Suola

KAUAN ennen kuin Luoja yhdisti ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, hän suoritti toisenlaisen yhdistämisen. Mikä se oli? Mestarikemistinä hän toi yhteen natriumin (Na) ja kloorin (Cl) ja sai aikaan tavallisen ruokasuolan. Siten hän muutti kaksi tappavaa myrkkyä terveelliseksi aineeksi.

Miten laajalle levinnyt tuote suola onkaan! Kaikissa valtamerissä on noin 3 prosenttia suolaa, kun taas esimerkiksi Kuolleessameressä on noin 25 prosenttia mineraaleja, siitä suuri osa suolaa. Yhdysvaltain elintarvike- ja kemiallinen teollisuus käyttää vuosittain noin 80 miljoonaa tonnia suolaa. Meidän elimistössämme on suolaa noin 80–110 grammaa. Kyyneleemme, veremme ja hikemme sisältää suolaa. Munuaiset ylläpitävät suolatasapainoamme, mistä syystä virtsa on suolaista. Elimistömme ylläpitää myös erittäin herkkää tasapainoa natriumin (suolassa) sekä kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin välillä.

Raamattu viittaa ensimmäisen kerran suolaan puhuessaan ”Suolamerestä” Aabrahamin päivinä. Lootin vaimo ”muuttui suolapatsaaksi”. (1. Moos. 14:3; 19:26) Mooseksen laki vaati joitakin uhreja ’suolattaviksi suolalla’. (3. Moos. 2:13) Esran päivinä käskettiin virallisesti antamaan myös suolaa vehnän, viinin ja öljyn ohella. – Esra 6:9; 7:22.

Suola oli muinaisessa Roomassa niin arvokasta, että sitä käytettiin rahana ja sotilaille maksettiin osa palkasta suolana. Tätä osaa kutsuttiin salariumiksi, mistä tulee englannin kielen sana ”salary”, ’palkka’. Niinpä mies, joka ’ei ollut suolansa arvoinen’, ei ollut palkkansa arvoinen.

Antiseptisten ominaisuuksiensa takia suolaa käytetään säilöntäaineena esimerkiksi suolasillissä, pikkelsissä ja hapankaalissa. Sitä voidaan käyttää myös suuveteen ja kurlaamiseen sekä hampaita harjattaessa. Suola on niin hyödyllistä, että kaksi lääkäriä sanoi kerran eräässä virallisessa lääketieteellisessä julkaisussa: ”Luultavasti veden ja elektrolyyttisten liuosten [erityisesti suolaliuosten] oikea käyttö on auttanut pelastamaan useamman vakavasti sairaan potilaan hengen kuin minkään muun aineryhmän käyttö.” Suolaliuokset toimivat plasman tilavuuden kohottajina verenhukan korvaamiseksi. Kokemus on osoittanut, että vakavissa palovammatapauksissa sellaisen liuoksen juominen, jossa on teelusikallinen suolaa ja puoli teelusikallista soodaa litrassa vettä, on aivan yhtä tehokas kuin verensiirto, ja sillä on se lisäetu, ettei siihen liity verensiirtojen vaaratekijöitä.

Jotkut asettavat suolantarpeen nykyään kyseenalaiseksi, mutta jo se, että elimistö erittää suolaa hikoiltaessa, voi osoittaa, että me tarvitsemme jonkin verran. suolaa. Sitä paitsi Jeesus sanoi: ”Suola on tietenkin hyvä.” (Luuk. 14:34) Sen tärkeyttä ruumiilliselle hyvinvoinnille näyttää todistavan sekin, että laiduneläimet nuolevat suolaa nuolukivistä.

Liian runsaan suolan käyttämisessä on kuitenkin ilmeinen vaara. Erityisesti niiden, jotka syövät paljon lihaa, tulee käyttää suolaa säästeliäästi. Erään lääketieteellisen asiantuntijan mukaan ihminen ottaa elimistöönsä keskimäärin noin 14 grammaa suolaa päivässä, mutta hän tulisi hyvin toimeen vain viidenneksellä siitä määrästä. Jos liika suola ei poistu elimistöstä, seurauksena on turvotusta. On myös voitu osoittaa suoranainen yhteys suolan ja korkean verenpaineen välillä.

Vältä siis tottumasta liialliseen suolankäyttöön. Maista ainakin ruokaasi, ennen kuin lisäät suolaa. Suolan runsas käyttö ei ainoastaan rasita munuaisia ja aiheuta korkeaa verenpainetta, vaan se myös todennäköisesti edistää liikasyömistä. Kun järjestät kutsut, saattaisi olla huomaavaista tarjoilla muutakin kuin suolaisia paloja juomien kera. Harkitse myös suolaamattomien pähkinöitten ja herkullisten raakojen vihannesten, kuten porkkanapuikkojen ja sellerinvarsien, tarjoamista. Näin vieraasi välttyvät liialta suolalta ja saavat tasapainoisemman aterian. Lisäksi kun käytät ruoassasi suolaa, saatat havaita kasvissuolan hyödyllisemmäksi; niin vältyt liian runsaalta natriumkloridilta.

On vielä yksi syy säästeliäisyyteen suolan käytössä. Käyttäessäsi runsaasti suolaa et kykene maistamaan erilaisten ruokien, varsinkaan vihannesten, monivivahteisia, herkkiä makuja. Luonnollisesti itsessään sangen mauttomat ruoat, kuten munanvalkuainen, saattavat vaatia hieman suolaa, kuten muinainen Job sanoi: ”Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?” (Job 6:6) Mutta muista, että kun käytät suolaa, käytät sitä säästeliäästi.