Sydänveritulppa – miten taistella aikamme vitsausta vastaan
Eräs nuori nainen kertoo, miten hänen äitinsä sai sydänveritulpan ja miten tieto auttoi tytärtä menettelemään viisaasti.
ÄITINI, samoin kuin vuosittain yli miljoona muuta yhdysvaltalaista, sai sydänveritulpan. Näin hän kuvaili sitä:
”Ollessani matkalla työhön New Yorkin keskustaan tunsin äkisti jotakin rintakehäni keskellä. Kouraisin rintaani ja ajattelin: ’Mitä tämä on? Söinkö jotakin sopimatonta?’
”Tunsin itseni hyvin heikoksi, ja minun oli seistävä hiljaa pitkän aikaa. Yritin hengittää, mutta en voinut vetää syvään henkeä ankaran puristavan tunteen tähden. Puristus tuntui olevan peräisin vatsastani, mutta se oli erilainen kuin mikään tunne, jonka olin aikaisemmin kokenut.”
Äidillä oli varmasti onnea siksi, että hän on nyt elossa; yli neljännesmiljoona ihmistä kuolee Yhdysvalloissa äkisti sydänveritulppaan. Sydäntaudit surmaavat noin 750000 yhdysvaltalaista vuodessa. Yli puolet kaikista kuolemantapauksista Yhdysvalloissa aiheutuu sydän- ja verisuonitaudeista!
Ongelma ei rajoitu kuitenkaan Yhdysvaltoihin; sydänveritulppa vitsaa teollistuneita kansoja kaikkialla maailmassa. Luin Harvardin yliopiston professorin tohtori Jean Mayerin sanoneen: ”Me elämme uutta joukkokuolemien aikaa, koska lähes puolet länsimaitten miehistä (ja kasvava määrä naisia) kuolee yhteen ainoaan sairauteen.”
’Mikä aiheuttaa sen?’ saatat kysyä. ’Mitä voin tehdä välttyäkseni sydänveritulpalta? Tai jos saan sen, mitä voin tehdä selviytyäkseni hengissä?’
Tuohon aikaan en tiennyt sitä ja olen sen jälkeen havainnut, että harvat ymmärtävät, mitä asiaan liittyy. Äitini kokemus sai minut ottamaan selkoa asiasta.
Uusi taudinkohtaus
Äitini ei tiennyt, että hän sai sydänveritulpan tuona perjantaiaamuna toukokuussa 1972. Hän ajatteli, että se oli ruoansulatushäiriö ja että hän oli vain liian väsynyt. Niinpä levähdettyään hetkisen hän meni maanalaisella työhön.
Seuraavalla viikolla äiti kysyi neuvoa lääkäriltä, mutta tämä ei tunnistanut hänen sairauttaan, ja niin äiti jatkoi työntekoa. Hän kertoi minulle, mitä tuona keskiviikkona tapahtui:
”Rintakehäni alaosaan ilmaantui jälleen puristava tunne. Taivuin kaksin kerroin kivusta. Eräs työtoveri pelästyi, toi lasillisen vettä ja kysyi: ’Mikä sinun on?’
”Vastasin: ’En tiedä, ehkä jostakin syömästäni ruoasta on tullut ilmavaivoja. Tunnen tukehtuvani.’
”Työtoveri sanoi: ’Sinun olisi paras mennä lääkäriin.’
”Olin samaa mieltä. Lääkäriasema on ainoastaan muutaman korttelin päässä. Kun pääsin hissiin, rintani paine voimistui. Saatoin tuskin hengittää, ja käsivarteni oli niin heikko, että minun oli vaikea pitää kiinni kukkarosta. Hoipertelin juopuneen tavoin, mutta kukaan ei tarjonnut apua. Rukoilin Jumalaa: ’Auta minua pääsemään lääkäriasemalle.’ Avasin oven ja kaaduin maahan tajuntani menettäneenä.
”Lääkäri tutki minut ja halusi lähettää minut sairaalaan. Mutta sanoin hänelle: ’Tunnen oloni nyt paljon paremmaksi. Antakaa minun mennä kotiin. Tyttäreni vie minut sairaalaan.’ Halusin ehdottomasti pois, ja niin lääkäri antoi minun mennä. Olin niin heikko, että pääsin töin tuskin kotiin.”
Hämmästyttävä selviytyminen
Äitini oli pesemässä jotakin, kun tulin kotiin. Sanoin: ”Äiti, jotakin on nyt vikana!” Hän näytti niin kalvakalta ja kelmeältä. Olemme asuneet yhdessä siitä pitäen kun tulimme Euroopasta ollessani pieni tyttö. Isäni ja muut sukulaisemme kuolivat toisen maailmansodan aikana.
Äitini meni vuoteeseen ja puhui hyvin vähän. Noin kello 2 aamuyöstä heräsin hänen kutsuunsa. Hänellä oli ankaria kipuja rinnassa, ja hän saattoi tuskin hengittää. Soitin järkyttyneenä perhelääkärillemme. Hän sanoi: ”Anna hänelle hieman viskiä. Pidä hänet lämpimänä ja paikoillaan, ja kun hän tuntee olonsa paremmaksi, vie hänet sairaalaan.”
Seuraavana aamuna tilasin taksin ja vein hänet erääseen New Yorkin sairaalaan. Äiti ei vieläkään uskonut, että kysymys oli hänen sydämestään, eikä hän halunnut jäädä sinne. Mutta sitten hän sai uuden taudinkohtauksen ja kaatui lattialle henkeään haukkoen. Lääkärit ja hoitajat tulivat juosten.
Kokeet vahvistivat, että kysymyksessä oli äidin sydän. Lääkärit sanoivat tautia sydäninfarktiksi, ja se oli hyvin vakavaa. He saattoivat tuskin uskoa, että äiti oli selvinnyt hengissä. Häntä pidettiin sairaalassa 24 vuorokautta.
Kun äiti tuli kotiin, hän oli äärimmäisen heikko; hän kykeni tuskin liikkumaan vuoteestaan kahteen viikkoon. Mitä tekisin hänelle? Sydäninfarkti, sepelvaltimontukos – nämä nimitykset hämmensivät minut. Mitä vikaa äitini sydämessä oli? Mikä aiheutti nämä kohtaukset? Menin kirjastoon ja lainasin joitakin kirjoja ottaakseni asian selville. Kun tutkin sydämen toimintaa, aloin käsittää hänen vaivaansa.
Hämmästyttävä elin
Sain selville, että sydän on pohjimmaiselta rakenteeltaan yksinkertainen. Se on suuri, ontto lihas, jonka väliseinä jakaa kahteen puoliskoon. Kummassakin puoliskossa on vuorostaan kaksi lokeroa, joista toinen ottaa vastaan sydämeen tulevan veren ja toinen pumppuaa sen eteenpäin. Vastaanottava lokero on nimeltään eteinen, ja eteenpäin pumppuava lokero on kammio. On näin ollen oikea eteinen ja oikea kammio sekä vasen eteinen ja vasen kammio. Sydämessä on siis kaksi erillistä pumppua, jotka toimivat samanaikaisesti.
Sain tietää sydämen työskentelevän seuraavaan tapaan: Oikea eteinen ottaa vastaan elimistöstä tulevan veren. Sieltä veri puristuu oikeaan kammioon, joka pumppuaa sen sitten keuhkoihin, missä veri hapettuu ja vapautuu hiilidioksidista. Hapettunut veri menee sitten keuhkoista vasempaan eteiseen, josta se puristuu vasempaan kammioon, joka pumppuaa sen kaikkialle elimistöön.
Hämmästyttävää kyllä, kukin sydämen miljoonista soluista kykenee supistumaan itsenäisesti. Sähköiset supistumisärsykkeet syntyvät oikeassa eteisessä sijaitsevassa sinussolmukkeessa. Tämä tahdistaa lihassolujen supistusliikkeen noin 70 sykähdykseksi minuutissa. Sydän pumppuaa kerrallaan vajaan desilitran verta – noin 300 litraa tunnissa. Harjoituksen aikana urheilijan sydän voi kuitenkin pumputa yli 2000 litraa verta tunnissa!
Sydämen ihmeteltävä voima hämmästytti minut. Lääkärit sanovat sydämen tuottavan niin paljon energiaa, että jos sen elinaikanaan tuottama energia voitaisiin keskittää yhdeksi sykäykseksi, se voisi nostaa sotalaivan useita metrejä vedenpinnan yläpuolelle! Oli rohkaisevaa saada tietoa sydämen hämmästyttävästä kyvystä.
Totesin erään sydänlääkärin jopa sanovan, että vaikka joku sairaus tai vamma tuhoaisi koko oikean kammion, verenkierto voisi järjestyä uudella tavalla ja sydän voisi jatkaa työskentelyään. Hän sanoi lisäksi, että vaikka yli 75 prosenttia vasemman kammion lihaskudoksesta tuhoutuisi, jäljelle jäänyt lihas kykenee korvaamaan tuhoutuneen osan ja jatkamaan veren pumppuamista koko elimistöön!
Mutta merkitsikö tämä sitä, että äidin sydän oli jollakin tavalla melkein kokonaan tuhoutunut? Mikä sai hänen sydämensä lähes pettämään?
Pulman aiheuttaja
Sain kuulla, että vaikeutena oli ravinnonpuute. ’Mutta miten se on mahdollista, koska sydän kirjaimellisesti kylpee veressä, kun sitä virtaa sen onteloiden läpi tuhansia litroja päivässä?’ saatat kysyä. Se johtuu siitä, että sydän ei saa ravintoaan sen onteloissa virtaavasta verestä.
Sydäntä voitaisiin verrata bensiiniä kuljettavaan säiliöautoon ja sen polttoaineenlähteeseen. Säiliöauto saattaa olla kuljettamassa tuhansia litroja bensiiniä asiakkaille, ja silti se voi pysähtyä bensiinin puutteeseen. Tämä johtuu siitä, että säiliöauto ei käy kuljettamallaan bensiinillä, vaan sen täytyy pysähtyä ottamaan oma polttoaineensa huoltoasemilta. Samaten sydänkään ei saa ravintoa onteloissaan kulkevasta verestä, vaan verestä, jonka sydän pumppuaa ulos ja jonka sitten kaksi sepelvaltimoa ohjaavat sydänlihakseen.
Sydän pumppuaa veren tilavaan aorttaan, mutta osa verestä ohjautuu melkein heti sepelvaltimoihin, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että ne kiertävät sydämen päällä seppeleen tavoin. Nämä kaksi valtimoa jakautuvat useihin pienempiin haaroihin ja lopulta hiussuoniin, joiden avulla veren happea ja ravintoaineita kulkeutuu sydänlihaksen kaikkiin osiin. Noin 5–10 prosenttia kaikesta sydämen pumppuamasta verestä joutuu sepelvaltimoihin sydämen ravitsemiseksi. Sain tietää, että juuri näissä valtimoissa kehittyvä vaiva aiheuttaa sydänveritulpan eli sydäninfarktin.
Pulma aiheutuu rasvakeräytymien muodostumisesta sepelvaltimoihin, mikä johtaa ateroskleroosiin eli valtimon haurauskovetustautiin. Lääkärit saattavat havainnollistaa tapahtumaa ruosteen kerääntymisellä kuumavesiputkeen, niin että veden virtaus ajan mittaan estyy.
Ateroskleroosissa verisuonet eivät tule ahtaammiksi joka kohdasta. Keräytymiä muodostuu sinne tänne verisuonten seinämiin, kun taas muualta suonen sisäläpimitta saattaa olla normaali. Siten veren virtaus ei välttämättä vaikeudu, koska veri voi vain virrata ahtaissa paikoissa tavallista nopeammin. Aloin kuitenkin nähdä, miten ateroskleroosi saattaa johtaa sydänveritulppaan.
Miten se tapahtuu?
Kun ahtauma aiheuttaa veritulpan
Kun veri pakotetaan epätavallisen pienen aukon läpi, siinä olevat aineet muodostavat helposti hyytymän eli trombin. Normaalisti tämä reaktio estää vertamme valumasta kuiviin haavoista ja edistää haavojen parantumista. Mutta jos veri alkaisi hyytyä pahoin ahtautuneessa suonessa, muodostunut tukos voisi sulkea suonen kokonaan. Toisinaan rasvakudosta irtoaa itsestään ja se tukkii suonen. Kun tukkeutunut verisuoni on sydämessä, sitä kutsutaan sepelvaltimontukokseksi.
Sain tietää, että sepelvaltimontukoksen seurausta kutsutaan myokardiaaliinfarktiksi. ”Myo” viittaa lihakseen, ”kardiaali” sydämeen ja ”infarkti” tarkoittaa verenkierron keskeytymisestä aiheutuvaa kudoskuoliota. Jos tukkeutunut verisuoni on niin suuri, että se kuljettaa ravitsevaa verta suureen osaan sydämestä, siitä aiheutunut kudoskuolio saa tavallisesti sydämen pysähtymään; kysymyksessä on kuolemaan johtava sydäninfarkti.
Oli kiinnostavaa tietää, että ateroskleroosi voi aiheuttaa verisuonentukoksen muihinkin ruumiinosiin, vaikka se jostakin syystä useimmiten syntyy sepelvaltimoihin. Jos tukos syntyy aivoverisuonessa, seuraa halvaus. Sydämessä tukos aiheuttaa sydäninfarktin.
Sydäninfarkteja ilman tukoksia
Sain kuitenkin selville, että monissa – ehkä useimmissa – sydäninfarktitapauksissa ei ole muodostunut verisuonentukosta; ateroskleroosi on ainoastaan ahtauttanut verisuonia. Sydäninfarkti saattaa johtaa kuolemaan, vaikka sydänlihas olisi vaurioitunut vain hyvin vähän. Miksi suhteellisen terve sydän voi pysähtyä?
Näyttää siltä, että sellaisissa tapauksissa sydän tarvitsee enemmän verta kohdatakseen jonkin fyysisen tai tunneperäisen hätätilanteen, eikä ahtautuneista suonista sydämeen virtaava veri riitä. Vaikka siten vain pieni osa sydänlihaksesta jää väliaikaisesti ilman verta, sähköisten supistusärsykkeitten muodostuminen jollakin tavalla häiriytyy ja sekoittaa sykkeen. Sydän joutuu kammiovärinäksi kutsuttuun epätavalliseen ja vakavaan tilaan, missä se värähtelee säännöttömästi ja pysähtyy käyttövoiman puutteeseen. Kuolema seuraa muutamassa minuutissa, ellei kammioitten supistusliike palaudu normaaliksi. Niinpä tuhansia suhteellisen terveitä sydämiä pysähtyy joka vuosi.
Havaitsematta jääneet sydänveritulpat ja parantuminen
Hämmästyin saadessani tietää, että monissa sydäninfarkteissa oireet ovat hyvin vähäiset. Sydänspesialistit arvioivatkin, että ehkä 20 prosenttia ensimmäisistä sydänveritulpista tapahtuu potilaitten tietämättä. Tämä saattaa johtua sydämen verisuonen tukkeutumisesta vähitellen, ei äkisti, vaan viikkojen tai kuukausien aikana. Sydänlihakselle koitunut vahinko havaitaan myöhemmin sydänfilmistä muun lääkärintutkimuksen yhteydessä.
Lisäksi oireista ei ehkä tunnisteta sydänveritulppaa, kuten äitini tapaus osoittaa. Äitini ajatteli monien muiden tavoin, että kysymyksessä oli vaikea ruoansulatushäiriö. Oireina saattaa olla oksentelua samoin kuin väsymystä ja tuhkan harmaa kasvojen väri. Luin seuraavasta tyypillisestä tapauksesta:
Eräs noin 75-vuotias mies meni lopulta lääkäriin alettuaan potea pitkälle edennyttä sydäntautia. Sydänfilmit osoittivat hänellä olleen kaksi aikaisempaa sydänveritulppaa; tukkeuma oli johtanut sydänlihaksen osittaiseen kuolioon. Mies muisti saaneensa 25 vuotta aikaisemmin äkillinen ruoansulatushäiriön, kuten hän ajatteli, ja sitten uuden kohtauksen kaksi vuotta myöhemmin. Hän ei ollut käynyt lääkärillä ja oli kuitenkin elänyt näin vanhaksi! Lääkärit sanovat, että tällaisia tapauksia on tuhansia.
Lääkärit voivat tehdä hyvin vähän sydänlihaksen kuolioalueen elvyttämiseksi. Jos sydän toipuu infarktista eikä joudu kohtalokkaaseen värinätilaan, sille täytyy antaa aikaa, jotta infarktialueen kuolleitten lihassolujen paikalle voi kasvaa arpikudosta. On tärkeätä rajoittaa liikkumista, jotta tiivis, luja arpikudos voisi muodostua. Se vetää elävät lihassolut mahdollisimman lähelle toisiaan, niin että ne voivat korvata hyödyttömän kudoksen toiminnan.
Lääkäri näytti meille äidin sydänfilmin, josta kävi ilmi sepelvaltimontukkeuma ja siitä aiheutunut sydänlihasvaurio. Hän sanoi, että nyt piti vain antaa sydämen levätä, niin että sillä olisi mahdollisuus toipua. Äiti ei ymmärtänyt, miten tärkeä tämä toipumisaika on sydänpotilaalle. Pian hän kuitenkin oppi tajuamaan sen pelottavalla tavalla.
Uusi kriisi
Äiti saattoi tuskin pysytellä toimettomana; hän halusi innokkaasti päästä takaisin työhön. Hän näytti toipuvan hyvin; vietimme jopa viikon loman maaseudulla. Mutta ilmeisesti hän rasitti itseään liikaa.
Kun muutama päivä myöhemmin palasin illalla kotiin, havaitsin hänellä olevan valtavia tuskia. Hänen vasen kätensä ja koko vasen puoli oli halvaantunut. Soitin lääkärille, joka oli hoitanut häntä sairaalassa. Hän sanoi, että minun täytyisi lähettää hänet heti sairaalaan. Äidistä se tuntui kuitenkin turhalta. En voinut pakottaa häntä menemään ja niinpä kysyin, voisiko lääkäri tulla käymään luonamme. Hän sanoi, ettei hän voinut tulla.
”Mitä minä voin tehdä?” halusin tietää.
”Odottakaa ja olkaa valmiina”, hän sanoi. ”Hän saattaa jäädä halvaantuneeksi, saada infarktin tai jopa kuolla. Ette voi tehdä mitään.”
Soitin toiselle sydänlääkärille, joka oli tutkinut äidin aikaisemmin. Hän oli ymmärtäväisempi, mutta pahoitteli, ettei voinut tulla. Olin niin suunniltani, etten kyennyt ajattelemaan.
Mutta sitten laskeuduin polvilleni ja rukoilin Jumalaa antamaan minulle voimaa ja ohjausta. Kun nousin ylös, en tuntenut enää pakokauhua. Ryhdyin heti tutkimaan erästä lääketieteellistä kirjaa, joka minulla yhä oli.
Ensiapu
Siinä sanottiin ensiksikin, ettei potilaalle saa antaa kiinteää ruokaa ainakaan kolmeen tai neljään päivään, ainoastaan nesteitä. Niinpä annoin äidille runsaan puoli desilitraa juuri puristettua greippi- tai appelsiinimehua kahden tai kolmen tunnin väliajoin. Useita päiviä myöhemmin aloin vähitellen antaa hänelle hieman keitettyjä, soseutettuja vihanneksia lounaaksi.
Kirja kehotti myös pitämään potilaan lämpimänä, antamaan hänelle puhdistavia peräruiskeita ja kahdesti päivässä kuumia sinappijalkakylpyjä. Lisäksi potilaan nimenomaan ei tullut sallia liikkua, ei edes mennä kylpyhuoneeseen. Ajatellessamme tapahtunutta äidistä ja minusta tuntuu, että jos hänet olisi yritetty viedä sairaalaan tuona iltana, hän olisi hyvinkin saattanut kuolla.
Otin lomaa työstä viikoksi ja hoidin äitiä yötä päivää. Kun sitten palasin takaisin työhön, järjestin erään ystävän olemaan hänen kanssaan. Kolmeen viikkoon emme sallineet hänen nousta vuoteesta. Vähitellen hän alkoi voida paremmin ja liikkua jonkin verran.
Onneksi äidin sydän ei joutunut värinätilaan. Jos se olisi joutunut, en olisi tiennyt mitä tehdä. Sen jälkeen sain kuulla yhdistetystä sydänhieronnasta ja tekohengityksestä. Herätkää!-lehti käsitteli sitä marraskuun 8. päivän numerossaan vuonna 1973. Viime vuonna eräs New Yorkin sydänliiton lääkäri arvioi, että sen avulla voitaisiin pelastaa jopa 4000 henkeä niistä 14000:sta, jotka New Yorkin kaupungissa vuosittain menetetään kuolemaan johtaneen sydäninfarktin tähden.
Mutta ihmettelin, kuten varmasti toisetkin asianosaiset ovat ihmetelleet: Mikä aiheuttaa tämän nykyajan vitsauksen? Mikä aiheuttaa sydänveritulppaan johtavien rasvakeräytymien muodostumisen valtimoihin?
Epävarmoja, ristiriitaisia käsityksiä
Havaitsin asiantuntijoitten epävarmuuden. Se kävi ilmi heidän eriävistä johtopäätöksistään, joihin he olivat jatkuvan tutkimuksensa perusteella tulleet. Kolesteroli ja rasvat (glyseridit) liittyvät kuitenkin jollakin tavalla keräytymien muodostumiseen ja valtimoitten kovettumiseen. Useat ruokalajit sisältävät kolesterolia. Samanaikaisesti kuitenkin kolesterolia valmistuu myös omassa maksassamme ja muissa elimissämme. Mutta monilla ihmisillä muodostuu rasvakeräytymiä valtimoihin tuhoisin seurauksin. Miksi?
Yhdysvaltain sydänliiton tukema yleinen käsitys on, että runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia sisältävä ruokavalio kohottaa veren kolesterolipitoisuutta, mikä vuorostaan aiheuttaa ateroskleroosin samoin kuin arterioskleroosin eli verisuonten ”kovettumisen” (”kalkkiutumisen”). Todisteet näyttävät nyt kuitenkin osoittavan, että myös tunneperäinen paine saattaa yhtä hyvin kohottaa veren kolesterolipitoisuutta. Esimerkiksi tilintarkastajia koskenut tutkimus paljasti, että heidän verensä kolesterolipitoisuus oli korkeampi ennen huhtikuun 15. päivää, joka on viimeinen päivä verotuksen kannalta Yhdysvalloissa, kuin touko- ja kesäkuussa, jolloin heitä ei enää vaivaa ylenpalttinen kiireisyys.
On myös muita käsityksiä. Sokerin runsaan nauttimisen sanotaan kiihdyttävän epänormaalisti eräitten hormonien, ensisijaisesti insuliinin, tuotantoa. Tämän uskotaan lisäävän triglyserideiksi kutsuttujen rasvojen määrää veressä, ja tämän vuorostaan sanotaan aiheuttavan valtimoihin rasvakeräytymiä. Toinen näkökanta on, että vedessä oleva kloori on tärkein rasvakeräytymien aiheuttaja.
On joitakin tekijöitä, joiden useimmat lääkärit uskovat edistävän sydänveritulpan syntyä. Tunneperäisen paineen ja runsaasti rasvoja ja kolesterolia sisältävän ravinnon lisäksi näitä tekijöitä ovat: perinnöllisyys, tupakointi, korkea verenpaine ja nykyajan ihmisten taipumus karttaa liikkumista. Kuitenkin myönnetään, että useimmat sydänveritulpat aiheuttavan ateroskleroosin syntymekanismia ei vielä todellisuudessa tunneta. Asiaan liittyy epäilemättä useita tekijöitä ja ehkä eri tekijöitä eri ihmisillä.
Mitä voimme tehdä
Sain kuitenkin tietää, että on olemassa järkeviä, terveen järjen sanelemia ennalta ehkäiseviä toimia, joihin voimme ryhtyä. Kuuluisa sydänspesialisti Paul Dudley White sanoi: ”Vaaditaan suurta muutosta vakiintuneissa tavoissa ylensyömisen, ruumiillisen toimettomuuden ja runsaan tupakoinnin lopettamiseksi.”
Koska äiti ja minä emme tupakoi, siinä ei tarvittu muutosta. Olemme kuitenkin muuttaneet ravitsemustapojamme sen mukaisesti, mitä olen lukenut aiheesta. Ensisijainen muutos on se, että syömme pieniä aterioita. Emme myöskään käytä enää suolaa tai sokeria emmekä juo kahvia. Ja ainoastaan harvoin tai tuskin koskaan syömme runsaasti kolesterolia sisältäviä ruokia, kuten kokomaitoa, voita, jäätelöä, kananmunia ja rasvaista lihaa.
Toinen sydänveritulpan tärkeä ehkäisykeino on liikunta. Säännöllinen reipas kävely on parhaimpia liikuntamuotoja. Se epäilemättä edistää sydämen molempien puoliskojen verenkiertoa. Istumatyöntekijällä verta lihaksiin tuovat valtimot saattavat kaventua ja monet pienet verisuonet saattavat jopa kadota. Siinä tapauksessa lihakset saavat vähemmän verta ja happea.
Mutta säännöllinen liikunta ilmeisesti avartaa ihmisen valtimoita, niin että ne voivat kuljettaa enemmän verta. Lihaskudokseen avautuu myös uusia verisuonia, joiden kautta siihen pääsee enemmän happea. Tämä on erityisen suuri etu sydänlihaksessa, sillä vaikka yksi valtimo tukkeutuisikin, verta pääsisi sydänlihakseen riittävästi muita teitä, niin että se ei näänny hapenpuutteeseen eikä lakkaa sykkimästä.
Hyvin hitaasti kuukausien kuluessa äiti alkoi lisätä liikkumistaan. Nykyään hän valmistaa ruokaa, tekee kotityöt ja on aika toimelias. Olen vakuuttunut, että tämä hoito edisti suuresti hänen toipumistaan, jota lääkärit sanoivat hämmästyttäväksi.
Uskon, että muita äitini sydänveritulpan aiheuttaneita tekijöitä olivat riittävän levon puute, huonot ravitsemustottumukset ja ennen kaikkea huoli. Niinpä hänen sydänveritulppansa jälkeen ostin pienen papukaijan ja opetin sen sanomaan: ”Älä murehdi, äiti. Ole iloinen.” Sellainen asenne on tärkeä, kuten Jumalan sana Raamattu myös osoittaa: ”Huoli [sydämessä, UM] painaa alas miehen mielen”, mutta ”terveydeksi on iloinen sydän”. – Sananl. 12:25; 17:22; 14:30.
Tiedän, että nykyajan ahdinkoja täynnä olevassa maailmassa monien on vaikeata löytää ilonaiheita. Olen kuitenkin havainnut, että on olemassa todellinen syy olla onnellinen nykyään. Jumalan varma sana nimittäin osoittaa, että nykyiset pahat olosuhteet ovat ehdoton todistus siitä, että me elämme lähellä aikaa, jolloin Kaikkivaltias Jumala poistaa täysin tämän asiainjärjestelmän ja säilyttää elossa kaikki ne, jotka palvelevat häntä. – Matt. 24:3–14; 1. Joh. 2:17.
Silloin toteutuu Jumalan ihmiskunnalle antama varma lupaus, että hän on ”pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilm. 21:4) Miten suurenmoista onkaan elää täysin vapaana tämän kauhistavan vitsauksen, sydänveritulpan, uhasta! – Lähetetty.
[Kaavio s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
IHMISEN SYDÄN
(Edestä katsottuna; nuolet osoittavat veren kulkusuunnan.)
Koko elimistöön
Aortta
Keuhkovaltimo
Keuhkoihin
Elimistöstä
Keuhkoista
Oikea eteinen
Vasen eteinen
Oikea kammio
Vasen kammio
Elimistöstä
[Kaavio s. 10]
(Ks. painettu julkaisu)
ATEROSKLEROOSI
1. Normaali valtimo
2. Alkava ateroskleroosi
(rasvakeräytymiä)
3. Pitkälle edennyt ateroskleroosi
(rasvakeräytymät melkein tukkivat valtimon)
[Kaavio s. 11]
(Ks. painettu julkaisu)
SEPALVALTIMONTUKOS
Valtimossa oleva verihyytymä eli trombi
Alue, jolle verentulo on estynyt (infarkti)