Syvempää näkemystä uutisiin

Atomikoealue toipunut

● Eniwetokin atollille, jolla suoritettiin Yhdysvaltain ydinasekokeita vuosina 1948–1958, on alkanut äskettäin palata asukkaita takaisin. Yhdysvaltain hallituksen toimesta radioaktiivista maaperää ja radioaktiivisia jätteitä puhdistetaan pois ympäristön palauttamiseksi ennalleen saarten asukkaita varten. Mutta jo nyt luonnontieteilijät ihmettelevät maan hämmästyttävää elinvoimaisuutta, kun ydinkokeita ei ole tehty kahteenkymmeneen vuoteen. Ydinpommien tekemissä ”kuopissa on nykyään runsaasti kaloja ja koralleja, mikä todistaa luonnon kykenevän toipumaan melkein millaisesta häiriöstä tahansa”, kirjoittaa eräs meribiologi.

Eräs valtion viranomainen hämmästelee: ”Emme ole nähneet mitään merieläimistön tai -kasvillisuuden mutaatioita. Emme ole nähneet kaksipäisiä epäsikiöitä, joita tieteisromaanien mukaan pitäisi esiintyä pitkäaikaisen säteilyn jälkeen.”

Voimme olla siis varmoja siitä, että millä tavalla tahansa ihmiset turmelevatkin ympäristöämme, ennen kuin Jumala aikaansaa lupaamansa ”uuden maan”, niin aiheutettu vahinko ei tule olemaan pysyvä. Aikanaan hänen luomakuntansa hämmästyttävä toipumiskyky palauttaa hänen siunauksellaan maan takaisin puutarhan kaltaiseen tilaan, jonka hän alun perin tarkoitti sille. – Ilm. 11:18; 21:1–4.

Intiaanien näkemys

● ”National Geographic” -lehti kertoi äskettäin Länsi-Meksikossa sijaitsevan Sierra Madre Occidentalin vuoriston harvinaisista huichol-intiaaneista. Puhuessaan lähetyssaarnaajista, jotka työskentelivät näiden tulta ja aurinkoa palvovien intiaanien keskuudessa, artikkelin kirjoittaja huomauttaa: ”Minusta tuntui, että [heidän] oli täytynyt miedontaa evankelista tehtäväänsä.” Tämän valaisemiseksi hän mainitsee, että ”huomasin pienessä kappelissa [katolisen] alttarin olevan huichol-intiaanien pyhänä pitämää itää kohti; alttarin joka sivulla oli šamaanin [noitatohtorin] tuoli, joka myös oli itää kohti”. Hän mainitsee, että ”kristittyjä pyhimyksiä ja vanhoja alkuasukkaiden jumalia kunnioitetaan kirkossa sekä huichol-intiaanien temppeleissä”.

”National Geographic” kertoo myös erään intiaanin maininneen tutkimusmatkailijalle joitakin vuosia aikaisemmin: ”Jos kristityt rukoilevat puuseppien tekemiä pyhimyksiä, niin miksi eivät huicholit rukoilisi aurinkoa, joka on niin paljon paremmin tehty?” – Kesäkuu 1977, s. 850.

Monia satoja vuosia aikaisemmin tehtiin samanlainen havainto puusta muinaisen puusepän käsissä, kuten Raamattu kertoo: ”Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä . . . Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: ’Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani’.” Niin kuin raamatunkohta edelleen sanoo, sellainen henkilö ei vastaa myöntävästi kysymykseen: ”Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?” – Jes. 44:16, 17, 20.

Joukkoväkivaltaa nykyaikana

● Useimmat amerikkalaiset luultavasti ajattelevat, että uskonnollinen joukkoväkivalta on menneisyyttä heidän maassaan. ”New York Times” -lehti kertoo kuitenkin, että ”Jehovan todistajien kimppuun, jotka yrittivät saarnata evankeliumisanomaansa” New Yorkin Brooklynissa, kävi ”neljäkymmentä nuorta [hasidi(ääriortodoksista)] juutalaista”, jotka vaativat todistajia ”lähtemään 47. Streetille ja 14. Avenuelle keskittyvältä alueelta, joka on suureksi osaksi juutalaista”.

Väkijoukko tuki vaatimuksiaan metallisauvojen, tiilien ja kivien voimalla. ”Seitsemän todistajaa on ilmoittanut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi”, sanoo ”Times”-lehti. Erään, jota hoidettiin olkapäävammasta Maimonides Medical Centerissä, todettiin myöhemmin saaneen myös aivotärähdyksen. – 30.5.1977, s. 19.

Silminnäkijät kertovat, että kaikenikäiset hasidit (’hurskaat’) kävivät jopa vanhojen ihmisten kimppuun, mm. 60 vuotta täyttäneen naisen kimppuun. Autoja turmeltiin, Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta hävitettiin. Eräs nimiluettelo paikalliseen todistajien seurakuntaan kuuluvista varastettiin, ja ne, joiden nimi oli luettelossa, alkoivat saada uhkauksia puhelimitse.

Epäilemättä juutalaisten enemmistö, vaikka he eivät ehkä olekaan samaa mieltä todistajien uskonnollisista näkemyksistä, ei hyväksy tällaista väkivaltaa rauhallisia ihmisiä vastaan, joiden vaikuttimena on vain halu auttaa. On kuitenkin murheellista nähdä joidenkuiden sellaisten ilmaisevan niin suurta suvaitsemattomuutta, jotka itse ovat aikaisemmin kärsineet kauheaa vainoa natsien käsissä. Totisesti näiden entisten suvaitsemattomuuden uhrien pitäisi ennen kaikkea vihata suvaitsemattomuutta.