Kieli – hyvään tai pahaan johtava voima

”Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” – Matt. 12:36, 37.

1, 2. Mistä tuleva elämämme voi riippua, ja miten me voimme varmistaa tuloksen?

KUN Jeesus puhui edellä olevat sanat, niin hänellä on saattanut olla mielessään Saarn. 12:14:ssä mainitut Salomon sanat: ”Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” Se pysähdyttää ajattelemaan. Onko puhe niin tärkeä, että se voi ratkaista ihmisen tulevan elämän? Jos se on, niin jokaiselle ihmiselle olisi hyödyllistä ’suorittaa inventointi’. Kannattaako valvoa elämäämme tästä lähtien niin, että voimme toivoa elämää Jumalan uudessa asiainjärjestyksessä?

² Jotta tästä vaivannäöstä olisi hyötyä, sen täytyy olla määrätietoista. Palauta mieleesi, että apostoli Paavali sanoi mieluummin kurittavansa ruumistaan ja masentavansa sitä kuin joutuvansa hylätyksi. Kun ymmärrämme, ”ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa”, niin meidän täytyy etsiä sopivaa opastusta. (Jer. 10:23) Tämän opastuksen lähde on Raamatussa, Jumalan henkeytetyssä sanassa. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:5, 6) Sellaisella Jumalan johdolla meidän pitäisi kyetä puhumaan suoraan, hallitsemaan älykkäästi puhettamme ja ’vangitsemaan jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle’. – 2. Kor. 10:5.

3, 4. Mistä seurakuntien tilasta Jaakob oli huolissaan, ja minkä syyksi hän voi lukea sen?

³ Käsittäen tehtävän valtavuuden katsokaamme, mitä opetuslapsi Jaakob sanoo siitä, minkä hän sanoo olevan ”levoton ja paha”. (Jaak. 3:8) Hän ymmärsi, että kielessä on voima, joka voi vaikuttaa joko hyvään tai pahaan suuntaan. Jerusalemin seurakunnan valvojana ja varhaiskirkon eli seurakunnan hallitsevan elimen jäsenenä hän oli syvästi huolissaan seurakuntien sisäisistä vaikeuksista, niin kuin apostoli Paavali oli ollut Korinton seurakunnasta, missä oli riitaa, kateutta, vihaa, kilpailuja, panettelua, kuiskutteluja, itserakkautta ja yleistä epäjärjestystä. (2. Kor. 12:20) Jaakob kirjoitti sen tähden ”kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle” kehottaen huolellisesti ottamaan huomioon, kuinka tarpeellista oli panna pois kaikki saastaisuus, moraalinen turmelus, luokkaeroavuudet ja kompastusta aiheuttavat asiat. – Jaak. 1:1, 21; 2:4, 9.

⁴ Jaakob pyysi heitä tunnustamaan epätäydellisyytensä ja luonnollisen taipumuksensa kompastumaan. Hän sanoi: ”Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. . . . Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän.” Sitten Jaakob kertoo, miten tämä oikullinen pieni jäsen, kieli, voi menetellä: ”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.” Kielellä on todella voimaa hyvään tai pahaan. – Jaak. 3:2–6, 9, 10.

5, 6. a) Mitä kysymyksiä jokainen voisi tarkastella? b) Minkä suosion voimme saada, jos pidämme huulemme kurissa?

⁵ Näiden sanojen lukeminen saa sinut luultavasti muistamaan ihmisiä, jotka ovat näin kaksikielisiä. Mutta odotahan! Pakottaako Jaakobin sanojen syvempi tarkastelu soveltamaan ne sinuun itseesi? Teetkö sinä poikkeuksen säännöstä? Etkö sinä päästä koskaan kieltäsi valvonnasta, kuin metsäpaloa vahingoittamaan toisia sekä itseäsi? Unohdatko käyttää kieltäsi heijastamaan lähimmäisenrakkautta sekä Jumalan rakkautta? Toisin sanoen, ylistätkö eli kiitätkö sinä Jumalaa osan ajastasi ja moitit lähimmäisiäsi toisin ajoin samalla kielellä? Käytätkö huuliasi Jumalan kiroamiseenkin eli Hänen nimensä väärinkäyttämiseen, kun puhut kaikkea muuta kuin imartelevasti toisista? Nämä ovat läpitunkevia kysymyksiä, mutta pidä ne mielessäsi äläkä missään tapauksessa väheksy niiden tärkeyttä!

⁶ Se, että ihminen on epätäydellinen, ei vapauta häntä tekemään jatkuvasti samaa erehdystä. Jos hän niin tekee, niin hänen työnantajansa ei löydä paljon käyttöä hänen palveluksilleen. Ja niin ”missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava. Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä [hyvän vaikuttimen puutteeseen, Um, v:n 1957 pain. alav.].” Älä lakkaa siis puhumasta erehtymisen pelosta, vaan päätä pitää huulesi kurissa. Tämä on erityisen tärkeätä niille, joita Jumala on kunnioittanut niin merkittävästi, että he ovat ’paimenia’ ja ”kaitsevat monia”. – Sananl. 10:19–21.

7. a) Mihin väärintekoon monet alentuvat? b) Miten tämä voitaisiin välttää?

⁷ Syntisen ihmisen on vaikea pitää huulensa kurissa nyt, kun kaikkialla ympärillä halveksitaan terveellisiä sanoja. Niin monet ovat halukkaita maksamaan samalla mitalla, ts. vastaamaan käyttäen samanlaista kieltä. (Sananl. 24:29) Kun he eivät pysähdy ajattelemaan, että he todellisuudessa alentavat itsensä sille alhaiselle tasolle, mitä he valittavat, niin he menettävät malttinsa ja päästävät kielensä hillittömäksi. Huonotuulisuus panee ihmisen puhumaan mitä mielessä on, kun hänen tulisi pitää huoli puheestaan. Daavidia ärsytettiin yhä uudelleen vihaan. Mutta päästikö hän sen valloilleen? Hän sanoi: ”Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni.” (Ps. 39:2) Hän tunsi ihmisen taipumuksen syntiin: ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Siksi hän rukoili apua: ”Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” (Ps. 51:7; 141:3) Mekin voimme tehdä ja meidän tulisikin tehdä kaikkemme saattaaksemme kielemme alamaisuuteen, eikä vain tätä, vaan tunnustaen, ettei ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”, meidän tulee rukoilla Jehovaa auttamaan itseämme tekemään hänen tahtonsa. – Jer. 10:23.

KIELEN SUISTAMINEN

8. a) Mitä piintynyttä tapaa meidän täytyy välttää ja miksi? b) Miten voi leimata itsensä polttomerkillä?

⁸ Tämä kielemme suistaminen ei ehkäise puhetta, mutta se auttaa puhdistamaan sitä. Oltuaan kauan maailman ihmisten seurassa jotkut sanovat huomaavansa vaikeaksi keskustella lyhyestikään käyttämättä kirosanoja. On tullut yhtä vaikeaksi nujertaa tämä tottumus kuin tottumus alkoholiin, huumausaineisiin tai tupakkaan. Jollei heidän sallita käyttää sanoja, jotka yhdistävät Jumalan ja Jeesuksen keskusteluun jollain kevytmielisen rennolla tavalla, tai käyttää ruokottomia sanoja, joita ovat tottuneet käyttämään, niin he tuntevat kielensä sidotuksi. Tämä on huono tapa, mikä ei tuota häpeää ainoastaan sen käyttöön piintyneelle vaan myös Jehova Jumalalle, kielen Luojalle. Onko meidän vain kohautettava sille olkapäitämme ja käytettävä jatkuvasti Jumalan nimeä arvottomalla tavalla, kun tiedämme sen tuottavan murhetta Hänelle? Onko tälle paheelliselle tavalle mitään johdonmukaista puolustusta? Muista: ”Sinun ei pidä käyttää epäpyhästi Iankaikkisen, Jumalasi, nimeä, sillä Iankaikkinen ei koskaan julista syyttömäksi ketään, joka käyttää epäpyhästi hänen nimeään.” (2. Moos. 20:7, Mo) Sellaisessa puheessa ei ole mitään kiitettävää. Vaikkei sellaista puhetapaa käyttävä ehkä itse huomaa, niin hän automaattisesti leimaa itsensä polttomerkillä ja panee itsensä erilliseen luokkaan. Siinä ei ole mitään kerskattavaa. ”Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.” – Ps. 94:4.

9. Mitkä raamatulliset syyt määräävät kristityt nykyään pitämään kielensä kurissa?

⁹ Kristityt on valtuutettu ’Kristuksen puolesta lähettiläiksi’, loistamaan ”niinkuin tähdet maailmassa”, julistamaan ”’sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut [heidät] ihmeelliseen valkeuteensa”, olemaan ”maailman valkeus”. (2. Kor. 5:20; Fil. 2:15; 1. Piet. 2:9; Matt. 5:14) Osoittautuaksemme tämän korkean kunnian arvoisiksi meidän täytyy pitää tuo pieni väline, kielemme, tarkassa valvonnassa, jottei sen varsinainen käyttötarkoitus Jumalan palveluksessa raukeaisi tyhjiin. Se, mitä kristityt sanovat ja tekevät nyt, kuvastaa heidän tuomaansa sanomaa sekä häntä, jota he edustavat. He voivat Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen valonkantajina tuottaa kunniaa Jumalalle, mutta ainoastaan, jos he ovat oikeita valon kantajia. ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” – Matt. 5:16.

10. Miksi on tärkeätä valita huolellisesti ystävät nykyään?

¹⁰ Joidenkuiden suu ”vuotaa” aina, eivätkä he nähtävästi välitä siitä johtuvista seurauksista, vaikka se vaikuttaisi haitallisesti läheisiin ystäviin. Sinä olet oppinut karttamaan sellaisia henkilöitä, tunnetpa saastuvasikin heidän seurassaan ja pelkäät, että heidän tahditon käytöksensä tarttuu sinuun. Sinähän tiedät, että huono seura hyvät tavat turmelee, että kanssakäyminen turmelee hyvän käytöksen, että huono seura hävittää hyvän moraalin. (1. Kor. 15:33) Valitse siis huolellisesti ystäväsi. Miksi et valitsisi ystäviä, jotka ovat päättäneet: ”Uhratkaamme siis hänen [Jeesuksen] kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät”? – Hepr. 13:15.

11. a) Mihin ajattelematon ja hillitsemätön puhe voi johtaa? b) Miten voidaan oikaista pahasti puhutulla sanalla aiheutettu loukkaus ja milloin?

¹¹ Sellaiset puolustelut kuin ’Anteeksi’, ’En tarkoittanut sanoa’, ’Se lipsahti kieleltäni’, ’Puhuin ajattelemattomasti’, auttavat jossain määrin parantamaan tahattomasti aiheutettuja haavoja, kun kieltä ei pidetä kurissa. Mutta miten paljon parempi onkaan ajatella ennen kuin puhut! Kuinka paljon parempi, että järki ohjaa puhetta rakentaville urille! Millaista tuhoa ajattelematon puhe voikaan aikaansaada! Hillitsemätön puhe ei tavallisesti ole harkittua puhetta. Se saattaa johtaa riitaan, jakaantumiseen, sydänsuruihin. Sen, joka haluaa noudattaa kahta suurta käskyä, rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistään, täytyy sen tähden suistaa kielensä. Mutta kun joku tahattomasti, ajattelemattomalla puheella haavoittaa toista, niin hänen tulee olla kyllin nöyrä nielläkseen ylpeytensä ja pyytääkseen anteeksi. Hänen ei pidä antaa rikkouman laajeta. Hänen tulee korjata se ensi tilassa. Hänen ei tule antaa auringon laskea ylleen ärtyneessä tilassa. Puheessa sattuvien harkitsemattomuuksien oikaiseminen on kiitettävää. Siten ei ainoastaan paranneta sitä, mistä voi tulla syvä haava, vaan myös omatunto on puhdas Jumalan ja loukatun edessä. – Ef. 4:26; Apt. 24:16; Ef. 4:31, 32; Matt. 5:22.

12, 13. a) Miksi kristitty ei saa käyttää ”liukkaita huulia” eikä ’kaksimielistä kieltä’? b) Mikä vaara on ”liukkaan puheen” kuuntelemisessa?

¹² Daavid viittasi profeetallisesti eteenpäin näihin päiviin, joita me elämme, sanoen: ”Uskolliset ovat kadonneet ihmisten joukosta. He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin. Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, . . . ne, jotka sanovat: ’Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?’” (Ps. 12:2–5) Ne, joilla on ’kaksimielinen sydän’ nykyään, ovat kuin ne uskottomat papit ja vanhemmat, jotka jäivät jäljelle Jerusalemiin, kun tietty määrä oli viety vankina Babyloniin vuonna 617 eaa. Hesekiel kertoo heidän kerskuntansa ja yrityksensä puolustella väärää, iljettävää pakanallista palvontaansa: ”Ei Herra meitä näe.” (Hes., luvut 8 ja 9) Pietari antaa neuvon tällaista kaksimielistä sydäntä ja puhetta vastaan: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta.” (1. Piet. 3:10) Hän toisti Sananl. 4:24:ssä olevat Salomon sanat: ”Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.” Yksi kristillisen seurakunnan apulaispalvelijalle asetetuista vaatimuksista on, ettei hän ole ’kaksikielinen’. Liukas, mairitteleva puhe ja hurskastelevat tervehdykset ovat tarkoitetut viettelemään tai kääntämään pois vilpittömien ja pahaa aavistamattomien sydämet. – 1. Tim. 3:8; Room. 16:18; Matt. 23:6, 7.

¹³ Ihmiset haluavat aivan liian usein nykyään, että heidän korviaan kutkutellaan. He pitävät ’miedosta uskonnosta’. He haluavat kuulla asioita, jotka antavat heille turvallisuuden ja hyvinvoinnin tunteen, eikä välttämättä asioita, jotka herättävät heidät vastuuseen. Paavali sanoi tulevan ajan, ”jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta”. (2. Tim. 4:3, 4) Kavahda siis niitä, jotka puhuvat mairitellen, liukkaan kaksikielisesti, sillä ”hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat”, jotka voivat aiheuttaa arvaamatonta vahinkoa. Daavid voi hyvin lausua nämä Ps. 55:22:ssa kerrotut sanat. Jeesuksen (samoin kuin Jesajankin) aikana oli tällaista kaksimielistä puhetta, jonka hän tuomitsi lainaten mitä Jumala sanoi profeetta Jesajan kautta: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” – Matt. 15:8, 9; Jes. 29:13.

SEN MYÖNTEINEN KÄYTTÄMINEN HYVÄÄN

14. Mitä kielen hallinta sisältää?

¹⁴ Kielen hallinta ei rajoitu siihen, että vältettäisiin puhumasta sellaista, mikä häpäisee Jumalaa ja ihmistä, enempää kuin työnantajan hyväksymystäkään saavutetaan välttämällä erehdysten tekemistä. On myönteinenkin puoli. Kielen hallinta merkitsee sen käyttämistä kunnian tuottamiseksi Luojalle, itselleen ja lähimmäisilleen. Kuinka arvokasta kielen käyttäminen onkaan, kun sitä käytetään Jehova Jumalan nimen, ylimmyyden ja valtakunnan hyväksi! Jokaisen kristityn pitäisi päättää sydämessään varata joka päivä aikaa sen tekemiseen, ja se päätös tulisi tehdä nyt. Ei ole sopivampaa aikaa. – Kol. 4:5, 6.

15. Millä eri tavoilla kieltä voidaan käyttää suorittamaan parantavaa työtä?

¹⁵ Kielen kohottavaa käyttöä voidaan nykyään soveltaa miltei elämämme jokaiseen vaiheeseen. ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” (Sananl. 25:11) Tosin ”moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke”. (Sananl. 12:18) Kielen täydellinen hallinta voi olla meiltä saavuttamattomissa nykyisen pahan asiainjärjestelmän aikana, mutta useimmat ihmiset pystyvät tehostamaan kielellä suorittamaansa parannustyötä. Parantavalla kielellä voidaan lausua sanoja kotona, kun sen joku jäsen on sairas; kun joku on loukkaantunut; murheen aikana; kun on terveyden, epävarmuuden tai epäonnistumisten aiheuttamia huolia; lohduttavia sanoja voidaan esittää, kun joku pelkää sitä, että toiset eivät pidä hänestä, tai yksinäisyydenpelonkin korvaamiseksi. Ymmärtäväinen ihminen voi puhua todellisista arvoista ja auttaa voittamaan huolet. ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” – Sananl. 12:25.

16. Milloin ainoastaan voidaan antaa tosi lohtua ja miten?

¹⁶ Lääkäri on hyödytön, jollei hän tiedä, miten voi saada aikaan parantumisen tai ainakin paranemista, ja samoin ellei ihminen tiedä, miten ”hyvä sana” lausutaan niille, jotka ovat sen tarpeessa, hänen kielensä on itse asiassa sidottu. Kielen hallitseminen merkitsee siis sen tehokasta käyttämistä. Jumalan sanan, Raamatun, ahkera tutkiminen on antoisaa. Raamattu on ainoa tosi lohdun lähde, sillä se on kaiken lohdutuksen Jumalan sanaa. Me katsomme Jehova Jumalan puoleen, jotta kielemme saisi oikeaa ohjausta ja me käyttäisimme kieltämme hyväksi. Jes. 50:4:ssä profeetta sanoi: ”Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä.” Lohduttaaksemme uupuneita, väsyneitä, me tarvitsemme tällaista opetuslasten kieltä ja meidän tulee rukoilla sitä Jehovalta. Hän kuuntelee mielellään vanhurskaan rukousta niin kuin Jaakob vakuuttaa: ”Vanhurskaan rukouksella, kun se on toiminnassa, on paljon voimaa.” Koska tällainen rukous on ”toiminnassa”, niin toiminnan täytyy siis seurata sitä. – Jaak. 5:16, Um; 2:14–26.

17. Mikä varmistaa kielenkäytön oikean suuntauksen?

¹⁷ Valistunut mieli on vastuussa kielen oikeasta ohjaamisesta. Mieltä täytyy siis ravita totuudella. Jumalan toimivan voiman, hänen pyhän henkensä, täytyy johtaa sitä, niin että se voi ohjata kielen puhumaan ”Jehovan sanat [jotka] ovat puhtaita sanoja, niin kuin maan sulatusuunissa puhdistettu hopea, kirkastettu [puhdistettu] seitsenkertaisesti”. (Ps. 12:7, Um) Nykyään on olemassa ihmisryhmä, joka on rukoillut tällaista Jumalan ohjausta ja saanut sitä ja on pyhittänyt elämänsä Jehovan palvelukseen. Nämä ovat anoneet: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.” (Ps. 25:4, 5) He käyttävät siitä syystä aikansa, vaivannäkönsä ja omaamansa mahdollisuudet sellaisen tekemiseen, mikä miellyttää Jumalaa. He ovat puhujien järjestö. He yrittävät valvoa tarkasti kieltään. Heidän kielensä ei ole sidottu. He olisivat vaivautuneita, jolleivät voisi käyttää kieltään. Vielä enemmän, he olisivat uskottomia tehtävälleen. (1. Kor. 9:16) He ymmärtävät sen tähden, että heidän on annettava ylistystään taidollisesti. Siksi he tutkivat Raamattua.

18. Miten arvokas seurakunnan tutkistelu on, mutta mikä muukin kuuluu välttämättömänä osana Jumalan palvontaamme?

¹⁸ Raamatun tutkiminen on välttämätöntä, jotta voisi palvoa otollisesti Jumalaa. Mikään ei korvaa henkilökohtaista tutkimista, mutta se yksin ei riitä. Siitä syystä Jehovan todistajat järjestävät kautta maailman (paitsi maissa, joissa demonistiset Jumalaa vastaan olevat viranomaiset, poliittiset tai uskonnolliset, estävät sen totalitaarisin laein) viisi tilaisuutta viikossa, jolloin kokoonnutaan tutkimaan Jumalan sanaa yhdessä ja myös pohtimaan, miten he voisivat parhaiten käyttää kieltään Jumalan ylistykseksi. He ymmärtävät, että Jumalan palvontaan kuuluu enemmän kuin yhteen kokoontuminen: heidän täytyy ’totella sanomaa’ eikä ainoastaan ’kuunnella sitä’ saadakseen Jumalan hyväksymyksen. Näin ollen kielemme kurissa pitäminen ja Jumalan palvontamme punoutuvat yhteen. Jumalan palvelijan täytyy olla joka päivä Jumalan ylistäjä: kotona perheensä keskuudessa, ystävien kanssa seurustellessa, työssä, koulussa ja leikissä. Hänen ei pidä koskaan hellittää suitsista ja tilapäisestikään olla käyttämättä valvottua kieltään oikealla tavalla. Meidän täytyy muistaa, että ”meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten”. – 1. Kor. 4:9; Jaak. 1:22.

19, 20. a) Kuvaile eräs kielen erittäin ilahduttava käyttö. b) Mikä väistämätön vastuu lankeaa autetuille?

¹⁹ Ei tule myöskään sivuuttaa Jumalan jokapäiväistä ylistystä ovelta-ovelle-palveluksessa. Kuinka nautittavaa ja antoisaa kielen käyttöä! Tässä palveluksessa kieli on koetukselle pantuna todellinen hyvään johtava voima. Vilpitönsydämiset ihmiset haluavat tietää, mitä heidän olisi tehtävä saadakseen Jumalan suosion, miten he voisivat tulla ”hyvän tahdon ihmisiksi” ja saada elämän. Jehovan todistajat iloitsevat edusta saada toimia ’elämän pelastajina’ vieden ”elämän sanaa” noille ihmisille, istua heidän kanssaan heidän kotonaan tutkimassa Raamattua ja osoittaa heille, mitä heiltä vaaditaan, jotta he pääsisivät elämän tielle. Ei ihme, että he huudahtavat samoin kuin ne salaiset lähetit, jotka oli pantu ottamaan Jeesusta kiinni: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” Miten se eroaakaan heidän tavallisesti kuulemistaan asioista!

²⁰ Tällaiset vanhurskauden rehelliset etsijät ymmärtävät, kun heidät on autettu pääsemään totuuden täsmälliseen tuntemukseen, että heillä on nyt vastuu, että saatuaan heidän täytyy antaa, ja he huomaavat sen riemulliseksi vastuuksi niin kuin Jeesus sanoikin. (Apt. 20:35) Heihin soveltuu nyt Salomon lausunto: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: ’Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan’, kun sinulla kuitenkin on.” (Sananl. 3:27, 28) Elämän antavan tiedon pidättäminen pitämällä suunsa suljettuna jostain syystä voi johtaa elämän menetykseen sekä siltä, joka pidättää tiedon, että siltä, jolta se kielletään. Mutta kielen oikea käyttö voi tuoda elämän kummallekin. ”Kirjoitettu on: ’Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa’. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.” – Room. 14:11, 12.

21. Mitä muuta apua varataan?

²¹ Ei tarvitse olla huolestunut nyt, jos ei kykene etsimään Raamatusta totuuksia, jotka ovat niin välttämättömiä tullakseen tietämään, miten Jumalaa voidaan miellyttää. Jehovalla on nyt ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -järjestönsä maan päällä antamassa hengellistä ruokaa ”ajallansa”. (Matt. 24:45–47) Tämä järjestö on ollut nykyään yhteydessä 24 900 seurakunnan kanssa ympäri maailman. Sinä voit saada selville sinua lähinnä olevan seurakunnan kokouspaikan kilvestä JEHOVAN TODISTAJAIN VALTAKUNNANSALI. Tämä järjestö varaa Raamatun tutkimisen apuvälineitä 166 kielellä mihin kansallisuuteen tahansa kuuluvien auttamiseksi. Tätä lehteä, Vartiotorni, julkaistaan 74 kielellä, ja sen viimeisen numeron painosmäärä oli 5 000 000. Lisäksi tämän järjestön yhteydessä toimii yli miljoona satatuhatta henkeä ahkerasti käyttäen kieltään kaikkeuden Korkeimman Suvereenin, Jehova Jumalan, ylistämiseksi ja lähimmäisensä rakastamiseksi. Tämä rakkaus ilmenee siinä, että he jatkuvasti käyvät kaikkiin rotuihin, kieliin ja uskontokuntiin kuuluvien ihmisten luona auttaakseen heitä paremmin ymmärtämään taivaallista Isää, jotta he ”pelastuisivat ja tulisivat [täsmällisesti] tuntemaan totuuden”. (1. Tim. 2:4) Ota heidät tervetulleina vastaan, kun he tulevat kotiisi tätä apua antamaan.

22. Minkä kuoleman tuottavan erehdyksen Aadam ja Eeva tekivät, ja mitä tulisi sen tähden jokaisen luomuksen päättää nyt tehdä?

²² Meidän yhteiset vanhempamme Aadam ja Eeva – jotka luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi ja kiistämättä kykeneviksi käyttämään kieltään täydellisesti Tekijänsä kunniaksi – häpäisivät Häntä ja saattoivat hänet huonoon huutoon asennoitumalla sen puolelle, joka käytti väärin kieltään ja on alkuperäinen valehtelija, Saatanan. He menettivät oikeuden tulevaan elämään. Etu käyttää tätä Jumalan antamaa välinettä, kieltä, oikealla tavalla tarjotaan nyt ihmiselle. Kaikkien totuuden etsijöiden tulee tunnustaa Jehova kaikkien hyvien lahjojen, myös puhelahjan, antajaksi ja pyhittää kaikkensa Hänelle. Me seisomme Jumalan iankaikkisen vanhurskauden valtakunnan alaisuudessa olevan uuden järjestyksen kynnyksellä. Sen uuden järjestyksen aikana ”kaikki, joissa henki on”, ylistävät Jehovaa. (Ps. 150:6) Päinvastaisessa tapauksessa kukaan, joka ei anna tällaista ylistystä, ei tule olemaan niiden joukossa, joissa henki on. ”Nyt on otollinen aika” käyttää ääntämme kunnioittaaksemme Luojaamme, ja se menettely johtaa elämään. (2. Kor. 6:2) Jokaisen rukouksen tulisi olla: ”Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.” – Ps. 19:15.