Mitä hipit sanovat?
MIKÄ on saanut monet näistä nuorista ihmisistä omaksumaan hipin omituisen ja hankalan elämäntavan?
Kun kuuntelemme, mitä hipit itse sanovat, käy ilmeiseksi selvä vastaus. Mikä se on? Kun hipeiltä kysytään, miksi he ovat valinneet sellaisen elämäntavan, monet esittävät saman yksinkertaisen vastauksen: ”MAAILMAN OLOSUHTEET.”
Maailman olosuhteet
Nuoret saavat nykyään enemmän tietoa kuin koskaan ennen. He tietävät erittäin paljon siitä, mitä maailmassa tapahtuu. He näkevät eri maissa paljon tuskaa, epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, vihaa ja ulkokultaisuutta. He näkevät, etteivät maailman johtajat useinkaan ratkaise ihmisen ongelmia rauhaisalla tavalla vaan vuodattamalla verta virtanaan maahan. Keiden verta erityisesti? Tiedäthän vastauksen: nuorten ihmisten verta. Heitä vaaditaan maksamaan mitä korkein hinta toisten erehdyksistä.
Sen tähden Yhdysvaltain hallituksen entinen jäsen John W. Gardner sanoi: ”Tämä sukupolvi kieltäytyy hyväksymästä vakiintuneen järjestelmän takahuoneessa kokoon keitettyjä ratkaisuja.” Monet nykynuoret eivät yksinkertaisesti hyväksy vakioselityksiä aikamme kauhistuttaville olosuhteille.
Tyypillinen esimerkki tästä on muuan nuori nainen, joka myönsi maailman olosuhteiden saaneen hänet ja toisiakin tulemaan hipeiksi. Hän sanoi:
”Olin varakkaan, ’hyvän’ kodin lapsi. Mutta lähdin pois kotoani. Miksi? Paitsi siksi, että miellyttävissä, rauhallisissa esikaupungeissa vallitseva ulkokultaisuus ja ennakkoluuloisuus olivat niin ilmeisiä, pääasiassa siitä syystä, että oivalsin nyt paremmin, kuinka perin välinpitämättömästi ja hitaasti useimmat ihmiset näyttivät reagoivan maailman olosuhteisiin.
”Eivätkö he pystyneet näkemään, mitä oli tapahtumassa? Eivätkö he tienneet, mikä oli vialla maailmassa? Kuinka he voivat olla tekemättä mitään, ajattelemattakin? Minun oli oltava siellä, missä ihmiset ainakin yrittivät löytää vastauksia, vaikka heidän tapansa näyttikin omituiselta ulkopuolisten silmissä.
”Koska olin itse hippi, voin asiantuntevasti sanoa, että juuri tämä saa useimmat näistä nuorista omaksumaan tällaisen elämäntavan. Greenwich Village, Haight-Ashbury ja eräs hopi-intiaanien asuma-alue mm. olivat kotejani.
”Huumausaineiden käyttö ja ns. ’hippielämä’ eivät olleet vain ohimenevä ’kausi’, niin kuin vanhempani halusivat ajatella. Ne eivät olleet myöskään vain viikonloppumatkoja. Olin perusteellisesti uppoutunut hippipolven filosofiaan ja tapoihin.
”Vaikka aloitinkin marihuanan polttamisen 16-vuotiaana, olin jo päässyt harhakuvitelmistani vallanpitäjien, vanhempien, uskonnon ja kaiken ’vakiintuneeseen järjestelmään’ kuuluvan suhteen. Olin toiminut aktiivisesti kirkossamme ja keskustellut apulaispastorin kanssa kysymyksistäni ja epäilyksistäni. En saanut järkeviä vastauksia.
”Niinpä käänsin selkäni kaikelle uskonnolle ja päätin ’ottaa kaiken mahdollisen irti elämästä’. Mikään ei merkinnyt enää mitään, ja kokemus oli ’jumala’. Etsin, mutta en tiennyt mitä.”
Hänen selityksensä ei ole lainkaan poikkeuksellinen. Huomaat sen yhteiseksi monille hipeiksi tuleville.
Mutta jotkut väittävät, että maailman olosuhteet ovat olleet aina tällaiset, ja ihmettelevät, miksi nyt olisi aiheellisempaa tulla hipiksi kuin menneisyydessäkään. Mutta maailman olosuhteet EIVÄT ole aina olleet tällaiset. Mikään aikaisempi vuosisata ihmisen historiassa ei ole ollut niin täynnä ahdistuksia kuin tämä, jota me nyt elämme. Tuomari Jackson sanoi natsisotarikollisten oikeudenkäynnissä Nürnbergissä:
”Kaksi maailmansotaa jätti jälkeensä niin paljon kuolleita, että luku on suurempi kuin kaikki armeijat yhteensä, jotka osallistuivat vanhan ja keskiajan historian sotiin. Minkään muun puolen vuosisadan aikana ei ole nähty sellaista joukkoteurastusta, sellaisia julmuuksia ja epäinhimillisiä tekoja, sellaista kansojen orjuutusta, sellaista vähemmistöryhmien tuhoamista.”
Ihmiskunnan ongelmat ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun mr Jackson sanoi nuo sanat. Kuten tiedät, ihmisen mahdollisuudet riittäisivät nyt tuhoamaan ihmiselämän. Köyhyys, nälkä, yhteiskunnallinen levottomuus, rotu- ja kansallisviha, saastuminen, liikakansoitus ja muut ongelmat eivät ole lainkaan vähentyneet, vaan ne ovat lisääntymässä.
Maailmanlaajuinen liike
Niiden ihmisten määrä, joita maailman olosuhteet vaivaavat ja jotka hylkäävät nyky-yhteiskunnan, on melkoinen. Heitä löytyy kautta koko maailman merkittäviä joukkoja. Eräs, joka kirjoitti Detroit Newsissa, mainitsi, ettei historiassa ole ollut toista aikaa, ”jolloin kaikkien maan päällä olevien kansojen lahjakkaimmat nuoret olisivat katselleet samanaikaisesti ympärilleen ja sanoneet: hiiteen kaikki!”
Ihmiskunta ei ole koskaan ennen nähnyt näin tuskaisaa vuosisataa. Vain ne, jotka nukkuvat tosiasioiden suhteen, kiistävät sen. Mutta monet eivät nuku. Tämän tähden voidaan sanoa, ettei nykyään elävän ihmisen muistissa ole tällaista maailmanlaajuista mullistusta vakiintunutta elämäntapaa vastaan. Eräs saksalaisen Der Spiegel -lehden toimittaja sanoi: ”Tämä soveltuu kapitalistisiin maihin samoin kuin niihinkin, jotka tunnustavat sosialismia.” Hän mainitsi myös: ”Kenties sen vaikuttimet ovat peräisin kulttuurimme rakenteen syvälle juurtuneessa heikkoudessa.”
Niinpä yhä suuremmat ihmisjoukot, varsinkin nuoret, osoittavat kaikkialla vastenmielisyytensä tätä nykyistä asiainjärjestelmää kohtaan. Ei ole siksi outoa, että tämän pettymyksen yksi ilmenemismuoto olisi hippiliike.
Mutta eivätkö meidän aikamme vanhemmat ole antaneet lapsilleen enemmän elämän hyvyyksiä kuin heillä oli silloin, kun he olivat nuoria? On totta, että nykyajan nuorilla on monissa maissa parempaa ruokaa ja hienompi koti kuin heidän vanhemmillaan oli ja he saavat enemmän koulutusta kuin heidän vanhempansa ovat saaneet. Kuitenkin hippiliike esiintyy voimakkaimpana siellä, missä elintaso on kohonnut!
Materialismi
Koska ”keskiluokan” lapset ovat tavallisesti käyneet enemmän koulua, he tietävät usein enemmän maailman olosuhteista. Heidän nuoruuden idealisminsa tekee heille mahdolliseksi keskittyä polttaviin ajankohtaisiin kysymyksiin. He eivät ole myöskään olleet niin huolestuneita ruoan, asunnon ja vaatteiden saamisesta kuin köyhien perheiden lapset, joten he voivat ajatella enemmän muita ongelmia.
Mutta perheen elintason kohoaminen on juuri osa ”kulttuurimme rakenteen syvälle juurtunutta heikkoutta”, niin kuin Der Spiegel ilmaisi asian. Mitä tekemistä aineellisella hyvinvoinnilla on sen kanssa, että monista nuorista tulee hippejä? Muuan kalifornialainen hippi esitti selvästi heidän suhtautumistapansa. Hän oli perheestä, joka asui 200000 markan arvoisessa talossa, ja hän oli saanut oman perintönsä. Vanhemmistaan hän sanoi:
”He antoivat minulle kaiken, mitä halusin. Minulla oli oma auto. Mutta se oli kaikki niin teennäistä. Kaikki pyöri rahan ympärillä. . . . Niinpä sitten otin ja lähdin.”
Vanhempiensa tyrmistykseksi monet nuoret kieltäytyvät hyväksymästä kylmiä aineellisia rikkauksia vanhempienrakkauden lämmön, vanhempien kiintymyksen ja johtoaseman korvikkeeksi.
Hipit ovat usein sellaisten vanhempien lapsia, jotka elivät puutteessa aineellisesti vuoden 1929 taloudellisen romahduksen jälkeisenä lamakautena. Nämä vanhemmat päättivät, että heidän lapsillaan olisi ’kaikkea, mitä heillä ei ollut kasvuvuosinaan’. Ajatus oli hyvin jalo, mutta rahan ansaitseminen tapahtui usein sen ajan kustannuksella, joka heidän olisi pitänyt omistaa lapsilleen heidän kehitysvuosinaan.
Hipit kasvoivat näin ollen ansionhaluisessa yhteiskunnassa. Rahasta tehtiin jumala. Nousukautena liian monet lapset saivat liian paljon aineellista. Tilannetta vaikeutti vielä se, että tavaksi tuli vapaa kasvatus. Kurittaminen tuli vanhanaikaiseksi, tai siihen ei ollut aikaa. Pääpaino pantiin aseman parantamiselle elämässä.
Torontossa ilmestyvän Daily Star -lehden toimittaja sanoi Toronton hippiongelmasta:
”Hippiliike muistuttaa voimakkaasti siitä, minkä me joskus unohdamme: paremmat asunto-olot, useammat työpaikat ja korkeampi koulutus eivät itsessään voi parantaa ihmisiä, jotka ovat todenneet elämän 1960-luvulla tyhjäksi ja epäinhimilliseksi. Vain arvojen muuttaminen niin, että ihmiset hyväksytään – että heitä rakastetaan – ehdoitta, tekee elämän elämisen arvoiseksi.”
Halutaan uusi yhteiskunta
Useimpien hippien mielestä tarvitaan siis uusi yhteiskunta. He hylkäävät rahalle ja asemalle omistautuneen yhteiskunnan, joka polkee kansalaistaan sen sijaan että rakastaisi häntä. He hylkäävät maailman, jossa on niin paljon ulkokultaisuutta, epärehellisyyttä, teennäisyyttä ja epäsuhtaisuutta. Muuan kirjoittaja sanoikin: ”Hipit toivovat luovansa kokonaan uuden yhteiskunnan, jossa on runsaasti hengellistä viehätystä, joka elvyttää vanhat agapen [periaatteeseen perustuvan rakkauden] ja kunnioituksen hyveet.”
Hippien mielestä ei mikään nykyisen järjestyksen uudistus aikaansaa tätä. Siksi he ajattelevat, että tie yksilölliseen vapauteen on hylätä yhteiskunta ja rikkoa sen lakeja. He ajattelevat, että heidän täytyy vapautua materialismin orjuudesta voidakseen nauttia elämän yksinkertaisemmista puolista, sen kauneudesta ja miellyttävyydestä.
Sen tähden raha ja työ, jotka hipit mielessään yhdistävät turmeltuneeseen kaupalliseen järjestelmään, on tuomittu vääriksi jumaliksi. Muuan kanadalainen hippijohtaja sanoikin: ”Työ ei ole kaikki kaikessa, työ ei ole pyhää.” He ovat sitä mieltä, että työtä pitäisi tehdä, kun ja jos joku haluaa, ja hänen pitäisi saada tehdä sitä mieleisellään nopeudella.
Hippimaailmassa olisi vähän yksityisomaisuutta. Kaikki, mitä kukin omistaa, olisi yhteistä käyttöä varten. Jopa lapsetkin ”olisivat jokaisen vastuulla, eivät ainoastaan todellisen äidin ja isän.”
Hippiyhteiskunnassa voisi olla avioliittosopimuksia, mutta jos joku päättäisi haluta toisen puolison, hän voisi ”naida” hänetkin. Heidän hyväksymänsä mittapuu on vapaus olla sukupuolisuhteissa kenen kanssa tahansa.
Järkyttävätkö monet näistä ajatuksista sinua? Herättääkö se, että hipit hylkäävät kaiken auktoriteetin, sinussa levottomuutta? Kauhistuttaako sinua heidän vakaumuksensa harrastaa sukupuolisuhteita kenen kanssa haluaa? Onko se, että he polttavat marihuanaa ja nauttivat huumausaineita, menemistä liian pitkälle?
Useimmista ihmisistä, varsinkin vanhemman sukupolven edustajista, hippifilosofia on äärimmäisen radikaalista, mahdotonta hyväksyä. Etkö voikin kuulla vanhahkojen ihmisten sanovan: ’Mistä ihmeestä he ovat saaneet nuo typerät ajatukset?’
Mistä sinä luulet heidän saaneen ajatuksensa? Ketkä ovat suureksi osaksi vastuussa heidän vakaumuksistaan ja käyttäytymisestään?