Uusia tapoja täyttää rahakirstut

EI OLE mitään uutta, että saarnastuoleista esitetään rahanpyyntöjä. Mutta ilmeisesti aika, jolle on ominaista inflaatio ja niukat rahavarat, koettelee kirkkoja niin ankarasti, että papit kamppailevat kaikkialla keksiäkseen uusia keinoja rahakirstujensa täyttämiseksi. Seuraavassa esitellään muutamia uusimpia keinoja.

Eräs Dubuquessa Iowassa Yhdysvalloissa toimiva katolinen kirkko oli lujilla, koska 1 600 pyyntökirjeen lähettäminen viikoittain aiheutti sille paljon työtä ja kuluja. Nyt kirkko on järjestänyt asian niin, että seurakuntalaiset voivat pyytää pankkia vähentämään säännöllisesti jonkin summan heidän šekkitililtään ja toimittamaan rahat kirkolle. Niitä varten, joista saattaa tuntua nololta olla panematta mitään kolehtihaaviin jumalanpalveluksen aikana, kirkko järjestää muovikortteja, joissa ilmoitetaan heidän antaneen rahaa pankin kautta. He voivat pudottaa kortin haaviin.

Eräs Phoenixissä Arizonassa Yhdysvalloissa toimiva pappi lähetti tällaisen jännittävän kirjeen jokaiselle osoiteluettelossaan olevalle: ”Häiritseekö paholainen sinua tai jotakuta sinulle läheistä ihmistä? Jumala on osoittanut minulle, miten estää paholaista häiritsemästä sinua. Olen valmistanut Älä häiritse -kortin, jossa on Psalmi 91, ja voit käyttää sitä suojellaksesi itseäsi sinua vaivaavalta paholaiselta. Koettele Jumalaa NYT ja lahjoita vähintään 20 dollaria.” Jotta kaikki sujuisi mutkattomasti, ohjeessa sanotaan: ”Täytä oheinen rukouslipuke, jossa on Älä häiritse -merkki, ja lähetä se minulle tänään. . . . Ripustan Älä häiritse -merkkisi ihmerukouspuutarhani oveen seitsemäksi päiväksi ja seitsemäksi yöksi. Sitten lähetän sen takaisin sinulle muistutuksena siitä, että paholainen on kärsinyt tappion eikä voi häiritä sinua. Älä odota kauempaa . . . lahjoita 20 dollaria.”

Eräs Dallasissa Texasissa toimiva arvossa pidetty baptistikirkko on vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Sillä on 10,3 miljoonaa dollaria velkaa neljästä keskikaupungilla sijaitsevasta rakennuksestaan. Jotta ”kirkko vapautuisi maksamasta 1,4 miljoonan dollarin vertahyytävää vuotuista korkoa”, kirkon pappi kehotti jäseniä maksamaan ne 7,5 miljoonaa dollaria, jotka se on velkaa 1 100 autopaikan pysäköintirakennuksesta. ”Pysäköintitilaa tarvitaan yhä enemmän”, sanoi pappi tunteisiin vetoavassa ”vapautuspyynnössä”. ”Tämä rakennus on siunaus Jumalalta. . . . Ota 7 000 dollarin pysäköintipaikka ja maksa se. Jotkut voivat ottaa useita, toiset vain osan. Lahjoitatpa miten pienen summan tahansa, niin se on uhraus.”

Nairobissa Keniassa erään anglikaanisen kirkon jäsenet järkyttyivät, kun heidän pappinsa kertoi heille, ettei kuparikolikkoina maksettuja lahjoituksia enää hyväksytty. Hän vaati hopearahoja. Tämä pappi ilmoitti saarnassaan seurakunnalle, että oli päätetty, ettei yhdenkään tosi kristityn pitäisi antaa Jumalalle kuparikolikoita. – Vrt. Luukas 21:1–4.

Miten suuresti kaikki nämä rahankeruujärjestelmät eroavatkaan siitä, mitä apostoli Paavali sanoi Korintossa Kreikassa ensimmäisellä vuosisadalla toimineelle kristilliselle seurakunnalle. ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta”, hän sanoi, ”sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” – 2. Korinttolaisille 9:7.