Kristillinen käytös väkivallan keskellä

Väkivalta lisääntyy nopeasti. Miten sinun tulee menetellä?

KAUTTA maailman on kaikenlainen väkivalta lisääntymässä. Kansainvälisissä mitoissa sen kasvu sai Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerin U Thantin sanomaan, että hän pelkää ”meidän olevan kolmannen maailmansodan alkuvaiheiden todistajia”.a

Kansallisissa mitoissa ovat väkivaltaiset sisäiset mullistukset kukistaneet useita hallituksia viime vuosina. Eräissä maissa vastavoimat uhkaavat nielaista koko kansan verenvuodatukseen.

Miltei jokaisessa maassa maan päällä väkivalta lisääntyy myös nopeasti rikollisuuden ja mellakoinnin muodossa. Eräs ilmoitus sanoi Yhdysvalloista: ”Rikollisuus lisääntyy neljä tai viisi kertaa nopeammin kuin koko väestö tässä maassa. Jollei tapahdu muutosta, se johtaa väistämättömästi anarkiaan.”b Ja eräs äskeinen raportti osoittaa, että vuoden 1967 kolmena ensimmäisenä kuukautena suuret rikokset lisääntyivät Yhdysvalloissa huimaavat 20 prosenttia edellisen vuoden samaan aikaan verrattuna, enemmän kuin 15 kertaa nopeammin kuin väestö!

Miksi niin paljon väkivaltaa ympäri maailman? Lisääntyykö se jatkuvasti tulevina vuosina? Mikä siitä kaikesta on oleva lopputulos? Ja miten kristityn tulee menetellä ottaen huomioon tämän väkivallan?

MIKSI NIIN PALJON VÄKIVALTAA?

Väkivallan pohjimmaisena syynä on, että ihmiskunta yleensä on hylännyt Jumalan ohjauksen. Ihmistä ei luotu hallitsemaan menestyksellisesti asioitaan ilman Jumalaa. Niin kauan kuin hän noudatti Jumalan hänelle antamia ohjeita, hän saattoi olla varma rauhasta ja onnesta. Mutta kaikkien murheeksi ensimmäiset vanhempamme hylkäsivät Oppaansa Jumalan. Haluten riippumattomuutta Jumalasta he sen sijaan kapinoivat ja lähtivät kulkemaan omaa tietään. Kaikkivaltias Jumala antoi ihmisille runsaasti aikaa noudattaa omaa tietään, jotta muiden syiden ohella aika todistaisi, etteivät ihmisen tiet erossa Jumalasta koskaan voisi tuoda rauhaa ja onnea. – 1. Moos. 3:17–19.

Historia on todistanut näin olevan, ihmiset ja kansat, joita Jumala ei ole hallinnut, ovat omaksuneet omat hallituksensa, aatemaailmansa ja filosofiansa. Koska samat Jumalan lait ja periaatteet eivät olleet opastamassa, niin seurauksena oli väistämättä ristiriitoja ihmisten riveissä. Ihmisen kapinan jälkeen on todettu yhä uudelleen seuraavien Jeremian henkeytettyjen sanojen totuudellisuus: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jer. 10:23) Jeremia kirjoitti myös: ”Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” (Jer. 8:9) Hylätessään Jumalan viisauden ja halutessaan nojata omaan viisauteensa ihmiskunta menetti rauhan.

Vuosisatojen aikana ei ihmisen suhteissa lähimmäisiinsä ole tapahtunut parannusta. Miksi ei? Kun ihmiset lakkasivat olemasta alamaisia Jumalalle, he voivat mennä vain yhteen suuntaan – alaspäin. Mitä kauemmin ihminen oli erossa Jumalasta, sitä huonommaksi hänen tilansa tuli. Tämä on tapahtunut yhtä varmasti kuin voidaan ennustaa kalliolta heitetyn kiven suunta: alaspäin painovoimalain perusteella. Jumalan laeista poikkeaminen voi johtaa vain yhteen suuntaan: alaspäin, sekasortoon.

Ihmisen asiain jatkuvan huononemisen ja sen pitkän ajan lisäksi, minkä hän on ollut Jumalan opastuksen ulkopuolella, on vielä yksi tekijä, joka on suuresti lisännyt väkivaltaa meidän aikanamme. Raamattu sanoo Ilm. 12:12:ssa: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!”

Saatana ja hänen demoninsa, henkiluomukset, jotka myös kapinoivat Jumalaa vastaan, ovat väkivallan päälietsojat. Näkymättömästä henkimaailmasta he yllyttävät halukkaita ihmisiä maan päällä aiheuttamaan murhetta ihmiskunnalle. Miten laaja heidän vaikutuksensa on? Raamattu sanoo 1. Joh. 5:19:ssä: ”Koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.” Tosiasiat verrattuina Raamatun ennustuksiin todistavat, että Saatana ja hänen demoninsa on heitetty meidän vuosisadallamme pois taivaasta maan seutuville. (Ilm. 12:7–9) Nämä näkymättömät voimat lisäävät ihmisen alennustilaa yllyttämällä ihmisiä suurempaan väkivaltaan. Miksi? He tietävät, että Jumalan aika hävittää kaikki paha, pahat henkivoimat mukaan luettuina, lähestyy. Tietäen, että heidät teloitetaan ehdottomasti törkeän pahuutensa vuoksi, he tekevät kaikkensa turmellakseen ihmiskunnan. ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” – 1. Piet. 5:8.

Näin ollen ihmiskunta tulee tunteettomammaksi käytöksessään pitkäaikaisen Jumalasta vieraantumisensa ja pahojen henkivoimien vaikutuksen tähden. Miten täsmällisesti Raamattu ennustikaan juuri ne olosuhteet, jotka näemme nyt, sanoessaan: ”Tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia.” – 2. Tim. 3:1–4.

MITÄ TULEVAISUUS TUO TULLESSAAN?

Tuleeko meidän nyt kokemamme väkivalta vähenemään vai lisääntymään edessämme olevina päivinä? Raamatun ennustus takaa: ”Pahat ihmiset . . . menevät yhä pitemmälle pahuudessa.” (2. Tim. 3:13) Se sanoo myös: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.” (1. Tim. 4:1) Ja Jeesus Kristus ennusti: ”Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” – Matt. 24:12.

Väkivalta kasvaa näin ollen jatkuvasti vielä jonkin aikaa, kunnes nämä ”viimeiset päivät” päättyvät. Sitten Jumala lopettaa kaiken väkivallan ja ne, jotka siitä ovat vastuussa.

Epäilemättä ”maailma katoaa ja sen himo”. (1. Joh. 2:17) Väkivallan purkauksessa toisensa jälkeen se rientää läheiseen loppuunsa, joka tulee Jumalan kädestä. Jumalan sana lupaa kuitenkin myös, että ”joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”. Näin niille kaikkialla oleville vilpitönsydämisille ihmisille, jotka tekevät Jumalan tahdon, esitetään lohduttava lupaus, että he voivat varjeltua tämän väkivallan täyttämän asiainjärjestelmän lopussa.

KRISTILLINEN KÄYTÖS

Mutta mikä on Jumalan tahto niiden monien tilanteiden yhteydessä, jotka voisivat johtaa väkivaltaan? Tuleeko kristityn osallistua sortavien hallitusten väkivaltaiseen kukistamiseen? Tuleeko hänen marssia kaupungintaloille osoittamaan mieltään eri oikeuksien puolesta tai epäkohtien johdosta? Jos jotkut ärsyttävät tai loukkaavat häntä, pitäisikö hänen antaa heidän maistaa omaa lääkettään ja osoittaa heille, etteivät he voi siten selvitä asiasta?

Jumalan henkeytetty sana sanoo: ”Herran palvelijan ei sovi riidellä [taistella, Um], vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään [hilliten itsensä pahaa kärsiessään, Um].” (2. Tim. 2:24) Tämän neuvon viisaus voidaan nähdä sovellettuna mihin tilanteeseen tahansa.

Soveltaen tätä neuvoa et kristittynä voisi toimia minkään hallituksen kukistamiseksi väkivaltaisesti, vaikka se olisi sortavakin. Monet, jotka niin ovat tehneet, havaitsevat usein olevansa vielä pahemmanlaatuisen hallituksen alaisuudessa kuin se, minkä he kukistivat. Saattavatpa he siinä tapahtumain kulussa menettää henkensäkin sellaisen asian puolesta, mitä Jumala ei hyväksy. Jeesus käski seuraajiaan rukoilemaan Jumalan valtakunnan puolesta eikä taistelemaan nykyisten hallitusten kukistamiseksi. (Matt. 6:9, 10; Joh. 18:36) Hän tiesi, että Jumala itse aikanaan tekee pysyvän lopun kaikista sortavista hallituksista. Näin ollen kristityn ”ei sovi taistella” vaan odottaa kärsivällisesti, että Jehova tuo oman ainoan tyydyttävän parannuskeinonsa, joka hyödyttää koko ihmiskuntaa.

Jokaisessa kansassa on ennakkoluuloja ja syrjintää. Kun maan laillisten järjestelmien kautta saatava apu ei tuo oikeutta, niin pitäisikö sinun turvautua sellaisiin keinoihin kuin mielenosoituksiin ja mellakoihin kaduilla? Jos sinä kristittynä tekisit niin, sinä toimisit laittomasti. Kristillisyys on lainkuuliaisuuteen johtava järjestely eikä valtakirja laittomuuteen. Laittomuus ei koskaan aikaansaa oikeutta vaan tuo sen sijaan enemmän sortoa ja syrjintää. Jumalan käytännöllinen viisaus sanoo: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.” (Ps. 37:8, 9) Ja apostoli Paavali kirjoitti: ”Pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.” (Kol. 3:8) Kristitty odottaa Jehovan oikeutta ymmärtäen, ettei hän vaan Jehova oikaisee jumalattoman asiainjärjestelmän vääryydet.

Kun yhteiskunnassa puhkeaa mellakoita tai mielenosoituksia, niin kristityn on hyvä olla erittäin varovainen eikä saattaa itseään alttiiksi väkivallalle. Milloin suinkin mahdollista, hän vetäytyy turvalliseen paikkaan, kunnes väkivalta laantuu. Sellainen menettely heijastaa jumalista viisautta: ”Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu [riitaan sekaantuu, Ts].” Kristitty ei siis osallistu mellakoihin eikä mielenosoituksiin eikä yritä päästä niiden lähelle uteliaisuudestakaan. – Sananl. 26:17.

Mutta mitä tulee tehdä, jos joku tyrkkää sinua tai loukkaa sinua tai ärsyttää sinua? Tuleeko sinun vastata samalla mitalla? Raamattu varoittaa: ”Loukkaava sana nostaa vihan.” (Sananl. 15:1) Samalla mitalla annettu vastaus herättää paljon todennäköisemmin lisää vihaa, ehkä raivostuttaa loukkaajan turvautumaan ruumilliseen väkivaltaan, varsinkin nykyään, jolloin niin monet ihmiset ovat demonien hallitsemia tai huumausaineitten vaikutuksen alaisia. Sen sijaan että kristitty kiihottaisi tilannetta, hän tekee yhden monista vaihtoehdoista. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun”, joten hän käyttää lempeää vastausta. Ja jos se ei selvitä tilannetta, niin Jumalan sana neuvoo: ”Ennen kuin riita on puhjennut, poistu.” – Sananl. 17:14, Um.

Kristitty ryhtyy myös toimenpiteisiin välttyäkseen joutumasta rikollisen aineksen väkivallan yllättämäksi. Vaarallisilla seuduilla hän varoo kulkemasta yksin pimeillä kaduilla, mikäli vain voi välttää sitä. Käydessään ihmisten luona puhumassa heille Jumalan päätöksistä kristitty tekee hyvin, jos ottaa toverin kanssaan seuduille, joilla rikollisuus on vallalla. Tämä ei merkitse sitä, että kristitty yrittäisi välttää harmia hinnalla millä hyvänsä. Hänhän on halukas kestämään vainoa, jopa kuolemankin, jos Jumalan palvonta liittyy siihen. Mutta hän ei vaaranna henkeään mistään sellaisesta syystä, mikä ei liity hänen nuhteettomuuteensa Jumalaa kohtaan.

PUOLUEETTOMUUS

Kristitty ei hakeudu puolelle eikä toiselle kansallisissa ja kansainvälisissä kiistoissa, jotka johtavat väkivaltaan ja verenvuodatukseen. Hän pysyy Jumalan orjana puolueettomana tämän maailman taisteluihin nähden ja siten välttää niihin liittyvän verivelan. Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:16) Kristitty ei siis osallistu maailman väkivaltaisiin taisteluihin. Hän tietää, että Jumala aikanaan lopettaa kaiken väärän ja tekee sen loukkaamatta viattomia ihmisiä.

Välttämällä maailmallisia selkkauksia kristitty toimii nyt aivan samoin kuin ensimmäisen vuosisadan kristitytkin. Pane merkille, mitä Justinus Marttyyri kirjoitti toisella vuosisadalla: ”Me, jotka olimme täynnä sotaa, murhaa ja kaikenlaista pahuutta, olemme jokainen kautta maailman vaihtaneet sota-aseemme – miekkamme auranteriksi ja keihäämme maanviljelysvälineiksi – ja me viljelemme hurskautta, vanhurskautta, ihmisystävällisyyttä, uskoa ja toivoa, jotka meillä on Isältä hänen kauttaan, joka ristiinnaulittiin.” – The Ante-Nicene Fathers, I osa, s. 254.

Vaikkeivät monet kansojen viranomaiset arvosta kristittyjen puolueetonta menettelyä, niin on sellaisiakin, jotka arvostavat.

Esimerkiksi sisällissota eräässä Afrikan maassa pani poliisin ja sotavoimat rakentamaan tiesulkuja. Tarkastus näissä kohdissa oli hyvin tiukka ja aikaavievä. Mutta melkein jokaisessa tapauksessa sotilaat ja poliisi päästivät Jehovan todistajat läpi vähimmällä tarkastuksella, kun heidät selvästi tunnistettiin. Viranomaiset huomauttivat usein: ”Me luotamme teihin.” Tai heidän kuultiin sanovan: ”Antaa olla, me tunnemme Jehovan todistajat.” Kun eräät näistä kristityistä olivat matkalla evankeliuminpalvelijain konventtiin, niin heille sanottiin tarkastuspaikalla: ”Teitä on jo mennyt konventtiin; jatkakaa matkaa!” Poliisiviranomaiset, jotka tunsivat Jehovan todistajain puolueettoman asenteen, kohtelivat heitä kunnioittaen tietäessään, etteivät he olleet vastuussa maan levottomuuksista.

Mutta silloinkin kun viranomaiset vainoavat kristittyjä, yksityinen kristitty säilyttää puolueettoman asenteensa. Jehova Jumala on viitoittanut Sanassaan hänen oikean käyttäytymistapansa. Kristitty ei sovittele siinä mistään syystä. Siten hän välttää vastuun tämän maailman väkivaltaan ja sen epäsuotuisan tuomion, minkä Jumala langettaa sitä vastaan.

Hyvin pian Jumala lopettaa tämän väkivaltaisena riehuvan asiainjärjestelmän. Hän korvaa sen uudella asiainjärjestelmällään, missä ”vanhurskaus asuu”. (2. Piet. 3:13) Kristityt, jotka ovat säilyttäneet oikean käytöksen väkivallan keskellä, saavat sitten ihmeellisiä etuja: elämän, terveyden, rauhan ja onnen. He nauttivat ikuisesti elämästä uudessa järjestyksessä, jossa ei ole väkivaltaa. ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Ps. 37:11.

[Alaviitteet]