Monipuolinen vihanneskasvi

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

MITÄ pitäisit sellaisen vihanneskasvin istuttamisesta, joka varaisi sinulle ja perheellesi ruokaa jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi? Entä jos se aikaansaisi tämän ilman uudelleen istuttamista tai paljoa viljelemistä? Eikö olisi myös mieluista, jos kasvilla olisi tapana antaa satoa silloin, kun muut vihannekset ovat vähissä? Tuo monipuolinen vihanneskasvi on parsa! Ja tuota pitkällistä ruoantuotantoa varten viisihenkinen perhe tarvitsisi sitä ainoastaan kymmenkunta tainta.

Haluatko tietoja sen ravintoarvosta? Parsa sisältää vaihtelevia määriä kalsiumia, fosforia, natriumia, kaliumia ja rautaa sekä A-, B1-, B2-, ja C-vitamiinia ja niasiinia, jotka kaikki ovat terveelliselle ruokavaliolle tarpeellisia. Tämä itsessään on hyvä syy sisällyttää parsa kotipuutarhan penkkiin!

Tämä kuningasliljan maukas sukulainen on antanut mielenkiintoa ruokalistoihin aina siitä lähtien kun muinaiset egyptiläiset viljelivät sitä. Roomalaiset merkitsivät muistiin tietoja sen viljelemisestä vuoden 200 tienoilla eaa.

Samalla kun monet pitävät parsaa yleisenä vihanneksena, toiset luokittelevat sen ylellisyysherkuksi. Vaikka niitä tavallisesti myydään säilöttyinä, niin myös tuoreissa versoissa on miellyttävä aromi. Sekä valkoista että vihreätä parsaa viljellään, mutta vihreä on ehkä paras kotipuutarhurille, koska siinä on korkeampi ravintoarvo ja parempi maku.

Valkoista parsaa kasvatettaessa taimet istutetaan syvään vakoon ja niiden päälle kasataan multaharju versojen vaalentamiseksi ennen kuin ne työntyvät esille maasta. Vihreitä parsoja ei mullata. Versot leikataan, kun ne ovat 20–25 senttimetriä maanpinnan yläpuolella.

Parsan viljely

Parsaa voidaan kasvattaa siemenistä, tai taimitarhasta voidaan ostaa taimia. On huomionarvoista, että hedekasvit tuottavat paljon suuremman sadon kuin emikasvit. Ero näiden kahden välillä voidaan havaita toisena kasvukautena, kun emikasvit tuottavat siementä. Parsan viljely ei rajoitu yhden tyyppiseen kasvumaahan. Mutta maaperän täytyy olla hyvin ojitettu (varsinkin jos se on hyvin raskasta) ja se täytyy kastella hyvin, jos se on hiekkainen.

Muokattaessa siihen tulee panna eläinten lantaa tai kompostia. Taimet tulee asettaa 75 senttimetrin etäisyydelle toisistaan pieneen multakasaan 20 senttimetrin syvyiseen ja 30 senttimetrin levyiseen vakoon. (Kaikki lannoite on täytynyt panna kasvualustaan aikaisemmin.) Taimet tulee peittää 5 senttimetrin korkuisella multakerroksella, ja kasvualusta tulee pitää hyvin kuohkeana ensimmäisten versojen ilmestymiseen asti. Sitä mukaa kuin kasvit kasvavat, vako tulee täyttää vähitellen mullalla. Valkoista parsaa kasvatettaessa harju tulee korottaa 23–30 senttimetriin.

Hyvin lannoitettuina nämä kasvit tuottavat saniaismaisen osan maanpinnan yläpuolelle ja vahvat, elinvoimaiset juuret maanpinnan alapuolelle. On hyvin tärkeätä poistaa monivuotiset rikkaruohot kasvualustasta muokkausvaiheessa samoin kuin hävittää rikkaruohot koko kasvukauden ajan. Rikkaruohoja tappavien kemiallisten aineiden käyttö saattaa kuitenkin olla vahingollista, jos niitä käytetään useammin kuin kerran kunkin kasvukauden aikana.

Sadon korjaaminen

Saatuasi kuntoon parsan kasvualustan on välttämätöntä olla kärsivällinen. Versoja ei tule korjata ensimmäisen kasvukauden aikana. Anna sen sijaan juurien vahvistua. Toisen kasvukauden aikana niistä tulisi korjata satoa vain varovasti – ei enempää kuin kahden viikon aikana. Mutta kun kasvualustan laittamisesta on kulunut kolme vuotta, voit mennä suoraa päätä nauttimaan töittesi hedelmiä.

Tarkista kasvimaa joka päivä sadonkorjuukauden aikana. Kasvu on silloin nopeaa, ja jos versot jätetään liian pitkäksi aikaa, niiden tyvet tulevat puisiksi. Valkoinen parsa leikataan asettamalla veitsi multakumpuun 20–23 senttimetriä verson pään alapuolelle niin pian kuin se työntyy esiin maasta. Vihreä parsa katkaistaan aivan maanpinnan alapuolelta, kun maanpäällisen verson pituus on 18–23 senttimetriä ja ennen kuin latvassa olevat nuput alkavat aueta.

Vanhassa kasvimaassa sadonkorjuuaika kestää kolme kuukautta, ja tuon ajan loppupuolella muutos nähdään versojen kasvussa. Siinä vaiheessa ne alkavat olla kitukasvuisia, ja tämä on merkkinä sadonkorjuun lopettamiselle ja sille, että kasvimaa jätetään päättämään kasvukierto. Tämän jälkeinen saniaismainen kasvu, jolla ei ole mitään ravintoarvoa, tulee leikata myöhään syksyllä tai alkutalvesta juuri ennen siementen täyttä kypsymistä. Se voidaan sitten polttaa tai laittaa kompostiksi. Latvan kasvuaika antaa juuristolle aikaa voimistua seuraavaa kasvukautta varten.

Valmistaminen ruokapöytää varten

”Mitä syömme?” Tämä monipuolinen vihanneskasvi saattaa olla juuri se, mitä tarvitaan tähän tuttuun kysymykseen vastaamiseksi. Mikäli tilanne edellyttää nopeaa välipalaa tai kulhollista kuumaa keittoa, parsa voisi olla sinun makuusi. Keitä parsaa vain hitaasti pienessä määrässä suolalla maustettua vettä, johon on lisätty vähän viinietikkaa. Näin syntyy herkullinen parsaruoka syötäväksi joko yksinään tai tarjottavaksi joko kuuman voilla voidellun paahtoleivän päällä tai salaatin kera. Jotta vihanneksista olisi tarjolle pantuna enemmän iloa silmälle, versojen nuppuja ei tulisi rikkoa. Varovainen keittäminen estää sen. Saatat katsoa paremmaksi keittää versot astiassa, jossa ne voivat olla pystysuorassa nuput ylöspäin, koska tyviosat vaativat enemmän keittämistä.

Onko kylmä päivä? Jos on, niin ehkäpä kulhollinen kuumaa keittoa on houkuttelevampi kuin kylmä ateria. Lisänä ruokalistaasi voit valmistaa hyvin ravitsevan keiton käyttämällä noin 200 grammaa parsaa, joka on keitetty 7 desilitrassa vettä, ja lisäämällä siihen hienonnettua sipulia, lehtiselleriä ja halutessasi naurista. Kun vihannekset ovat kypsiä (noin puolessa tunnissa), ne tulee pusertaa siivilän läpi tai nesteyttää tehosekoittimessa. Sitten ne tulee suurustaa 45 grammalla jauhoja ja 60 grammalla voita, joihin sekoitetaan 5 desilitraa maitoa, ja seosta keitetään viisi minuuttia. Suolaa ja pippuria tulee lisätä maun mukaan. Tarjoile keitto sitten kuumana ja koristele hienonnetulla persiljalla.

Saatat siis harkita parsaa, kun seuraavan kerran kuulet kysymyksen: ”Mitä syömme?” Ehkäpä tästä monipuolisesta vihanneksesta tulee näin ravitseva ja maukas lisä ruokalistaasi.