Kiitoskirje
JOITAKIN kuukausia sitten sai Herätkää!-lehden toimitus eräältä koulutytöltä kirjeen, jossa hän kertoi seuraavaa:
”Olen lukenut muitakin lehtiä, jotka ovat tietoa antavia, helppolukuisia ja helposti ymmärrettäviä, ajankohtaisista aiheista kertovia ja rohkaisevia, mutta teidän lehtenne ovat kaikissa näissä suhteissa vielä parempia. Ne välittävät Jumalan sanan totuuden tarkassa muodossa. Ne käsittelevät tuoreita, päivänpolttavia tapahtumia ymmärtäväisesti ja toiveikkaasti tulevaisuuteen katsoen.
”Sanasto on niin helppotajuista, että nuoretkin pystyvät lukemaan sitä; se on paljon helpompaa kuin muiden aikakauslehtien, tietosanakirjojen ja hakuteosten käyttämä kieli. Ja ne ilmestyvät aina oikeaan aikaan. Usein käy niin, että kun pohdin jotakin kysymystä, seuraavassa numerossa on siihen sitten jo vastaus.
”Lukiolaisena joudun tekemään paljon tutkimustyötä raportteja ja erilaisia tutkielmia varten, mikä edellyttää monien hakuteosten käyttöä. Tässä yhteydessä lehtenne ovat osoittautuneet suureksi avuksi. On ilo sanoa, että suurin osa tutkielmieni aineistosta on peräisin teidän lehdistänne. Näyttää siltä, että aina kun tarvitsen tutkielmalleni teeman, löydän sellaisen näistä lehdistä. Tai kun syvennyn johonkin koulussa, löytyy kyseistä aihetta käsittelevä kirjoitus, joka tekee asian ymmärtämisen helpommaksi.
”Esimerkiksi kerran minun piti osallistua koulussa ”Luonnontieteen näyttelyyn”, joten tarvitsin luonnontieteelliselle tutkielmalleni jonkin teeman. Jokaisen piti tehdä kolme julistetta, raportti ja pienoismalli. Niinpä päätin käyttää teemana sellaista asiaa, joka näinä päivinä kovasti askarruttaa ihmisiä: kasvihuoneilmiötä. Sitä tarkasteltiin Herätkää!-lehdessä 8. syyskuuta 1989. Yhteen julisteeseen sain idean kannessa sisäpuolella olevasta kuvasta ja toiseen sivulla 7 olevasta kuvasta. Kolmas julisteeni esitteli ilmakehän kerrokset. Käytin myös oheisten artikkelien tietoja raportissani. Kaikki pitivät tutkielmastani ja aiheen käsittelytavasta, ja biologian opettajani oli erityisen mielissään. Hän antoi minulle korkeimman mahdollisen arvosanan, ja sain ensimmäisen palkinnon ”Ekologiaa ja luonnonsuojelua” tarkastelleesta osuudestani.
”Maaliskuussa saimme sitten tehtäväksemme tarkastella ensiapua, ja tarvitsin jälleen jonkin aiheen teemaksi. Näin Herätkää!-lehdessä 22. maaliskuuta 1990 kirjoituksen astmasta ja sen hoitamisesta. Päätin käyttää sivulla 17 olevaa kuvaa julisteeni mallina ja kirjoituksen tietoja raportissani. Tämäkin tutkielma tuotti minulle korkeimman mahdollisen arvosanan.
”Historiantunneilla tarkastelimme muinaisajan amerikkalaisia kulttuurikansoja, mayoja, atsteekkeja ja inkoja, mutta tiedättekö, että tullessani eräänä iltana kotiin minua odotti postilaatikossa Herätkää!-lehti 8. toukokuuta 1990. Otin sen käärepaperista ja selaillessani sitä löysin sivulta 13 kirjoituksen, jossa käsiteltiin maya-kulttuuria. Miten iloinen olinkaan. Luin tuon kirjoituksen heti ja annoin siitä kopion historianopettajalleni.
”Kiitos teille kaikista näistä oikeaan aikaan saapuvista tiedoista, sillä niiden ansiosta näiden tutkielmien teko on ollut hyvin antoisaa ja iloista puuhaa, sen sijaan että se olisi ollut ankeaa puurtamista. Herätkää!-lehdet ovat totisesti kuin kallisarvoisia helmiä. En haluaisi koskaan luopua niistä. Ne ovat suureksi avuksi etenkin nuorille, jollainen itsekin olen, sillä heidän huomionsa voi hyvin helposti hajaantua yhtä aikaa monelle suunnalle. Kun luemme näitä lehtiä ja myös niiden ’Nuoret kysyvät’ -kirjoituksia, saamme lisää voimaa tällaisten hajottavien tekijöiden torjumiseen ja katseemme pitämiseen kohdistettuna ikuisen elämän palkintoon. Kiitoksia teille hyvin paljon siitä, että näette kovasti vaivaa valmistaessanne näitä lehtiä, jotta voisimme ymmärtää paremmin asioita ja nauttia enemmän elämästämme.” – Lähetetty.