”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa”

JOUKKOMIELENOSOITUKSET ja vastalausemarssit kuuluvat päivän kuvaan erityisesti niin kutsutun ”kristikunnan” kansoissa. Monet, jotka ovat tavallisesti hiljaisia, vaatimattomia kansalaisia, osallistuvat niihin, ja jopa papit ovat toimeliaasti edistäneet tällaisia vastalauseenilmauksia ja osallistuneet moiseen joukkopainostukseen.

Epäilemättä on paljon epäoikeudenmukaisuutta, ja suuri osa näistä joukkomielenosoituksista johtuu jostakin todellisesta epäkohdasta. Mielenosoittajat ajattelevat usein sellaisten joukkokokousten olevan ainoa keino saada asiansa kuulluksi.

Mutta onko kenenkään viisasta osallistua sellaisiin joukkomielenosoituksiin? Monet niistä ovat kyllä alkaneet rauhallisesti. Mutta ne ovat päättyneet väkivaltaan tai mellakointiin. Miksi?

Joukossa ollessaan yksilöt tuntevat tulevansa nimettömiksi. Koska heidän yksilöllisyytensä katoaa tuollaisessa laumassa, he tuntevat olevansa vapaat tekemään sellaista, mitä he eivät tavallisesti koskaan ehkä ajattelisikaan tehdä. Kuitenkin joukkotoimintaan osallistuva joutuu syypääksi kaikkeen, mitä joukko, eli siinä olevat yksilöt, tekee.

Väkijoukon pelko on painostanut myös hallitusmiehiä ja tuomareita olemaan välittämättä laista ja omastatunnostaan. Jotta tällaista ei olisi tapahtunut muinaisessa Israelissa, Raamattuun muistiin merkitty Jumalan laki sanoi: ”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi. – 2. Moos. 23:2.

Tämä käsky oli tarkoitettu ensisijaisesti tuomareille ja oikeusjuttujen todistajille, jotka ihmisjoukko voisi saada antamaan väärän tuomion tai esittämään väärän todistuksen. Samaten se soveltuu niihin, jotka tekevät salaliiton painostaakseen tuomareita tai hallitsevassa asemassa olevia miehiä.

Seurauksia joukon mukana olemisesta

Räikein esimerkki ’pahan tekemisestä joukon mukana’ oli se, mitä tapahtui Jeesuksen Kristuksen oikeudenkäynnissä. Ylipapit keräsivät roskajoukon ja kiihottivat kansassa palavaa vihaa Jeesusta kohtaan. Niinpä monet olivat valmiit todistamaan väärin juutalaisten korkeimman oikeuden edessä oikeuden vääristämiseksi. Lopuksi Jeesus vietiin Pilatuksen eteen, joka istui tuomarina ja jonka vallassa oli elämä ja kuolema. – Matt. 26:47, 59–61.

Pilatus halusi päästää Jeesuksen, mutta väkijoukko vaati hänen kuolemaansa. (Joh. 18:29–32, 38–40) Vaikka juutalaiset yleensä vihasivat roomalaisten hallitusvaltaa, laumahenki sai heidät kutsumaan keisaria kuninkaakseen ja vaatimaan Kristuksen verta. (Joh. 19:12–16) Pilatuksen olisi täytynyt seistä oikeuden puolella, mutta pelosta hän taipui joukon mukaan. Asiaa ei voitu kuitenkaan sivuuttaa kevyesti ja unohtaa. Kaikkien mukana olleitten oli vastattava verivelastaan. Vain 52 päivää myöhemmin kansaa painavan syyllisyyden tähden monet ”saivat piston sydämeensä”, kun apostoli Pietari sanoi heille: ”Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apt. 2:36, 37) He olivat yksilöinä ja joukkona vastuussa murhasta.

Pelkurimainen Pilatus sen sijaan poistettiin myöhemmin virastaan Rooman maaherrana, ja hän kuoli maanpaossa. Jerusalem maksoi verivelastaan, kun sen aiempi ”ystävyys” keisarin kanssa osoittautui petolliseksi ja päättyi taisteluun ja siihen, että Rooman sotajoukot vuonna 70 lopulta tuhosivat Jerusalemin.

Onko muuta tehokasta parannuskeinoa?

On kuitenkin toisia täysin erilaisia tilanteita, kuten se, että jokin ryhmä kärsii epäoikeudenmukaisuutta. Miten tuohon ryhmään kuuluvat sitten voivat joukkopainostuskeinoja käyttämättä saada asiansa kuulluksi? Mikä muu keino on olemassa?

Jos joku yksityinen ihminen tai jokin ryhmä on suurissa vaikeuksissa, monissa maailman osissa on laillisia keinoja, joita voidaan käyttää. Mutta entä jos tavalliset lailliset keinot eivät tehoa? Ehkä poliitikot eivät tee toivottuja muutoksia tai tuomarit eivät menettele oikein ahneuden tai pelkuruuden tähden. Siinä tapauksessa vähemmistöryhmä ei saa sitä, mitä se pitää oikeudenmukaisena ja puolueettomana kohteluna.

Inhimillisen järkeilyn mukaan saattaisi näyttää parhaalta käyttää joukkopainostusta. Sellaisen painostuksen tähden tuomari tai hallitsija saattaisi ajatella edulliseksi myöntyä joukon tahtoon. Joukon aiheuttama painostus saattaa kuitenkin lisätä tottelemattomuutta lakia kohtaan ja aiheuttaa yleensä epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnan jotakin toista ryhmää kotaan.

Todellisuudessa ei ole mahdollista saada täyttä ja täydellistä oikeutta nykyisessä asiainjärjestelmässä, kuten on ollut kautta historian. Ovatko vähemmistöryhmät milloinkaan olleet täysin onnellisia? Vastalausemarsseista ja mellakoista huolimatta sama vanha järjestelmä jatkuu sortavana ja epäoikeudenmukaisena. Tämä johtuu siitä, että maailma on pohjimmaltaan paha, turmeltunut, ei Jumalasta. (1. Joh. 5:19; Gal. 1:4) Nykyään, jolloin valitukset, mielenilmaukset, vastalauseet, lakot, mellakat ja väkivalta ovat huipussaan, Jumalan on aika puuttua asioihin oikaistakseen ne. Hän on luvannut sen, ja hän tullee pian toteuttamaan lupaamansa. Mitä ne, jotka ovat kiinnostuneita tosi oikeudesta ja vanhurskaudesta, voivat sillä välin tehdä?

Jumala sanoo rehellisille, vilpittömille ihmisille: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Room. 12:18) Hän käskee kristittyjä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” (Room. 13:1) Kristityn velvollisuus ei ole yrittää kukistaa olemassa olevia esivaltoja, jos ne käyttävät valtaansa väärin. Kristityn tehtävä ei ole myöskään tukea tai kannattaa mielenosoituksia, vastalausemarsseja tai lakkoja tai osallistua niihin.

Näin menetellessään kristityt eivät ole typeriä. He vain välttyvät pettymyksiltä, kun he eivät yritä tehdä sitä, minkä vain Jumala voi tehdä ja tulee tekemään. He pitävät kiinni Raamatun käskystä: ”Hiljenny Herran edessä, ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.” – Ps. 37:7–9.

Ei ole kysymys elinaikaisesta odottamisesta tai – nykyään – edes kovin monista vuosista. Näemme epäoikeudenmukaisuutta harjoitettavan nykyisin kaikkialla – maailmanlaajuisesti. Tämä on varma merkki siitä, että Jumala alkaa pian toimia, kuten kuningas Daavid sai itse kokea: ”Minä näin jumalattoman väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen. Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.” (Ps. 37:35, 36) Sen sijaan että noudattaisit maailmallisia menettelytapoja, odota siis Jumalaa.

Jos hankimme tietoa Jumalan tarkoituksesta, hänen teistään ja vaatimuksistaan, suojelemme itseämme siltä virheeltä, että menisimme joukon mukana sellaiseen, mikä ei tuottaisi ylistystä Jumalalle vaan pelkästään lisäisi tämän asiainjärjestelmän kriittisten ”viimeisten päivien” epäjärjestystä ja ahdinkoa. – 2. Tim. 3:1–5.