esimerkin tässä suhteessa. Jeesuksen opetuslapselta Pietarilta kysyttiin, maksoiko Jeesus temppeliveroa, kahden drakhman suuruista pikkusummaa. Jeesus oli todellisuudessa vapaa tästä verosta, sillä temppeli oli hänen Isänsä huone eikä kukaan kuningas määrää veroa omalle pojalleen. Jeesus sanoi juuri niin, mutta maksoi kuitenkin tuon veron. Hän jopa hankki tarvittavat rahat ihmeen avulla! Miksi hän maksoi veron, josta hän oli asianmukaisesti vapaa? Jeesus itse sanoi tekevänsä sen, ”jottemme kompastuttaisi heitä”. (Matteus 17:24–27.)b

Säilytä maine joka tuo kunniaa Jumalalle

Samoin Jehovan todistajat nykyään huolehtivat siitä, etteivät he kompastuta toisia. Ei ole siksi yllättävää, että heillä on ryhmänä hyvä rehellisten, veronsa maksavien kansalaisten maine kautta maailman. Esimerkiksi espanjalaisessa El Diario Vasco -sanomalehdessä kerrottiin Espanjassa laajalle levinneestä veronkierrosta, mutta siinä huomautettiin: ”Ainoa poikkeus ovat Jehovan todistajat. Kun he ostavat tai myyvät, heidän ilmoittamansa [omaisuuden] arvo pitää ehdottomasti paikkansa.” Yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä San Francisco Examiner todettiin myös joitakin vuosia sitten: ”[Jehovan todistajia] voitaisiin pitää mallikansalaisina. He maksavat tunnollisesti veronsa, pitävät huolta sairaista ja taistelevat lukutaidottomuutta vastaan.”

Yksikään tosi kristitty ei haluaisi tehdä mitään, mikä tahraisi tämän työllä ja vaivalla ansaitun maineen. Jos saisit itse valita, vaarantaisitko maineesi veropetoksen vuoksi säästääksesi rahaa? Et. Menettäisit varmasti mieluummin rahaa kuin mustaisit hyvän nimesi ja saattaisit omat arvosi ja jopa Jehovan palvontasi huonoon valoon.

Joskus saatat tosiaankin joutua maksamaan siitä, että säilytät maineesi oikeudenmukaisena ja rehellisenä ihmisenä. Muinainen kreikkalainen filosofi Platon huomauttikin noin 2 400 vuotta sitten: ”Maksaa oikeamielinen, milloin veroa on suoritettava, yhtä suurista varoista enemmän, väärämielinen vähemmän.” Hän olisi voinut lisätä, että oikeamielinen ihminen ei koskaan kadu joutuessaan maksamaan oikeamielisyyden vuoksi. Pelkästään sellaisesta maineesta kannattaa maksaa. Tämä pitää varmasti paikkansa kristityistä. Heidän hyvä maineensa on heille arvokas, koska se tuottaa kunniaa heidän taivaalliselle Isälleen ja voi auttaa heitä saamaan toisia elämän tielle ja heidän Jumalansa, Jehovan, yhteyteen (Sananlaskut 11:30; 1. Pietarin kirje 3:1).

Tosi kristityt arvostavat kuitenkin ennen kaikkea omaa suhdettaan Jehovaan. Jumala näkee kaiken, mitä he tekevät, ja he haluavat miellyttää häntä (Heprealaisille 4:13). He torjuvat sen vuoksi kiusauksen yrittää pettää valtiota. He tajuavat, että Jumala iloitsee rehellisestä, oikeamielisestä käytöksestä (Psalmit 15:1–3). Ja koska he haluavat ilahduttaa Jehovan sydämen, he maksavat kaikki ne verot, jotka he ovat velvolliset maksamaan (Sananlaskut 27:11; Roomalaisille 13:7).

[Alaviitteet]