Älkää häiritkö!
SAIRAAN henkilön ovella on usein ilmoitus: ”Älkää häiritkö!” Useimpien kristityiksi tunnustautuvien ovella on sama ilmoitus. Heidän on aika tietää se. Vain harvat tietävät. Sinä voit kumminkin sanoa sen, sillä tavallinen kirkossakävijä ei halua, että häntä vaivataan Jumalan valtakunnan hyvällä uutisella. Kun Jehovan todistajat käyvät tällaisen ”älkää häiritkö” -kristityn ovella, niin hän sanoo useasti: ”Älkää häiritkö minua, minä käyn kirkossa.” Mitä tapahtuu, kun hän käy kirkossa?
Simeon Stylites sanoi helmikuun 13. p:n The Christian Centuryssä 1957 tätä seikkaa käsitellessään: ”Näyttää siltä kuin me saisimme kirkollisen elämämme moton toisinaan parturista: ’Kertaalleen kevyesti.’ Ja emmekö kosketakin kevyesti! Eräs säveltäjä sanoi: ’Kenestäkään, joka soittaa pianoa höyhenhuiskulla eikä kaivaudu syvyyksissä olevaan musiikkiin, ei voi tulla milloinkaan konserttipianistia.’ Näin tekevät liian monet meistä. Jonkin kirkon jäsenenä olemisen pitäisi olla hyvin häiritsevä asia, sillä se häiritsee totisesti kaikkea ympärillään olevaa. Mutta me teemme siitä usein johonkin kerhoon liittymistä muistuttavan asian, eron ollessa vain siinä, että se ei maksa niin paljon.”
”Minun kirkostani puuttuu jotakin”, kirjoittaa Alex Robertson samassa The Christian Centuryn numerossa: ”Meitä ympäröi ’älkää häiritkö’ -ilmapiiri. Luulen, että E. Stanley Jones sanoi: ’Kristillisyys, mikä ei ala yksilöstä, ei ala lainkaan; ja kristillisyys, mikä loppuu yksilöön, loppuu kokonaan.’ Minusta näyttää siltä, että tässä on asian ydin.
”Me aloitamme kirkossamme yksilöstä niinkuin tuleekin, mutta me emme ryhdy tarmokkaisiin yrityksiin opastaaksemme yksityistä kristittyä sellaiseen maailmankatsomukseen, mikä kunnioittaa Jumalaa ja tuo meidät yksilönä siihen telos-tilaan, kypsyyteen, mikä on Jumalan lasten perintö. . . . Eräs nuori saarnaaja tuli viime kesänä Princetonista ja saarnasi maailman kääntämisestä ylösalaisin. Hän vältti huolellisesti selittämättä, miksi moinen menettely olisi toivottava. . . . Hän ei asettanut pakanallista ja kristillistä puolta rinnan vertailtavaksi. Hän ei viitannut lainkaan aikamme maata järkyttäviin sotiin ja vallankumouksiin. Hän näytti olevan täysin tietämätön aikain merkeistä. Ja kun tämä nuori saarnaaja oli lopettanut maailman kääntämisen ylösalaisin puolen tunnin aikana, niin me kaikki menimme kotiin nauttimaan paahtopaistia ja iltapäiväuntamme.”
”Älkää häiritkö” -kristityt nukkuvat, mutta vielä pahempi on, että he ovat hengellisesti sairaita. Tuollaisten nukkuvien, hengellisesti sairaitten ihmisten pitäisi käyttää nyt hyväkseen varoitusneuvoa: ”Jehovan päivä tulee aivan niinkuin varas yöllä. Älkäämme siis nukkuko edelleen, niin kuin muut tekevät.” – 1. Tess. 5:2, 6, Um.