Lukijain kysymyksiä

● Tuntemani mies edistyy kohti kristillistä kastetta, mutta hänen viisuminsa, jonka perusteella hän on tässä maassa, on lakannut olemasta voimassa. Mitä minun pitäisi sanoa hänelle neuvoksi?

Sinun pitäisi varmaankin kiittää häntä siitä, että hän haluaa oppia tuntemaan Jumalan neuvot ja noudattamaan niitä. Raamattu kehottaa kristittyjä olemaan lainkuuliaisia, maksamaan keisarille, mikä on keisarin. (Matt. 22:21) Sen tähden sinun olisi hyvä kannustaa tätä miestä tekemään voitavansa järjestääkseen asemansa kohdalleen, koska tällä hetkellä häntä voidaan pitää maassa laittomasti oleskelevana ulkomaalaisena.

Ilmeisesti hän ei varasta, ei valehtele, ei elä moraalittomasti eikä muullakaan tavoin riko Jumalan moraalilakeja, jotka on selvästi esitetty Raamatussa. Mainitsemme tämän, koska Jumalan lakeja rikkovan henkilön täytyy katua ja kääntyä, ennen kuin hän on kelvollinen kristilliselle kasteelle. (1. Kor. 6:9, 10; Apt. 26:20; 2:38) Mutta tämä mies haluaa tietää, mitä on sanottava maan lakeihin mukautumisesta, esimerkiksi hänen tapauksessaan.

Raamattu neuvoo kristittyjä tottelemaan maan lakeja kaikissa asioissa, joissa ne eivät ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Room. 13:1; Apt. 5:29) Apostoli selitti, että kun menettelemme näin, meidän ei tarvitse pelätä rangaistusta esivalloilta, jotka rankaisevat lainrikkojia. Siten meillä voi myös olla puhdas omatunto. – Room. 13:3–5.

Silti Jumalan sana ei velvoita kristillistä seurakuntaa valvojiensa välityksellä tutustumaan siviili- ja rikoslain kaikkiin yksityiskohtiin, jotta ne saatettaisiin pakolla voimaan. Voimme havaita tämän tarkastellessamme, kuinka Paavali hoiti Onesimuksen tapauksen.

Onesimus oli Filemon-nimisen kolossalaisen kristityn orja. Jostakin itsekkäästä syystä Onesimus karkasi Roomaan voidakseen kätkeytyä siellä ihmisjoukkojen sekaan; ehkä hän oli ryöstänytkin jotain isännältään ennen karkaamistaan. Roomassa karannut orja (latinaksi fugitivus) Onesimus tuli kosketuksiin Paavalin kanssa, tuli kristityksi ja palveli Paavalia. Aikanaan apostoli kehotti Onesimusta palaamaan laillisen isäntänsä luo, ja Paavali jopa kannusti Filemonia ottamaan Onesimuksen vastaan veljenä ja kohtelemaan häntä huomaavaisesti. – Filem. 8–22.

Pane merkille, ettei apostoli Paavali luovuttanut Onesimusta hänen ollessaan Roomassa roomalaisille viranomaisille rangaistavaksi karanneena orjana ja mahdollisesti varkaana. Me tiedämme Paavalin kirjoituksista hänen uskoneen, että kristityn pitäisi totella maan lakia, mutta selvästikään hän ei katsonut, että seurakunnan velvollisuutena olisi ollut palvella valtion käsivartena yksilöitten elämän valvomiseksi. Voimme myös huomata, ettei Onesimuksen tilaa pidetty kasteelle menon esteenä. Lopulta Onesimus, todennäköisesti aikaisemmin Roomalaiskirjeen 13:1–5:een kirjoitettujen neuvojen ja Paavalin henkilökohtaisten kehotusten kannustamana, päätti palata laillisen isäntänsä luo.

Kristillinen seurakunta noudattaa nykyisin tämän raamatullisen mallin mukaista menettelyä. Se ei tarkasta, täyttääkö jonkun asunto kaikki rakentamiseen liittyvät yksityiskohtaiset määräykset, onko hän täyttänyt jokaisen yksityiskohdan, joka koskee hänen laillista asemaansa maassa, jne., ennen kuin se sallii jonkun mennä kasteelle tai olla seurakunnassa.

Tämä ei suinkaan anna aihetta ajatella, että Jumalan kansa vähät välittää keisarin laeista. Päinvastoin meidät tunnetaan hyvin kansana, joka pyrkii olemaan lainkuuliainen; monet viranomaiset ovat kiittäneet Jehovan todistajia siitä. Paavali kirjoittikin hallituksen tottelemisesta: ”Tee jatkuvasti hyvää, niin saat siltä kiitosta.” – Room. 13:3.

Varsinkin miesten, jotka ottavat johdon seurakunnassa, pitäisi olla esimerkillisiä tässä suhteessa. Raamattu sanoo vanhimmista ja avustavista palvelijoista, että heidän pitäisi olla ’nuhteettomia’, heillä pitäisi ”olla hyvä todistus ulkopuolisilta” ja heidän pitäisi olla ”vapaat syytöksestä”. (1. Tim. 3:2, 7, 10) Niin ollen kristitty, joka haluaa jättää huomioon ottamatta hyvin tunnetut ”keisarin” lailliset vaatimukset, olisi tuskin sellaisessa asemassa, että häntä suositeltaisiin sellaisiin seurakunnan virkoihin. Sellaisiin etuihin suositeltujen miesten pitäisi olla ’lujasti luotettavassa sanassa pysyviä’, ei vain siinä mitä he sanovat, vaan myös siinä miten he haluavat elää, mihin sisältyy sen neuvon soveltaminen, joka käskee maksamaan ”keisarille, mikä on keisarin”. – Tiit. 1:7–9.

Jokainen yksilö, olkoonpa hän kristitty tai ei, on tosin henkilökohtaisesti vastuussa siitä, mukautuuko hän siviililakeihin. Teet kuitenkin huomaavaisesti, jos esität tuttavallesi nämä Raamattuun perustuvat ajatukset. Raamatun neuvo tottelevaisuudesta valtion lakeja kohtaan on viisas ja koituu meidän hyväksemme. Sitä noudattamalla kristityt voivat välttää kiusallisia ongelmia ja iloita puhtaasta omastatunnosta palvellessaan Jumalaa.